Onko sitkeässä, koko iän kestäneessä masennus-ahdistuneisuusoireilussa aina mukana myös laajemmin ottaen persoonallisuushäiriö ? Minua on alkanut askarruttaa tämä puhuminen persoonallisuushöiriöisistä, luonnehäiriöisistä ihmisistä; mitä kaikkea se varsinaisesti tarkoittaa? Nyt en tarkoita selkeän psykopaattisesti käyttäytyviä, esimerkiksi johonkin tunnettuun rikollisuuteen taipuvia ihmisiä, vaan ihan maan hiljaisia masennus-tuskaisia, eristäytyviä potilaita. Kuten minä.
Usein annetaan ymmärtää, että masennus on vain oiretta jostakin. Mistä? Ja kun oiretta on koko iänkin ollut, niin takanako olisi persoonallisuuden häiriö. Minusta tämä on - masentavaa!
Usein annetaan ymmärtää, että masennus on vain oiretta jostakin. Mistä? Ja kun oiretta on koko iänkin ollut, niin takanako olisi persoonallisuuden häiriö. Minusta tämä on - masentavaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
tunnistan ihan selkeästi itsessäni sen, että masennukseni takana on se että olen niin estynyt. Luulen että minulla on estynyt persoonallisuushäiriö.
Estyneisyyteni vaikuttaa kaikkeen; en pysty olemaan oma itseni kenenkään seurassa, vaikka niin kaipaisin ystäviä. Ja haaveilen aina, miten olisi ihanaa jos kykenisin luomaan ystävyyssuhteita.
Sitä on jotenkin niin lukossa, ja vankina omassa itsessään.. en kykene antamaan mitään itsestäni
muille, koska pelkään kai torjutuksi tulemista niin paljon. Pelkään että olen niin vastenmielinen ihminen, ettei kukaan voi tykätä. (tuolla uskomuksella on varmasti yhteyttä surkeaan lapsuuteeni, jossa minua arvosteltiin ja mitätöitiin).
Mutta uskon kyllä myös siihen, että vaikka olisi persoonallisuushäiriö, ei sekään ole välttämättä pysyvä. Eli välillä on toivonkipinä, josko tästä voisin vielä muuttua.
Muistan lukeneeni jostain, jos en aivan väärin muista, että nykyään persoonallisuushäiriöitä ei pidetä välttämättä pysyvinä..(kuten aiemmin on oletettu)
ja itsekin tavallaan uskon tuohon, ainakin haluan uskoa, joten jotain toivoa voisi ollakin tulla "normaaliksi".....