Se on

sellanen on tilanne, että vaikka olen yrittänyt toitottaa etten kaipaa huomoita kaikenaikaa niin sitä ei ymmärretä ja vaan ajatellaan sitä itseä ykkösenä kaiken aikaa. Miksen minä ja miksen minä. Taitaa jo olla aika unohtaa sillä toi vaan satuttaa. Liian paljon musertaa sielun. Huuleni sinertävät. Veri ei kierrä kunnolla. Kovin kaukana ollaan toisistamme.
2286
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

jotain tunnisteita niin saattaa hyvällä tuurilla löytää viesti oikeaan osoitteeseenkin. Muuten on aika turhaa tuollainen höpötys täällä.

Äänestä

ihmisen tarpeet huomioon? Kaksisuuntainen juttu on ihmissuhde, eikö totta? Ja se rakkain ihminen, eikös sen pitäisi olla se ykkönen, siis ihan yhtä tärkeä kuin itsekin on? Kyllä kai kummankin pitäisi tuntea olevansa arvokas? Ehkä on vaikeata tuntea itsensä arvokkaaksi, jos toistuvasti työnnetään pois läheisyydestä? Tuskin kumpikaan voi sanella ihmissuhteessa miten toimitaan, ei varmasti ole yhtä oikeata mallia. Yhteiset pelisäännot on vaan sovittava sellaisiksi, että molemmilla on hyvä olla, ja siinä kumpikin joutuu joustamaan. Jos todella välittää toisesta ihmisestä, silloin on valmis myös hoitamaan asiat kummallekin sopiviksi.

Ei ole mielekästä asua toinen toistensa taskuissa. Jokainen tarvinnee omaa aikaa, mutta kohtuullinen yhteinen aika ihmissuhteessa taitaa olla se keino, jolla suhdetta pidetään yllä. Läheisyys merkitsee paljon, jos on oikein paha olla, se tärkeän ihmisen lähellä olo helpottuu, edes sanoja ei tarvita silloin. Ajatusten jakaminen toisen kanssa on myös tärkeä osa-alue. Miten moni ihmissuhde on kutistunut olemattomaksi keskustelemattomuuteen.

Kaikki kulminoituu lopultakin välittämiseen. Onko se toinen ihminen sinulle niin tärkeä, että haluat pitää hänet elämässäsi, vaiko pidätkö muita asioita tärkeämpänä? Toista on mahdotonta pakottaa rakastamaan itseään, mutta jos välittämispuoli on kunnossa, muut asiat lienevät sovittavissa.

Siinäpä sinulle ajateltavaa.:)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Liika on liikaa kirjoitti:

sellanen on tilanne, että vaikka olen yrittänyt toitottaa etten kaipaa huomoita kaikenaikaa niin sitä ei ymmärretä ja vaan ajatellaan sitä itseä ykkösenä kaiken aikaa. Miksen minä ja miksen minä. Taitaa jo olla aika unohtaa sillä toi vaan satuttaa. Liian paljon musertaa sielun. Huuleni sinertävät. Veri ei kierrä kunnolla. Kovin kaukana ollaan toisistamme.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu