Mikä on sinusta aggressiivisin koirarotu? Mistä rodusta sinulla on eniten huonoja kokemuksia (sinulle tai koirallesi)? Ja jos ei ole mitään yhtä tiettyä rotua, niin mistä eri roduista?
Minusta ehdottomasti Chihuahua! Olen monta eri chihua nähnyt ja JOKAINEN niistä on käyttäytynyt aggressiivisesti minua ja koiraani kohtaan. Vaikka koira on pieni, niin se on todella arvaamaton!
Minusta ehdottomasti Chihuahua! Olen monta eri chihua nähnyt ja JOKAINEN niistä on käyttäytynyt aggressiivisesti minua ja koiraani kohtaan. Vaikka koira on pieni, niin se on todella arvaamaton!
Vastaukset 60
Vanhimmat
Jostakin syystä niin monet chihujen omistajat kerta kaikkisesti hemmottelevat koiransa piloille. Eivät kaikki, mutta varmaankin suurin osa. Toisena tulevat mäyräkoirat, joihin kuuluu 9 eri rotua. Ja kolmantena kettuterrierit sekä neljäntenä jackrussellinterrieri. Viidentenä tulee saksanpaimenkoira. Tosin helppohan näistä roduista on huonoja kokemuksia saada talteen, kun niin yleisiä rotuja ovat.
Tuttavallani on chihuahua joka vihaa kaikkea mikä liikkuu! Hyökkäilee ihmisiä päin todella aggressiivisesti, samoin tekee pyöriä ja autoja kohtaan eikä tule ollenkaan toimeen toisten koirien kanssa. Todellinen ongelmatapaus! Lapsia ei voi ikinä viedä sinne kylään, koska kerran oli kuulemma hyökkäämässä pikkulapsen kaulaan kiinni, mutta omistaja sai koiran hallintaan. Tällä omistajalla on melko paljon kokemusta koirista eikä mikään muu hänen koiransa ole ollut aggressiivinen. Omistaja harkitsee koiran lopetusta, koska sillä taitaa olla luonnevika ja on todella arvaamaton.
Monista pikkuterriereistä ja saksanpaimenkoirista on myös huonoja kokemuksia (minulla ja koirallani).
Jotta palstan imago ei kärsi, vastaan dobermann.
2-kilonen chihu ja uroskaukkari eivät mahdu samaan kilpasarjaan. Kumpikaan ei myöskään ole mielestäni koira, mutta jälkimmäisten sallimista en vaan ymmärrä. Kai sitten leijonaakin täytyy voida pitää omalla pihalla vahtimassa, jos kerran kaukkareita ym laumanvartijoita? Nekin on isokokokoisia, hengenvaarallisia eikä tottele käskyjä.
irrallaan juoksentelevat pysty- ja luppakorvaiset karhukoirasekoitukset. Urospuoliset tietenkin.
mittään vaarallisia ole nuo karhukoirasekoitukset. Pojat ovat vain tarkastamassa reviirien etäisimpiä kulmapisteitä tai etsimässä daamiseuraa jotta maassa on edes yksi terve koirarotu: karjalaisseropi!
kerran tarkistamaan kaupungissa asuessakin ja minulla oli silloin narttu, jolla sopiva vaihe juoksussa. Vähältä piti, ettei rikastutettu karjalansaksanseropeilla maata. Oli vielä mokoma uros sitä mieltä, että kaksijalkaiselle nartulle hammasta ja sille nelijalkaiselle jotain muuta. Mutta kyllä ne on aika ärhäköitä reissuillaan.
Hassua. Mä olen aina mieltänyt sakemaanikon mieheksi! Palstan nasevin kirjoittaja on hän mielestäni.
minusta laumanvartijat varsinkin maremma (tutulla sellainen)huh huh..liian kovia vahtimaan..chihut mitä minua tulleet vastaan olleet mukavia ja tomeria pikkukoiria mutta kaukana aggressiivisesta. Erehdyin sellaisten kokoukseen ja koiria oli n. 20kipaletta eikä kukkaan purrut..ja tulivat hyvin toimeen isomman hurttanikin kanssa ;))
Ja ainoa rotu joka minua aikoinaan puri oli sukulaisen berhardilainen. tulos:kuusi tikkiä ..
Maremmano-abruzzese ei ole yhtään niin aggressiivinen kuin vaikka kaukasianpaimenkoira. Minunkin tutullani on maremma ja se tuskin antaa muutaman metrrihaukun vieraiden saapumisesta ja tulee ystävällisesti ottamaan ne vastaan. Mutta minun vastaukseni on ehdottomasti suomenpystykorva.
Agresiivisuus ja vartiointi on kaksi eri asiaa! Yksikään tapaamani laumanvartija ei ole ollut agresiivinen ja olen tavannut satoja yksilöitä eri roduista koska olen laumanvartijaharrastaja.
Chihuahua on haastava rotu ja näistä löytyy sitten myös niitä ongelmatapauksia, joihin aloittaja vissiinkin viittasi. Ongelmia tulee todennäköisemmin juuri sillloin, kun yhdistetään ei-niin-koiraihminen haasteellinen koira.
Mutta joo, omien kokemusten mukaan aggressiivisimpia...: karhukoirat, jackrussellinterrierit, parsoninterrierit.
Chihuahuat ovat kyllä todella temperamenttisia koiria! Eivät tosiaankaan mitään leluja tai koriste-esineitä. Ne ovat vaarallisia koiria ja miettii, että millaisiahan tappokoneita ne mahtaisivat olla, jos olisivat vähän isommassa koossa! Huh huh! Mäyräkoirat ja Karjalankarhukoirat ovat kanssa aikamoisia pakkauksia, samoin Suomenpystykorvat.
Sanon tähän väliin: Ihminen tekee koirasta aggressiivisen. Koiralla voi olla piilevänä, mutta koira on kuitenkin loppupeleissä maailman rauhaarakastavin otus mitä maa päällään kantaa. Voi chihu parkoja, kun tässä niitä povataan aggressiivisimmiksi koskaan tapaamiksenne koiriksi. Katsokaapa hihnan toiseen päähän koirasta vähän ylemmäs seuraavan kerran, ja katsokaa kuinka omistaja suorastaan antaa hermostuksensekaisia viestejä koiralleen, joka kiihtyy entisestään. Chihu on vaativa rotu, mutta pienen kokonsa vuoksi sen luonne aliarvioidaan ja sen opettaminen jää heikoksi. Se ottaa helposti paikan laumassa, joka epäröi tai ei toimi johdonmukaisesti. Pienet koirat oppivat yhtä hyvin kuin suuretkin.
Naapurissamme asuu uros chihu. Törmäämme sillointällöin kun lähden akitani kanssa ulos. Siinä on tempperamentti ahdettu pieneen kroppaan, joka poksahtaa herkästi.
Mikään rotu ei tähänmennessä ole ollut meitä kohtaan hyökkäävä. Ainoastaan, kun vastaantulija kiristää koiransa hihnaa, alkaa kuulua korinaa kurkusta.
Pakko mainita tähän väliin, että kun akitakin on haastava rotu mahdollisten aggressiivisuuksien kera, niin onkin ollut taas stereotypioita rikkovaa kun meillä on TappajaChihuni kanssa kaksikin kaveria juuri AggressioAkitoista. ;-)
Ja ne akitat käyvät myös koirapuistossa, toinen (eri omistajilla, eri tapauksia) on todella suuri mutta mitä lempein pienempien kanssa ja käsittääkseni ok muidenkin kanssa, erään toisen omistajan akita on niin sosiaalinen että voisi vetää Tupperware-kutsuja puistossa...
Ja viimeajoilta tavattuna myös HirviöRottweiler, joka meni puistossa kuin kala vedessä ja oli kaikkia kohtaan mukavaa.
Tapauksista riippuvaa... Kun haastavan kanssa onnistuu, lopputulos on muuta kuin hirviömäistä, sieltä tuleekin vastaan kaunotar!
Ihan uteliaisuuttani kysyn missä päin suomea ne tupperware-kutsuja Akitat oikeen asustaa:-D Kuulostaa niin tutulta...
Helsingissä heilutaan. :) Meniko samoille kulmille?
No ei aivan, mutta hienoa kun kutsuja sielläkin järjestetään:D
juu, tappokone!!aAAAAPUUUVVVAAAA
Sakemannini kimppuun on kaksi kertaa tullut vieras koira. Molemmilla kerroilla Suomen pystykorva. Omani ei ole koskaan mennyt vieraita koiria runttaamaan
Joka ikinen kohtaamani suomenpystykorva meinaa syödä minut. Tuttu koira on käynyt kimppuun pari kertaa ja vieraammat haukkuu hampaat irvessä ja hyppii hihnassaan jos ohi kulkee. Monia kilttejä, eri rotuisia koiria tunnen, mutta nää hullut ihmissyöjämetsäläiskoirat pitäis kieltää lailla. Alkaa jo muunkinrotuisten koirien kohdalla miettiä pimahtaako nekin yhtäkkiä ja puree, mutta niin ei ole onneksi käynyt.
Koiran suhtautuminen vieraisiin lähtee myös omistajasta, koira aistii mielialat ja asenteet herkästi :)
Lapinkoira. Joka ikinen vastaantuleva lapinkoira räyhää aina. Yhtään poikkeusta en ole tavannut.
Epäilen, että lapinkoirat kärsii ulkonäöstään. Perheeseen otetaan kaunis karvapallero, mutta unohdetaan että se on varsin aktiivinen rotu.
"Lapinkoira. Joka ikinen vastaantuleva lapinkoira räyhää aina. Yhtään poikkeusta en ole tavannut. "
sitten sä et kyllä olet monta lapinkoiraa nähnytkään..
totta on että väärin koulutettuina lapinkoirat haukkuu.
Urokset murisee toisille uroksille mutta se on ihan luonnollinen asia, sitä ei välttämättä edes saa pois.
Labradorinoutaja puri mun lapinkoira joka ei koskaan "sano" muille koirille mitään ja muut monet niin sanotut "kiltit" rodut ovat olleet tosi aggressiivisiä koirieni kohtaan (2 lapinkoiraa ja yksi husky). Chihut ovat myös ärsyttäviä suorastaan.
aggressiivisimmat on olleet fila brasilero, maremma ja yksi rotikka pihassa joka vahti sitä todella henkeen ja vereen. Kuitenkin nämä olleet kiinni (muuten olisiat purreet )vaikka rotikka tuntui että tulee läpi aidan niin purrut on ainoastaaan suvun berhardilainen kuusi tikkiä kainaloon. ai niin ja amerikan bulldoggi myös tullut vastaan todella aggressiivinen...mutta oli kiinni.
chihuat jotka tulleet vastaan ovat olleet tomeria mutta mukavia samoin bullterrierit..pikkukoirissa ei ole ollut rotuja jotka äkäisiä..mutta jos oikein kaivaa niin dreeveri ja yksi cockeri ärhäköitä mutta ei lähellekään oikeiden vahtien tapaan...eli noiden ekana mainitsemieni.Pikkukoirissa tullut lähinnä epävarmoja yksilöitä kuin todella aggressiivisia tai sitten omistajan aiheuttamaa mutta ahggressiivisina pidän lähinnä voimakasta vahtiviettiä joka suuntautuu jo luontaisesti ilman omistajan vaikutusta ympäristöön..ja ovat siinä hallitsemattomia.
chihua rotukokouksessa olin joskus eli 20kpl chihuaita ja eri rotuinen isompi omani eikä kukaan ryppyillyt. :)
nämä mainitsemani rodut olleet vaarallisia ihmiselle..mutta täällä on vastattu niin ihmisen kuin koirienkin kautta ja se on eri asia..
toisiin koiriin suhtautumisessa usein ollut kyse huonosta sosiaalistamisesta ja rotukirjo siinä sitten laajempi kuin ihmiselle vaarallisissa roduissa.
koirien vaarallisuus voi olla jo pelkkä kokoerokin ..omani tuli runtatuksi aina yhden rotikan alle joten lopetin tuon tapaamisen. aina ihmiset ei ymmärrä kokoeroa koiran fysiikan kannalta..että siinä voi pienempi oikeasti vahingoittua..muuten puremilta olemme välttyneet, paljolti siitä johtuen että katson hyvät kaverit tasapainoiset ja luotettavat aina...
Minulla on eniten huonoja kokemuksia kääpiösnautsereista. En kyllä usko, että se on aggressiivisin rotu mitä on olemassa, vaan syy on hihnan toisessa päässä. Näitä näkee aika usein ja lähes jokainen yksilö, joka on vastaan tullut on murissut ja hyökkinyt koiraani kohti.
2 saksanpaimenkoiraa hyökännyt pienen koirani kimppuun. Toinen puri silmän irti päästä. Ei ole kenen tahansa koira saksanpaimenkoira.
Minä oikein aloin miettimään asiaa, ja kaksi rotua, jotka suhtautuvat agressiivisesti nimenomaan koiriini, tuli mielleen; Saksanpaimenet ja rotwailerit. Niin ja kolmantena belgianpaimenkoira tervueren. Näistäkään ei toki läheskään kaikki yksilöt, mutta liian moni. Minkään muun rodun edustajien vuoksi ei ole tarvinnut eläinlääkärissä käydä. Minulla on keskikokoinen paimenkoira sekä suht pieni pystykorvainen koira. Koiravuosieni aikana on tullut käytyä monenlaisissa paikoissa ja harrastuksissa. Ja kyllä ne varsinkin salksanpaimenkoirat tuntuvat helposti rähinöihin joutuvan. Veikkaan, että johtuu varmaan monilla ihan sosiaalistamisen puutteesta. Väärissä käsissä kuitenkin tuollainen koira on aikapommi. Mutta parhaimmillaan mitä mainioimpia seuralaisia. Minua itseäni kohtaan tai lapsiani kohtaan ei yksikään koira ole ollut agressiivinen. Toki, olen aika tarkka siitäkin mihin lapseni edes vien :)
lammas
Perhoskoirat. En ole montakaan sellaista urospuolista tavannut, jotkä ei rähjää koiralle. (uros sekin): Ja monet perhoskoiran omistajat vieläpä tahallaan laskee perhosensa pitkällä hihnalla iholle.
karjikset kuuluukin alkukantaisiin rotuihin, koira kuin koira on agressiivinen jos sen omistaja ei hallitse rotua, tai hyvin usein oma koira onkin provosoinut hyökkääjää.
Lähes kaikki tapaamani lyttynaamaiset, lyhytkarvaiset terrierit, esim. staffit, amstaffit, pitbullit, myös jotkut pidempi karvaiset terrierit uros schaeferit
kultasen pojalla on chihu. vaarallinen raatelijakoira se on! jännä se on kun tykkää nukkua paljon, ja vilunväreissään kömpii aina johonkin tuulensuojaan pökkölleen. erityisesti mun jaloista tykkää.
siitä sitten välillä nousee ja raatelee millon mitäkin!
Terrierit! Aina rähjäämässä.
minun kokemukseni mukaan agressiivisempia ovat olleet chihut, joita pidetään vauvoina jne...
Toki lähistöllä asuu 2hyvin käyttäytyvää chihua, toinen tulee iloisesti ja rohkeasti moikkaamaan, toinen pelkää koiriani(koirani suht pieniä) mutta omistaja ei voivottele/sääli koiraa, ja kun on hetken ärhennelly niin rauhottuu ja tulee varovasti nuuhkimaan!
Muita minun usein kohtaamia agressiivisia rotuja ovat lagotto romangolo, vehnäterrierit, saksanpaimenkoirat.
Lähistöllämme on paljon herkästi rähiseviä ja hyökkäileviä saksanpaimenkoiria, mutta sanoisin että kaikki nämä ovatkin otettu egonjatkeeksi. Ja muutama viisaampi omistaja on nyt huomannut että etenevät koiriensa koulutuksessa kun meidän kohdallamme eivät kiristä sitä remmiä ja odota jo kaukaa että pian se meidän hurja saksanpaimenkoira hyökkää. Kun osa saksanpaimenkoirista varsinkin nuoret, niillä on sellainen hyökkäävän oloinen tapa lähestyä muita koiria. Niin olen huomannut koska minulla on pienet koirat että ison koiran omistajat usein olettavat että pikkukoira ja sen omistajat pelkäävät ja siksi varautuvat jo ennelta että hallitsisivat koiransa hyvin. Ja jotkut koirat herkästi reagoivat omistajan varautumiseen puolustamalla omistajaansa ja ilmottavat sen äkäisesti vastaantulijalle.
Itse huikkaan jo kaukaa isojen omistajalle että saako treffata ja omat koirani eivät mene rikki, ja osaavat itse väistää jos tarvii, niin hyvin ne tilanteet silloin menevät.
Turhan moni pikkukoiran omistaja pelkää että koira menee hajalle.
Joo, onhan se aina mahdollista niinkuin mikä tahansa tapaturma täs elämäs, mutta pikkukoirat osaavat vikkelästi väistää, samoin kuin isotkin osaavat varoa, ja jos iso sählää tai on liian raju niin pikkukoira joka on ollut pennusta asti tekemisissä niin isojen kuin pienienkin kanssa osaa kyllä ilmoittaa toiselle että rauhoitu! Samoin kuin iso koira joka on saanut tutustua pieniinkin koiriin, osaa suhtautua oikein pikkukoiran näpäytykseen, ja varotukseen: että käyttäydyppä senkin jätti!
Toinen pikkukoiristani on arka ja toinen pelkäämätön ja haluaisi mielellään näyttää kaikille kaapin paikan.
Hyvin tulevat toimeen kaikkien(muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) kanssa.
Arka saattaa aluksi räksyttää, mutta lopettaa sen heti kun huomaa että siitä ei ole apua! Eli en lähde tällaisista tilanteista pois. Toinen taas herkästi voi puolustaa toista, mutta siihenkin toimii tuo että jatkamme matkaa vasta kun on joko treffattu vieras koira tai muutenkin rauhoituttu!
2rottwaileria samaa sukupuolta tästä lähistöltä ovat samanluontoisia kuin pieni rohkeampi koirani, ja niiden kanssa emme ole vielä onnistuneet, jos pääsisivät lähekkäin, molemmat lähtisivät tappelemaan tappomeiningillä, eli omaltani olisi henki pois!
Silti noita rottwailereita en pidä agressiivisinä, ovat vain tullaisia oman koirani kanssa samoin kuin omani niiden kanssa, luonteet vain eivät sovi yhteen!
Nuo rotikat ovat muuten kuin nallekarhuja!
omien kokemusten pohjalta sanoisin pari katalonianpaimenkoiraa ja pari amstaffia
sakuilla aina turpa auki. ai mut sitä ei kysytty
Cordobantaistelukoira oli kuulemma niin aggressivinen että jopa uros ja narttu olisivat mielummin tapelleet kuin paritelleet.
Minulla on kokemusta aggressiiviista saksanpaimenkoirista ja rottweilereista. Nämä rodut ovat aggressiivisina vaarallisia, jopa hengenvaarallisia.
Minulla saattaa olla kokemusta myös aggressiivisista chihuahua-koirista, mutta en muista yhtään kokemusta. Luullakseni muistamattomuuteni johtuu siitä, että aggressiivinen chihuahua on yhtä vaarallinen kuin aggressiivinen hamsteri tai kani.
Aggressiivisuus ei ole ongelma ihmisen kannalta, jos aggressiivinen koira ei voi olla ihmiselle vaarallinen vaikka haluaisi.
Puree se pienikin koira. Ja se on ongelma, jos pieni koira ei anna koskea ja suorittaa toimenpiteitä, vaan ärisee ja puree.
Suomenpystykorvat, terrierit ja pinserit :/ kaikki näistä kyllä ihania paitsi suomenpystykorvat.
Meilläpäin näin:
On rähisijöitä joka johtuu omistajan hölmöydestä ja muutama rähisijä kodinvaihtaja jotka on pilattu edellisillä omistajilla, rähisevät vieläkin, mutta nykyään ovat osaavissa käsissä ja niissä näen kehitystä.
Ystävälläni on hemmoteltu venäjän toyterrieri, arka ja tempperamenttinen, kynsiä leikatessa pitää olla kuonokoppa muuten saa pahaa jälkeä aikaiseksi, tulee toimeen omien koirieni kanssa, samoin kaikkien muidenkin, mutta pyöräilijät, rullaluistelijat yms ovat vaarassa kun koiran annetaan pitkässä hihnassa hyökkäillä lähes kiinni nilkkaan. Tämän tyyppistä toimintaa täällä on 4eri chihun kanssa, yksi purrut toista koiraani, 2mäyräkoiraa, 1kääpiösnautseri,1pinseri ja 2saman talouden ranskanbulldoggia rähisevät siksi että remmi kiristetään ja vauhdilla paniikissa yritetään ohi, molemmat ovat usein käyneet omistajan jalkoihin kiinni kun eivät muualle pääse iskemään, vain 1bichon frisee joka helposti hyökkäilee sen omistaja yrittää edes kouluttaa ja totuttaa koiraansa erilaisiin tilanteisiin.
Eniten siis itse välttelen näitä pikkukoiria, ovat arvaamattomia ja väärissä käsissä.
Näistä moni voisi hyökätä siis sekä koirien että ihmisten kimppuun.
Joo ja sitten on 1amstaffi jonka omistaa juoppo joka pitää usein koiraa vapaana ja juovuspäissään usein usuttaa muiden koirien kimppuun. Tätä koiraa ei ole nähty hetkeen, olisko auttanut kun moni, minäkin ollaan soitettu vuoroin poliisille, vuoroin eläinsuojeluun.
Viime syksynä oli iso ongelma siperian husky-valjakko joka pimeän tullen ajoivat kovaa vauhtia jollain mönkijätyyppisellä vekottimella heikolla otsalampulla varustautuneena, jos vastaantulija ei nähnyt heitä tarpeeksi nopeeta ja hypännyt puskaan niin sattui vahinkoja, tapaturmia yms. mm. 1pikkukoira loukkaantui vakavasti kun mutkassa kiihtynyt husky ylettyi hyökkäämään, 1auto ajoi lamppupylvääseen kun liukkaalla jarrutti kun valjakko ylitti pimeässä vauhdilla autotien. Valjakosta moni soitteli poliisille ja viime syksyn lopulla sitä ei enään näkynyt, toivottavasti sama ongelma ei palaa tänä syksynä!
Isoissa rähisijöissä nuo 2tapausta on siis luultavammin poissa täältä. Ja nyt näillä seuduilla ei ole kuin 2 isoa rähisijää jotka voisivat jtn tehdäkin, mutta ovat hyvissä käsissä. Toinen on huonosti kohdeltu sakemanni, erittäin häiriintynyt, mutta nyt hyvällä omistajalla, ja kehitystä näkyy jo muutaman kk sisällä. Toinen on tanskandoggi sekoitus joka on elänyt 2ekaa vuottaan pienellä pihalla, ei koskaan päässyt remmilenkeille tms, on nyt vahvalla miehellä, joka liikkuu paljon koiran kanssa, ja koira on opetettu remmiin yms. omistaja selkeästi näyttää muille että koira ei ole valmis uusiin tuttavuuksiin vielä, silti 1pikkukoiran omistaja tuli vastaan remmipitkällä, antoi pikkukoiran räksyttää ja hyökkäillä, päästi koiransa liian lähelle
Jatkan tuosta tanskandoggi sekoituksesta....
Hyvin sai mies pidetyksi dogin lähellään mutta toki noin iso pääsi hyökkämään pikkukoiran päälle kun omistaja päästi sen metrin lähelle.
Pikkukoiran omistaja oli vain tuumannut etukäteen että tämä on kiltti, vain uhoaa koska pelkää. Eikä uskonut kun dogin omistaja kielsi päästämään lähelle koska doggi ei ole tottunut tuollaisiin tilanteisiin.
Eläinlääkärikeikka siitä seurasi pikkukoiralle joka selvisi haavoilla ja pienellä reisilihas venähdyksellä, nyt omistaja puolustelee koiransa rähinää sillä että sen päälle on hyökätty, ja antaa silti vieläkin sen uhota ja kulkea pitkällä remmillä(en ymmärrä).
Tuo tanskandoggi on ihana luonne, oikealla omistajalla nyt, ja kun vain tottuu ja oppii normaalielämän tavat niin mahtava koira siitä tulee.
Muita isoja rähisijöitä(eivät toki ihmisiä kohti edes hyökkäisi) ovat muutama muu sakemanni, akita, sekarotuinen ja rottwailer(kuin nallekarhu).
Näistä suurinosa rähisee näille räksöttäville pikkukoirille tai dominoiville muille isoille. mutta kaikki nämä saadaan kyllä hallintaan. tuo rottwailer on erittäin rauhallinen, viisas ja pitkäpinnainen, mutta vahvaluontoinen niinkuin minun toinen pikkukoiristani. ja rottwailer vastaa tämän tyyppisen samaa sukupuolta olevan haasteeseen niinkuin omanikin. Eli tiedämme molemmat omistajat että näiden koirien kemiat eivät vain toimi vaikka muiden kanssa tulee toimeen tilanteessa kuin tilanteessa. joten emme päästä lähekkäin, kävelemme jojkus yhdessä omat koirat vierellä rinnalla, koska tiedämme että omamme haluaisivat "tappaa" toisensa, jolloin minun 10kg "tappajani" siinä häviäisi!
toinen koirani on 6kg arka, epävarma kodinvaihtaja, joka on oppinut jo paljon rohkeutta. Mutta vaikka tämä ei koskaan mtn tee muille, ei räksytä tms, niin kerron silti tilateemme vastaantulijoille, koska aran koiran häntäkoipien väliin ja karkuun asenne voi laukaista muissa koirissa esim. kiusaamis, dominointi, tai saalistusvietin. Nykyään tämä kodinvaihtaja osaakin yleensä jäädä paikalleen ja vain kääntää päätään poispäin näyttäen muille ettei kaipaa ainakaan villiä seuraa!
Oma kokemukseni on chihuahua ja pomeranian (hirrrveita rähisijöitä jotkut tapaukset!)
Tuosta suomenpystykorvasta tuli mieleen lapsuuteni kun asuin maalla ja siellä liikkui kyseistä lajia edustava narttukoira. Omistaja oli muuttanut pois kylästä ja jättänyt koiransa jälkeen. Tämä koira alkoi sitten vierailemaan pihassamme aina silloin tällöin ja sain siitä kaverin:) aivan ihana koira ja kiertelin sen kanssa metsissä ja puuhailin kaikkea kuin olisi ollut oma koirani. Mutta, yksi päivä olin koulussa ala-asteella ehkä 4. luokalla ja kuulin kun muuta lapset yhtäkkiä alkoi hälisemään ja puhui että pihassa on koira. Menin katsomaan ja siellä kyseinen sankari pyöriskeli. Eikä mennyt kauaa kun mokoma oli purrut pikkuisen yhtä poikaa.. Ei pahasti ollenkaan, hädin tuskin iho rikkoutunut, ja verta ei tainnut tulla ollenkaan.. Ihmettelin suuresti kun minun kanssani koira oli ollut ilman mitään agressiivisuuden merkkejä, paitsi kerran murisi pahasti kun tulin liian lähelle luuta.. :D
Omien kokemuksieni mukaan Chihuahua sekä monet pienet terrierit ovat yleisesti olleet kaikkea kohtaan niitä agressiivisimpia.
Sitten on tietysti monia vahtiviettisiä rotuja, jotka koen vaarallisiksi niiden ollessa omalla tontillaan.
Slovakiancuvac
Kanariandoggi
Chihut joita minua on tullut vastaan on ollut kaikki ihania jotkut saattaa arastaa isompia lajitovereitaan mutta nekin tasaantuneet pian kun tasapainoinen koiruus itselläni. :) Ja terrierini kanssa oltiin koirapuistossa jossa chihuahuakokous ja kaikki menivät nätisti. N.20 koiraa.
Ne mihin olen varautunut on ehdottomasti rotikka ja näiden machoomistajat. Dobberit olleet aina mukavia.
Ja akita ja laumanvartijat ei sovi koirapuistoon samoin amstaffit ja dogot. Bullterrierit taas ok.
Mutta tosiaan rotikoista huonoin kuva :(
Ja fila brasilero. Ja maremma. Mutta ne harvemmin on kaupunkioloissa eli ok.
Terrierit.
Mustaterrieri on jo kovan luokan koira mutta aivan upean näköinen. Hyvä vahti. :)
Haukkuu kyllä kun vartioi pihaa niinkuin kuuluukin.
Ittelläni parsonrusselinterrieri (melkein sama kun jackrusseli hiukan isompi vaan) ei se kyllä aggressiivinen ole. Tietty jos et terrieriäs kouluta niin sitten, mutta ei meidän parsonia tarvinnut kauheasti kouluttaa kun heti tuli ihana rakastavainen ja ystävällinen koira. Itse törmäsin kerran tosa inuun, sitä sanoisin aggressiiviseksi.
Saksanpaimenkoirat, melkeinpä kaikki vastaan tuleet, ovat olleet remmirähjiä,juu omistajassahan se vika tietysti on, ihan kaikissa niistä ;)
Rotikka täälläpäin oli, mutta ihmiset kerto,että oli lapsella taluttimessa ollutta pikkukoiraa purrut.Se rotikka ei koskaan tullut meitä lenkillä vastaan, omistaja vei sen nopeasti metsään,tai vaihtoi suuntaa,ja ehkä parasta olikin sitten niin.
Nyt joko ovat luopuneet rotikasta,tai ,muuttaneet pois.Sitä rotikkaa ei ole enää aikoihin täällä näkynyt.
Kultaisissa noutajissa ja sileäkarvaisissakin, on nykyään paljon käytösongelmasia.Meillä lähellä, pahin kaikista on kultsikka uros, joka koittaa ihan tosissaan käydä joka kerta koiran kimppuun kun sen ohitamme.Kauhea rähinä, ja rynniminen, onneksi, se viellä on pysynyt omistajansa käsissä.Mutta olen kuullut,että sitä myös pidetään vapaana lähistöllä, jolloin vahinkoja varmasti tapahtuu.Koira ei näytä kuulevan mitään, näkee vain kohteensa, todella huolestuttavaa käytöstä.Kyseessä ei kuitenkaan ole pienikokoinen koira, jollaisen voisi taklata saappaallaan, jos kimppuun pääsisi.
On täällä erirotuisia pieniä terrierirotuisia koiriakin, joista osa rähisee ohituksissa.Kaipa ne on koiraagreja,tai vaan pelkäävät.Mutta niistä ei todellista vaaraa ole , omistaja varmaan pystyy sen vajaan kymmenen kiloisensa hihnassaan pitämään tilanteessa kuin tilanteessa.
Lähinnä ne saa minussa aikaan huvitusta,ja myös myötähäpeää, omistajien puolesta.
Onhan se aina noloa, kun oma koira ei osaa käyttäytyä,vaan vetää ihan kierroksille, vaikka vastaantulija, ei kiinnostuis yhtään XD
Kaiken kaikkiaan, meilläpäin, noin reilu puolet koirista.On ihan tavallisesti käyttäytyviä, ihmisistä ja koirista pitäviä kivoja perhekoiria.
Ja ne loput on sitten huonosti sosialistettuja, väärän rodun valinneiden koiria, joiden kanssa ei ketään tuttavuuttakaan tee.Eihän ketään päästä kilttiä,ja rauhallista koiraansa räyhän ulottuville.Ainut ongelma on se, että niitä huonosti koulutettuja,agressiivisiakin koiria, pidetään lähistöllä myös irti, jolloin vaaratilanteita tulee, ja purematapauksiakin täälläpäin valitettavasti on sitten ollut.
Labradorinnoutajat. Vanhan talomme lähellä labradorinnoutaja hyppäsi aidatun alueen aidan yli koirani (seropi, säkäkorkeus noin 35 cm) kimppuun, sain hätistettyä koiran pois. Ja toisen kerran kun olen todennut labradorinnoutajan olevan agressiivinen, oli se, kun naapurini labradorinnoutaja hyökkäsi toisen koirani (pomeranian) kimppuun, joka johti siihen että nykyään pomeraniani pelkää isoja koiria. Myöskin mäyräkoira ja kääpiösnautseri yksilöt joita olen tavannut ovat olleet agrassiivisia. Koirapuistossa koirani kanssa juostessa kääpiösnautseri on tullut perästäni ja alkanut purra nilkoista. Saman on tehnyt mäyräkoira, jota juoksutin hihnan päässä, juoksi nilkkoihini ja alkoi purra.
Vesikoirat. Niillä kun tuppaa olemaan hermorakennevikoja sun muuta, kohdalle osunut kaksi huonoa yksilöä. Toinen oli italianvesikoira narttu, joka ollut meillä pennusta pitäen, oma kasvatti vieläpä. Nupissa vaan joku viirasi, kävi nimittäin ulkona (ei koskaan sisällä) kaiken liikkuvan kimppuun. Hyökkäsi esim. vasikan kurkkuun kiinni ja naapurin jalkaan kun haki postia. 2 vuotiaana luovuttiin, ongelmakoirakouluttaja otti tuon hoitaakseen ja katsoakseen saako siitä yhteiskuntakelpoisen. Terveydellistä vikaa ei siis löydetty.
Toinen oli espanjanvesikoira uros. Aina ollut iloinen perheen kaveri. 7 vuotiaana alkoi käyttäytyä agresti, kävi varoittamatta siskontytön kimppuun ja puri meitäkin. Ell. veikkasi että alkanut käyttäytyä agresti alkavien kipujen takia, kun tarkastuksessa löytyi alkava nivelrikko. Piikille laitettiin, kun ei hoidosta huolimatta ollut enää yhtään luotettava.
Kaikki kouluttamattomat pikkukoirat "ei sitä tarvii torua kun se on nii söpöpieni tuitui". Teininä pyöräilin tallille erään talon ohi jonka pihassa rähisi aina bicho havannais, pari kertaa lähti juoksemaan perään ja tarrasi lahkeesta kiinni. Siinä raahautui niin kauan että oltiin tarpeeksi kaukana kodista niin kipitti äkkiä takaisin.
Metsästyskoira kokemuksia,useemmankymmenen vuoden ajalta.Seuruessa ollut kuutta eri rotuista koiraa ja tappeluissa aina Karjalankarhukoira toisena osapuolena,muut eivät tappele keskenään.Karhis sopimaton pienelle alueelle toisten kanssa.
Kohtaamani Dalmatialaiset ovat olleet erittäin agressiivisia. Kaikki vihamieliset koirat tulisi joko pitää poissa ihmisten ilmoilta tai viedä piikille.
Selvän aggressiivisia koiria olen tavannut yhden kuonokopan kanssa murisevan dobermannin, jonka omistaja sanoi, ettei sitä tarvii pelätä, että on vaan nuori uros. Ja sitten oon tavannut belgianpaimenkoira groenendaelin, joka nousi takajaloilleen räksyttään (hampaat irvessä ja sylkiroiskuen) kun pyöräilin ohi ja heti sen jälkeen se alko kiskoa heiveröisempää omistajaansa perässä. Onneksi pääsin siltä turvaan.
Semmosia perus hermoheikkoja räksyjä, joilla on pelkoaggressiota kaikkea liikkuvaa kohtaan oon tavannut joitain puudeleita, kääpiösnautsereita ja collieita.
Läheisten kokemuksista voin mainita enon, jota puri kouluttamaton saksanpaimenkoira (sellainen narun päähän unohdettu) ja entisen koulukaverin, jonka perheen valkoinenlänsiylämaanterrieri puri tätä.
Naapurin mummo. Ihan hirvee narttu.
Suurin osa pienistä koirista. Niiden toimesta minua on jopa purtu, vaikka olen ollut rauhassa kävelemässä koirasta pois päin.
Täällä moititaan karhukoira mixejä. Minulla täällä 10v. karhukoiran ja lapinkoiran sekoitus. Kiltein ja ihmisrakkain koira mitä minulla on ikinä ollut ja käyttäytyy moitteettomasti myös kohdatessaan muita koiria. Kaupungissa asutaan ja hyvin sosiaalistettu. Ja hyvin kohdeltu pennusta pitäen. Kyllä koiran aggressio useimmiten johtuu ihnisestä.
Agressiivisia koirarotuja on useita. Varmasti kaikista saadaan kasvattamala ja hyvällä opetuksella agressiivisia. Itsellä ollut useita vartikoiria jotka ovat jo rotulinjansa takia agressiivisia. Vartiokoirina ne toimivat kuten pitääkin. agressiivia ja herkkiä puremaan. Koulutuskin on silloin onnistunut hyvin.
Kaikki ne ovat, pienimmät saa vähiten vahinkoa aikaan.