Jouduin lopettamaan imetyksen lääkityksen vuoksi lapsen ollessa 2 kk. Nyt moni kyselee imetänkö ja miksi en imetä. Miksi moisesta pitäisi olla tilivelvollinen? Sanon yleensä että en voi imettää lääketieteellisistä syistä ja heti ollaan utelemassa! Vaivani on yksityinen ja gynekologinen, joten miksi ihmeessä kaikki pitäisi selvittää puolituntemattomillekin.
imetys oma asia
helvetillistä
10633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tästä on tehty suomessa niin ykkösjuttu että jos ei imetä on jotenkin poikkeava ja se kyllä ilmoitetaan!
Minä inhoan koko touhua niin paljon että en sitä tee. Neuvolassa tätä ei haluta ymmärtää mitenkään. Lypsin ekalle ja tokalle vauvalleni ja tuleva kolmas saa maitonsa myös pullosta. MINÄ haluan tietää paljonko vauva syö, haluan nukkua yöni ja tehdä omia juttujani päivällä ilman että etuvarustuksessani kokoajan roikkuu joku ;)
kyllähän sen ymmärtää, että ei imetä lääketieteellisistä syistä jne...mutta se että jättää imettämättä sen takia, että haluaa omaa aikaa! Kyllä se vauava-aika on pyhitettävä vauvalla, ei silloin saa olla liian itsekäs. Sitä paitsi Tuttelit ja Nanit saattavat aiheuttaa vatsan väänteitä vauvalle. Yliherkkyydet ja allergiat lehmän maidolle ja sen proteiinille ovat yleisiä versinkin ensimmäisen nelj'n elinkuukauden aikana.
niin saattaa äidinmaitokin aiheuttaa vatsanväänteitä, tai siis ei ehkä maito itsessään, mutta jokin äidin ruokavaliossa. Aina ei rankastikaan äidin ruokavaliota karsimalla saada kivun aiheuttajaa poistettua. Tuo on siis mielestäni aika huono perustelu.
Meillä muuten loppui "koliikki" kuin seinään kun siirryin korvikkeisiin. Kun annoin myöhemmin pakastettua omaa maitoani, tuli taas hirveää huutoa. Jokin syömisissäni aiheutti vatsanväänteet.
samaa mieltä, jokaisen oma asiahan se on. ja heti, etenkin jos on nuoresta äidistä kyse, kun joku kuulee/näkee että pientä vauvaa juotetaan pullosta, monet alkavat ihmettelemään, miksi ei imetä. ja yleensä oletetaan, että äiti ei halua imettää, vaikka ikinähän ei voi tietää vaikka syy olisikin joku toinen. ehkä johtuu siitäkin, kun nykyään itsestäkin tuntuu, että äidit jotka imettävät ovat harvenemassa, yhä useammat ei imetä vaikka oikeaa syytä siihen ei ole.
itse imetän ja silti ärsyttää, kun kaikki siitä aina kysyy ja vielä tyyliin "kai sä imetät". tulee sellanen olo, että jos en imettäisi, olisin jotenkin huonompi äiti.ja niinhän monet valitettavasti ajatteleekin.
MUTTA. mulla on useampi tuttava, jotka eivät imetä ihan vaan koska eivät halua olla sidoksissa lapseen-näin ovat sanoneet. ja sitä en mitenkään pysty käsittämään, minkä helkkarin takia sä teet lapsen, jos et siihen halua "sitoutua", lapsi tarvii äitiä kuitenkin pitkän aikaa, lapsuus kun ei ihan heti mene ohi. hassu juttu=)
synnytyksen jälkeenhän mulle tuotiin rintapumppu heti käteen, joka pienikin pisara piti viedä vauvalle( oli keskolassa) silloin ihmettelin sitä, että kukaan ei edes kysynyt, haluanko jatkossa imettää, vaan hoitajat olettivat, että tottahan toki kaikki imettävät. kysyinkin heiltä, että sanooko kukaan koskaan, että ei lasta halua imettää- ja vastaus oli että ei. joskus äidit, joilla ehkä jo ikää enemmän ja lapsiakin useampi,saattavat ilmottaa asian suoraan. nämä mun tuttavat, ketkä ei imetä, ovat muuten myös imettäneet sairaalassa- mutta kotiin kun päässeet, lopettivat ja pumppasivat vain sen verran, että saa maidon tulon jossakin vaiheessa loppumaan. sekin mielestäni tyhmää, jos ei aio imettää, miksei ole pokkaa sitä hoitajille sanoa?
en sano, että itsekkäistä syistä korviketta syöttävät äidit olisi huonompia kuin me muut. mutta en vain heitä pysty ymmärtämäänkään kyseisen asian suhteen.
Ja meillä on ennemminkin niin päin, että miten sää vieläki imetät (ja vauvahan on jopa 4kk) Kaikki sukulaiset on kyselemässä, että etkö sää jo pottuja anna. NO EN! Anoppi se aina vauvalle mölisee, että "on se tuo sun äitis, ku pelkällä maidolla toista pitää!".... Että kyllä sitä puolin jos toisin syyllistetään. Tai sitten me äidit ollaan niin herkillä, että hyväntahtoiset kysymykset ymmärretään arvosteluna :) Mutta jokainen äiti tekee tavallansa, on niin miljoonia syitä (ja ihan hyviä) olla imettämättä tai imettää. Pääasia, että rakastaa lastaan ja huolehtii hänestä parhaan taitonsa mukaan!
Mulla kanssa samanlainen anoppi! aina kyselee että koskas annat tytölle perunaa(ikää vajaa 4kk) ärsyttävää vaikka muuten tullaan hyvin toimeen...
Kun vielä imetin, sain kommettia että "miksi pidät vauvaa nälässä" (oli herkkä syöjä, häiriintyi helposti niin väärästä ympäristöstä kuin epämieluisasta virtaamisnopeudesta ja siksi ruokailun alkaminen otti aina aikansa). Ja kun en enää imettänyt, tuli kommenttia "ei tuon ikäisen pitäisi saada ruokaansa pullosta". Teet niin tai näin, aina väärinpäin.
Niin tuttua! Jouduin kanssa lopettaa imetyksen pojan ollessa 2kk koska jouduin käyttämään niin kovia kipulääkkeitä hetken aikaa. No sitten tissit tyssäs ja ei tullut maitoa enää sen jälkeen. Eipä tuo poika näytä korvikkeesta kärsineen. Potra ja iloinen poika :)
niin,eikös se oo pääasia että lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti. Itselläni on nyt puolen vuoden ikäinen poika jota en imettänyt kun alkuun vähän aikaa tai no varsinaista imetystä ei ollut kun viikon verran mutta pumppasin maitoa sitten jonkin aikaa. Itse en alkuun edes olisi halunnut imettää,se tuntu vaan niin ahdistavalta mutta kaikki oli vaan että kyllä se siitä kun opit...no eihän se niin sitten mennyt,otin niin kovat paineet imettämisestä että sairastuin pitkään poissa olleeseen paniikki/ahdistuineisuushäiriöön ja siihen loppu maidontulo:/ Jälkitarkastuksessa sain lääkäriltä reseptin sepramiin josta ei ollut kun haittaa..en enää pystynyt nukkumaan,syömään tai hoitamaan lasta..olin vaan niin paniikissa etten uskaltanu mennä ulos,oksensin vaan ja tuijotin kattoa öisin. En tuohon vaivaan uskaltanut edes rauhottavia pyytää kun ajattelin että olisin sit kuitenkin vaan ihan pihalla koko ajan..no onneks nyt ei oo kolmeen kuukauteen tullu paniikkikohtausta eikä turhan paljon ahdistanu. Se on asenne mikä ratkasee,itse aloin ajettelemaan että jos joku haluaa tuomita mun imettämättä jättämisen niin siinähän tuomitsee..oon niin paljon tuntenu huonoa omatuntoa ja ajatellut että oon huono äiti että huhuh.. Mutta kaikesta huolimatta,on jo pitkän aikaa tuntunu siltä etten ehkä olekaan huono äiti..sen mulle todistaa pojan hymy ja nauru,terve kehitys ja itkun loppuminen kun otan sen syliin..ne jotka ei halua imettää,pitäkää puolenne alkääkä ottako turhia paineita.Toki rintamaito on parasta lapselle mutta ajatelkaa myös itseänne=) tulipa pitkä viesti,anteeksi jos tilitin tuntojani liikaa:)