Viima iskee ikkunaani.
Tekee vanoja, uomia.
Katselen kaihoten.
Rakastan rajuilmaa.
Kun tuuli ulvoo.
Ei voimalla ole voittajaa.
Ei kuka sen tainnuttaa.
On itseppäinen.
Laantuu kun aika on.
Ja kun saavuttaa sen.
Ajan seesteisen.
On kauneinta.
Mitä luonto maalaata voisi.
Purppuraisen taivaan kaaren.
Kuin rakkauden puutarhan.
Myrskyää aikansa.
Tyynnyttyään tekee taikansa.
Lumoaa.
Tekee vanoja, uomia.
Katselen kaihoten.
Rakastan rajuilmaa.
Kun tuuli ulvoo.
Ei voimalla ole voittajaa.
Ei kuka sen tainnuttaa.
On itseppäinen.
Laantuu kun aika on.
Ja kun saavuttaa sen.
Ajan seesteisen.
On kauneinta.
Mitä luonto maalaata voisi.
Purppuraisen taivaan kaaren.
Kuin rakkauden puutarhan.
Myrskyää aikansa.
Tyynnyttyään tekee taikansa.
Lumoaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hyvä!
Lauhempaa nyt:)
Sydän hymyilee,,,,
Myrskyää todellakin - ja noinhan se on kuin kirjoitat!
voimaa sillä riittää - ei sille mitään voi mutta osaapa arvostaa
sitten sitä kaunista ja seesteitä aikaa myrskyn jälkeen.. :)
Hieno runosi Gitta jälleen - kiitos tästä! :)
Silmät menee jo kiinni väkisin..joten hyv'yöt sinne sinulle ja pirtinlämpöinen halaus myrskyiltaasi! :)
Sähkökatkos, hih,
Mut ei onneksi sydämelläni.
Se laulaa.
"Jos hän kyyneliin sut saa,
muista silloin sua rakastan".
Yöhösi hymyä MURUUUUUUUU
Älä vain sano, et on hiihtokelit:))))))))))))))))))))))))))))))))))))