Mitenköhän tän nyt muotoilisi hyvin ettei heti vedetä niitä niin kuuluisia herneitä nenään :)
Elikkä. Miltä rodulta/roduilta lähtisi mahdollisimman vähän karvaa? Tiedän että yleensä trimmattavilta roduilta ei lähde kovinkaan paljoa mutta kun en olisi trimmauksesta kuitenkaan kiinnostunut. Haluaisin siis mahdollisimman helppohoitoisen turkin enkä sellaista mitä pitäisi joka välissä pestä, föönata, harjata jne ja vetää imuria jatkuvasti mukana.
Kun olen kuullut että esim. kultaiseltanoutajalta ja saksanpaimenkoiralta lähtee säkkikaupalla ympäri vuoden. EN yleistä, olen vain kuullut, älkää suuttuko.
Ja kyllä tiedän että jokaisella koiralla on ainakin ne karvanlähtö ajat :) En missään nimessä kuitenkaan ole mikään siivousintoilija ettei saa karvan karvaakaan olla sohvalla ;) Tai tulla hiekkaa koiran mukana sisälle. Se EI haittaa.
Toivottavasti joku ymmärtää mitä yritän tarkoittaa. :) En ole hankkimassa koiraa katsoen pelkästään sen turkkia, en kuitenkaan niin tyhjäpää ole.
Kävisikö esim. portugalinpodengo, keskikokoista mallia? Olen kyllä ottanut huomioon sen aktiivisuuden. Silmääni kuitenkin miellyttää erityisesti ajokoiran näköiset koirat :) Mutta kun ei ole mahdollisuutta harrastaa metsästystä, mikä harmittaa paljon. Käykö rhodesiankoira ensimmäiseksi koiraksi? Entäs miten olisi kelpie tai jokin setteri?
Muuta:
Keskikokoinen tai sitä suurempi, tulisi rivitaloon (oma piha siis olisi), lähellä hyvät metsä lenkkipolut, kävisin ehkä agissakin tai tokossa, asun yksin ja se joutuisi olemaan yksin sen 7-8 tuntia. Ehdotelkaapa rotuja!
Toivoisin asiallisia vastauksia.
Elikkä. Miltä rodulta/roduilta lähtisi mahdollisimman vähän karvaa? Tiedän että yleensä trimmattavilta roduilta ei lähde kovinkaan paljoa mutta kun en olisi trimmauksesta kuitenkaan kiinnostunut. Haluaisin siis mahdollisimman helppohoitoisen turkin enkä sellaista mitä pitäisi joka välissä pestä, föönata, harjata jne ja vetää imuria jatkuvasti mukana.
Kun olen kuullut että esim. kultaiseltanoutajalta ja saksanpaimenkoiralta lähtee säkkikaupalla ympäri vuoden. EN yleistä, olen vain kuullut, älkää suuttuko.
Ja kyllä tiedän että jokaisella koiralla on ainakin ne karvanlähtö ajat :) En missään nimessä kuitenkaan ole mikään siivousintoilija ettei saa karvan karvaakaan olla sohvalla ;) Tai tulla hiekkaa koiran mukana sisälle. Se EI haittaa.
Toivottavasti joku ymmärtää mitä yritän tarkoittaa. :) En ole hankkimassa koiraa katsoen pelkästään sen turkkia, en kuitenkaan niin tyhjäpää ole.
Kävisikö esim. portugalinpodengo, keskikokoista mallia? Olen kyllä ottanut huomioon sen aktiivisuuden. Silmääni kuitenkin miellyttää erityisesti ajokoiran näköiset koirat :) Mutta kun ei ole mahdollisuutta harrastaa metsästystä, mikä harmittaa paljon. Käykö rhodesiankoira ensimmäiseksi koiraksi? Entäs miten olisi kelpie tai jokin setteri?
Muuta:
Keskikokoinen tai sitä suurempi, tulisi rivitaloon (oma piha siis olisi), lähellä hyvät metsä lenkkipolut, kävisin ehkä agissakin tai tokossa, asun yksin ja se joutuisi olemaan yksin sen 7-8 tuntia. Ehdotelkaapa rotuja!
Toivoisin asiallisia vastauksia.
Vastaukset 16
Vanhimmat
No, itselläni on lagotto romagnolo, josta ei irtoa lainkaan karvaa. Turkkia pitää sitten leikata. Eli voi ajella turkin pois kerran/kaksi vuodessa, tai jos haluaa, voi saksilla leikata vähän parin kk välein.
Mutta tämä rotu vaatii mielestäni paljon enemmän tutustumista kuin yleensä annetaan ymmärtää. Monesti sanotaan, että se on tosi helppo tms, mutta kyllä näiltä TODELLAKIN löytyy luonnetta ja jääräpäisyyttä. Ja tämä ei ole sohvakoira, vaan vaatii aktiviteetteja, harratuksen, aivojumppaa.
Olen ehkä vähän puolueellinen, mutta on kyllä maailman ihanin rotu
Vaikutat soveltuvan hyvin koiranomistajaksi:-)
Tuttavapiirissäni tuntemistani roduista tulee mieleen spinone. Siitä ei lähde karvaa, se on keskikokoa hiukan suurempi, sen turkki ei ole kauhean vaativahoitoinen, sillä on sosiaalinen luonne, se tarvitsee paljon liikuntaa ja tekemistä ja vaikuttaa hyvin soveltuvan kriteereihisi. Tässä on kuva hyvin hoidetusta spinonesta: http://kotisivukone.fi/files/koiranpojat.tarinoi.fi/erkkari_hmeenlinna_13.6.2009_066.jpg
Ja kyllä ajokoiriakin voi pitää seurakoirina, mutta ne tarvitsevat liikuntaa oikein kunnolla, samoin kuin aktiivista tekemistä, eli soveltuvat hyvin myös aktiivisille ihmisille harrastuskoiriksi. Mutta lyhytturkkisista ajokoirista lähtee aika paljon karvaa.
Ne trimmattavat rodut todellakin on niitä karvaamattomampia. Jos haluat leikattavaturkkisen, niin pidä karva sopivan lyhyenä, niin se on helpompi hoitaa. Näitä isompia sitten on esim. vesikoirat (lagotto, portugalin, espanjan), iso/keskikokoinen villakoira, vehnäterrieri ja kerrynterrieri. Toinen vaihtoehto on joku karkeakarvainen nypittävä rotu. Ne ei ole täysin karvaamattomia, mutta huomattavasti vähemmän karvaavat kuin rodut, joiden turkki tippuu itsekseen. Tähän kokoluokkaan sopisi mm. airendale ja kk podengo. Nämä vaativat kyllä sitten nypinnän 2-3 kertaa vuodessa, kun karva alkaa irtoamaan. Nypittävät ovat kyllä helppohoitoisia, sillä ne eivät paljon harjaamista ja pesua vaadi, koska karva hylkii likaa.
Ehdottamasi kelpie, setteri ja rhodesiankoira ikävä kyllä karvaavat kaikki enemmän kuin nuo trimmattavat rodut. Rhodesiankoira mitä luultavammin lähtee karvaa ympäri vuoden, kuten muista lyhyt- ja sileäkarvaisista roduista.
On sellaisiakin rotuja, joita ei tarvitse trimmata, vaikka niistä ei juurikaan lähde karvaa. Sellaisia ovat esimerkiksi esimerkiksi saukkokoira (otterhound), spinone (spinone italiano), picardienpaimenkoira, katalonianpaimenkoira ja skotlanninhirvikoira.
Täällähän oli hyviä ehdotuksia :)
"saukkokoira (otterhound), spinone (spinone italiano), picardienpaimenkoira, katalonianpaimenkoira ja skotlanninhirvikoira"
Varsinkin nuo Hukka-Mutin ehdottamat. En tiennytkään ettei kyseisiltä koirilta lähde pahemmin karvaa (vaikkei se olennaisin asia koiran hankinnassa olekaan). Onko se sitten useinkin/aina niin että karkeakarvaisilta ei lähde karvaa paljoa?
Varsinkin tuo spinone osui kivasti silmään ja luonnekkin lähes täydellinen. Ja skotti, mutta onko se turhankin iso ettei vedä sitten pitkin mettiä kun innostuu juoksemaan. ;) Picardiesta olen kuullut ettei se välttämättä sopisi ekaksi koiraksi, pitääkö paikkansa? Pitää perehtyä tarkemmin näihin rotuihin.
Onko kuinka yleisiä nämä keskikokoiset podengot? Karkeakarvaiset versiot. Näyttäisi olevan harvassa.
Yleensä ne joo ovat karkeaturkkisia koiria, joilta ei karvaa irtoa. Mutta on joitain pieniä silkkiturkkisiakin rotuja, joista ei juurikaan lähde karvaa, esimerkiksi maltankoira.
Koirien luonteet muuten vaihtelevat suuresti yksilöittäin. On hyvä tulkita eri tietolähteiden kautta, millainen mikäkin rotu on luonteeltaan >>suunnilleen>>, ja varautua luonteen heittelemiseen eri suuntiin esimerkiksi rotumääritelmän mukaisesta luonteesta. Koiranpentujen psyykkeen kehitykseen sikiövaiheessa vaikuttaa suuresti se, millainen emo on luonteeltaa, mutta myös isäkoiran luonne on suuresti ratkaiseva. Luonteen lujuudesta ja viettien voimakkuudesta vastaavat lähinnä juuri emokoirien luonteet, mutta aikuisen koiran käytöstavoista yhtä suurena osana omistajan käytös, kuten koulutus ja sosiaalistaminen.
Picardienpaimenkoiraa en henkilökohtaisilta kokemuksilta juurikaan tunne, mutta varmasti se on tyypillinen paimenkoira, samoin kuin katalonianpaimenkoira. Kaikki koirat tietysti rodusta riippumatta tulee sosiaalistaa totuttamalla ne pennusta lähtien vieraisiin ihmisiin, paikkoihin ja tilanteisiin. Suosittelen lukemaan Koiramme-lehden numeron HEINÄKUU 7-8 2009, sivuilta 64-69. Siinä on otsikkona >>VIHAINEN KOIRA -vuosisatamme ongelma?>> Siinä käsitellään järkevästi syitä koiran käytöshäiriöihin sekä keinoja niiden ehkäisemiseen.
Samaten on viisasta muistaa, että koira ottaa helposti mallia omistajan huonosta käytöksestä. Yleinen syy koirien aggressioon on se, että omistaja on kohdellut sitä ylivaltaisesti, kuten lyönyt, selättänyt, tuijotellut silmiin kilpaa, pelotellut ja käyttänyt muita vastaavia keinoja vallan osoittamisessa. Parempi tapa osoittaa koiralle johtajuutta on ns. lempeän määrätietoinen kohtelu. Koira tulee opettaa tottelemaan omistajaa. Koira kannattaa kouluttaa tottelemaan, kuten istumaan (sanonnalla >>istu>>), tulemaan luokse (>>tänne>>) ja muita vastaavia sanontoja noudattamaan. Siihen asti koiraa pyydetään/käsketään (riippuu kuinka pienestä tottelee) tekemään niin kuin sanotaan, kunnes se tottelee. Ainakin näin käydään lempeämpää kilpailua johtajuudesta.
Jos koira tekee jotain ei-toivottua, sitä ei rankaista siitä aggressiolla, vaan aluksi nätisti kielletään tekemästä niin. Jos koira tekee sillain useammin, niin sitä torutaan ankarammin, kuten vihaisen, muttei uhkaavan, kuuloisella äänellä. Tai jos se tulee omistajan päälle tekemään hallitsemiseen perustuvaa elettä (nylkyttämistä), se vain työnnetään pois ja samalla sanotaan määrätietoisen kuuloisesti vaikka >>pois siitä>>. Mutta liian aggressiivinen koulutus omistajan kunnioittamisesta koiralle tekee helposti koirasta liian alistuneen ja täten hermostuneen, jota seuraa usein aggressiivinen luonne.
Keskikokoinen portugalinpodengo on melko harvinainen koko maailmassa, hyvin harvinainen ainakin Suomessa. Vuosina 2000-2008 Suomessa on rekisteröity kaiken kaikkiaan 31 keskikokoista portugalinpodengoa. Suuria ei lainkaan ja se onkin koko maailmassa jo häviämässä sukupuuttoon.
Kun kirjoitin seuraavasti: >>Jos koira tekee jotain ei-toivottua, sitä ei rankaista siitä aggressiolla, vaan aluksi nätisti kielletään tekemästä niin. Jos koira tekee sillain useammin, niin sitä torutaan ankarammin, kuten vihaisen, muttei uhkaavan, kuuloisella äänellä.>> - Tarkoitin tuolla sitä, että koirahan ei tiedä mitä saa tehdä ja mitä ei, ennen kuin sille se opetetaan. Mutta jos koira tuntuu tekevän jotain tuhmia siitä huolimatta, että sille ollaan jo opetettu ettei niin saa tehdä, niin kannattaa jo torua.
Kylläpä kirjoitin paljon tekstiä. En tiedä, mistä yhtäkkiä minulle tuli tuollainen kirjoitusvimma. Tuli kirjoitettua paljon jopa asian yli. Mutta kumminkin, minusta tässä kyselyssä on kyseessä kelpo koiraihminen:-)
En tiedä meneekö sitten perunkarvatonkoira jo liian karvattomaksi.... http://fi.wikipedia.org/wiki/Perunkarvatonkoira
Niistä löytyy kolmea eri kokoluokkaa. Takkia sitten päälle vilpoisemmassa säässä.
Bokseri! :)
Kun olet tehnyt päätöksesi rotuvalinnasta, niin kertoisitko siitä vielä meillekin, kun olemme ilomielin sinua auttaneet?
Minä annan kumminkin vielä rotuehdotukseksi karkeakarvaisen unkarinvizslan(Hungarian Wirehaired Vizsla). Suomen kielisistä linkeistä siitä löytyy kumminkin valitettavam vähän tetoa, toisin kuin lyhytkarvaisesta (josta lähtee karvaa, toisin kuin karkeakarvaisesta). Tästä Englannin kielisestä linkistä löytää hyvää tietoa siitä: http://en.wikipedia.org/wiki/Wire-haired_Vizsla Tietysti joitakin googlen ulkomaan kielisistä linkeistä voi kääntää Suomeksikin, kuten tämänkin linkin. Ja muistakin ulkomaan kielisistä linkeistä löytää tarkkaa tietoa tästä rodusta.
Onnea vielä rotuvalinnalle!
Tällä hetkellä sopivimmalta näyttäisi tuo picardi. Aivan ihanan näköinen ja luonnekin mielestäni mitä parhain. Skotti olisi muuten valtavan ihana kaikinpuolin mutta kun en omista autoa niin esim. eläinlääkärille kuljettaminen olisi aika haastavaa. Spinone olisi myös ihana niinkuin aikasemmin sanoin mutta arveluttaa tuo metsästysvietti joka on niin voimakas. Olisi harmi kun se ei pystyisi toteuttamaan viettejään ollenkaan.
Picardi näyttäisi olevan aika harvalukuinen suomessa? Täytyy vain pitää silmät auki. Kuinkas vaikeaa on hankkia pentu ulkomailta? Kannattaako siihen lähteä vai syntyykö siitä kauhea paperi/maahantuonti sota?
Eikös myös kk vizlalla ole aika kova riistavietti? Myyvätkö kasvattajat edes metsästyskoiria jos ei tuleva omistaja aio metsästää?
Kiitos kaikille vastanneille! :)
Metsästyskoiriakin on seurakoirina, ja sellaisina ne ovat tyytyväisiäkin, jos saavat metsästyksen sijaan muutaa aktiivista tekemistä reippaan liikunnan lisäksi. Varsinkin kanakoirat sopivat myös hyviksi seurakoiriksi aktiivisille koiraihmisille, jotka haluavat koiraltaan paljon muutakin kuin seuraa. Jos haluaa koirien pääsevän toteuttamaan metsästysviettejään, niin ei kun metsään tai pellolle niiden kanssa kauas liikenteestä. Spinone ja vizsla eivät metsästä ajokoirien tavoin, vaan heti sopivan riistaeläimen hävitettyään palaavat omistajansa luokse. Kasvattajat myyvät kanakoiria myös sellaisille ihmisille, jotka halauvat reippaan harrastuskoiran. Koiraharrastuksia löytyy moneen makuun agilitysta, vepeen, tokosta, valjakkohiihtoon ja jälkeen ym. tutullani on weimarinseisoja ja minulla englanninsetterin ja bouvierin sekoitus. Molemmat harrastamme koiriemme kanssa kaikkea noita mitä mainitsin, ja tyytyväisiä ovat, jonka huomaa varsinkin niiden rauhallisuudesta kotona. Emme liiku ja harrasta koirien kanssa vain niiden itsensä takia, vaan myös itsemme, sillä koirien kanssa liikkuminen ja harrastaminen on meistä nautintoa.
Picardienpaimenkoiran pentueita taitaa syntyä Suomessa aika harvoin, mutta tässä on ainakin jokin linkki, jossa rodun vähintään ex-kasvattajan yhteystietoja on saatavilla: http://personal.inet.fi/clan/sari.nieminen/index.htm tai kuinka kielitaito? Tunnetko jonkun ranskaa osaavan: http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=fr&u=http://www.berger-picard.fr/&ei=eLrLSp7BA8KI_AaH2u2mBQ&sa=X&oi=translate&resn... Picardienpaimenkoira tosiaan on harvinainen kaikkialla maailmassa. Kai myös joissain näyttelyissä on mahdollista tutustua rodun harrastajiin, kuten tällaisissakin olleissa: http://voittaja.kennelliitto.fi/FI/menneet/voittaja2008/tulokset/fci1/fci1.htm
Kai skotlanninhirvikoira pystyy itse kävelemään eläinlääkäriinkin, tai ainakin sille voisi hankkia jotkin kärryy/rattaat, joilla sitä voitaisiin hinata, jos se vaikka on nukutettu ja liian väsynyt itse kävelemään pitkän matkaa.
Itsekään en muuten ole juurikaan kokenut ulkomailta tilausten tekemisiä. Lienee sieltä koiria kysellessä olevan syytä ottaa yhteyttä kasvattajaan yhteystietojen kautta seka kuljetuskustannusten sopimista. Mitä jos vaikka kävisit koiranäyttelyssä, josta löytyy kokeneempia tilaajia... Tai jos jostain sentään saisit hiukan kokeneemman kokemuksia kuulla... Itse olen tilannut kaikki tilaustuotteeni kotimaani sisäpuolelta. Eli en ole kovin kokenut koirien tilaajana ulkomailta.
Vuosittain järjestetään tällainen kansainvälinen koiranäyttely, kuten tässä linkissä kerrotaan tämänvuotisesta: http://voittaja.kennelliitto.fi/FI/voittaja2009 Sinne pääsee ihailemaan eri rotuisia koiria aina picardienpaimenkoiraan saakka.
Mutta kyllä kaikki järjestyy, kun kärsivällisyys ja usko riittävät. Aina oppii jotain uuttaa, joten ei kannata näistä asioista hätääntyä. Kun joku henkilö on onnistunut, niin toisetkin onnistuvat, kunhan tietoa saavat. Ja saa sitä aina jostain, kun kunnolla yrittää;-)
Valkoinen länsiylämaanterrieri(Westie) on karvaamaton ja aivan huippu rotu vaikka vähän allergioita löytyy. Erittäin persoonallisia kavereita kaikki mitä vastaan on tullut.