Tavallinen aamu
kalpeat kasvot hakevat katseitaan
murahdukset hukkuvat
kahvinkeittimen porinaan.
Mikä on se missä toisensa kohtaa
käsissäkö ?
jotka pöydän yli toisiaan kurkottavat
Vai
toinen joka tulee
polvistuu
vyötäröltä kiinni ottaa
pään syliin laskee
toisen ' pörröttäessä ' tukkaa.
Se on tunne
joka elää joka solullaan
saaden jaksamaan halki harmaiden päivien
jolloin aikakin kuin pysähtyy
tai hurjana myrskyissä laukkaa.
Tuo tunne juhlava
sydämistä syntynyt
joka ei kuole milloinkaan
ainakin saduissa niin kerrotaan.
Rakkaus ...
kalpeat kasvot hakevat katseitaan
murahdukset hukkuvat
kahvinkeittimen porinaan.
Mikä on se missä toisensa kohtaa
käsissäkö ?
jotka pöydän yli toisiaan kurkottavat
Vai
toinen joka tulee
polvistuu
vyötäröltä kiinni ottaa
pään syliin laskee
toisen ' pörröttäessä ' tukkaa.
Se on tunne
joka elää joka solullaan
saaden jaksamaan halki harmaiden päivien
jolloin aikakin kuin pysähtyy
tai hurjana myrskyissä laukkaa.
Tuo tunne juhlava
sydämistä syntynyt
joka ei kuole milloinkaan
ainakin saduissa niin kerrotaan.
Rakkaus ...
Vastaukset 7
Vanhimmat
arkipäivän harmaissa päivissä rakkaus punnitaan. Pienet teot, hellyydenosoitukset sydämestä lähteneet ja aurinko paistaa sydämissä ja elämä kuljettaa myös vastoinkäymisissä.
Hieno runo arkipäivän rakkaudesta, mutta ei millään muotoa vähäisempi runo kuin tarina rakkaudesta tähtien/täysikuun/revontulten loisteessa.
Tykkäsin Rakkausrunostasi :)
... pienistä asioista suhteessa
niin se suurenmoisin tunne on ihan itsestään selvää
ja eikä jätä mitään sijaa epäilyksille
että rakastaako toinen ...
no meinasin jättää kirjoittamatta tämän
kun kaikki menee kuten menee
pystymättä itse niihin vaikuttaa millään lailla
mutta sinulta tuli niin loistava palaute
joten kannatti kirjoittaa.
suuren suuri lämmin kiitos sinulle palautteestasi
ja toivotan uuteen viikkoosi huikaisevan hienoja hetkiä
halauksin vahvistettuna.
Joskus Rakkaudessa vain tulee aamuja,
että on jätettävä vanha jaloista ja lennettävä
uuteen. Irrottauduttava ja siirrettävä katse,
jonnekkin, puhtaaseen, toiseen Rakkauteen.
Ja kun pääsee ilmaan ja se kantaa, kun
sisältä kimpoaa toisenlaista, uutta maata
osuu silmään. Mieli virkoaa aamun pilvessä,
voima, villi mieli, pois, uuteen elämään.
Toisinaan niitä aamuja, itkujen kynnyksiä ja
hyvästien tuskallisia tunnustuksia, ne tulevat.
Sisältä, sielun rakeisilta pinnoilta silloin huokuu
voima ja iholle kasvaa siivet, kantavat.
Ei, ei niitä näe, ei tunne, mutta kun surun
suolaiset vaot kuivuvat, tajuaa: ne olivat.
Kestivät uuteen Rakkauteen, kannattelivat yli
tuskan kanjonin ja tummat varjot katosivat...
On muistoja nyt hymyilevinä...
ja uusi Rakas..
http://www.youtube.com/watch?v=atuWo46sh2U&feature=related
Kiitos Runostasi.
On jotain, jota muistella Rakkaudella
ja hellästi sitten asettaa muistoihin.
Sydämen reunalla ajatuksia, sanoja hänelle,
joka jää hiljaa sydämeen.
Ei se, mitä tahtoi, toteutunut, mutta
mitä oli, sen hymy tuntuu aina Rakkauden koskettamisena.
Vaikka se ei jäänytkään.
Elpymistä ja positiivisuutta Rakkaurunossasi.
Maestro on saavuttamassa vireensä ja tämäkin oli
kerrassaan nautittavaa ja taidokasta tekstiä.
Uudenlaista ja uusiin lukijoihin yltävää,
eheä ja raikas kokonaisuus.
Eli todella hieno Runosi.
Iloa ja rentoa oloa Sinulle päivääsi
hyvä ystävä.
... ketään uutta
kun vanhakin on jättänyt jälkensä
liian syvälle itseeni
ja tuo Nainen tunturinsa kupeessa
liian syvälle minuun ui
myllersi sydämeni uuteen uskoon
ja toivekkaasti uskoin rakkauteen
mutta mikään ei palaa entiselleen
vai palaako ?
kylläpä mestarin runo on toivekas sävyiltään
mutta en halua muistoja vaan elämän,
elämän elettäväksi kanssa rakkaiman
voitaisiin sanoa.
olipa hyvä runo taas joten hyvä ystävä hyvä !!!
no kaipa tämä oli kuvausta kaivatusta arkielämästä
joka poistaa itsensä niin nopeasti kuin olla ja voi,
se on tullut hoksattua monesti elämän varrella.
pimeys ja valo ovat tasaveroisia kaikissa olosuhteissaan.
kiitän kyläilystä ja runostasi hyvä ystäväin
ja toivotan leppoista iltaa.
Hyvin kuvattua elettyä elämää. Kiitän ja iloitsen taitavasta runosta. Teksti pysähdytti miettimään - syvällistä.
Teksti on mielestäni silloin hyvä silloin, kun se pakottaa lukemaan sen useita kertoja ... niin kävi nyt.
Levollista iltaa toivon.
olen ajatellut, kuten viisseiskankin. Siis sitä,
että voitko vielä yllättää. Mutta kyllä, kyllä Sinä
voit !
Tämä on elävä esimerkki siitä, miten joku taitaa
runon kirjoittamisen. Kaikki tukan pörröttämiset,
murahdukset ja myrskyjen laukat - ihan kaikki on
tässä niin kohdillaan, kun olla ja voi.
Että pitääkin olla mahtava runo !
Päätöskin on NIIIIIIN osuva ja ihana * aplodeeraa *
... kirjan nimi tämän synnytti ja sai ajatukset liikkeelle
mutta ei tässä mitään uutta mielestäni ole,
toki olen iloinen jos löysit jotakin mykistävää.
no ihan arkielämän kuvausta ja pienistä asioista syntyvät
suuret tuntemukset,
kertyvät kuin kukkakimpuksi
ja pitää tietenkin ymmärtää onnensa suuruus
muutoin se hukkaa menee ...
kiitos taas loistavista sanoistasi kultasydäminen rakas ystäväin
ja mestarini.
paljon hyvän kaunista iltaasi toivon
lämmöllä sydämestäni.