Eli oon yhteiskunnan hienon lastensuojelun tuote...
8v lastarii siit asti ollu masentunu/itsetuhonen/tunnekuollu...
olis ollu mahdollista palautaa mut kotii 2 viikonjälkee mut ei...
sillon olin koulusta poissa noin 4.5 päivää viikosta...
on rankaa kasvaa ympäristössä missä ketää ei välitä susta paskan vertaa...
no 13v alotin dogaa se helpotti olotilaa...
krapulas ei jaksanu ees masentuu tai sit jo masens niin vitusti ettei sitä huomannu...
15v tuli sit tietenki pilven poltto.. ja siit se siirty amfetamiinii/ekstaasii..
ne helpotti kyl oloo ku oli 24/7/365 sekasin.. mut loppu peleis neki tais jätää sivuvaikutuksen...
ja lisätä masennusta..
tavattuani ihanan naisen alun kun olin 17v, sillon tuntu jo et masennus voitetii ja huumeet jäi..
mut se suhde meni vituiks sit ku alko taas masentaa ei jaksanu nussia tai ees huomioida toista vaikka asutii yhes....
no sit se dumppas mut intin aikana....
siihen sit loppu kiinostus, jäi laskut pystyy ainut mitä tein oli dogasin..
tuli pahoinpitelyitä rattijuopumuksii...
nyt ulos otos vituinmoinen kasa laskui eli en varmaa täs elämäs kerkee niit kuntoo saada... seki lisää masennusta...
kavereita olis mut ei kiinosta ees nähä niit...
ja aina esittäny henkisesti kovaa... ja tiiän et kaikkien kavereittenki spyyke o kovil nii niille en pysty purkaa pari puhunu itsemurhasta...
eli nyt vaa masentaa...
ja nyt se masennus on jo päässy siihen pisteesee ettei nappaa mennä ees ulos...
tai siivota... sit tietenki alkanu vihaa tätä pahoinvointivaltiota...
alkaa jo masentaa tätä iän ikuista masennusta vastaa taistelu 3 kertaa saanu olon "normaaliks" mut kyl maailma aina kaatuu...
Ja nyt alkaa tuntuu et oon kaivanu itteni niin syvää kuopaa että tää yhteiskunta enää hyväksy mua...
ei luotto tietoi... ei saa ees autoo vakuutusta.. ellei oo massia maksaa vuotta kerral... ei kämpää... ei lainoi... mut eihän suomes täläst tapahdu... pahoin vointi lisäytyy suomes...
ikää täl hetkel 23 ja tuntuu et enää ei voimat riitä nousuu..
8v lastarii siit asti ollu masentunu/itsetuhonen/tunnekuollu...
olis ollu mahdollista palautaa mut kotii 2 viikonjälkee mut ei...
sillon olin koulusta poissa noin 4.5 päivää viikosta...
on rankaa kasvaa ympäristössä missä ketää ei välitä susta paskan vertaa...
no 13v alotin dogaa se helpotti olotilaa...
krapulas ei jaksanu ees masentuu tai sit jo masens niin vitusti ettei sitä huomannu...
15v tuli sit tietenki pilven poltto.. ja siit se siirty amfetamiinii/ekstaasii..
ne helpotti kyl oloo ku oli 24/7/365 sekasin.. mut loppu peleis neki tais jätää sivuvaikutuksen...
ja lisätä masennusta..
tavattuani ihanan naisen alun kun olin 17v, sillon tuntu jo et masennus voitetii ja huumeet jäi..
mut se suhde meni vituiks sit ku alko taas masentaa ei jaksanu nussia tai ees huomioida toista vaikka asutii yhes....
no sit se dumppas mut intin aikana....
siihen sit loppu kiinostus, jäi laskut pystyy ainut mitä tein oli dogasin..
tuli pahoinpitelyitä rattijuopumuksii...
nyt ulos otos vituinmoinen kasa laskui eli en varmaa täs elämäs kerkee niit kuntoo saada... seki lisää masennusta...
kavereita olis mut ei kiinosta ees nähä niit...
ja aina esittäny henkisesti kovaa... ja tiiän et kaikkien kavereittenki spyyke o kovil nii niille en pysty purkaa pari puhunu itsemurhasta...
eli nyt vaa masentaa...
ja nyt se masennus on jo päässy siihen pisteesee ettei nappaa mennä ees ulos...
tai siivota... sit tietenki alkanu vihaa tätä pahoinvointivaltiota...
alkaa jo masentaa tätä iän ikuista masennusta vastaa taistelu 3 kertaa saanu olon "normaaliks" mut kyl maailma aina kaatuu...
Ja nyt alkaa tuntuu et oon kaivanu itteni niin syvää kuopaa että tää yhteiskunta enää hyväksy mua...
ei luotto tietoi... ei saa ees autoo vakuutusta.. ellei oo massia maksaa vuotta kerral... ei kämpää... ei lainoi... mut eihän suomes täläst tapahdu... pahoin vointi lisäytyy suomes...
ikää täl hetkel 23 ja tuntuu et enää ei voimat riitä nousuu..
Vastaukset 17
Vanhimmat
Autoko sinulla kuitenkin on?. Saisiko siitä sen verran rahaa, että saisit taloudellisen perustasi vakaaksi eli ulosottomiehen pois niskastasi? Sitten voisit jo suunnitella muutakin. Ja luottotiedotkin tulisivat kuntoon muutaman vuoden päästä.
no ei siitä sais ku 400e...
moikka.
Oon 26-vuotias nainen ja syön lääkkeitä masennukseen, myös ajoittaista ahdistuneisuutta ja paniikkihäiriöö.. Alkoholista ei oo tullut mulle ongelmaa vaikka oiskin "helppoo" vaan dokata kun siitä tulee parempi olo ja huumeisiin en oo koskaan koskenut enkä koske! oon pidemmällä sairaslomalla ja odotan pääsyä psykologin juttusille.. Mun luottotiedot on kans mennyt muutama vuosi sitten!
Jos tahdot ja jaksat kirjoitella s-postin välityksellä niin mulla ois kyllä aikaa :) ..joskus vois helpottaa asioiden purkaminen ihan tuntemattomalle ihmiselle.. [email protected]
miten noi läkeet auttaa??? piristää mieltä?
sit pitäis mennä psykiatrille ja mitä se pystyy tekee ku ite tietää mikä painaa ja missä vika...
mut toisaalta jos ne vaa sais taas jatkaa ja nostais mieltä nii saisin varmaa elämän taas raiteille..
tiedän ettei täst oo mahottomuus nousta vaikka siltä tuntuu...
noustu ennenki...
mut sit taas joku saa masentuu ja kaikki menee taas seinää päin...
jos niil pillereil sais sen seuraavanki masennuksen jotenki katkastuu enneku taas menis duuni, ja sit taas tulis se masis päälle...
viljelen fraasia: se mikä ei tapa vahvistaa... mut ite en siihen usko..
mun olotila on ainakin tasapainottunut..olin ekaks tosi vastaan lääkitystä mut olotila kävi liian sietämättömäksi sillon ni luovutin ja otin lääkkeet käyttöön, hyvä niin! on mulla edelleen huonompia kausia mutta se olo ei vajoo niin alas mitä ennen! paniikkihäiriöön ja äkillisiin ahdistustiloihin mulla on rauhoittavat, niitä otan vaan silloin kun en muuten saa itteeni "rauhoittumaan" vaan olo menee liian sekavaks eikä mistään ajatuksesta saa ees kiinni!
oon käynyt aika paljon juttelemas oman terveyskeskuslääkärin kanssa myös, ne käynnit on ainakin mua jo auttanut kun voin purkaa omaa pahaa oloa siellä ja tiedän että joku kuuntelee oikeesti! (jos olet kelan sairauspvärahoilla, saat päätöstä näyttämällä tk käynnit maksutta)
ei sua heti psykiatrille laitettais, psykologin juttusille ehkäpä mutta kantsii käyttää tilaisuus hyväksi jos saisit lähetteen sinne. ja vaikka tietäisit syyt masennukseen ja muuta ni luulisin että saisit purettua taakkaasi:)
jaksa taistella asioidesi eteen niin paljon kuin jaksat ja pystyt! elämä potkii päähän aina välillä ja kovaakin mutta aina kannattaa yrittää nousta ja jatkaa taistelua oman hyvinvoinnin eteen! :)
Mitenkäs työ ja asuminen? Ei sillä, että minulla olisi mitään tarjota.
yleensä jos ja kun saan karistettua masennuksen pois...
oon töissä...
mut sillon ku masentaa työn alottaminen on vaikeeta ku ei saa unta ennenku energiat loppuu,
eli uni rytmiä ei ole.
mut sit tulee taas masis putki ja kenkäähän siitä saa ku ei jaksa tehä töitä tai ees mennä sinne...
ja sit tulee kenkää ja kaikki taas päin vittua....
pieni yksiö...
Siispä sekä Miekkonen 86:n että Jaihous:in ongelmat näyttävät johtuvan sairauksista, joihin ei kenelläkään vielä liene varsinaista parannusta. Miekkonen lienee joutunut rahavaikeuksiin siitä syystä, että ei jaksa pysyä työpaikoissaan, mutta Jaihous:in taloushistoriasta ei ole tarkempaa tietoa.
Jos ei jaksa, niin ei jaksa... Ehkä voimia antaa se tietoisuus, että ellei tahti parane, niin lopulta käy todella huonosti.
Koettakaapa tosiaan antaa toisillenne pontta ja pohtia ratkaisuvaihtoehtoja sähköpostitse.
tosiaan..en pystyis nyt töihin, en millään. koskaan ei tiedä millainen päivä on tulossa (siis henkisesti) ja se on jo itsessään todella stressaavaa :/
olen kelan sairauspäivärahoilla ja tiukkaa toisinaan tekee mutta kyllä sillä pärjää! mitään harrastuksia ei ole kun ei niissä jaksaisi kuitenkaan käydä..nukkuminen tuottaa ongelmia välillä todella paljon..
nooh, kyllä mä ainakin vielä uskon siihen, että masennus voitetaan ja noustaan vielä! pakko se on vaan hyväksyä sairaus, ja se myöntäminen sinänsä jo helpottaa omaa oloa kun antaa itselleen luvan vain olla ja parantua. Ja lääkärit on mulle ainakin sanonut sen että vaikka on masentunut ni silloin kantsii yrittää tehdä kaikkea kivaa ja mielekästä itselleen, ei mitään "pakon edessä"
Mutta kun tarpeeksi kivaa ja mielekästä ei tahdo löytyä...
Jos sinä Jaihaus vielä haluaisit opiskella jotakin, olethan vasta 26, niin nythän olisi aikaa etsiä verkosta mahdollisuuksia ja sitten tietoja halutusta alasta, niin että varmemmin pääsisit koulutukseen ja siinä menestyisit.
http://www.koulutusnetti.fi/
Tai sitten pitää nykyistä ammattitaitoasi yllä, jotta paluu työhön - jos sellainen on odottamassa - kävisi kivuttomammin.
olen tässä sairaslomani aikana jo miettinyt mahdollisuuksia, ja oppisopimuksella ois tarkoitus aloittaa opinnot ja työt vapaa-ajan ja nuorisotyön ohjaajana, kun löytyis työpaikka! vielä en pystyisi aloittamaan kokoaikaisessa työssä mutta onneksi on tavoite valmiina. Tosiaan, mulla ei ole ammattia vielä ja työsopimuksenikin viimeksi katkaistiin sairauteni takia, se oli elektroniikkafirmassa, jonne en ois missään nimessä pystynyt enää ees palaamaan!!
Kiitos aina autoton, jaksat kirjoitella ja antaa eri vaihtoehtoja :)
Minne miekkonen 86 katosi? kirjoittele kuulumisia itsestäsi..
Kaveri tuli käymää ja vei mut työkkärii ilmottautumaa sähkö-alan koulutuksen kurseille...
alkuu olin vituuntunu et se ees tuli ilmottamatta... ja ei ois kiinostanu lähtee....
mut se "painosti" lähtee...
siinä ku pääs taas liikku ja sai ittensä ulos olo vähän nous...
kai se pitäis taas kokeilla pingotaa et sais sen käytyä
ja hakee ne pillerit et jos ne vähän tasapanottais oloa...
puoli on et kaverilt meni duuni ja seki on tulossa samalle kursille eli et se sais mut potkittua ja "sponsattua" sen läpi.
toi harrastaminen varmasti nostattais olotilaa mut toi ulko-oven kynnys on iso este.
oon itekki lukenu jostain saman Jaihousin lääkäri oli sanonu...
pitäis varmaa kokeilla skarpaa toi kurssi jos pääsen sinne, ja sit kokeilla alkaa liikkua...
mut se on niiin perkeleen vaikeeta se alottaminen...
kurssin ois tarkotus alkaa 26.10 toivotaa et saan skarpattuani itteni.. tai no ku frendi mut sinne pisti/tsemppas hakee nii kai se on "pakko" vetää tai ainaki panostaa siihen kaikin voimin..
unohdin mainita et kävin amista 2v sit tuli armeija ja se ero ja sit taas risut rysähti niskaa...
Niin se on, Miekkonen, jostakin täytyy pitää kiinni. Älä tuhlaa mahdollisuuksiasi. Ja ala jo tutustua alaan verkossa ja kirjoista, niin olet sitten vahvemmalla. Totisesti tunnut tarvitsevan kaiken tuen, mitä pystyt saamaan.
Ja sinä Jaihous, jatka tuolla linjalla, jos et löydä vielä parempaa. Nyt on minun nähdäkseni tärkeintä hankkia jokin ammattitaito.
Hyvää jatkoa teille kummallekin!
Joo ala on tuttu...
Pitäis vaa pystyy unohtaa kaiken muun ja keskityä tulevaa unohtaa kaikki luurankot mitä kaapiini oon tunkenu elämässä...
ja sit kans varoo vaa kaikkea kuraa ettei mikää sais masennusta päälle.
Tsemppiä sulle miekkonen, jaksa vaan vaikka pakottaa itsesi sinne koulutukseen. Hienoa että sulla on tollanen kaveri, joka haluaa ja näköjään vielä osaa autta sua. Tuli ja haki sut vaikket tahtonut, se on sen merkki että välittää ja tietää!
Nyt alkanu menee paljon paremmin aurinko alkaa piristää ja kouluu sain itteni.
Aina voi nousta!
Koulu menee ihan hyvin into välil on karkaamassa mutta Pakkohan se on jaksaa =D
Life is 2 short dont trash it.
Mukava kuulla että sulla menee hyvin! Tsemppiä opiskeluun ja aurinkoista kevättä! T. yksi keskustelua seurannut