Synnytyksen jälkeinen ahdistuneisuus

äiti2009... kirjoitti:

Meillä on ollut parisuuhteessa ongelmia sitten synnytyksen jälkeen. Lähinnä ongelmat ovat tulleet siitä, ettei mies ota vastuuta lapsestaan vaan minä kannan vastuun lapsesta ja kaikista asioistamme vuorokauden ympäri 7 päivänä viikossa. Miehellä ei ole yhden yhtä vapaapäivää viikossa eikä hän välitä edes yrittää viettää vapaitaan meidän kanssa, mielummin menee vaikka harrastusten pariin jos on vapaata. Sain pienimuotoisen paniikkikohtauksen jo lapsen ollessa muutaman päivän ikäinen, olin tällöin jäämässä ensimmäistä kertaa kaksin pidemmäksi aikaa vauvan kanssa. Välissä pelko yksin jäämisestä ja muut oireet hävisivät vaikka laitokselta kotiin tullessa tunsin sekoavani, minulla oli kamala pelko siitä, että ajamme kolarin ja vauva kuolee samantien. Jonkun aikaa minulla oli lähinnä hengenahdistusta ja huonoa oloa, mutten mennyt siitä paniikkiin vaan ajattelin sen johtuvan alhaisesta verensokerista, johon tietenkin söin ja söin entistä enemmän etten pyörtyisi. Asuimme hetken aikaa vauvan kanssa mummolassa, jossa oloni helpotti huomattavasti vaikka tilaa oli vähän, kaipasin omaan asuntoon takaisin ja niinpä muutimme lähemmäs sukulaisiani, että voisin saada tarvittaessa myös hoitoapua. Elin tuolloin onnellista aikaa ja olin todella energinen, kävin päivänkin reissuja vauva mukana eikä minulla ollut pelkoja tai ahdistusta juuri lainkaan. Kun olimme muuttaneet omaan asuntoon, aloin pikkuhiljaa olla aamuisin aina vain väsyneempi ja väsyneempi. Vaikka menin nukkumaan samaan aikaan kuin lapseni ja nukuin aina kun hänkin nukkui, se ei riittänyt. Minulla todettiinkin lääkärissä mm. niska-hartiaseudun lihasjännitys ym. joihin olen saanut apua. Joka aamu minua alkoi ahdistamaan heti kun mies oli lähtenyt töihin, sillä tiesin aina joutuvani olemaan päivän yksin enkä hyvällä tuurilla pääsisi mihinkään, riippuen millä tuulella lapsemme oli. Lopuksi minua vain väsytti enkä edes jaksanut lähteä mihinkään koska pelkäsin nukahtavani pystyyn tai sekoilevani kaupassa väsyksissä. Aloin myös voimaan aamusta pahoin ennen kuin mies oli edes lähtenyt ja herännyt. Minulle tuli myös kamalia vatsakipuja, päässä jyskytti ja milloin mitäkin. Nämä menivät usein tunnissa ohi kun lepäilin sängyssä vauvan kanssa ennen kuin nousin ylös. Edelleen saan aamuisin samanlaisia oireita, päätä särkee jatkuvasti, käyn fysioterapiassa edelleen, syön särkylääkkeitä vain pakon edessä. Saan silloin tällöin paniikkikohtauksia ollessani väsynyt, ensin väsyttää, jonka jälkeen alkaa henkeä ahdistaa, hyperventiloin, huulia tikustaa ja raaja saattaa puutua tai tikustaa, silloin jo pelkään toden teolla pöyrtyväni tai saavani aivoverenvuodon. En pelkää jäädä lapsen kanssa kahdestaan sillä osaan kyllä hoitaa häntä. Mies on minua kohtaan yksi hirviö eikä välitä yhtään mistään, hänen äitinsä myös haukkuu minua koko ajan ja tappelemme vähintään kerran kuussa hänen äitinsä kanssa, miehen kanssa koko ajan eikä parisuhteemme ole enää muuta kuin valitusta ja nalkutusta, huudamme hyvin harvoin, mutta minua ahdistaa koko ajan, koska mies on tuollainen. Olenko voinut saada miehen takia ahdistuneisuushäiriön? Kurkkua kuristaa ja minulla menee usein vesi väärään kurkkuun tai on vaikea niellä jopa vettä. En saa paniikkikohtauksia joka päivä, mutta ahdistuksen tunne jatkuu päivästä toiseen, joskus on hyviäkin hetkiä, mutta olo vaan pahenee päivä päivältä. Onko kohtalotovereita vai olenko aivan yksin? Olisi mukava jakaa mietteitä jonkun saman kokeneen/kokevan kanssa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä