Onni on y h t e y s
- läheisimpiin ja lähimmäisiin
- luontoon
- Luojaan.
Näin koen aina uudelleen ja uudelleen.
Miten sinä?
- läheisimpiin ja lähimmäisiin
- luontoon
- Luojaan.
Näin koen aina uudelleen ja uudelleen.
Miten sinä?
Elämän O N N I
Mitä se oikein on?
38458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
pitkään.
On klikattava aina uudelleen!
läheisimpiin, eli hyvät ihmissuhteet ovat onnellisuuden takeena!
Ei raha, se on huomattu vaikkapa Herliineistä ja monista muistakin perheistä.
Eri mielipiteitä saa olla, muttei toisten vahingoittamista, lapset suvussa ovat kaikille suvun jäsenille yhteisen huolenpidon ja hoidon kohde, silloin kaikki menee hyvin.
Sellainen perhe menestyy.
rakastaa ja saada vastarakkautta - tämä päällimmäisenä juuri nyt.
Onni koostuu arjen pienistä asioista, ihmisistä, eläimistä ja luonnosta.
Se on se tämän yhteyden kukkaan puhkeamisen aika, ohimenevä, kuten kukkiminen aina,
mutta sama kasvi voi kukkia aina uudelleen.
mulla on vaan pakkomielle yhdestä tyypistä. Mitä sille pitäis tehdä? Sitten kaikki muu on ihan tyhmää ja tylsää. En tiedä olenko jotenkin hypnotisoinut itseni.
Tossa olisi tollanen pokeripelimainos. 100000 euroa potissa.
Joillakin on kiire ja jotkut himoitsee rahaa.
Tää maailma pitää ihmiset liikkeessä, mutta mua se ei osaa enää houkutella millään maallisella. Tai hyvällä kahvilla. Maallisena pidän myös pätemistä, piintyneitä tapoja jne. Kauneus kiehtoo vielä, mutta toisinaan se tuntuu maalliselta. Se, kun tekee jonkin ihmisen vähän iloisemmaksi tuottaa itselle vähän iloa.
Se, että pitää lähimmäisinään kaikkein läheisimpiä sukulaisia ja ystäviä on maallista. Tietenkin on täytettävänä suurempia odotuksia ja huolehtiminen on oikein aloittaa lähimmistä.
odotan vaan sitä hetkeä, että pääsee lopulliseen olotilaan. Kaikki täällä on vain rappusia siihen. Rappuja pitkin kuljetaan siihen mitä ei korva ole kuullut tai silmä nähnyt. Elämän kolhut ja ihmiset ja kauneus, luonto, taide, musiikki jne. ovat rappuja.
vielä tärkee juttu on se, että onks tukka hyvin. Nääs en voi mennä bilettää, jos tukka on huonosti ja väsynyt naama on harmaa. Vanheneminen on sellasta huomaamatonta, että sitä ei onneks noteeraa niin paljon.
ylipainoisesta naisesta korkeat piikkikorot faloissaan jäisellä, hiekottamattomalla kadulla kovalla tuulella.
Epäonnistunutta, epätoivoista hommaa.
no jaa. Kyllä piikit jäähän iskeytyy. Sen sijaan kaljamahainen känninen mies likkaalla kelillä roikkuvissa pöksyissään ja liukkaissa lenkkareissa on onnen vastakohta.
äskeinenhän oli pelleilyä, mutta jotenkin kun tuntee tän maailman itse kukin ja egot koko ajan yrittää pullistella niin en mä todellisuudessa tunne tarvetta hallita mielipiteilläni miehiä tai ketään. Kukaan ei oo mun omaisuutta. Semmoinen ajattelu on moukkamaista. Eipä silti mua vaan nauratti toi juttu ja oon samaa mieltä, että korkeat korot jäällä ovat epätoivoinen yritys. Mutta täytyy arvostaa ihmisiä, jotka ovat niin sisukkaita, että kulkevat läpi tuulen ja tuiskun ja jään korkeissa koroissa.
Teatterissakin vain kauniit Pomarit taikka Eccot.
Järki ja älykäs käytös kaunistaa, se näkyy myös asianmukaisissa kengissä ja vaatteissa.
elämän onnen kanssa.
Tyttökin, joka on vetänyt jalkaansa niin tiukat farkut että soi ja vielä korkkarit sen lisäksi,
läskit pursuu paljaan keskikohdan ympärillä, on vain säälittävä,
ei kiehtova tai viehättävä, ei luokseenkutsuva,
häntä ei katsele mielellään.
Järjellisyys, iloisuus ja energisyys ovat kiehtovia ominaisuuksia!
joku tossa ajattelussa ei sovi mulle. Ihmisten kunnioitus pohjimmiltaan ei ole sitä, että he omaavat ominaisuuksia, jotka ovat juuri minun mieleeni. Eccoja mä saan silti arvostella ja ne on mukavat kengät.
Ei kukaan näe maailmaa toisen silmin, olemmme tasa-arvoisia lausumaan mielipiteitämme täällä.
En mene toisen päähän,
itse koen vahvasti noin!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Jos k i u s a a itseänsä epämukavilla vaatteilla ja kengillä, sillä on seurauksensa.
Kasvojen ilme
ja vähitellen terveydentila ja onnellisuus menevät alamäkeä.
M i k s i siis kiusata itseään korkkareilla a r k i päivänä,
nillä ei voi liikkua niin sulavasti sisälläkään puhumattakaan jääkeleistä,
joita taas on tulossa.
Sitäpaitsi, - liiallinen yrittäminen ei vedä puoleensa ketään.
eihän kukaan oo koskaan tyytyväinen, jos alkaa elää toisten mieltymysten mukaan niin on todella ongelmia edessä. Itse olen kokenut, että yleensä saa aina jostain arvostelua. En tiedä millä oikeudella ihmiset toisiaan arvostelevat. Täysin tuntemattomat, ne joiden kanssa ei muutenkaan ole samalla taajuudella jne. Suurin pettymys on tietenkin se, jos ystävä alkaa väenvängällä vääntää ja haukkua. Se on omavaltaista käytöstä. Hyvin rasittavaa. Ja tyhmää. Ei silti valitsen vaatekaapistani sellaisia kuteita, joiden luulen piristävän tiettyjä ihmisiä, mutta en kenenkään käskystä. Ihmisten pitäisi tietää ettei toisen tontille tulla riehumaan. Valitsemaan vaatteita, arvostelemaan tai ajattelemaan toisten puolesta. Tällaisia sekopäitä joutuu silti kestämään.
näkyy juuri siinä, että on oma itsensä, tyytyy niihin asioihin, jotka ovat välttämättömiä elääkseen rauhallisena ja terveenä lähimpiensä ja lähimmäistensä kanssa.
Muotihan on toisten mielipiteen noudattamista, ei siis orjuuteta sillä itseämme.
mä en ihan usko sun viattomuuteen :))
tää netti on yks kolmannen asteen yhteys!!!
Nyt en ihan ymmärtänyt, mutta ehkä mä ymmärrän sitten myöhemmin.
:)
Eipä tuohon voi muuta juuri lisätä. Se on siinä ja kaikki perustuu omaan itseen ja siihen, miten kokee asiat. Onni-paketti voi olla kännykässä, mutta muuten onni löytyy sisältä. Joku sen löytää, joku sen hukkaa, joku ei saa kiinni, joku siinä lepää...
Mutta tuohon voisin lisätä yhden hyvin tärkeän asian, nimittäin terveyden.
Kyllä sekin alkaa jo tässä iässä olla todella tärkeä asia.
usein itsestäänselvänä pidetty, kunnes jokin kohta alkaa piiputtaa.
Nuoret juovat paljon, tajuamatta mitä panevat alttiksi, kunnes...
Jospa 4-kymppisen aivot ja elämänkokemus, viisaus ja harkinta olisi jo murrosikäisellä!
Ettei jokaisen tarvitsisi tehdä kaikkia virheitä itse.
.
tää elämä on ikuista. Ihmisillä voi olla kaikenlaisia mielipiteitä ja kokemuksia, mutta mulla itselläni todisteet. Siksi olen niin välinpitämätön maallisen elämän suhteen. Täähän on vaan näytelmä. Mä oon itseasiassa sekä näyttelijä, että katsoja.
olen Hänelle kiitollinen tästä sanomattoman suuresta lahjasta, elämästä.
En halveksi sitä Luojan lahjaa!
Tää olemus, jossa elämme, on hoidettava oikein!
Ja oikea mielentila on iloisuus ja kiitollisuus!
:)
Kuuminta hottia tietysti on sukupuoliyhteys kahden toisiaan rakastavan ihmisen välillä,
mutta yhteys on hyvin monenlaista muutakin: katsekontakti, puheyhteys, kosketus, luonnon kokeminen,
ja
myös yhteys Luojaan, koko ajan voin kulkea Häneen yhteydessä, voin rukoilla siunausta sekä lähimmilleni
että itselleni, muillekin ihmisille, koko tälle meidän olemassaolollemme.
"Mua tartu käteen, Herra, ja taluta..."
.
uskovaisten flegmaattisesta asenteesta. Mä oon nähnyt viime aikoina flegmaattisia nojailijoita ja se ei ole kaunista katseltavaa. Kysellään että ei kai tätä tarvii tehdä oikeesti. Ja sitä oikeassa olemista ja löysäilyä. Vaikka onhan se munkin mielestä totta Uusi Testamentti, mutta onko se kaiken muun poissulkeva. Ja minkä asenteen elämään ottaa.
Minulla vain on ollut vähemmän alussa maallista hyvää niin materiaalisesti kuin henkilöidenkin osalta,
mutta silti olen pärjännyt oikein hienosti!
Kiitollinen olen oikean tien kulkemisesta suurelle taluttajalleni, joka valintojani on ohjannut.
Nimittäin jo parikymppisenä alkoi olla valintakin mahdollinen, sitä ennen ei muita vaihtoehtoja ollut
kuin yksin eteenpäin yrittäminen Taivaan Isää rukoillen.
sanoi, että luopukaa kaikesta omaisuudestanne. Antakaa paitakin päältänne, jos pyydetään. Materia ja taivas ovat toisensa poissulkevia. Taivas on eri suunnassa kuin luullaan.
jota säästäväisyydellään myös luonnon varoja kohtaan on kartuttanut,
ei kenenkää tarvitse pois luovuttaa elinaikanaan.
Taluttajaani tuolla ylhäällä kiittelen päivittäin siitä, että Hän auttoi valinnoissani.
En valinnut tupakkaa enkä alkoholia, en mässäilyä enkä avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita,
vaan valitsin
terveelliset ruokatottumukset, koko kehon hyvän huollon (huom.! myös lasteni ja puolisoni kohdalla)
hampaiden viisaan koihoidon, sillä hammaslääkäri ei sitä tule tekemään,
hyvät suhteet ja auttavaisen asenteen naapureihini, lähimmäisiini ja läheisimpiini...jne.
Ilman apua ja taluttajaa en usko, että olisin onnistunut näinkään hyvin.
Suruistanikin olen selviytynyt, vaikka vaikeata on ollutkin välillä.
Kun katson ikätovereitani, säälittää monet juuri alkoholin viemät, eivät he ole onnellisia lainkaan.
.
olen tehnyt kun olin luokkakokouksessa, kuolleitakin jo
ja moneen kertaan eronneita,
ja nyt lopulta sitten niinko eksyneen ilme silmissää --
alkoholi vahvasti läsnä elämässää, ei se ainakaa niin onnistu! - se onnellisuus.
Kuka on sanonut että elämä olisi helppoa?
Alkkis yrittää tehdä siitä helpon viinan avulla,
mutta sitten se vasta myrkyn lykkääkin!
Sitä vaan ei tiedä alkaessaan sitä tietä lipsuttaa mutta ennemmin taikka myöhemmin
totuus alkaa selvitä.
siitäkin asiasta.
.
ajattelen, että ensin tulisi osata elää hyvin täällä, mutta taivas on käsittääkseni luopumista tästä kaikesta. Että ei pidä materiaa arvossa. Filosofit esimerkiksi stoalaiset olivat lähempänä taivasta kuin monet, jotka pitävät kiinni omaisuudestaan niin kuin onnestaan. En tietenkään suosittele sen jakamista ahneille. Tää on vaan mun näkemys. Antaminen on myös sitä, ettei vahvista ahnetta käytöstä.
Armo on niin kaunis sana, minusta kristinuskon kaikkein paras asia.
Meikäläinen talutettavakin voi tulla kotiin sitten, kun vaellus täällä Telluksella käy liian vaivalloiseksi.
"Kun vene irtoaa tältä rannalta, seisovat kaikki itkien katselemassa sen loittonemista.
Mutta vastarannalla saaouja otetaan riemuiten vastaan."
juuri niin, että armon myötä rakkaus henkisyyteen syttyy ja materiaan sammuu.
että voi rapsuttaa kun kutittaa.
Tällä Telluksellahan me vaellamme, vaikka ylhäältä taluttajaa rukoillenkin, kuten minä teen.
Maallinen elämä on tärkeä kokonaisuudessaan, alusta loppuun asti, koko elämänkaari.
Kiiollisena vaellan, iloiten jokaisesta päivästä.
Toiset taluttajalla ja toiset ilman, mutta maaliin päästään jokainen :) Kristinuskossa on monta upeeta ajatusta jota koetan soveltaa omaan elämään, vaikka ateisti olenkin. Usko on kaunis asia.
...silloin,
sillä enhän voinut sitä toiseksikaan todistaa, mielikuvitustahan se kai onkin...
Sanoin, että minua on Luojani aina auttanut ja taluttanut, sillä olen aina tarvinnut apua ja talutusta, rukoillut sitä ja tuntenut läsnäolonsa, oppikouluaikana boxissani, kokeissa, tunneilla, joka paikassa.
Luonnossa liikkuessani Hän on lasnä minussa itsessäni, kaikessa, puissa, tuulessa.
Olen yhtä luonnon kanssa.
Jos sinua, Putivalo vaikka naurattaisi tämä, ei se haittaa, minäkin hymyilen, katso vaikka. :D
hymyilen vaan :) Kuulosta siltä kuin olet löytänyt oman paikkasi, tavan elää joka sopii sulle. Se on arvokas asia :)