Meillä on lapsi, mutta emme asu yhdessä. Mies on lapsen halunnut ja rakastaa häntä kovsti, sen näkee aina kun he ovat yhdessä. Lapsi on vielä vauva. Miehellä ei kuitenkaan ole aikaa kuin ehkä muutaman kerran viikossa käydä luonamme piipahtamassa ja sitten hän rientää omaan elämäänsä. Tavallaan olemme yhdessä, ja tunteita on molemmin puolin. Minä en ole saanut yhtään lapsenhoitoapua, mies olettaa että sitten kun lapsi on tarpeeksi iso (=helppohoitoisempi) pystyy olemaan enemmän apuna... joopa joo.
Itse ole lopen kyllästynyt tähän tilanteeseen. Yhteenmuuttamisesta ollaan puhuttu, mutta hänellä tuntuu olevan kaikenlaista tekosyytä miksi ei juuri nyt sovi. Osittain asiaa pahentaa miehen ex-aviopuoliso joka ei anna miehen tavata lapsiaan minun luonani.
Haluan kyllä että mies tapaa lastaan. Mutta en halua että se tapahtuu enää minun luonani ja halua että meidän välillä ei ole enää mitään tunteita. Mutta missä lapsi voi tavata isäänsä? On vielä niin pieni ettei ymmärrä mistään mitään. Tunteet on vielä niin pinnassa ja tuoreet, etten halua miestä kotiini. Tiedän ettei mies halua lopettaa suhdettamme, varmaan kaipaa vaan omaa mukavaa elämäänsä,että me kuuluttaiisiin siihen, mutta hänen ehdoillaan, mitä minä en taas kestä enkä jaksa.Toisaalta eihän mies kuulu lapsen elämään nytkään, koska ei ole mukana jokapäiväisessä elämässämme. Pitäisikö antaa pallo vaan isälle, että ottaa vastuun tekosistaan ja alkaa ihan itse miettimään miten aikoo lastaan tavata? Meillä on yteishuoltajuus.
Itse ole lopen kyllästynyt tähän tilanteeseen. Yhteenmuuttamisesta ollaan puhuttu, mutta hänellä tuntuu olevan kaikenlaista tekosyytä miksi ei juuri nyt sovi. Osittain asiaa pahentaa miehen ex-aviopuoliso joka ei anna miehen tavata lapsiaan minun luonani.
Haluan kyllä että mies tapaa lastaan. Mutta en halua että se tapahtuu enää minun luonani ja halua että meidän välillä ei ole enää mitään tunteita. Mutta missä lapsi voi tavata isäänsä? On vielä niin pieni ettei ymmärrä mistään mitään. Tunteet on vielä niin pinnassa ja tuoreet, etten halua miestä kotiini. Tiedän ettei mies halua lopettaa suhdettamme, varmaan kaipaa vaan omaa mukavaa elämäänsä,että me kuuluttaiisiin siihen, mutta hänen ehdoillaan, mitä minä en taas kestä enkä jaksa.Toisaalta eihän mies kuulu lapsen elämään nytkään, koska ei ole mukana jokapäiväisessä elämässämme. Pitäisikö antaa pallo vaan isälle, että ottaa vastuun tekosistaan ja alkaa ihan itse miettimään miten aikoo lastaan tavata? Meillä on yteishuoltajuus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
”..eihän mies ei kuulu lapsen elämään nytkään...”
On lähdettävä siitä, että lapsi kuuluu isänsä elämään tästä lähin ja keksittävä tavat toimia sen mukaan.
Mikähän estäisi miehen viipymisen teillä lapsensa kanssa samalla kun sinä voisit olla sen ajan poissa. Hyvälla ystävälläni oli sama asetelma, lapsi nyt 3 v. Mies kävi lastaan katsomassa monta kertaa viikossa lyhyenkin ajan kerrallaan silloin kun tytär oli vielä vauvaikäinen. Äiti lähti kauppaan, kirjastoon, lenkille yms. siksi aikaa.
jossain täytyy asua, ja tapaamiset pikku hiljaa siiryttä sinne. Ei äidin koti tarkoita samaa kuin tapaamispaikka. Täytyy äidinkin voida olla kotona vaikka isä tapaisikin lasta. Ota yhteys ensikotiin ja kysykää tapaamisten järjestämistä vaikka sinne.
” Ei äidin koti tarkoita samaa kuin tapaamispaikka. Täytyy äidinkin voida olla kotona vaikka isä tapaisikin lasta. ”
Ystävälläni järjestely toimi erittäin hyvin eikä tarvinnut vauvaa lähteä viemään mihinkään. Puolen vuoden päästä alkoivat jo tavata isän luona sujuvasti. Jokainen tekee niin kuin tykkää. Oli vain yksi ehdotus.
Itse tapasin vauvaa esim uimahallin kahviossa,puistossa ja mummolassa.
Kannattaisi kysyä vaikka paikalliselta seurakunnalta jos heillä olisi tilaa jossa tavata vauvaa. Entä isän sukulaisia? Omia sukulaisiasi? Onko talossasi yhteistä kerhotilaa?
Toivottavasti jaksat kannustaa poikaa isyyteen.