teatterikappaleen päätyttyä sinä taputit villisti
ja minua hymyilytti siihen saakka kunnes
muut olivat jo vaienneet
ja poistuvien lauma ohitti meidät oudoksuen
kun kolmannen kerran kumarrettuaan
näyttelijätkin poistuivat lavalta
äkkiä tuli niin kovin hiljaista
enkä tiedä mikä välähti kasvoillasi mutta
se oli pelottavaa tai ainakin
surullista
sitten puhkesit puhumaan
puhuit koko pitkän matkan kotiin
kuinka äärettömän mahtava juoni
taitavat näyttelijät
aivan mielettömän tehokkaasti esitetty tarina
jotenkin minusta tuntui
ettet ollenkaan puhunut siitä mitä olit
nähnyt
euforinen sanatulvasi katkeili ja vähentyi
minä kuulin kuin vesi kolkuttaisi patoluukkua
vähitellen aloin oivaltaa
varauduin tulvaveden murtautumiseen
läpi
sanojesi putoillessa hitaina huohotuksina
ja jäsentesi nytkähdellessä
tulin viereen,
kiedoin kädet ympärillesi
ja silloin se tapahtui
en uskalla kuvailla sitä, en voi -
kuinka voisin kuvata sanoinkuvaamatonta tuskaa
kun myöhemmin
rauhoituttuasi
keskustelimme näytelmästä
pystyit jo puhumaan siitä mitä olit
todella nähnyt
ensimmäistä kertaa
siinä hylkäämisestä ja rikkinäisyydestä kertovassa näytelmässä
tunnistit omat kätketyt haavasi
sinun teki mieli juosta pois,
puistoon, repiä pensaat juuriltaan
loppukohtaukseen saakka inhosit sitä näytelmää
ja se oli sinun mielestäsi typerä ja tylsä
ja sitten sinä vain puhkesit taputtamaan, rakkaani
haudataksesi kättesi läiskeeseen
sisällä vaikeroivan äänen:
tämä teatterikappale kertoo minusta
(21 09 09)
ja minua hymyilytti siihen saakka kunnes
muut olivat jo vaienneet
ja poistuvien lauma ohitti meidät oudoksuen
kun kolmannen kerran kumarrettuaan
näyttelijätkin poistuivat lavalta
äkkiä tuli niin kovin hiljaista
enkä tiedä mikä välähti kasvoillasi mutta
se oli pelottavaa tai ainakin
surullista
sitten puhkesit puhumaan
puhuit koko pitkän matkan kotiin
kuinka äärettömän mahtava juoni
taitavat näyttelijät
aivan mielettömän tehokkaasti esitetty tarina
jotenkin minusta tuntui
ettet ollenkaan puhunut siitä mitä olit
nähnyt
euforinen sanatulvasi katkeili ja vähentyi
minä kuulin kuin vesi kolkuttaisi patoluukkua
vähitellen aloin oivaltaa
varauduin tulvaveden murtautumiseen
läpi
sanojesi putoillessa hitaina huohotuksina
ja jäsentesi nytkähdellessä
tulin viereen,
kiedoin kädet ympärillesi
ja silloin se tapahtui
en uskalla kuvailla sitä, en voi -
kuinka voisin kuvata sanoinkuvaamatonta tuskaa
kun myöhemmin
rauhoituttuasi
keskustelimme näytelmästä
pystyit jo puhumaan siitä mitä olit
todella nähnyt
ensimmäistä kertaa
siinä hylkäämisestä ja rikkinäisyydestä kertovassa näytelmässä
tunnistit omat kätketyt haavasi
sinun teki mieli juosta pois,
puistoon, repiä pensaat juuriltaan
loppukohtaukseen saakka inhosit sitä näytelmää
ja se oli sinun mielestäsi typerä ja tylsä
ja sitten sinä vain puhkesit taputtamaan, rakkaani
haudataksesi kättesi läiskeeseen
sisällä vaikeroivan äänen:
tämä teatterikappale kertoo minusta
(21 09 09)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.