minkalaisia teidän n. 2w

Meillä on myös poika, joka täyttää joulukuussa 2 vuotta. On itse asiassa ihan teidän lapsenne vastakohta :) Tottelee ällistyttävän hyvin varsinkin kylässä ja julkisilla paikoilla (vieraskoreutta?), jopa paremmin, kuin puolta vanhemmat lapset. Hän on aina ollut aurinkoinen ja sosiaalinen perusluonne, toki tietyllä tavalla myös veijarimainen ja "ovela", mutta toistaiseksi ei ole onneksi keksinyt käyttään hyväkseen näitä luonteensa "luovempia" puolia.

Olen tarkkaillut poikaa tilanteissa, joissa on muita lapsia. Hän osaa odottaa vuoroaan, eikä käy käsiksi kehenkään, kuten aika usein muut lapset tekevät. Ehkä se on siitä perustemperamentista kiinni, että hän on antelias ja ystävällinen, eikä ole moksiskaan, jos joku häntä tyrkkäsee. Vuosi sitten hän puri (yleensä varpaista!), mutta se jäi onneksi pois, muuten ei ole kovakourainen, joskus toki läppäsee tai mättäsee minua, mutta se on vielä sellaista normaalia touhotusta :)

Osaa sanoa kiitos ja ole hyvä oikeissa tilanteissa, hyvästelee ihmiset pyytämättä. Olen aika tiukka äiti tietyissä asioissa, mutta tämä lapsi on ollut helppo ja onneksi suht älykäs ja todella sopeutuvainen :)

Omaa tahtoa ei pojalla onneksi kauheasti ole, se ilmestyi myöhään (joskus 6-7kk iässä) ja silloin oli raivareita ja itkuja, mutta ne jäivät pois. Uhmasta ei ole tietoakaan. Olen ymmärtänyt, että tällaisilla rauhallisilla ja "helpoilla" (kyllä meilläkin on pahoja päiviä...) lapsilla olisi sitten vielä karseampi uhma ja teini-ikä. Kai ne tilit tasataan silloin ;)

meillä elokuus 2v täyttäny poitsu, on kyllä ihan perus kiltti ja sit välil tulee niitä normi kiukutteluja/uhma juttuja. Mut ei kyllä sallittas tukast repimist sun muuta. Heti on kiellettävä napakasti kuitekaa huutamatta, se ei mitää hyödytä. Meillä onneks toiminu, toinen on se ku saa kiukku kohtauksen meiän poitsu häkeltyy täysin ku mennää pois paikalta ja hän jää "yksin", siis toiseen huoneeseen tai tmv. Esim. tänään tuli ulkoa ja ois halun kaikenlaist mukaansa kuulemma isin kans oli ollu hesas käymässä. Jatko kiukuttelua kotonaki ku ruoka ois pitäny syödä, sitte sanoin miehelle et kokeillaapas et mennää hetkeks pois näkyvist keittiöst ja käskettii pojan istuu paikoillaan.(istuu jo ihan norm tuolilla) se toimi ku menin takasin otin ruokalautasen käteen annoin ruokaa otti ihan mukisematta, oli sen verran häkeltyny, et oli jääny yksin keittiöön että itkukin lakkas samantien ku mentii pois, eikä kiukutellu sen jälkee. Se täytyy viel lisätä, et mitenkää kauheen pahoja uhmakohtauksia meiän poitsu ei ole saanu oikeestaa vaa pari tollast "pahaa".. :) Mut kaikki keinot ei toimi kaikille samal taval, omat keinot on vaa löydettävä ja jaksettava kokeilla erilaisia tapoja/keinoja.

Meillä tyttö tulee helmikuussa 2v. ja täys riiviö. Kaikkee pitää kokeilla... Mutta jaksaa keskittyä myös johonkin esim. legoihin tai lastenohjelmiin ym. Mutta kokeilee tilaisuuden tullen kaiken näköisiä kepposia =) vauhtia on ihan hirveesti, lähti kävelemään jo 9kk vanhana ja meno vaan kiihtyy. Luonteeltaa todella sosiaalinen eikä ujostele.
Meillä ei kyllä niinkään kiukutella. Nukkuu kahden tunnin päikkärit ja illalla puol ysi nukkuu, herää aamulla seiskan aikaan.
Ei muuta kun jaksamista pinjalle =)14