Omani siis..
esikoinen on nyt 3 v..lihoin 10kg esikoisen syntymän JÄLKEEN...ja nyt kun toinen syntyi, kiloja on kolmesssa kk:ssa tullut jo 2 lisää..
kun on tällänen herkkuperse..painoindeksi jo 28...ei kiva...vituttaa kun edessä roikkuu ylimääränen iso laukku joka tosissaan ei ole mitään nahkaa....
masentaa tooosi paljon kun vielä omistaa niin huonon itsekurinn että sitä sipsiä ja suklaata vetää naamaansa ihan urakalla...eka valitan että voi perse ku oon läski ja sit seuraavas lausees mainitsen lähteväni kauppaan ostaa suklaata...
tuntuu että tää alkaa vaikuttaa jo parisuhteeseenkin..siiis mun valittaminen (tai mistäs mä tiedän mitä mies on mieltä mun läskeistä..)
mä halöuisin olla eees vähän laihempi...mut nyt pitäis laihduttaa jo 13 kg että oisin edes suht normaalissa mitoissa...
ja mies ihmettelee miksen pukeudu enää niinkuin ennen, hameisiin ja tiukkoihin paitoihin vaan aina housuihin ja mustiin vaatteisiin..nii..miksköhän..
toiset ne vaan laihtuu..ja sit ärsyttäää kun äiti kaverit valittaa kuinka läskejä ne on, kun painavat 53kg ja ovat 160cm pitkiä..hah, ne oo läskiä nähnykkää...
esikoinen on nyt 3 v..lihoin 10kg esikoisen syntymän JÄLKEEN...ja nyt kun toinen syntyi, kiloja on kolmesssa kk:ssa tullut jo 2 lisää..
kun on tällänen herkkuperse..painoindeksi jo 28...ei kiva...vituttaa kun edessä roikkuu ylimääränen iso laukku joka tosissaan ei ole mitään nahkaa....
masentaa tooosi paljon kun vielä omistaa niin huonon itsekurinn että sitä sipsiä ja suklaata vetää naamaansa ihan urakalla...eka valitan että voi perse ku oon läski ja sit seuraavas lausees mainitsen lähteväni kauppaan ostaa suklaata...
tuntuu että tää alkaa vaikuttaa jo parisuhteeseenkin..siiis mun valittaminen (tai mistäs mä tiedän mitä mies on mieltä mun läskeistä..)
mä halöuisin olla eees vähän laihempi...mut nyt pitäis laihduttaa jo 13 kg että oisin edes suht normaalissa mitoissa...
ja mies ihmettelee miksen pukeudu enää niinkuin ennen, hameisiin ja tiukkoihin paitoihin vaan aina housuihin ja mustiin vaatteisiin..nii..miksköhän..
toiset ne vaan laihtuu..ja sit ärsyttäää kun äiti kaverit valittaa kuinka läskejä ne on, kun painavat 53kg ja ovat 160cm pitkiä..hah, ne oo läskiä nähnykkää...
Vastaukset 22
Vanhimmat
sipsit ja suklaat ihan ensimmäiseksi. Lihomisesi ainakin pysähtyy. Sitten vain kaloreita laskemaan, niin jouluun mennessä olet jo normaalilukemissa.
Suosittelen erittäin lämpimästi. Pudotin itse tänä keväänä ja kesänä 14 kiloa, ja ainoa, mitä kadun, on se, etten tehnyt sitä aikaisemmin.
Ja muista vanha viisaus: ellemme muuta suuntaa, joudumme sinne, minne olemme menossa. Pystyt lihomaan vielä hyvin paljon, jos jatkat samalla lailla.
Minä harkitsen crostrainerin ostamista kun en lastenhoidolta pääse salille tai paljon muuallekaan. On kuulemma hyvä apu laihdutuksessa. Jos joka päivä (tai edes joka toinen) vähänkään crossailee ja jättää turhat herkut pois, ei se ole ainakaan väärä suunta. Nyt en harrasta varsinaista liikuntaa ollenkaan ja itselläni saman verran pudotettavaa kuin sinulla. En vaan haluaisi enää mitään säästöliekkejä enkä pikadiettejä kun ne eivät pidä mitään. Hiljaa hyvä tulee pysyvään muutokseen.
kyllähän minäkin tiedän miten laihdutaan ja tiedän et pitäis jättää herkut pois ja syyä enempi hedelmiä ja kasviksia mutta kun itsekuri on niin huono..liikuntaa en onneksi arsasta mutta ei oikeen auta jos salin jälkeen syö suklaalevyn.....pitää kai leikata hennesin kuvastosta bikini-kuvia keittiöön..
Tiedän ettei se ole helppoa. Monet, monet kerrat oon sanonu itelleni että nyt loppu mässytys, iltasin kun varsinkin menee suklaata ja perunalastuja kauheet määrät. NYT sain tarpeekseni niistä läskeistä mitkä tursuaa farkuista, isompia vaatteita en suostu ostamaan joten vaihtoehdot on vähissä. Nyt oon muutaman viikon ollu ilman jokailtaisia suklaalevyja ym. ja se hervoton pöhötys alkaa helpottamaan ja siitä on hyvä jatkaa. Totaalikieltoa herkkuihin ei ole, ns. karkkipäivän aion pitää kerran viikossa. (kohtuuden rajoissa)
Liikuntaa en oo varsinaisesti lisänny, muutaman kerran vetässy ysäri-aerobicit himassa..Ja kun on jääny herkuttelu vähemmälle niin myös muun ruoan syöminen on vähentyny. Syön vaan sillon kun on nälkä ja YRITÄN pienentää annoskokoa ja toki yritän miettiä mitä suuhuni laitan. Vettä vois juoda vähän enemmän, aina ei muista.
Katotaan mitä tulee, olo on ainakin jo nyt parempi kun ei elimistö joudu sitä kaikkea törkyä käsittelemään.
Minäkin sorrun välillä aivan taatusti hyväskään. Suklaa ja jäätelö vaan on liian hyvää. Huomaan että silloin kun väsyttää, tekee aina mieli aivan sikana jotain hyvää. Mutta jos edes jotain liikuntaa harrastaisi säännöllisesti, saisi tuntumaa ja ehkä lisämotivaatiota terveellisempien ruokien syömiseen.
Mulla vaikuttaa nimittäin vireystaso aivan älyttömästi syömisiin. Eikä se bikinikuvienkaan leikkely ole varmaan pahitteeksi. Vaikuttaa alitajuntaan. Laita jääkaapin oveen sellanen ja vaihda oman pääsi kuva sen hennesnaisen tilalle :)
Lupaan että vaikuttaa jollain tasolla.
Minä olen todella ylipainoinen äiti. Ennen raskautta olin juuri laihduttanut pari vaatekokoa ja synnytyksen jälkeen mahduin kyllä niihin vaatteisiin mitä käytin ennen laihdutusta mutta näytän ihan kamalalta. Vaikka tuo maha on ennenkin ollut suuri niin nyt se on vielä semmoinen löysä löllö joka melkein roikkuu tuossa edessä. Keväälllä liityin keventäjiin ja innoissani laskin jokaisen suupalan. Söin 1300kaloria päivässä ja paino pysyi koko ajan samassa. Kahdessa kuukaudessa kyllästyin jatkuvaan nälkään ja päätin että ollaan sitten läskejä. Nyt olen siis vähän lihonutkin vielä ja olen entistä hurjemman näköinen.
Minulla on keskivaikea masennus tässä päällä eikä pienintäkään ylimääräistä energiaa tai innostusta katsoa mitä syön. En syö makeita tai sipsejä kuin todella harvoin ja muutenkin ruokavalioni on melko terveellinen mutta ilmeisesti syön sitten liian isoja annoksia kun paino ei vaan tipu.
Liikuntaa en jaksa harrastaa vähääkään. En ole kuukausiin saanut nukuttua edes unilääkkeillä joten pieninkin ponnistus aiheuttaa huimausta ja huonon olon. Olen niin kyllästynyt ja väsynyt kaikkeen ja luulen että paras laihdutuskuuri minulle olisi maantiejyrän alle käveleminen.
Kaiken tämän lisäksi kaveriporukkani naiset ovat kuin suoraan muotilehtien sivuilta. Olen alkanut eristäytymään ystävistänikin jo siksi etten halua näyttäytyä heidän seurassaan koska silloin tunnen itseni entistäkin väsyneemmäksi ja lihavammaksi.
Kun valitan kilojani niin mieheni sanoo että syöt vaan vähemmän, silloin teksisi mieleni kuristaa hänet. Vaikken syö herkkuja jatkuvasti niin tuntuu että ne ovat ainut nautintoni tässä elämässä ja niiden lopettaminen ja salaatin popsiminen ovat viimeinen niitti koko tässä konkurssissa.
Nyt jouduin aloittamaan mielialalääkkeet ja ne lisäävät ruokahalua, kylläpä varmaan mieliala nousee kohisten jos alkaa paino vielä tästä nousemaan.
huolestuttavalta, että nuori ihminen syö uni- ja mielialalääkkeitä.
Olisi paljon parempi, että liikkuisit joka päivä ulkona pari tuntia ja jättäisit sokerit pois. Siitä kohenee mieliala, uni tulee ja paino putoaa.
Kokeilepa vaikka ihan minun mielikseni huomispäivänä edes tunnin reipasta kävelylenkkiä ja kerro sitten, miltä tuntui. Syksyinen luonto on täynnä kauneutta. Havainnoi sitä ja unohda maantiejyrät, läskit ja masennukset!
Että ärsyttää tämmöinen "lähtisi lenkille" söpötys. Minä todellakin olen käynyt lenkillä ja yrittänyt hakea hyvää oloa sitä kautta mutta tuloksena on entistäkin väsyneempi ja voimattomampi olo. Psykologilla olen käynyt ja hän on kehottanut jättämään raskaan liikunnan toistaiseksi kokonaan juuri siksi ettei vähäisimmät voimani menisi siihen. Unta en todellakaan ole liikunnan jälkeen saanut yhtään sen paremmin kuin unilääkkeilläkään, minulla onkin todella vakavaa unettomutta kun edes vahvat unilääkkeet eivät unta minulle tuo. Minun ainut ongelmani ei tällä hetkellä ole ylipaino vaan suurimpana ongelmana on tämä masennus. Toki tämä ylipaino tuo masennukseen omat "ihanat" syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteensa. Se voi kuulostaa muista vähäpätöiseltä ja tuntua siltä että kyllä on vaan laiskuutta jos ei lenkille jaksa lähteä mutta näin ei todellakaan ole. Miten minä jaksaisin vetää itseni lenkkipolulle kun en suihkuunkaan jaksa mennä ennen kuin mies alkaa taas huomauttelemaan että haisen! Valitettava tosiasia on että kun mieli on totaalisen maassa ja olo lannistunut niin mitkään "lähde lenkille" tyyppiset neuvot eivät auta vaan lähinnä pahentavat tilannetta kun taas on joku joka lisää tätä syyllisyyden taakkaa entisestään.
Oletko kokeillut niiden suklaiden yms. kanssa (edes lisäksi) lisätä ruokavalioon tuoreita hedelmiä ja vihanneksia? Huomasin vain itse, kuinka paljon vaikuttaa oloon ja virkeyteen, kun vähänkin niitä lisää ruokavalioon. Vihreää salaattia, punaista paprikaa (nam) ja omenaa, tomaattia jne. Niiden lisänä kun huolehtii vielä proteiininsaannista, niin olo kohenee kummasti.
Minä olen myös masentunut ja ylipainoinen äiti. Olen taistellut kilojani vastaan vuosia joskus paremmalla menestyksellä ja sitten on taas tullut masennus ja kilot tulleet kohisten takaisin. Kyllä se on valitettavasti vähän niin että niitä kiloja on todella vaikeaa pudottaa masentuneena. Sellainen ihminen joka ei ole koskaan ollut masentunut (en puhu mistään pienestä väsymyksestä vaan diagnosoidusta masennuksesta) ei voi ymmärtää sitä että mitkään paprikan popsimiset ja lenkillä käymiset eivät masentunutta ihmistä paranna. Tietenkään paprikan syömisestä ei ole haittaakaan mutta esim. rankasta lenkistä voi olla haittaa. Sen sijaan neuvotaan tekemään rauhallisia pieniä happihyppelyitä sillä ne piristävät masentunutta ihan eri tavalla kuin lenkki joka saattaa viedä viimeisetkin voimat. Myöskään ylenmääräinen mässäyly ei auta pidemmällä tähtäimellä vaikka se saattaa hetkeksi antaa mielihyvän tunteen mitä masentunut ihminen todella kaipaa. Kun ei enää osaa nauttia samoista asioista kuin ennen niin herkutteluhetket saattavat todella olla ne ainoat asiat mitkä mielihyvää tuovat, se siis ennen kamalaa syyllisyyttä siitä että taas tuli mässäiltyä.
Minun neuvoni onkin tälle masentuneelle ja ylimpainoiselle että koita unohtaa painosi ja lahduttaminen. Sovi itsesi kanssa vaikka kaksi karkkipäivää viikossa jolloin ostat tasan sitä herkkua mistä eniten nautit. Karkkipäivät voisivat olla vaikka la ja ke niin ei tule kovin montaa päivää ettet saisi herkutella. Muina päivinä syöt normaalia ruokaa mutta otat lautaselle pikkuisen vähemmän kuin ennen. Esim. jos ennen olet syönyt viisi lihapullaa niin nyt syöt neljä jne. Jätä jotain pientä pois joka ruokailulta eli jos normaalisti syöt aamulla kaksi voileipää ja jugurtin niin nyt jätät toisen leivän pois jne. Näin syömisestä ei tule liian isoa asiaa ja jos et tarkkaile painoasi niin et myöskään pety vaikkei sitä heti tippuisikaan. Rankat lenkit ja laihduttaminen kannattaa jättää siihen kun saat itseäsi hieman nostettua masennuksesta ja voit vähän paremmin. Äläkä loukkaannu noista viesteistä missä käsketään lähteä lenkille ja popsimaan paprikaa, jos ei ole koskaan ollut oikeasti masentunut niin ei millään voi ymmärtää että siitä ei yksikään lenkki tai paprika viipale ihmistä nosta. Sinä tiedät oman tilanteesi ja nyt on aika antaa isellesi vähän hengähdystaukoa liiasta stressaamisesta.
Voi, mun tarkoitukseni ei kyllä todellakaan ollut loukata ketään masennuksesta kärsivää. Itsekin olen ollut masentunut joskus ja jopa syönyt siihen lääkitystä. Että tiedän kyllä mistä puhun. Noista lääkkeistä ei ollut juuri muuta iloa, kuin turtunut olo ja lihominen! Joten itse en enää koskaan lähtisi siihen.
Vittuillakseni en sano että kunnon unet, pieni sulkaapatukka tai jopa levy (jos se auttaa) ja vaikka se paprika, pienikin kävelylenkki ja hetki omaa aikaa voittaa mahdollista masennusta kuus nolla.
Vitamiinit (ei purkista) ovat elintärkeitä. Puutoksetkin voivat tehdä mitä ihmeellisempiä olotiloja.
Voisiko olla edes kokeilemisen arvoista?
Oon todella perso makealle. Syön lähes joka päivä karkkia, suklaata, kahvileipää, makeita jogurtteja. Muuta liikuntaa kuin n. 30 min vaunukävely vauvan kanssa päivittäin en harrasta. En ole kuitenkaan ylipainoinen. Miksi? Siksi että makeasyöpöttelystä huolimatta huolehdin, ettei päivittäinen kalorimäärä nouse yli sen, mitä tämän kokoinen ja ikäinen tarvitsee. Mieluummin syön 100 grammaa suklaata ja aterian sijaan vaikka porkkanaa.
Epäterveellistä? Kyllä varmasti. Mutta epäterveellistä on myös jojo-laihduttaminen, joka on usein seurauksena tiukoista dieeteistä.
Näillä ruokailutottumuksilla sain itseni muutama vuosi sitten (useiden laihdutusyritysten jälkeen) siihen kuosiin, että olen itseeni tyytyväinen, ja paino on pysynyt samoissa lukemissa siitä lähtien (BMI n. 20).
Kuulostaa tutulta. Minä olen myös ollut aina perso makealle mille vain.
Yritin laihtua usein ja katsoin mitä söin ei siitä tullut mitään ja lihoin vaan.
Käänsin kelkan.
En enää välittänyt. Aloin syödä sitä mitä oikeasti teki mieli. Karkit vaihtu pikkuhiljaa kurkkuun, leipäjuustoon ja oikeaan ruokaan. Aamulla söin vähäsen sain ruuansulatuksen liikkeelle sen jälkeen oli nälkä koko ajan söin leipää ja kunnon ruokaa niin paljon ettei jälkiruokia enää jaksa. Koirien kanssa paljon ulkona ja kaikkea puuhaa keksinyt niin ei oo tyhjää aikaa jolloin tulee sit mässättyä. Aluksi luuli tekevän koko ajan mieli makeaa mut tajusin jossain vaihees et ei edes halua sitä enää.
Paino putoaa koko ajan pikkuhiljaa ei mitään kiirettä.
Tää voi kuulostaa niin toitotetulta "pudota painoa oikein" mainokselta, mut voin sanoa et toimii kun muistaa aamupalan, syö kunnon ruokaa PALJON, tekee ja liikkuu sekä kuuntelee itseään eikä koko ajan vaan hauku.
äidit tiedätte varmaan sen tunteen, kun lapset on nukkumassa, koti siivottu(edes osittain)ja haluaa vaan nauttia siitä hljaisuudesta ja rauhasta ja unohtaa kiristävät hartiat ..silloin on hyvä etsiä käteen se suklaalevy ja nauttia siitä...se on mun ongelma....ne rauhalliset hetket..
mun pitää siis joka pvä käydä tsemppaamassa itseäni laihdutussivuilla jne ja olla jatkuvasti liikkeessä etten söis mtn...
alkaa läskit vaikuttaa jo parisuhteeseenki kun pidän itteäni niin läskinä ja rumana.. :( ja mies vaan totee "lopetat sen karkin ysönnin" oon yrittäny sano että ei se ole niin helppoa kun se luulee...ehkäpä oisin lopettanu jo jos pystyisin...
Niin, ootko tehnyt jo sen että vaihdoit "hennesnaisen" kroppaan oman pääsi? Sen liimaat jääkaapinoveen ja katselet siinä päivittäin. Itellä rupeaa tekemään heti vähemmän mieli makeaa, kun olen katsellut vastaavaa kuvaa :)
Yhteensä kaksi kertaa olen jo laihtunut samalla menetelmällä, ilman että olen tietoisesti edes laihduttanut.
Valitettavasti on vaan kilot sitten tulleet taas takaisin.
ei ole rauhalliset hetket, vaan suklaalevy, tarkemmin sanoen sen syöminen. Mutta tilaisuus tekee varkaan, joten älä pidä kotonasi suklaalevyjä äläkä muuta makeaa.
Keksi itsellesi jotakin muuta mukavaa tekemistä rauhallisina hetkinä. Lukeminen, käsityöt, jumppa, kauneudenhoito. Tai kysy mieheltäsi, hänellä on varmaan hyviä ehdotuksia. Jos on pakko syödä, syö marjoja ja hedelmiä. Päärynä- ja omenalohkoja, ananasrenkaita, pakastevadelmia...
MUTTA JÄTÄ SE SUKLAA SYÖMÄTTÄ! Muuten olet kohta todella paksu.
Kyllä sen mässyttämisen pystyy lopettamaan, se on vaan omasta tahdosta kiinni. Puhun nyt kokemuksesta. Sitten kun tarpeeksi paljon haluaa laihtua, myös herkkujen popsiminen loppuu, ainakin se jokailtainen. (pienet repsahdukset silloin tällöin sallin itselleni, ettei mielenterveys vaarannu..)
Tiedän ettei karkkihyllyn ohi käveleminen kaupassa ole välttämättä helppoa, mutta kun siinä onnistuu kerran, ja toisenkin, niin johan helpottaa.
Painonpudotuksessa monesti vaikeinta on sen aloitus, siinä vaaditaan tahtoa ja sisua. Ja sitä löytyy jokaisesta.
Suklaa yleensä maistuu kun muu ruokailu on pielessä. Itse olen saanut apua netissä toimivasta kiloklubista. Siellä kun opettelee syömään oikein niin makeanhimo vähenee. Siellä on myös synnyttäjien keskustelupalsta eli samaassa veneessä olevia :)
Itse olen siellä tänä vuonna laihduttanut 16kg vielä olisi 5 jäljellä. Mutta ensi kesänä olen taas rantakunnossa :)
Tsemppiä sinulle niinkuin muillekin jotka painonsa kanssa taistelee
Minä olen pudottanut tänä vuonna 14 kg ja vielä on 5 jäljellä! Eli aika tasoissa ollaan.
Nyt on vain huolehdittava siitä, ettei talven mittaan ote löysty, niin että kesällä tosiaan ollaan rantakunnossa.
Yhtään suklaalevyä ei kannata ostaa tässäkään vaiheessa.
Moi,
Mä oon 156 cm ja mäkin lihoin synnytyksen jälkeen. En äärettömän paljon kiloina, mutta keskivartalo säkkimallisena ja tämän pituisena muutamakin kilo tekee ihmeitä.
Mä sain "katkoni" alkuun sillä, siis lihomiseni pelkästään pysäytettyä, että mietin, mikä syömisistäni on kaikkein, kaikkein lihottavinta. Päädyin murokekseihin, suklaaseen ja siideriin/limuun. Rajoitin VAIN näitä herkkuja kahteen yksittäiseen kertaan viikossa. Parannus useaan kertaan yhdessä päivässä on siis huima, kuten lyhyelläkin matikalla osaa laskea. En vaatinut itseäni syömään hedelmiä tai muuten terveellistämään elämääni.
Tällä meiningillä kitkutin pitkään. En pystynyt marisemaan itselleni, että no nyt se elämä kurjistui kerta heitolla, ja puolustelemaan pientä suurempaa lipsumista.
Suosittelen metodia, koska suklaa ja sipsit on keksien ohella niitä kaikkein salakavalimpia: pienessä määrässä on järkky määrä sokeria, rasvaa ja kaloreita, ja määrä kasvaa helposti pientä isommaksi.
Aloita tällä. Älä painosta itseäsi muuttamaan alkuun mitään muuta, kuin tulipalon paikat.
Kun huomaat, että ensimmäinen muutos pelaa, mutta paino ei enää laske, tee YKSI muutos lisää. Ja sekään ei saa olla, että syön kilon kasviksia päivässä, vaan jotain järkevää, kohtuullista ja mahdollista.
Se on kumma juttu, mutta kun se pahin sokerihumala on poissa, ajattelukin pikkuisen muuttuu.
Lisäksi, moni meistä syö ihan hyvin, loppujen lopuksi, mutta lisäksi syö myös ne herkut. Kun niitä vähentää, saattaa kiukuissaan syödä lisää hyvää ruokaa...! ;) Mutta pakottaa itseään ei saa. Eka vaan extrat pois.
Vähän samaa kuin vanhan talon kunnostus: jostain on alotettava, eikä kaikkea repsottavaa pysty fiksaamaan kerralla. Mutta kun yks kohde on hoidettu, se on hoidettu, ja ryhdytään seuraavaan.
On kuin koiranjätös liiskattuna kitalakeen...kerran maistoin...oli hapankerma tai muu ...hitto...puistattaa vieläkin!
Tässä pari hyvää linkkiä!
http://www.pienipaatospaivassa.fi/
tää on tosi hyvä! Mistyääsn ei tartte luopua, opettelee vaan uudet tavat!
http://www.naisensydan.fi/
otappa selevää kuinka monta naista kuolee TURHAAN sydikseen!
http://www.jokatoinen.fi/Home.aspx
http://kiloklubi.fi/
huomaat kuinka VÄÄRIN syöt ja opit hyviä uusia tapoja...pizzaakin voi syödä ja kokistakin...kun vaan muistaa liikkua!
Vai sipsit vertautuu koiranjätöksiin.. en olis itse osannut moista vertausta tehdäkään, mut kai joku on sit senkin kokeillut.. ;D
No anteeks..
Tolla kohkaamisella vaan ei kannusteta ketään syvällä herkkumaailmassa uivaa eteenpäin. Riskit on varmaankin tiedossa, mutta valitettavasti niiden ajatteleminen ei ole vielä sama kuin konkreettiset päätökset.
Pieni päätös päivässä, kyllä, mutta itse olen sitä mieltä, että niitä päätöksiä ei kannata tehdä uusia joka päivä. Eli ensin se pieni päätös: en syö enää tästä lähin sipsejä kuin kerran viikossa. Maksimiannoskoosta ei edes välttämättä kannata puhua samaan hengenvetoon, vain taajuudesta. Ja sitten elää vain tämän rajoituksen kanssa, ennen kuin tekee seuraavan, edellisen kanssa yhdessä toteutettavan hyvän päätöksen. Esim. saan suklaata kaksi kertaa viikossa, max 50 g kerrallaan, tai mikä määrä alkuun nyt olennaisesti estääkin syömästä levyn päivässä. Ja taas hetken aikaa totuttelee.
Näin se sydäri-, nivelrikko-, diabetes- ja astmariskit saadaa oikeasti vähitellen alas.