Lopetetaan henkevyys

Noh juu, ehkä aloitamme sitten tämän navan yläpuolisen keskustelun vaikka heti.
Puhutaanko vaikka sienestyksestä? Se on henkevää mielestäni, koska mulla ainakin syntyy vaikka mitä ajatuksia sienimetsässä ja tuntuu, että tulen jalostuneempana takasin. Vaikka koppa olisi tyhjä.
Viime aikoina on kyllä ollut kopassa suppilovahveroita ja ah, mikä keitto niistä tuleekaan. Sitä sitten kynttilän valossa voi nautiskella. Lasi punkkua tietty kruunaa aterian.

Arkistonhoitaja kirjoitti:

Noh juu, ehkä aloitamme sitten tämän navan yläpuolisen keskustelun vaikka heti.
Puhutaanko vaikka sienestyksestä? Se on henkevää mielestäni, koska mulla ainakin syntyy vaikka mitä ajatuksia sienimetsässä ja tuntuu, että tulen jalostuneempana takasin. Vaikka koppa olisi tyhjä.
Viime aikoina on kyllä ollut kopassa suppilovahveroita ja ah, mikä keitto niistä tuleekaan. Sitä sitten kynttilän valossa voi nautiskella. Lasi punkkua tietty kruunaa aterian.

Olisipa kiva asia kun saisimme "henkevän" keskustelun aikaan, vesirajan yläpuolista asioista mutta ei tunnu kenelläkään olevan rohkeutta aloittaa (vaikka sienestys) kun sivuilla on kolme viisasta jotka kommentoivat
kirjoitukset ala-arvoisiksi. Tällainen kokemus aikaisimmista kirjoituksista.
Muutenkin kirjoittajan kannattaa lukea ja tutustua suomi24.fi
Asiaa olisi vaikka kuinka paljon, onko kukaan käynyt Käätyjärvellä poimimassa karpaloita, ainakin se oli hyvä mesta. Karpalot olivat isoja ja maukkaita. Ketunkallion lähellä oli aivan uskomaton määrä puolukoita jne.

Aloitetaanko?

Arkistonhoitaja kirjoitti:

Noh juu, ehkä aloitamme sitten tämän navan yläpuolisen keskustelun vaikka heti.
Puhutaanko vaikka sienestyksestä? Se on henkevää mielestäni, koska mulla ainakin syntyy vaikka mitä ajatuksia sienimetsässä ja tuntuu, että tulen jalostuneempana takasin. Vaikka koppa olisi tyhjä.
Viime aikoina on kyllä ollut kopassa suppilovahveroita ja ah, mikä keitto niistä tuleekaan. Sitä sitten kynttilän valossa voi nautiskella. Lasi punkkua tietty kruunaa aterian.

ovat suurta herkkuani, mutta muu perhe ei niistä oikein pidä. Teen sellaisen spagettikastikkeen, johon laitan kanttarelleja, jauhelihaa, paljon sipulia, tomaattipyreetä ja mausteita, aaahh! Kelpaisi varmaan komisaario Montalbanollekin. Kastikehurmioon pääsen vain silloin, kun muu perhe on poissa kotoa. Montalbano ei kyllä pitäisi spageteistani, koska pidän niiden mausta kun ne ylikypsiä.

Mies syö kyllä suolasieniä sienisalaatissa, mutta lapset eivät ymmärrä näiden herkkujen päälle.

Kaupassa käydessäni kehuivat juuri, että suppilosato on pukkaamassa päälle nyt sateiden jälkeen, niin että metsään vaan, kun tuuli vähän tyyntyy. Pakkanen pisti jo hirvikärpäsetkin yöpuulle.

Mammero kirjoitti:

ovat suurta herkkuani, mutta muu perhe ei niistä oikein pidä. Teen sellaisen spagettikastikkeen, johon laitan kanttarelleja, jauhelihaa, paljon sipulia, tomaattipyreetä ja mausteita, aaahh! Kelpaisi varmaan komisaario Montalbanollekin. Kastikehurmioon pääsen vain silloin, kun muu perhe on poissa kotoa. Montalbano ei kyllä pitäisi spageteistani, koska pidän niiden mausta kun ne ylikypsiä.

Mies syö kyllä suolasieniä sienisalaatissa, mutta lapset eivät ymmärrä näiden herkkujen päälle.

Kaupassa käydessäni kehuivat juuri, että suppilosato on pukkaamassa päälle nyt sateiden jälkeen, niin että metsään vaan, kun tuuli vähän tyyntyy. Pakkanen pisti jo hirvikärpäsetkin yöpuulle.

Kuulostaa mahtavalta tuo sinun spagettikastike, taidanpa kokeilla reseptisi mukaan.
Ruokailun lomassa on muuten kiva heittäytyä henkeväksi, mitäs tuumaat esim. aiheesta "Miksi ihmiset kadehtivat toisiaan?" tai "Miten voisi vanheta tyytyväisin mielin?" "Tarvitsevatko pienten lasten vanhemmat joskus irtioton?"

Tässä nyt äkkiseltään jotain aiheita, saa ehdottaa muitakin..

Arkistonhoitaja kirjoitti:

Kuulostaa mahtavalta tuo sinun spagettikastike, taidanpa kokeilla reseptisi mukaan.
Ruokailun lomassa on muuten kiva heittäytyä henkeväksi, mitäs tuumaat esim. aiheesta "Miksi ihmiset kadehtivat toisiaan?" tai "Miten voisi vanheta tyytyväisin mielin?" "Tarvitsevatko pienten lasten vanhemmat joskus irtioton?"

Tässä nyt äkkiseltään jotain aiheita, saa ehdottaa muitakin..

..tosin en niitä juurikaan itse syö, mutta kyllä itse kerääminen kuuluu syksyyn. Vahvaa kahvia termokseen ja tuhdit voi leivät mukaan ja kyllä kuluu syksynraikas päivä metsässä mukavasti. Olenpa muuten törmännyt muutamaan ihan mukavaan nais-ihmiseenkin metsäretkilläni. Yhdessä paisteltiin makkaraa nuotiolla ja kyllä oli tunnelmallista kun ilta alkoi hämärtää...Jatkoa en viitsi laittaa tähän koska tätä palstaa lukevat ala-ikäisetkin. Koko perheen palsta. Pitäkämme se puhtaana.

Arkistonhoitaja kirjoitti:

Kuulostaa mahtavalta tuo sinun spagettikastike, taidanpa kokeilla reseptisi mukaan.
Ruokailun lomassa on muuten kiva heittäytyä henkeväksi, mitäs tuumaat esim. aiheesta "Miksi ihmiset kadehtivat toisiaan?" tai "Miten voisi vanheta tyytyväisin mielin?" "Tarvitsevatko pienten lasten vanhemmat joskus irtioton?"

Tässä nyt äkkiseltään jotain aiheita, saa ehdottaa muitakin..

Tulipa painavia asioita kerralla melkein liikaa!

Miksi ihmiset kahdehtivat toisiaan? Olen joutunut pariinkin otteeseen ihmisen tahallaan aiheuttamaan pinteeseen, jonka ainoaksi syyksi en ole voinut päätellä muuta kuin kateuden. Kateus on syvä ja musta tunne, joka näyttää saavan tekemään aivan järjettömiä tekoja.

Myönnän kyllä joskus syyllistyneeni itsekin kateuteen, mutten ole antanut sille täyttä valtaa. Yleensä siinä vaiheessa pohdin, että kyseisen henkilön elämässä on taatusti jotain sellaista, mitä en suin surminkaan haluaisi itselleni. Olenkin sitä mieltä, että kateus oikeastaan pohjautuu siihen, ettei tunne sitä kahdehtimaansa ihmistä ja hänen elämäntilannettaan. Luulee tietävänsä, tuntee huonommuutta ja alempiarvoisuutta eli lyhyesti sanoen on huono itsetunto.

Kyllähän kateus voi toimia myös myönteisenä katalysaattorina, eli huomaa tarpeen, jonka voi saavuttaa myös itse ponnistelemalla päättävämmin. Tai saa sinut asettamaan tavoitteen, että tuon ikäisenä minäkin haluan tuon asian.

Olen yrittänyt noudattaa tällaista viisautta: " Jos vertailet itseäsi muihin, Sinusta voi tulla turhamainen ja katkera, sillä aina on olemassa Sinua suurempia ja mitättömämpiä ihmisä. Iloitse saavutuksistasi samoin kuin suunnitelmistasikin!"

Tämä on pätkä kirjoituksesta Pyhän Paavalin kirkossa, kellotornin latinankielinen seinäteksi vuodelta 1692. Kirjoituksen käännös on työhuoneeni seinällä, en väitä lukevani sitä joka päivä, mutta tuollainen saa sanoa ikuinen viisaus ja totuus saa rauhoittumaan, tyyntymään ja jaksamaan.

Arkistonhoitaja kirjoitti:

Kuulostaa mahtavalta tuo sinun spagettikastike, taidanpa kokeilla reseptisi mukaan.
Ruokailun lomassa on muuten kiva heittäytyä henkeväksi, mitäs tuumaat esim. aiheesta "Miksi ihmiset kadehtivat toisiaan?" tai "Miten voisi vanheta tyytyväisin mielin?" "Tarvitsevatko pienten lasten vanhemmat joskus irtioton?"

Tässä nyt äkkiseltään jotain aiheita, saa ehdottaa muitakin..

huomasin, että kun ripsautta tomaattipyreen kanssa myös hiukan sokeria tai hunaja saa maun pyöristettyä niin, että muiden mausteiden maku nousee paremmin esille. Tietysti täytyy kokeilla, mikä määrä sokeria kullekin sopii! Ja tämä sopi myös muulle perheelle, kun tein sen spagettikastikkeen ilman sieniä...

Mammero kirjoitti:

Tulipa painavia asioita kerralla melkein liikaa!

Miksi ihmiset kahdehtivat toisiaan? Olen joutunut pariinkin otteeseen ihmisen tahallaan aiheuttamaan pinteeseen, jonka ainoaksi syyksi en ole voinut päätellä muuta kuin kateuden. Kateus on syvä ja musta tunne, joka näyttää saavan tekemään aivan järjettömiä tekoja.

Myönnän kyllä joskus syyllistyneeni itsekin kateuteen, mutten ole antanut sille täyttä valtaa. Yleensä siinä vaiheessa pohdin, että kyseisen henkilön elämässä on taatusti jotain sellaista, mitä en suin surminkaan haluaisi itselleni. Olenkin sitä mieltä, että kateus oikeastaan pohjautuu siihen, ettei tunne sitä kahdehtimaansa ihmistä ja hänen elämäntilannettaan. Luulee tietävänsä, tuntee huonommuutta ja alempiarvoisuutta eli lyhyesti sanoen on huono itsetunto.

Kyllähän kateus voi toimia myös myönteisenä katalysaattorina, eli huomaa tarpeen, jonka voi saavuttaa myös itse ponnistelemalla päättävämmin. Tai saa sinut asettamaan tavoitteen, että tuon ikäisenä minäkin haluan tuon asian.

Olen yrittänyt noudattaa tällaista viisautta: " Jos vertailet itseäsi muihin, Sinusta voi tulla turhamainen ja katkera, sillä aina on olemassa Sinua suurempia ja mitättömämpiä ihmisä. Iloitse saavutuksistasi samoin kuin suunnitelmistasikin!"

Tämä on pätkä kirjoituksesta Pyhän Paavalin kirkossa, kellotornin latinankielinen seinäteksi vuodelta 1692. Kirjoituksen käännös on työhuoneeni seinällä, en väitä lukevani sitä joka päivä, mutta tuollainen saa sanoa ikuinen viisaus ja totuus saa rauhoittumaan, tyyntymään ja jaksamaan.

heitän pallon: mikä lienee sitten syynä, että meidän suomalaisten perisynti on juuri tuo kateus?
Ollaanko me täällä pohjolan metsissä opittu liikaa tuijottamaan omaan napaan, eikä muille annettaisi tilaa - jos joku muu saavuttaa jotain, niin heti vaan lyttäämään? Tuttua ehkä monille työelämästä, kun on kova sisäinen kilpailu näinä aikoina, luulen mä. Kyynärpäätaktiikkaa, selkään puukottamista, huh. Näitä juttuja on pilvin pimein, mitä itsekkyyttä ja kadehtimista.

Sen sijaan, että pitäisi puhaltaa yhteiseen hiileen, yhteisestä se hyvä syntyy, myös näinä aikoina.
Luulen ma.

Mammero kirjoitti:

huomasin, että kun ripsautta tomaattipyreen kanssa myös hiukan sokeria tai hunaja saa maun pyöristettyä niin, että muiden mausteiden maku nousee paremmin esille. Tietysti täytyy kokeilla, mikä määrä sokeria kullekin sopii! Ja tämä sopi myös muulle perheelle, kun tein sen spagettikastikkeen ilman sieniä...

ja varsinkin, jos onnistuvat (ei meikäläisellä lähestulkoonkaan aina :)) ovat yleensä kaikkein parhaita. Pitäisi heti kirjoittaa muistiin mitä tuli tehtyä, seuraavalla kerralla ei ehkä enää muista.
Kiitos vinkistä. Pitää koklata tuotakin.

Lounli-Raideri.. kirjoitti:

..tosin en niitä juurikaan itse syö, mutta kyllä itse kerääminen kuuluu syksyyn. Vahvaa kahvia termokseen ja tuhdit voi leivät mukaan ja kyllä kuluu syksynraikas päivä metsässä mukavasti. Olenpa muuten törmännyt muutamaan ihan mukavaan nais-ihmiseenkin metsäretkilläni. Yhdessä paisteltiin makkaraa nuotiolla ja kyllä oli tunnelmallista kun ilta alkoi hämärtää...Jatkoa en viitsi laittaa tähän koska tätä palstaa lukevat ala-ikäisetkin. Koko perheen palsta. Pitäkämme se puhtaana.

mahtava sienisato. Lounlilla sitten vielä omat lisukkeensa. Kas kummaa, en ikinäs törmää kehenkään metsässä, luulisi, että nyt on ollut kovakin trafiikki kun marjojen ja sienien perässä juostaan. Olisi mielenkiintoista tavata vaikka joku "karhu" ;).

Arkistonhoitaja kirjoitti:

heitän pallon: mikä lienee sitten syynä, että meidän suomalaisten perisynti on juuri tuo kateus?
Ollaanko me täällä pohjolan metsissä opittu liikaa tuijottamaan omaan napaan, eikä muille annettaisi tilaa - jos joku muu saavuttaa jotain, niin heti vaan lyttäämään? Tuttua ehkä monille työelämästä, kun on kova sisäinen kilpailu näinä aikoina, luulen mä. Kyynärpäätaktiikkaa, selkään puukottamista, huh. Näitä juttuja on pilvin pimein, mitä itsekkyyttä ja kadehtimista.

Sen sijaan, että pitäisi puhaltaa yhteiseen hiileen, yhteisestä se hyvä syntyy, myös näinä aikoina.
Luulen ma.

sitä varotaan kovasti. Eräs tuttavani piti tapanaan ostaa aina samanvärinen,-merkkinen ja mallinen auto, jotteivät naapurit ja kylänmiehet huomaa hänen vaihtaneen uuteen. Itse aina tunnistan auton rekisterinumeron perusteella, ja menin ääneen hänelle hankintaa ihastelemaan, jolloin sain vakavat varoitukset, etten vaan kerro muille huomiostani.

Pysähdytti silloin kyllä aika totaalisesti tämä juttu, olin vain yksinkertaisesti luullut hänen pitävän siitä tietystä väristä ja auton mallista. Itsellä ei kyllä toisten uudet autot herätä muuta kuin ihastusta, käyn yleensä katsomassa ihan sisältä asti ja jos on tarpeeksi tuttu, ruinaan jopa koeajolle, että pääsen haistelemaan uuden auton tuoksua - siinä kun on se aivan oma arominsa. Enkä mieti, onko rahoittanut hankinnan käteisellä, pankkilainalla tai jollain muulla - se kun autonomistajan aivan oma asia!

Ehkä tässäkin on kuitenkin kyseessä jollain tavalla kasvatuksesta. Muistan kotonani aina isän sanoneen, että hyvä että jollain on varaa ostaa, pysyy se kauppiaskin hengissä. Siinä tavallaan kiteytyi se, että asialla on monta puolta: ostajan ja myyjän, eli ei pidä tyytyä vain siihen minkä ensinäkemältä huomaa.

On tietysti totta, että Suomessa pyöritään niin pienissä ympyröissä. Kun oikein miettii, ehkä siinä on jotain vanhaa säätyläisyhteiskunnan jäännettä. Selkeästi "ylempään kastiin" kuuluvaa ei niin helposti kadehdita, mutta se samantasoiseksi mielletty henkilö, sitä sitten jaksetaan pohtia ja ihmetellä, että miten se onkaan pystynyt noihin hankintoihin, miksi en minä - eihän se nyt sen ihmeellisempi pulliainen ole.

Kyseessä ei ole mikään tuuri tai onnenpotku, vaan toisen erilaiset tavoitteet ja päämääräasetukset, tai pitkäjänteinen säästäminen ja itsekuri taikka kovan opiskelun ansiosta saavutettu työpaikka. Ei niistä pitäisi olla mitään kadehtimisen aihetta, vaan päinvastoin, olisi syytä osoittaa arvostusta erilaista ratkaisua kohtaan. Olisi vain tutkittava omia tehtyjä ratkaisuja. Yleensä niissä ei ole suuria katumuksen aiheita, koska sillä hetkellä saatavilla olevilla tiedoilla, taidoilla ja kokemuksella ne ovat olleet itselle sopivia ja oikeita. On päässyt toisessa asiassa helpommalla, mutta jossain kohdalla taas on kärsinyt - niin se menee muillakin. Toinen ihailee naapurin kaunista sohvakalustoa, eikä huomaa naapurin katselevan kaipaillen heidän suloisia lapsiaan tai lapsenlapsiaan, minkä takia ei olekaan sitten taas järkevää hankkia sitä kaunista sohvakalustoa, kun se ei kestäisi lasten touhuja.

Elämä on kevyempää ja yksinkertaisempaa, kun ei kahdehdi muita.

Mammero kirjoitti:

sitä varotaan kovasti. Eräs tuttavani piti tapanaan ostaa aina samanvärinen,-merkkinen ja mallinen auto, jotteivät naapurit ja kylänmiehet huomaa hänen vaihtaneen uuteen. Itse aina tunnistan auton rekisterinumeron perusteella, ja menin ääneen hänelle hankintaa ihastelemaan, jolloin sain vakavat varoitukset, etten vaan kerro muille huomiostani.

Pysähdytti silloin kyllä aika totaalisesti tämä juttu, olin vain yksinkertaisesti luullut hänen pitävän siitä tietystä väristä ja auton mallista. Itsellä ei kyllä toisten uudet autot herätä muuta kuin ihastusta, käyn yleensä katsomassa ihan sisältä asti ja jos on tarpeeksi tuttu, ruinaan jopa koeajolle, että pääsen haistelemaan uuden auton tuoksua - siinä kun on se aivan oma arominsa. Enkä mieti, onko rahoittanut hankinnan käteisellä, pankkilainalla tai jollain muulla - se kun autonomistajan aivan oma asia!

Ehkä tässäkin on kuitenkin kyseessä jollain tavalla kasvatuksesta. Muistan kotonani aina isän sanoneen, että hyvä että jollain on varaa ostaa, pysyy se kauppiaskin hengissä. Siinä tavallaan kiteytyi se, että asialla on monta puolta: ostajan ja myyjän, eli ei pidä tyytyä vain siihen minkä ensinäkemältä huomaa.

On tietysti totta, että Suomessa pyöritään niin pienissä ympyröissä. Kun oikein miettii, ehkä siinä on jotain vanhaa säätyläisyhteiskunnan jäännettä. Selkeästi "ylempään kastiin" kuuluvaa ei niin helposti kadehdita, mutta se samantasoiseksi mielletty henkilö, sitä sitten jaksetaan pohtia ja ihmetellä, että miten se onkaan pystynyt noihin hankintoihin, miksi en minä - eihän se nyt sen ihmeellisempi pulliainen ole.

Kyseessä ei ole mikään tuuri tai onnenpotku, vaan toisen erilaiset tavoitteet ja päämääräasetukset, tai pitkäjänteinen säästäminen ja itsekuri taikka kovan opiskelun ansiosta saavutettu työpaikka. Ei niistä pitäisi olla mitään kadehtimisen aihetta, vaan päinvastoin, olisi syytä osoittaa arvostusta erilaista ratkaisua kohtaan. Olisi vain tutkittava omia tehtyjä ratkaisuja. Yleensä niissä ei ole suuria katumuksen aiheita, koska sillä hetkellä saatavilla olevilla tiedoilla, taidoilla ja kokemuksella ne ovat olleet itselle sopivia ja oikeita. On päässyt toisessa asiassa helpommalla, mutta jossain kohdalla taas on kärsinyt - niin se menee muillakin. Toinen ihailee naapurin kaunista sohvakalustoa, eikä huomaa naapurin katselevan kaipaillen heidän suloisia lapsiaan tai lapsenlapsiaan, minkä takia ei olekaan sitten taas järkevää hankkia sitä kaunista sohvakalustoa, kun se ei kestäisi lasten touhuja.

Elämä on kevyempää ja yksinkertaisempaa, kun ei kahdehdi muita.

itsekkin usein miettinyt tuota kateus asiaa, mikä erityisesti korostuu täällä varsinaissuomessa, itse kun olen karjalanpoikia niin siellä laitettiin aina pöyräkoreaksi, kuten venäjällä. voisiko se olla niin ettei se kateus kohdistu toisen omaisuuteen ja enempään hyvään, vaan ihmiset kadehtivat toiset välitöntä elämänkatsomusta ja onnellisuutta, luulevat että se onni tulee uudesta autosta!?

Arkistonhoitaja kirjoitti:

Kuulostaa mahtavalta tuo sinun spagettikastike, taidanpa kokeilla reseptisi mukaan.
Ruokailun lomassa on muuten kiva heittäytyä henkeväksi, mitäs tuumaat esim. aiheesta "Miksi ihmiset kadehtivat toisiaan?" tai "Miten voisi vanheta tyytyväisin mielin?" "Tarvitsevatko pienten lasten vanhemmat joskus irtioton?"

Tässä nyt äkkiseltään jotain aiheita, saa ehdottaa muitakin..

tyytyväisin mielin onnistuu joiltakin ja toisilta taas ei.

Ehkä siinä on se, että osaa antaa anteeksi ja unohtaa tarpeeksi, kiinnittää huomionsa niihin elämän onnistumisiin ja hyviin seikkoihin.

Pitää itsestään tietyllä tavalla tarpeeksi, jotta jaksaa pitää itsestään huolta. Silloin on yleensä elämän tukena myös hyviä ystävyys- ja läheissuhteita, jotka myös auttavat synkästä päivästä ylipääsemiseen.

Kaikilla meillä kun niitäkin.

UPDATE_7093845 kirjoitti:

itsekkin usein miettinyt tuota kateus asiaa, mikä erityisesti korostuu täällä varsinaissuomessa, itse kun olen karjalanpoikia niin siellä laitettiin aina pöyräkoreaksi, kuten venäjällä. voisiko se olla niin ettei se kateus kohdistu toisen omaisuuteen ja enempään hyvään, vaan ihmiset kadehtivat toiset välitöntä elämänkatsomusta ja onnellisuutta, luulevat että se onni tulee uudesta autosta!?

Juups, eipähän näitä aina pysty järjell'ä selittämään, miks miks ja miks. Pöytä koreaksi vaan kuten meilläkin Karjalassa ja pöydän ääressä ne parhaat vastaukset löytyvät. Tiedätkö mitä? Karjalan erämaissa ihmisillä on aikaa toisilleen. Ihan oleellinen juttu kun peilataan tätä nykymaailman hektistä menoa. Ja mikäs teet, kun siinä oravanpyörässä pitää moninaisitakin syistä ja pakosta olla. ... vai pitääkö?

Hienoa markkos64, kun heitit kysymyksiä ilmaan

Mammero kirjoitti:

tyytyväisin mielin onnistuu joiltakin ja toisilta taas ei.

Ehkä siinä on se, että osaa antaa anteeksi ja unohtaa tarpeeksi, kiinnittää huomionsa niihin elämän onnistumisiin ja hyviin seikkoihin.

Pitää itsestään tietyllä tavalla tarpeeksi, jotta jaksaa pitää itsestään huolta. Silloin on yleensä elämän tukena myös hyviä ystävyys- ja läheissuhteita, jotka myös auttavat synkästä päivästä ylipääsemiseen.

Kaikilla meillä kun niitäkin.

on varmaan yhtä haasteellista kuin murrosikä tai vauvasta leikki-ikäiseksi ja taas siitä seuraavalle portaalle... aikas lohdullista kuitenkin se, että ihminen on älykkö, joka aina voi oppia uutta.

Mitä nyt sivusta seuranneeena, monet eläkeläiset ovat todella aktiivisia, kursseja ym. aktiviteetteja.

Vau hienoo

monta kertaa, isommasti ja pienemmästi. Esim. tsunamit ovat tehneet "mailmanloppuja" ym muut katastrofit.

Kaikki on niin suhteellista.

Arkistonhoitaja kirjoitti:

monta kertaa, isommasti ja pienemmästi. Esim. tsunamit ovat tehneet "mailmanloppuja" ym muut katastrofit.

Kaikki on niin suhteellista.

..mutta huomenna onneksi taas keskiviikko, opiskelijan pikkulauantai. Laitoin Koffia kylmään ja hain siihen vielä ison Suomi-viinan tykö. Kesä ei ole vielä ohi. Nauttikaamme siitä täysin rinnoin.

Lounli-Raideri... kirjoitti:

..mutta huomenna onneksi taas keskiviikko, opiskelijan pikkulauantai. Laitoin Koffia kylmään ja hain siihen vielä ison Suomi-viinan tykö. Kesä ei ole vielä ohi. Nauttikaamme siitä täysin rinnoin.

En minäkään jaksais maailmanloppua selvinpäin odottaa. :)))

Eikä kesä ole mihinkään mennyt. SE TULEE.

Arkistonhoitaja kirjoitti:

En minäkään jaksais maailmanloppua selvinpäin odottaa. :)))

Eikä kesä ole mihinkään mennyt. SE TULEE.

..jos välillä ottaa pienet napanterit. E i toki työaikana. Mutta vapaa-aikana. Kenties joskus yhytämme yhteen viihteellä...

Lounli-Raideri... kirjoitti:

..jos välillä ottaa pienet napanterit. E i toki työaikana. Mutta vapaa-aikana. Kenties joskus yhytämme yhteen viihteellä...

Tämä arkistonhoitaja on arkistoinut tietenkin myös sen klassisen napanteripullon yhteen mappikoteloon. Yhytetetään vaan, pistetään arkistot uusiksi samalla. :)))

Arkistonhoitaja kirjoitti:

Tämä arkistonhoitaja on arkistoinut tietenkin myös sen klassisen napanteripullon yhteen mappikoteloon. Yhytetetään vaan, pistetään arkistot uusiksi samalla. :)))

ei ole noita arkistointiongelmia kun asustelen villiä ja vapaata poikamieselämää, että arkistot ovat koska ja ken vaan tarkeistettavissa............

UPDATE_7093845 kirjoitti:

ei ole noita arkistointiongelmia kun asustelen villiä ja vapaata poikamieselämää, että arkistot ovat koska ja ken vaan tarkeistettavissa............

Arkistointia voi tietty tehdä työkseen kuten minä ja sitä voi myös alkaa harrastaa, suosittelen Sinullekin Markkos varsinkin kun ja jos olet vielä poikamies. Tässä vinkkejä ihan ilmaiseen jakoon: kaikkea voi periaatteessa arkistoida, mieti, mikä eniten kiinnostaa. Kun tietää kiinnostuksen kohteensa (esim. tikkulaatikoiden etiketit, karamellipaperit, tyhjät tupakkiaskit, servetit, mainokset... ) niin siitä vaan numeroimaan ja mappeihin.

On sitten vanhoilla päivillään aikaa ihmetellä, mitä on tullut joskus arkistoitua. Elämästä ei koskaan tiedä, voi saada jopa bisneksen tuosta harrastuksestaan, kun kaikkea voi myös myyskennellä. Tämän lajin arkistointia voi myös sanoa keräilyksi.

Eiku arkistoimaan :))

Arkistonhoitaja kirjoitti:

Arkistointia voi tietty tehdä työkseen kuten minä ja sitä voi myös alkaa harrastaa, suosittelen Sinullekin Markkos varsinkin kun ja jos olet vielä poikamies. Tässä vinkkejä ihan ilmaiseen jakoon: kaikkea voi periaatteessa arkistoida, mieti, mikä eniten kiinnostaa. Kun tietää kiinnostuksen kohteensa (esim. tikkulaatikoiden etiketit, karamellipaperit, tyhjät tupakkiaskit, servetit, mainokset... ) niin siitä vaan numeroimaan ja mappeihin.

On sitten vanhoilla päivillään aikaa ihmetellä, mitä on tullut joskus arkistoitua. Elämästä ei koskaan tiedä, voi saada jopa bisneksen tuosta harrastuksestaan, kun kaikkea voi myös myyskennellä. Tämän lajin arkistointia voi myös sanoa keräilyksi.

Eiku arkistoimaan :))

tuota olen itsekkin hieman miettinyt, sitten kun minusta tulee suurmies ja on aika kirjoittaa muistelmat niin mitään ei ole talella ja muistinikin olen pahasti menettänyt dementoituuna. herää vaan kysymys tietääkö kaikki nsuurmiehet etukäteen tulevansa suurmiehiksi ja alkavat kerätä arkistoja!?

UPDATE_7093845 kirjoitti:

tuota olen itsekkin hieman miettinyt, sitten kun minusta tulee suurmies ja on aika kirjoittaa muistelmat niin mitään ei ole talella ja muistinikin olen pahasti menettänyt dementoituuna. herää vaan kysymys tietääkö kaikki nsuurmiehet etukäteen tulevansa suurmiehiksi ja alkavat kerätä arkistoja!?

jos ensin tietäisi, millaiseksi suurmieheksi aikoo ruveta? Rajaappa tuota vähän, niin siitä se ura urkenoo helpommin. :)))

Arkistonhoitaja kirjoitti:

Arkistointia voi tietty tehdä työkseen kuten minä ja sitä voi myös alkaa harrastaa, suosittelen Sinullekin Markkos varsinkin kun ja jos olet vielä poikamies. Tässä vinkkejä ihan ilmaiseen jakoon: kaikkea voi periaatteessa arkistoida, mieti, mikä eniten kiinnostaa. Kun tietää kiinnostuksen kohteensa (esim. tikkulaatikoiden etiketit, karamellipaperit, tyhjät tupakkiaskit, servetit, mainokset... ) niin siitä vaan numeroimaan ja mappeihin.

On sitten vanhoilla päivillään aikaa ihmetellä, mitä on tullut joskus arkistoitua. Elämästä ei koskaan tiedä, voi saada jopa bisneksen tuosta harrastuksestaan, kun kaikkea voi myös myyskennellä. Tämän lajin arkistointia voi myös sanoa keräilyksi.

Eiku arkistoimaan :))

..koska olen pikkupojasta asti arkistoinut lähes kaikkea. Tavaraa on yllin kyllin ja tila uhkaa loppua. Minulla on esimerkiksi Roope Ankka-säästölippaita, tehdas-uusia, 105 kpl. Niitä olen pikkuhiljaa myynyt keräilijöille. Samoin Zippo sytyttimiä, niitä bensakäyttöisiä minulla on 80 kappaletta. Tulevat arvoonsa varmaankin jossain vaiheessa. HD-miehille se on ainoa oikea sytkä..

Lounli-Raideri... kirjoitti:

..koska olen pikkupojasta asti arkistoinut lähes kaikkea. Tavaraa on yllin kyllin ja tila uhkaa loppua. Minulla on esimerkiksi Roope Ankka-säästölippaita, tehdas-uusia, 105 kpl. Niitä olen pikkuhiljaa myynyt keräilijöille. Samoin Zippo sytyttimiä, niitä bensakäyttöisiä minulla on 80 kappaletta. Tulevat arvoonsa varmaankin jossain vaiheessa. HD-miehille se on ainoa oikea sytkä..

Mulla on ylimääräisiä ja hyvinsäilyneitä arkistopapereita vaikka muille jakaa. Osasta on jo tekstitkin häipyneet ja papereista on tullut uusiopapereita. Pidän työstäni, mutta tuo papereiden fyysinen hävittäminen tuntuu niin turhauttavalta. On kuin hävittäisi palan historiaa. Melkeinpä kuin pala Suomea häviäisi.

Ehdotankin, että ruvetaan vaihtokaupoille. Saat mun arkistoista uusiopaperia, kannatan kierrätystä henkeen ja vereen, kuten varmaan sinäkin. Minä voin ammattilaisena arkistoida ihan mitä tahansa sinun juttua, osaan numeroinnit, rei'itykset ja muut. Erikoisarkistoinnit hellitsen myös, esim. sytkärit pitää käsitellä paloturvallisiksi ennen arkistointia, mutta olen käynyt siihenkin oman täydennyskoulutuksensa.

Arkistonhoitaja kirjoitti:

Mulla on ylimääräisiä ja hyvinsäilyneitä arkistopapereita vaikka muille jakaa. Osasta on jo tekstitkin häipyneet ja papereista on tullut uusiopapereita. Pidän työstäni, mutta tuo papereiden fyysinen hävittäminen tuntuu niin turhauttavalta. On kuin hävittäisi palan historiaa. Melkeinpä kuin pala Suomea häviäisi.

Ehdotankin, että ruvetaan vaihtokaupoille. Saat mun arkistoista uusiopaperia, kannatan kierrätystä henkeen ja vereen, kuten varmaan sinäkin. Minä voin ammattilaisena arkistoida ihan mitä tahansa sinun juttua, osaan numeroinnit, rei'itykset ja muut. Erikoisarkistoinnit hellitsen myös, esim. sytkärit pitää käsitellä paloturvallisiksi ennen arkistointia, mutta olen käynyt siihenkin oman täydennyskoulutuksensa.

..ja kyllä voimme hyödyntää kierrätystuntemustamme varmastikin jossain vaiheessa. Hyvä, että olet käynyt täydennyskoulutuksia eri arkistoitavien tuotteiden osalta. Kurssi päivässä takaa työllisyyden sanoi Härski Hartikainenkin eräässä Uuno-leffassa. Sunbeam muuten hyytyi jo alkumatkasta, kun oli Helsinkiin menossa. Pitäsiköhän sekin arkistoida talven ajaksi jonnekin lämpimään. Mutta hyvä, että tunnen nyt arkistoinnin tosi-taitajan..:)

Lounli-Raideri.. kirjoitti:

..ja kyllä voimme hyödyntää kierrätystuntemustamme varmastikin jossain vaiheessa. Hyvä, että olet käynyt täydennyskoulutuksia eri arkistoitavien tuotteiden osalta. Kurssi päivässä takaa työllisyyden sanoi Härski Hartikainenkin eräässä Uuno-leffassa. Sunbeam muuten hyytyi jo alkumatkasta, kun oli Helsinkiin menossa. Pitäsiköhän sekin arkistoida talven ajaksi jonnekin lämpimään. Mutta hyvä, että tunnen nyt arkistoinnin tosi-taitajan..:)

arkistoinnit ovat jo sen verran suuremman luokan puuhaa, jo tilavaatimuksetkin asettavat ehtoja. Mutta hyvällä tahdolla ja bisnes silmäkulmassa (olen yksityisyrittäjä) nämäkin jutut hoituvat minun byrooni kautta.

Voin tietenkin myös antaa konsultointiapua tai rakentaa Tee-se-itse-pakettaja, kun joulukin on taas tulossa.

Että heippa vaan, ehkä palaveeraamme seuraavaksi näistä diileistä jos satutaan törmäämään.

:)) Arkistonhoitaja kirjoitti:

arkistoinnit ovat jo sen verran suuremman luokan puuhaa, jo tilavaatimuksetkin asettavat ehtoja. Mutta hyvällä tahdolla ja bisnes silmäkulmassa (olen yksityisyrittäjä) nämäkin jutut hoituvat minun byrooni kautta.

Voin tietenkin myös antaa konsultointiapua tai rakentaa Tee-se-itse-pakettaja, kun joulukin on taas tulossa.

Että heippa vaan, ehkä palaveeraamme seuraavaksi näistä diileistä jos satutaan törmäämään.

..preerialla kaikki tehdään kimpassa. Jos ei ihmisten kesken niin vaikka kojootin kera.
Mutta mukava kuulla, että liiketoimintasi on "joustavaa"..:)
Nyt taas takaisin bisneksen pariin..nähdään taas:)

Lounli-Raideri.. kirjoitti:

..preerialla kaikki tehdään kimpassa. Jos ei ihmisten kesken niin vaikka kojootin kera.
Mutta mukava kuulla, että liiketoimintasi on "joustavaa"..:)
Nyt taas takaisin bisneksen pariin..nähdään taas:)

eikä sen jälkeen.
Mielekiintoinen ja henkevä näkökulmitus tuo "kojootin kera".
Uskon sinisilmäisesti (sattuu olemaan isänmaallinen väritys silmissä), että juuri noin se preeriaolosuhteissa menee. Aina ei voi tietää, kuka on selän takana kytiksellä, kojootti olisi näin äkkiseltään ajateluna mahtava tuttavuus. Mutta käsittääkseni ne ovat nälkäistä porukkaa. Ehkä sitä pitäisi lähestyä vaikka eväspussin kanssa. :))))

tästä pääsemmekin toiseen henkevään aiheeseen ja se on: Miten kojootti kesytetään? Aloitan uuden ketjun, kun niin mielekiintoisa aihe tuli luo ihan itsestään.

mukavia ihmisiä

Arkistonhoitaja kirjoitti:

mukavia ihmisiä

..arkistonhoitamista ja kojootin kesytystä, puhumattakaan kaikesta muusta mukavasta taivaan ja maan välissä.Tai vällyjen välissä...:)

Lounli-Raideri.. kirjoitti:

..arkistonhoitamista ja kojootin kesytystä, puhumattakaan kaikesta muusta mukavasta taivaan ja maan välissä.Tai vällyjen välissä...:)

katkeruus hivuttaa hiljaa ihmisen luovuuden ja kaiken muunkin.

Arkistonhoitaja kirjoitti:

katkeruus hivuttaa hiljaa ihmisen luovuuden ja kaiken muunkin.

..tuollaisten kimppuun. Hampaanreijät takalistossa antavat luontaisesti vauhtia ja suuntakin valikoituu ihan hetkessä. Preerialla hapannaamoja ei suvaita. Ne jätetään karavaanista ja korppikotkat hoitaa lopun...

Lounli-Raideri.. kirjoitti:

..tuollaisten kimppuun. Hampaanreijät takalistossa antavat luontaisesti vauhtia ja suuntakin valikoituu ihan hetkessä. Preerialla hapannaamoja ei suvaita. Ne jätetään karavaanista ja korppikotkat hoitaa lopun...

hommat upeesti. Kaikki on tarkoituksenmukaista ja menee järjestyksessä. Siitä mie piän.

..ollut mukava vaihdella kuulumisia. Ja mainoshan on aina tervetullutta. paitsi, että en mainosmielessä mitään kirjoittele tänne. Sehän on sääntöjen vastaista.

Lounli-Raideri... kirjoitti:

..ollut mukava vaihdella kuulumisia. Ja mainoshan on aina tervetullutta. paitsi, että en mainosmielessä mitään kirjoittele tänne. Sehän on sääntöjen vastaista.

vain lauot ja liilet raukka että jotain kiinnostaa...sääliksi käy tuollaiset, muuta sinne tätisi seuraan viikaisille, hän varmasti kuuntelee mielellään ja keittää sumpinkin...ehkä.

Useinkin jää siihen kassalle löpisemään uusia suunnitelmiaan. Mä ainakaan en siitä häiriinny, päinvastoin on ajankulua. Ei niitä juttui voi todesta ottaa, on ne sevverran ihmeellisii. Kolme kuppia yleensä kaataa kitusiinsa kahvia siinä kehumisen lomassa ja sämpylöitä yleensä kaks. Mitä välissä ja paljonko, se kysyy.
Ei me sitä miteskää huonona mainoksena meille olla pidetty. On täälä moni käyny ihan sitä etsimässäkin. Kätellä haluuvat jotkut sitä. Jonniinmoinen julkkishan se resupekka täälä U:gissa on. Rahaa sillä näyttää olevan käytössä, mistä lie siunaantunu sille. Kun ei erikoisen todenmukaisii oo sen tarinat.

kassantyttö kirjoitti:

Useinkin jää siihen kassalle löpisemään uusia suunnitelmiaan. Mä ainakaan en siitä häiriinny, päinvastoin on ajankulua. Ei niitä juttui voi todesta ottaa, on ne sevverran ihmeellisii. Kolme kuppia yleensä kaataa kitusiinsa kahvia siinä kehumisen lomassa ja sämpylöitä yleensä kaks. Mitä välissä ja paljonko, se kysyy.
Ei me sitä miteskää huonona mainoksena meille olla pidetty. On täälä moni käyny ihan sitä etsimässäkin. Kätellä haluuvat jotkut sitä. Jonniinmoinen julkkishan se resupekka täälä U:gissa on. Rahaa sillä näyttää olevan käytössä, mistä lie siunaantunu sille. Kun ei erikoisen todenmukaisii oo sen tarinat.

raider saanut jo KASSANEIDON arvonimen kehuessa itseään.

kun on tuolle kirjoitti:

raider saanut jo KASSANEIDON arvonimen kehuessa itseään.

Anna sen raiderssin olla omissa oloissaan, nii ehkä se kyllästyy kirjoitteleen täälä. Meillä sen kyl hengaa harva se päivä. Korjaamon pojatki nauraa sen jutuille, niis kun ei ole välil mitää järkee.

kun on tuolle kirjoitti:

raider saanut jo KASSANEIDON arvonimen kehuessa itseään.

..menee luulosairauden puolelle. Kyllä minä en itseäni täällä kehu. Jos joku sen kehumisena ottaa, niin ottakoon. Itse pidän sitä vaan arkielämän kuvailuna , sen valo ja varjopuolineen. Huoltoaseman baarissa tulen vastaisuudessakin käymään. Tykkäsivät henkilökunnan jäsenet siitä tai eivät. Onneksi on vapaa maa kyseessä. En ole parjannut kyseistä baaria julkisesti, korkeintaan kehunut.

Lounli-Raideri.. kirjoitti:

..menee luulosairauden puolelle. Kyllä minä en itseäni täällä kehu. Jos joku sen kehumisena ottaa, niin ottakoon. Itse pidän sitä vaan arkielämän kuvailuna , sen valo ja varjopuolineen. Huoltoaseman baarissa tulen vastaisuudessakin käymään. Tykkäsivät henkilökunnan jäsenet siitä tai eivät. Onneksi on vapaa maa kyseessä. En ole parjannut kyseistä baaria julkisesti, korkeintaan kehunut.

noista sun aivopierusist jutuist..todellisuutta nähnykkää...

yks toinen kirjoitti:

noista sun aivopierusist jutuist..todellisuutta nähnykkää...

..dokaamisen välillä tietokoneen ääressä Eikös olekin kiva kun on joku taas kirjoitellut luettavaa ankeaan päivääsi. No tapansa kullakin päivänsä viettää. Mutta onko sinulla koskaan huonoa omaatuntoa siitä, että olet yhteiskunnan elätti, loinen. Elät vain sossukorvauspäivästä toiseen, ilman sen ylevämpiä tulevaisuuden suunnitelmia.