10v lapsellani on ollut ongelmia koulun kanssa koko ajan ja olen yrittänyt saada häntä tutkimuksiin mutta lääkärit ei ole nähnyt sitä aiheelliseksi vielä tähän mennessä kunnes menin yksityiselle erikoislääkärille ja hän totesi lapsellani adhd:n oireita sekä käytöshäiriön.hän määräsi välittömästi hänelle lääkkeet. lapseni otettiin minulta n. vuosi sitten huostaan näiden oireiden takia ja vedottiin että kotoa nämä ongelmat tulee!tuloksena on näin vuoden seurannan jälkeen että koulussa ei mene vieläkään sen paremmin ja lääkitystäkin jopa lisättiin hiljattain..kotioloja ei ikinä ole tutkittu millään tavalla mut siltikin syytellään..itse pärjään lapsen kanssa loistavasti koska osaan käsitellä sitä oikein!miksi lapseni ei pääse kotiin?voiko joku auttaa mitä teen?lakimieheni on asiaa myös hoitanut tuloksetta.
voimaton
yh-äippä81
8415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei!
Kauheaa. Katso Siruperheet Facebookissa. Kopioi linkki ja liitä tyhjennettyyn selaimeesi ja hae.
http://www.facebook.com/group.php?gid=135937519143#/topic.php?uid=135937519143&topic=11808
Saat ainakin vertaistukea. Et ole yksin. Ehkä yhdessä saatte apuakin.
T. Kummamamma. (Hengessä mukana)
No tulee mieleen tää perusjuttu. Eli koska lapsellasi on todettu ADHD ja se on periytyvää onko sitä tutkittu sinulta( juuri periytyvyyden vuoksi)? Ajatuksenani tässä on se, että ehkä sinulla on (diagnosoimaton?) ADHD jonka vuoksi kotiolot eivät ole vakaat etkä itse ole vakaa? Pystytkö pitämään kodin siistinä, onko raha-asiat kunnossa, kestätkö hermostumatta/ huutamatta normaalia arkea hyvin, oletko hankkinut koulutuksen? Koska voi olla että ADHDn vuoksi olet muiden silmissä epävakaa vaikka et sitä itse tajua? Etenkin jos pinnasi on lyhyt on asioiden hoito viranomaisiin päin taatusti vaikeaa ja sua on vaikea ottaa tosissaan sopivana huoltajana.
Eli jos elämä ei ole hanskassa niin mieti voisiko sullakin olla ADHD/ADD ja mene vaikka sille neurologille joka lapsesikin diagnosoi. Etenkin jos sulla on ongelmia olisi hyvä saada selvyys asiaan muutenkin ja sullekin lääkitys niin sun olisi jo ihan fyysisestikin helpompaa järjestellä elämääsi uuteen uskoon. Lisäksi pystyisit toteennäyttämään ongelman miksi elämä on ollut ehkä holtitonta ja että hoidon ja lääkityksen myötä asiat on järjestyksessä ja lapsi voisi palata luoksesi. Ja tietenkin jos sinulla on muita ongelmia liittyen tai liittymättä tähän, esim alkoholi, niin tiedät kyllä itsekin että silloin ehkä lapsen paras paikka ei ole luonasi. Mutta tämä oli nyt sitten ihan sohaisu pimeään kun et kummemmin kertonut mikä kotioloissa viranomaisten mielestä mättää...
siinä se onkin kun oon itsekkin miettinu voisko suvussa tai itselläni olla ad/hd mutta kun ei ole.sen olen huomannut että olen liian kiltti enkä pysty laittamaan joillekkin asiolle vastaan (ei liity lapseen) eli minua on helppo pompotella edestakaisin..elämä on muuten kyllä kunnossa..on aina ollut!kouluja olen käynyt ja vakituisessa työsuhteessa olen ollut nyt 8 vuotta.muualta olen kuullut että minut on toden näköisesti yritetty ns. romahduttaa ja katsottu mm. jäänkö työttömäksi ja rupeanko juomaan. onneksi sisimpäni on sen verran vahva että tollaiselle tielle en tuu ikinä päättymään.nyt on tärkeetä saada jollain ihme keinolla lapsi kotiin että saa taas normaalin arjen pyörimään!lastani saan onneksi tavata lähes päivittäin mutta se ei riitä..kotoa pitäisi löytyä jokin asia/ vika että minäkin ymmärtäisin tämän..kaverit on tukena kyllä mutta hekään eivät tätä asiaa ymmärrä.lapsi viedään pois ilman keskustelua vanhempien kanssa kesken koulupäivän ja töihin soitetaan että näin on nyt tehty.ei se oikealta tunnu ei..niin eikä kotona ole kukaan käyny..aivan ihme juttuja olen vain lukenu mikä täs myöskin on outoa..nyt vain on keinot vähissä..
Toinen villi arvaus: ehkä entinen miehesi/lapsen isä on kostoksi halunnut sinua ryvettää. Miehellä narsistisia taipumuksia? Tai sitten pojan isän suku asialla??
Hyödyllisiä tahoja itsellesi olisivat ADHD-liitto ja, jos arvaus meni sinne päinkään, Narsistien Uhrien Tuki r.y. Pidä pintasi ja puolesi, oikeus voittaa lopulta tällaisissakin asioissa.
Lapsen oman mielipiteen kuulemista pitäisin tärkeänä, ja sitä että erityislapsi tarvitsee ymmärtävää rakkautta ja huolenpitoa, mieluiten äidiltä jos vain mahdollista. Eli uskon kotona-asumisen olevan paras vaihtoehto. Olen pahoillani että tilanne joutui teillä näin pahaksi ennen ADHD-diagnoosin saantia yksityiseltä. Syyttävä sormi aiempia hoitavia lääkäreitä kohti! Itsekin olen yksinhuoltaja, monille tantoille ja tahoille olemme lähtökohtaisesti paarialuokkaa, teimme niin tai näin. Vielä tuli mieleeni, joillakin seurakunnilla on myös tukea/toimintaa yksinhuoltajillekin, tai ainakin voisit käydä sielläkin päin juttelemassa (onkohan perheasiain keskus oikea sana isommilla paikkakunnilla?) ja huojentamassa mieltäsi. Tsemppiä!
eipä ole tällainen ajatus mieleen tullu..pojan isän ja hänen vanhempien kanssa on ihan ok välit joten olis vähän vaikee tollasta uskoa mut eihän sitä tiedä..välillä on kyllä isän kanssa ollu ongelmia ku on niin eri kasvatuskriteerit meidän välillä..ja senkin takia olen antanut pojalle enemmän vapautta valita haluuko mennä sinne vai ei..tuloksena oli että isän luona käynnit ovat huomattavasti vähentyneet..eli jotain ikävää täytyy siellä olla..isä ei muista syntymäpäiviä yms..mut kumminkin haluaa poikaa välillä nähdä..ainakin sanoo niin..seuraillaan tässä mihinkä sen puolen tilanne kehittyy!pystynkö saamaan mistään selville onko pojan isä kaiken takana??
Tietysti voi esim. joku naapuri tms. "kyylä" olla sotkun takana, mene tiedä. Sinun on mahdoton puolustautua ennen kuin olette juristin kanssa tutustuneet huostaanottopapereihin, siis kuka on ilmoittanut/todennut ja mitä lapsessa ja hänen kotioloissaan. Kai ne saa vaatimalla (siis VAATIMALLA) luettavakseen. Sitten vasta voitte alkaa laatia vastinetta ja kumota ilmeisesti tuulesta temmattuja käsityksiä pojan perheoloista. Suosittelen tarvittaessa uhkailemaan mm. lehtijutulla, virkavirhesyytteellä tai esimiehelle valituksella. Kasvotonta koneistoa täytyy nyt uhmata rohkeasti. Tässä voisi esim. seurakunnan diakoni tms olla tukena, vaikkapa lähteä mukaan virastokäynnille. Ota joku mukaan tukihenkilöksi ja todistajaksi. Onneksi en itse ole ollut vastaavissa ympyröissä eli tällaisia ajatuksia aiheutti itsekin liian kilttinä eläneessä kanssaihmisessä tilanteesi.
on se sitten kuka tahansa sotkun takana mutta kun emme ymmärrä mistä ne jutut on tempastu koska ongelmat on vain koulussa!kotona lapsi on täysin normaali..meillä oli todella onnellinen perhe-elämä ennen tätä tuulesta tempaistua helvettiä!äiti-lapsi suhde on kärsinyt/kärsii tosi pahasti joten hirvittää mitä tulee tapahtumaan jos tätä jatkuu vielä pitkään..normaalia arkea ei enää ole..töissä olen n. 12 h päivässä koska en pysty kotona olemaan yksin..ja sen myötä tietysti kaverit kaikkoaa minulta kuin myös lapseltani..haluan vain sen normaalin arjen takaisin..nyt on huomannu kuinka helppoa se silloin olikaan...nyt tämä on vain pitkästyttävää oikeuden päätöksen odottelua.. :(
Hyvää pyhäinpäivää sinulle, toivottavasti voit sen viettää osaksi poikasikin kanssa vaikkapa ulkoillen. Olen miettinyt teidän kahden kohtaloa ja ei oikealta tunnu, ei! ADHD huostaanoton syynä kuulostaa jo oikeusmurhalta tai Ilta-Sanomien jutunjuureksi sopivalta viranomaisvirheeltä. Jatkan myöhemmin lisää. Jos haluat niin voisin mieluummin keskustella sähköpostitse jatkosta, alkaa ehkä mennä tämän palstan teeman ulkopuolelle..osoitteeni on leidilandella at suomi24.fi