Kertokaapa mitä haittoja tuosta yhden köyden reivijärjestelmästä on. Edut nyt on selvät, siis helppous, turvallisuus jne. Mutta yleensä tuppaa kaikissa olemaan vaihtoehtoiskustannus. Perinteisessä järjestelmässähän reivatessa ensin lasketaan falli, laitetaan reivilenkki koukkuun, sitten taas falli kiinni ja lopuksi kirisitetään skuuttikulman reiviköysi. Tää operaatiohan on yhden köyden järjestelmässä helpompi, mutta liittyykö siihen myös sen heikkous? Mites on tuo halssikulman ja etuliikkin kireys? Jääkö vähän puolitiehen tosso yhden köyden järjestelmässä?
yhden köyden reivijärjestelmä
petulaari
184004
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oikein arvasit, tuskin millään asialla on vain hyviä puolia. Ja heikon kohdankin arvasit oikein. Kitkasta tulevat ne varjopuolet, ensin kiristyy halssikulma ja reiviköyden kiristys jää siinä parin plokin taakse. Muutamia vuosia sitten olin kovastikin muuttamassa omaani yhden köyden reiville, mutta samalla tavalla kuuntelin ensin käyttäjien mielipiteitä. Lopulta katsoin, että yhtälö hyödyt - haitat - kustannus > 0 ei toteudu. Oli muuten joku saanut hilut puomin sisällä takertumaan toisiinsakin, mutta se on teknisesti vältettävissäkin. Eli jätin ennalleen, uusin vain reiviköydet modernimpaan materiaaliin. Ja hyvinhän se edelleen toimii, en viimeksi viikko sitten reiviä sisään ottaessa taaskaan huomannut suurempaa vaivaa.
Meillä 31 jalkainen suhteellisen suurella ison pinta-alalla varustettu vene (~28m2) ja tosiaan ongelma on, että reivattuna iso on hankala latistaa kun alaliikki tuppaa jäämään löysäksi.
Olen vaihtanut dyneema fallin ja laadukkaammat reiviköydet ja lopputulos on parempi - varsinkin kulussa reivatessa purje on kuitenkin pakko ensi vetää todella tiukalle ja sitten päästää fallia hieman niin että muoto palautuu.
Välillä käy niinkin, että reivatun pussikkaan ison kanssa meno voi olla jopa hankalampaa kun hyvin latistetun (helppoa) täyden purjeen. Näin oli varsinkin kuminauha köysillä, kun niitä piti kiristellä moneen kertaan.
Sinulla on selvästi Hanse 31x. Niin minullakin :-)
Mielestäni reivatessa iso latistuu oikein hyvin.
Se vaatii tosin kikkipuomin joka pitää puomin ylhäällä
reivauksen aikana. Näin on helppo kiristää myös alaliikki.
Yhdenköyden reivi on liian monimutkainen toimiakseen varmasti ainakin isommissa veneissä, joissa joudutaan käyttämään välityksiä. Systeemi perustunee yksinpurjehtimisen helpottamiseen ja siihen, että pahassa kelissä ei tarvitsisi mennä mastolle, mutta jos ongelmia yhdenköyden reivin kanssa on tullakseen ne tulevat juuri silloin. Purjeen latistamisen kanssa saattaa olla myös vähän niin ja näin, mutta nykyäänhän ei enää luovita, joten tuo ongelma on enempi teoreettinen. Yksinkertaiset ratkaisut toimivat yleensä varmimimmin. Tässä suhteessa helposti saavutettavat ja lähekkäin toisiaan johdetut ison falli ja mastoliikin reiviköysi ovat a ja o. Takaliikin saa sitten myöhemmin kiristettyä.
jos reivauksessa tulee ongelmia pahassa kelissä, niin se kertoo lähinnä liian myöhään jätetystä reivauksesta.
Ai ei luovita? Kyllähän purjevene on tehty luovimiseen. Myötätuuleen voi mennä millä vaan jossa on suurta tuulipintaa.
Yksi joissain tilanteissa melko oleellinen haitta on, että jotkut yhden köyden reivausjärjestelyt rajoittavat kakkosreivin korkeuden tiettyyn maksimiin. Yhden köyden reivausjärjestelyjä on erilaisia, kullakin on omat etunsa ja haittansa. Kuitenkin yhden köyden reivi on aika lailla samaa sarjaa kuin esim. rullakeulapurje, kyllä siinä aika monissakin tilanteissa hyödyt ylittävät haitat. Yksi välimuoto on ottaa sekä skuuttikulma että halssikulma erillisillä köysillä sitlooraan. Tällöin ei tarvitse mennä mastolle ja systeemi on varsin toimintavarma, mutta ei helppoudessa tietenkään yhden köyden reivin veroinen. Mieti omalta osaltasi, että MIKSI tarvitset sitä yhden köyden reiviä? Mikä on se ongelma minkä se ratkaisee. Sitten vaan punnitset hyötyjä ja haittoja OMAN purjehdustapasi pohjalta.
Ainut haitta oli, kun mastosta kuului eräänä yönä klonksutusta. Aamulla meni pidempi tovi ennen kuin paikallistin äänilähteen puomin sisällä olevaan reivivaunuun. Minulla on ollut kolme vuotta Seldenin yhden köyden reivisysteemi 38 neliön läpilatoitetussa isossa. Se on todella hyvä ja toimiva. Ei ole ongelmia purjeiden istuvuuden kanssa. Reivaamisen voi tehdä parissa minuutissa tarpeen mukaan vaikka kuinka monta kertaa päivän aikana. Varmuuden vuoksi eli etukäteen reivaamisen voi unohtaa. Reivaus sujuu kaikissa tuulen suunnissa, veneen kurssia ei siis tarvitse muuttaa ellei tuule yli 14 m/s.
Yllä (vai alla) on isompien veneiden järjestelmiä, tässä voin kertoa omalta osaltani (H-vene).
Ensinnäkin, H-veneessähän reivaus on enempi mukavuutta ja matkaa tehdessä miehistön jaksamiseen tähtäävää toimintaa. Kuitenkin reivaus yhden köyden järjestelmällä on perusteltua, sillä vene on kaiteeton ja kaukalo tuntuu kelissä siten entistä turvallisemmalta.
Vene itsessään on pieni ja yksinkertainen ja muutenkin hyvin käyttäytyvä, purjealaahan on n.25m2. Purjealan koonkin vuoksi yksi reivi riittää ja sen jälkeen on todellakin parempi pysyä satamassa.
Yhden köyden reivin käyttö ei ole täysin mutkatonta vaikkakin helppoa. Köysi alkaa puomin päästä, kiertää ylös reivisilmään, alas puomin päässä olevalle vaunulle, sieltä puomin kylkeä pitkin pylpyrälle puomin etupäässä, ylös purjeelle, alas plokille josta kaukaloon lukkoon. Vaunu voidaan moisessa ratkaisussa korvata myös kiinteällä plokilla jahka oikea paikka on selvillä. Tämä yksinkertainen järjestelmä ei käsittääkseni ole hintava, itse sain sen veneen mukana.
Hyvä puoli on tässä tietenkin se, että köysi on nähtävillä, korjattavissa ja vaihdettavissa helposti. Ongelmana tässä tietenkin, että puomilla kulkeva reiviköysi pitää muistaa kiristellä niin, ettei se esimerkiksi tartu kaulaan jiipatessa tms. (tai vastaavasti lisätä plokeja puomille köyttä kannattelemaan). Ongelmia tulee myös toisillakin mainituista syistä eli kitka purjeen reivisilmissä ylittää plokien kitkan ja lopputulos voi hätiköidessä olla huono. Siitä kuitenkin selviää, kun aloittaa kiristelyn takakulmasta esim. puomilla olevasta narusta vetäen ja kiristää vasta sitten etukulman esim. vinssillä. Alaliikin kireydestä pystyy parhaiten vastaamaan laittamalla puomin takaosan vaunu sopivasti taakse.
Toinen ongelma tulee pitkästä reivinarusta venymien jne. johdosta. Huolimaton pikareivaus tekee menosta todella keljua, sillä niin pieleen ei perinteinen edeltäkäsin reivaus taida edes voida mennä.
Narujen asettelussa on oma vaivansa, sillä ne yleensä on jätetty pois normaalituulilla. Mikäli kuitenkin tiedän varmasti, että keli tulee olemaan navakka, käytän yleensä perinteistä reivailua jolloin purjeista saa entistä napakammat kun purjeen keskireivitkin ovat paikallaan. Tällöin myös käytän kovan tuulen fokkaa, jonka vaihtaminen pikareivauksen yhteydessä on hankalampaa keikkuvalla keulakannella, turvaköysi tai ei. Mikäli vaikuttaa, että keli saattaa muuttua tai ylitetään isompia selkiä, asennan pikareivinarun paikalleen valmiiksi, sillä vesillä sen asentaminen ei onnistu purjetta laskematta jolloin on syytä harkita, reivaisiko kuitenkin "oikeasti".
Näin ollen omasta puolestani pikareivi on enemmänkin turvavaruste mikäli "oikeaa" reivausta ei ole huomannut hoitaa sillä se on nopea ja helppo. Vähemmän amatöörityylillä reissussa ollessa kuitenkin oikea reivi ja muu huolellinen keliin varustautuminen tekee kaikesta rennompaa ja turvallisemman tuntuista.
Minulla on yhdenköyden reivijärjestelmä 29-jalkaisessa toppirikisessä.
Haittana voidaan (ainakin kuluneilla köysillä) pitää suurta kitkaa reivatessa.
Reivaus onnistuu kunnolla ainoastaan päästämällä sekä falli, että skuutti kunnolla löysäksi ja sitten vetämällä vinssillä reiviköysi niin kireäksi kuin sen vaan saa. Sitten falli ylös ja skuutti kireäksi.
Kitka johtuu suureksi osaksi puomin sisällä sotkeentuvasta plokijärjestelmästä. Ilmiöhän on sellä ihan sama, kuin se kaikille tuttu ison skuutin kiertyminenkin...
Paljon järkevämpi systeemi on tuo jo aikaisemminkin tässä ehdotettu "kahden köyden reivijärjestelmä", eli pidät sen takakulman reivin sellaisenaan, mutta johdat myös etukulmasta oman erillisen reiviköyden sitloodaan. Ei kitkaa, yhtä turvallinen ja lähes yhtä "nopea"...
Aliisassa on nyt ollut 6 vuotta yhden köyden reivit. Kolme narua - yksi jokaiselle reiville - kaikki suoraan avotilaan. Systeemi on itse tehty ja yksinkertainen. Kaikki mutkat, purjeissakin, on kuulalaakeroitujen plokien läpi, sillä kitka on suurin ongelma. Toimii ainakin mun pienessä rikissä hyvin. Saan reivattua ilman skuutin löysäämistä, ilman vinssejä, yksin, pimeässä, sprayhoodin alla seisten, alle 30 sekunnissa. Kaikki reiviköydet kulkevat puomin ULKOPUOLELLA, eli mikään ei koskaan jää jumiin paikkaan, mihin en parilla askeleella pääse sitä katsomaan. Reivin purku kestää kauemmin kuin reivaaminen.
Jos haluaa maksimoida purjehdusominaisuudet, jää yhden narun reivin jälkeen purjeen muotoon toivomisen varaa. Matkapurrella kuitenkin yleensä kompromissi on jo tehty monissa muissakin ratkaisuissa ja yhden narun reivin tarkoitushan on mahdollistaa vähällä miehistöllä tehtyjen matkojen turvallisuus ja mukavuus. Turvallisuuden kannalta ero on huikea silloin kun pitää reivata vasta heränneenä, keskellä yötä pimeässä, pitkällä matkalla ja nopeasti kasvavassa tuulessa (puuska) ja valtameren suuressa mainingissa.
Kilpaveneistä ei yhden narun reivejä kaiketi löydy sillä siellä riittää reivaajia. Matkaveneistä löytyy jonkun verran, mutta silläkin osastolla moni on valmis ylimääräiseen 5-10 minuutin kannella käymiseen että saa veneensä kulkemaan parhaalla mahdollisella tavalla. Reivin "laadulla" on myös eri merkitys silloin kun reivataan moneksi päiväksi kovassa tuulessa, tai jos reivataan vain pariksi tunniksi kovan puuskan takia. Puuskaisessa kelissä nopea reivi - huonokin - on poikaa, sillä miehistökin on silloin usein valmiiksi väsynyt. Kovan kelin tiukat kryssit pitkällä matkalla vaativat parasta mahdollista purjeen muotoa, eli purjeen pitäisi muodoltaan sama kuin reivaamatta. Yhden narun reivillä se ei koskaan onnistu, ainakaan ihan 100%:sti. Itse en koskaan lähtisi pitkille matkapurjehduksille vaimon kanssa ilman yhden narun reivejä.
Yhteenveto: Toimii hyvin, mutta sekin on yksi veneilyn monista kompromisseista. Pitää siis ensin kysyä itseltään: Minkälaista ja minkä tyyppistä purjehdusta harrastan? Meitä on moneen lähtöön ja jokaiseen satamaan.
Lauri G. - Sy Aliisa:lle Moikka!
Tuossa aikaisemmin kerrottiin yhdenköyden reivin yhteydessä , että purjeessakin on kitkanvähentämiseksi laakeroitu reivisilmukka. Kertoisitko tarkemmin kuinka olet sen järjestänyt. Kuvakertoisi enemmän kuin tuhat sanaa.
Terveisin Gullervo
Laurin vastausta odotellessa voin arvuutella, että purjeeseen on pultattu plokit kiinni (malli?) ja köydet ovat samalla puolella purjetta. Jossain uudemmassa purkkarissa näin sellaisen systeemin. Oman pikkupaatin purjeessa on pelkät reijät reiveinä.
10-vuotta käytössä en vaihtais muuhun.
Plokit puomin sisällä omissa urissa.
En ole kokenut asiaa mitenkään vaikeaksi, päin vastoin. Eikä purjeen muoto ole liiaksi kärsinyt revaamisesta. Nopeus tehdä reivi on todella hyvä ja kannella ei tarvitse käydä.
Isossa on tietysti purjerenkaat takana joihin voi kiinnitää heittoplokit ja mastolla tampit joihin on kiinnitetty plokit. Kitkaa ei ole liiaksi. Ainoa varjopuoli on pitkä köysi, mutta sekin on poissa tieltä kun reiviä ei ole käytössä.
Kun tilasin uuden purjeen, niin maakari mittasi tietysti reivien paikat puomilta, jotta purjerenkaat tulivat samalle etäisyydelle takaliesmassa kuin puomilla. Tämä varmistaa hyvän purjeen muodon reivattuna.
Nyt ei ole kuvaa, pitäisi kai ottaa...
Reivit on - niinkuin joku oikein arvasi - yhdellä puolella eli paapuurin puolelle on purjeeseen ommeltu s/s renkaat ja niihin olen köysien sijaan laittanut pienet ronstanin kuulalaakeroidut plokit, joiden kautta reiviköysi kulkee. (8mm skuuttiköyttä)
Systeemi ei tietenkään ole mikään täydellinen. Eihän mikään Aliisassa ole, jos nyt missään muussakaan. Mutta se toimii ja on mun matkoilla tarjonnut mahdollisuuden reivata nopeasti avotilasta väsyneenä. Sitä toimintoa juuri olen kaivannutkin. Jos reivi on päällä pitkään, niin sitähän voi trimmata ja hakea purjeelle parempaa muotoa. Se on kuitenkin pasaatituulissa yleensä tarpeetonta, kun liika tuuli liittyy ukkosiin tai puuskiin tai on suunnaltaan myötäinen, jolloin isopurjeen muodolla ei ole niin väliä. (Siis matkapurjehduksessa)
Muistuta mua sähköpostilla, niin otan ja laitan sen kuvan tulemaan.
Kiitoksia vastauksestasi Lauri G. Strengell. Teksti selvensi asiaa aika paljon. Kuva olisi silti ihan kiva. Sähköpostini on [email protected]. Kysyisin vielä onko plokit kuluttanut purjetta ajansaatossa merkittävästi. Hyvää Joulun alus aikaa toivottaa Gullervo.
Matkaveneiden raporteissa kerrotaan, ettei puomiin sisaan mahdu kolmea reivia, mutta Itamerella kaiketi kaksi reivia riittaa? Lisaksi kerrotaan, etta aikaa myoten reivisyteemi jumiutuu suolaveden ja auringon vaikutuksesta. Kuinka helppoa on kuluneen reivikoyden uusinta? Miksi yhden koyden reivi? Purjehditko yksin, pujehditko pitkia legeja ja oisin? Turvallinen reivaus istumalaatikosta kostautuu huonompana purjeen saatona (pikareivi tai puomirulla) ja pienempana purjealana (mastorulla) seka laitteiden jumiutumisriskina. Mastolla tehtava reivi on halvin, mutta edellyttaa mastolle menoa ja yleensa pahalla kelilla yolla. Mikaan ei ole paras, vaan on valittava kayttotarkoituksen mukaan.