Anteeksi seuraava vuodatus, pakko vaan tuulettaa välillä..........
Olen varma, että mieheni exä on narsisti. Exä itse on samaa mieltä, mutta kuitenkin tutustuin tähän exään itse ja tein omat johtopäätökseni itse.
Puhuessani exän kanssa, hän puhuu lähinnä itsestään tai sitten jonkin asian vaikutuksesta itseensä. Lapsista hän puhui hyvin vähän ja silloin kovasti "MINUN lapseni"- korostuksella.
Hän kertoi paljon asioita, joiden mukaan hän on hyvä ihminen, suorastaan jumalainen pyhimys, martyyri, uhri, jonka elämää on hankaloittaneet kaikki muut. Hän puhui mielellään kuinka vaikeat lapset ovat (erityislapsi toinen) ja kuinka hän ihan yksin on uhrannut työnsä, aikansa ja elämänsä, jotta lapsilla olisi hyvä olla.
Tosiasiassa hän sai potkut... ja heitti miehen pihalle valehtelemalla tämän olevan väkivaltainen ja häipyi turvakotiin. Isommat sisarukset hoitavat pienempiä paljon ja sossukin on tarjonnut hoitoapua jne. Hän esittää huolehtivaa äitiä, muttei tiedä lastensa asioista mitään, eikä avusta näitä esim. kouluasioissa mitenkään. Miehet vaihtuvat ja muuttelu kuuluu hänen tapoihinsa vähintään kerran vuodessa, aina koko paikkakuntaa vaihtaen, mieluiten kesken lukuvuoden. Ja aina muutto on jonkin hänestä riippumattoman tekijän aiheuttama: hissi rikki, meluisa naapuri, mahdoton naapuri jne.
Hän ei perustele tekemisiään, valehtelee niin, ettei pysy perässä omissa valheissaan ja suuttuu, jos vähänkin sanon poikkinaisen sanan tai epäilen häntä jotenkin.
Hän haluaa (?) mieheni lasten käyvän meillä, mutta ei noudata sopimuksia haluten aina päättää itse, milloin lapset meillä ovat. Ei yhtään osaa ajatella, että meillä käydään töissä, vaikka asiasta on monta kertaa puhuttu.
Hän manipuloi lapsia siten, että jo sovittu tapaaminen, jota lapset ovat odottaneet, muuttuu lapsille epämieluisaksi, jos exä ei tapaamisen tahdo toteutuvan, ja jos hänen "ylimääräiset" tapaamisensa, joita hän ykskaks ehdottaa, eivät toteudu, lapsille ja sossuille hän tekee selväksi, että mieheni vika, hän kyllä yrittää, mutta mieheni ei.
Lyhyesti: Kaikki aina muiden vika, exä itse täydellinen.
Toinen lapsista on päässyt terapiaan. Sekin on meidän vika. Syy terapiaan on lapsen pelot ja traumaperäiseen stressireaktioon sopivat käyttäytymisoireet. Lapsi on meistäkin levoton, keskittymiskyky on heikko, mutta meillä ollessa lapsi on usein melko positiivinen ja hyvin läsnä, kertoen mielellään elämästään. PAITSI äidin miehistä, muuttojen syistä tai muista tällaisista. lapsi on silmin nähden opetettu vaikenemaan, hän esim. aloittaa iloisesti kertomuksen, joka loppuu siihen, että hän vahingossa mainitsee jonkin miehen nimen. silloin tulee hiljaisuus ja aihe vaihtuu.
lapset ovat valehdelleet meille äidin pyynnöstä, mutta eivät ole vielä niin taitavia valehtelemaan, etteikö meillä sitä huomattaisi.
Lapset myös uskovat moniin äidin valheisiin itsekin.
Äiti on kaunis. Aina lapsen saatuaan hänellä on hurja kiire laihduttaa ja jumpata itsensä kauniiksi. koulussa hän ei pärjännyt. Lapset on opetettu pitämään koulua välttämättömänä pahana, josta saa vapaata, kun on kiltti tai saa hyvän koenumeron. tytär ihailee äitiään pohjattomasti. Hänkin haluaa olla kaunis, koulusta viis. Tytär on lievästi pullea, eikä enää osaa juuri muusta puhua kuin laihduttamisesta. äiti on tehnyt selväksi, että laihdutus olisi myös tarpeen.
Lasten kiintymys ostetaan lahjoilla. uusia hienoja vaatteita on, kännyt vaihtuvat tiuhaan, leffoja on tupa täynnä ja pelikoneita on jo ilmeisesti lasta kohden kaksi.
Mutta lasten itsetunto on heikoilla. Varsinkin tyttären. Koulussa ei oikein löydy kavereita, jos löytyykin, kohta jo muutetaan. Ulkonäkö on tyttärelle tullut kokoajan tärkeämmäksi. hän puhuu äidistään ylistäen, virheetöntä ihmistä kuvaillen.
Äiti on vääntänyt sossut sormen ympäri. mieheni on syyllinen kaikkeen, mikä menee pieleen. Ja jos joku sossuista alkaa epäillä, hän muuttaa saaden uuden sossun.
Lapset eivät voi varmaankaan kasvaa kovin täyspäisiksi tuollaisessa kodissa, tuollaisen äidin avulla. Mutta mitä ihmettä tuolle voi kukaan tehdä?
Olen varma, että mieheni exä on narsisti. Exä itse on samaa mieltä, mutta kuitenkin tutustuin tähän exään itse ja tein omat johtopäätökseni itse.
Puhuessani exän kanssa, hän puhuu lähinnä itsestään tai sitten jonkin asian vaikutuksesta itseensä. Lapsista hän puhui hyvin vähän ja silloin kovasti "MINUN lapseni"- korostuksella.
Hän kertoi paljon asioita, joiden mukaan hän on hyvä ihminen, suorastaan jumalainen pyhimys, martyyri, uhri, jonka elämää on hankaloittaneet kaikki muut. Hän puhui mielellään kuinka vaikeat lapset ovat (erityislapsi toinen) ja kuinka hän ihan yksin on uhrannut työnsä, aikansa ja elämänsä, jotta lapsilla olisi hyvä olla.
Tosiasiassa hän sai potkut... ja heitti miehen pihalle valehtelemalla tämän olevan väkivaltainen ja häipyi turvakotiin. Isommat sisarukset hoitavat pienempiä paljon ja sossukin on tarjonnut hoitoapua jne. Hän esittää huolehtivaa äitiä, muttei tiedä lastensa asioista mitään, eikä avusta näitä esim. kouluasioissa mitenkään. Miehet vaihtuvat ja muuttelu kuuluu hänen tapoihinsa vähintään kerran vuodessa, aina koko paikkakuntaa vaihtaen, mieluiten kesken lukuvuoden. Ja aina muutto on jonkin hänestä riippumattoman tekijän aiheuttama: hissi rikki, meluisa naapuri, mahdoton naapuri jne.
Hän ei perustele tekemisiään, valehtelee niin, ettei pysy perässä omissa valheissaan ja suuttuu, jos vähänkin sanon poikkinaisen sanan tai epäilen häntä jotenkin.
Hän haluaa (?) mieheni lasten käyvän meillä, mutta ei noudata sopimuksia haluten aina päättää itse, milloin lapset meillä ovat. Ei yhtään osaa ajatella, että meillä käydään töissä, vaikka asiasta on monta kertaa puhuttu.
Hän manipuloi lapsia siten, että jo sovittu tapaaminen, jota lapset ovat odottaneet, muuttuu lapsille epämieluisaksi, jos exä ei tapaamisen tahdo toteutuvan, ja jos hänen "ylimääräiset" tapaamisensa, joita hän ykskaks ehdottaa, eivät toteudu, lapsille ja sossuille hän tekee selväksi, että mieheni vika, hän kyllä yrittää, mutta mieheni ei.
Lyhyesti: Kaikki aina muiden vika, exä itse täydellinen.
Toinen lapsista on päässyt terapiaan. Sekin on meidän vika. Syy terapiaan on lapsen pelot ja traumaperäiseen stressireaktioon sopivat käyttäytymisoireet. Lapsi on meistäkin levoton, keskittymiskyky on heikko, mutta meillä ollessa lapsi on usein melko positiivinen ja hyvin läsnä, kertoen mielellään elämästään. PAITSI äidin miehistä, muuttojen syistä tai muista tällaisista. lapsi on silmin nähden opetettu vaikenemaan, hän esim. aloittaa iloisesti kertomuksen, joka loppuu siihen, että hän vahingossa mainitsee jonkin miehen nimen. silloin tulee hiljaisuus ja aihe vaihtuu.
lapset ovat valehdelleet meille äidin pyynnöstä, mutta eivät ole vielä niin taitavia valehtelemaan, etteikö meillä sitä huomattaisi.
Lapset myös uskovat moniin äidin valheisiin itsekin.
Äiti on kaunis. Aina lapsen saatuaan hänellä on hurja kiire laihduttaa ja jumpata itsensä kauniiksi. koulussa hän ei pärjännyt. Lapset on opetettu pitämään koulua välttämättömänä pahana, josta saa vapaata, kun on kiltti tai saa hyvän koenumeron. tytär ihailee äitiään pohjattomasti. Hänkin haluaa olla kaunis, koulusta viis. Tytär on lievästi pullea, eikä enää osaa juuri muusta puhua kuin laihduttamisesta. äiti on tehnyt selväksi, että laihdutus olisi myös tarpeen.
Lasten kiintymys ostetaan lahjoilla. uusia hienoja vaatteita on, kännyt vaihtuvat tiuhaan, leffoja on tupa täynnä ja pelikoneita on jo ilmeisesti lasta kohden kaksi.
Mutta lasten itsetunto on heikoilla. Varsinkin tyttären. Koulussa ei oikein löydy kavereita, jos löytyykin, kohta jo muutetaan. Ulkonäkö on tyttärelle tullut kokoajan tärkeämmäksi. hän puhuu äidistään ylistäen, virheetöntä ihmistä kuvaillen.
Äiti on vääntänyt sossut sormen ympäri. mieheni on syyllinen kaikkeen, mikä menee pieleen. Ja jos joku sossuista alkaa epäillä, hän muuttaa saaden uuden sossun.
Lapset eivät voi varmaankaan kasvaa kovin täyspäisiksi tuollaisessa kodissa, tuollaisen äidin avulla. Mutta mitä ihmettä tuolle voi kukaan tehdä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tänne ei kannata vuodattaa, täällä sairaita on niin paljon. Kirjaudu NUT.n sivuille, sieltä saat asiallista palautetta.