Muistan niin paljon ajasta, jolloin oli rakastunut, ihastunut ja muutenkin kaikki oli ihanaa.
Onko se jo kaikki mennyttä......eikö enää voi rakastua....saada tuntea toisen ihmisen läheisyys
ja tunne, että toinen välittää.
Oonko tuomittu yksinäisyyteen, vai vieläkö toivon???
Onko se jo kaikki mennyttä......eikö enää voi rakastua....saada tuntea toisen ihmisen läheisyys
ja tunne, että toinen välittää.
Oonko tuomittu yksinäisyyteen, vai vieläkö toivon???
Vastaukset 7
Vanhimmat
Runkkaa sitä konetta vaan loppuelämäsi.
Miksi olet mulle noin kärttynen.....en mä aio koneella koko ikääni olla.
Mutta sä taidat viettää aika paljon aikaa täällä, kun oot noin katkera
tätä paskaa riittää. En ole nettiorja.
Mitä sä ne kuus päivää runkkaat, jos äiti ei päästä ku kerran viikos koneelle. Imuriako? ihmekään ett oot noin katkera. Menisit ulos välillä tuulettuu...
Älä välitä Sipisiipi, pikkuinen. Ehkä joskus jotain jossain vielä..........
Viestisi lämmitti mieltäni.....KIITOS
tuttua ajatusta...samaa juuri olen miettinyt ja kirjoitinkin tuonne toiselle palstalle. Oikeastaan
niin väsynyt kun "vanhingossa" rakastu henkilöön joka sitten vain katsosi ja oikeasti ne ajat olivat
sellaisia että tuntuu oikein pahalle kun miettii että eikö niistä puheista mikään ollutkaan oikeasti
totta. Voi voi, olla toisen lähellä..istua rannalla, vierekkäin, lähekkäin ja vaikka vaan nojailla toiseen.
Mutta - et sinä yksinäisyyten ole tuomittu..et toki, varmasti joku löytyy - tai niin minä ainakin toivon.
tsempiiii
Alan yhä enemmän uskoa siihen, että löytyy vielä jotain.
Haaveilija mies.......sanasi oli kuin suustani.....Takkatuli......lasi viiniä....romatiikkaa...
sitä mä kaipaan ja kovasti.....en pelkästään turhia lupauksia tai seksiä. Vaan sitä, että toinen
on läsnä. Eihän ole paljon vaadittu.