Kuunetelin juuri eduskuntakeskustelua jonka aiheena olivat ymmärtääkseni mm. uudistukset työvoimalainsäädännössä eli lähinnä käytännössä työttömän asiointi työvoimatoimistossa. On hämmästyttävää että edelleen käytetään termiä työttömän työnhakijan aktivointi. Kyse on työnhakijan syyttämisestä passiivisuudesta. Muutama kansanedustaja onneksi puolusti työttömiä, mutta haluaisin nähdä niiden työvoimahallinnossa olevien naamat jotka näitä esityksiä tuovat. Mistään muusta ei ole kyse kuin työttömien suomalaisten uhkailusta, aliarvioinnista ja nöyryyttämisestä.
Työnhakijan ja työttömän (tai kenen tahansa) motivaatioon vaikuttaa positiivisesti;
1) Hänen perusturvansa ei ole uhattuna
2) Kukaan toinen ei päätä hänen elämästään, vaan hän tekee omia valintojaan
3) Mahdollinen lisäkoulutus todella vastaa työtehtäviä joita hän itse olettaa kohtaavansa
4) Työhaastattelussa hän saa itse arvioida osaamistaan ja soveltuvuutta
5) Hänet perehdytetään työhön ja hän saa tarvittaessa apua
6) Hän itse kokee työn tuloksen tarpeelliseksi
On aivan käsittämätöntä että käytettäessä aktivointi- ja kuntoutustermiä, ei asianomaiselta kysytä mitään. Kuka aktivoituu eli motivoituu, kuka kuntoutuu? Jos työnhakija toteaa voimakkaasti ahdistuvansa ja hautoo pahimmassa tapauksessa itsemurhaa asunnon menettämisen pelossa, ei kyse ole enää työvoimapoliittisesta aktiovoinnista ja kuntoutuksesta, vaan henkisestä väkivallasta. Tätä toimintaa harrastaa joku porukka yhä edelleen jossakin työvoimahallinnon sisällä. Ei ****** yksittäisen suomalaisen elämä ole mitään aatteellista politiikkaa! Ihmiset tekevät töitä jos pyydetään. Työn tekninen osaaminen vaatii aidon motivaation JOKA ON HENKILÖSTÄ ITSESTÄ LÄHTÖISIN.
Suuri osa suomalaisista on käytännössä työelämän ulkopuolella. Heitä ei hyväksytä edes työnhakijoiksi, vaikka ovat ihan tavallisia suomalaisia. On myös hämmästyttävää kuinka mekaaninen ajattelutapa Eduskunnassa on koulutuksen suhteen. Ei ammatillisen koulutuksen järjestäminen auta välttämättä ollenkaan. Todistuksilla ei työtä tehdä, eikä niitä edes aikuinen työnhakija arvosta. Kysehän on opiskelijan henkilökohtaisesta oppimisesta, osaamisesta ja yleensä henkisyydestä suhteessa jonkun kuvittelemaan työhön. Vastaavuutta ei välttämättä ole ollenkaan. Mitä koulutus ja oppiminen oikeastaan on? Ne mitään auta tai pelasta. Oppiminen on aina henkilökohtaista!
Työvoimapolitiikka on ns. syvältä. Miksi lyödään henkisesti ihmistä joka ilmoittaa tarjoavansa apuaan työtä hakiessaan? Miksi hänen pitäisi motivoitua toisen henkilön vaatimalla tavalla?
Jos ministereitä jostakin pitää arvostella, ei se ole hiivatin lautakasat, vaan kyvyttömyydestä ymmärtää normaalia elämää tai johtajuuden heikkoudesta. Keppiä ja porkkanaa käytetään eläimeen! Työtön ei ole eläin. Työtön on suomalainen joka hakee työtä, tarjoaa apuaan ja toivoo saavansa siitä korvauksen.
Työnhakijan ja työttömän (tai kenen tahansa) motivaatioon vaikuttaa positiivisesti;
1) Hänen perusturvansa ei ole uhattuna
2) Kukaan toinen ei päätä hänen elämästään, vaan hän tekee omia valintojaan
3) Mahdollinen lisäkoulutus todella vastaa työtehtäviä joita hän itse olettaa kohtaavansa
4) Työhaastattelussa hän saa itse arvioida osaamistaan ja soveltuvuutta
5) Hänet perehdytetään työhön ja hän saa tarvittaessa apua
6) Hän itse kokee työn tuloksen tarpeelliseksi
On aivan käsittämätöntä että käytettäessä aktivointi- ja kuntoutustermiä, ei asianomaiselta kysytä mitään. Kuka aktivoituu eli motivoituu, kuka kuntoutuu? Jos työnhakija toteaa voimakkaasti ahdistuvansa ja hautoo pahimmassa tapauksessa itsemurhaa asunnon menettämisen pelossa, ei kyse ole enää työvoimapoliittisesta aktiovoinnista ja kuntoutuksesta, vaan henkisestä väkivallasta. Tätä toimintaa harrastaa joku porukka yhä edelleen jossakin työvoimahallinnon sisällä. Ei ****** yksittäisen suomalaisen elämä ole mitään aatteellista politiikkaa! Ihmiset tekevät töitä jos pyydetään. Työn tekninen osaaminen vaatii aidon motivaation JOKA ON HENKILÖSTÄ ITSESTÄ LÄHTÖISIN.
Suuri osa suomalaisista on käytännössä työelämän ulkopuolella. Heitä ei hyväksytä edes työnhakijoiksi, vaikka ovat ihan tavallisia suomalaisia. On myös hämmästyttävää kuinka mekaaninen ajattelutapa Eduskunnassa on koulutuksen suhteen. Ei ammatillisen koulutuksen järjestäminen auta välttämättä ollenkaan. Todistuksilla ei työtä tehdä, eikä niitä edes aikuinen työnhakija arvosta. Kysehän on opiskelijan henkilökohtaisesta oppimisesta, osaamisesta ja yleensä henkisyydestä suhteessa jonkun kuvittelemaan työhön. Vastaavuutta ei välttämättä ole ollenkaan. Mitä koulutus ja oppiminen oikeastaan on? Ne mitään auta tai pelasta. Oppiminen on aina henkilökohtaista!
Työvoimapolitiikka on ns. syvältä. Miksi lyödään henkisesti ihmistä joka ilmoittaa tarjoavansa apuaan työtä hakiessaan? Miksi hänen pitäisi motivoitua toisen henkilön vaatimalla tavalla?
Jos ministereitä jostakin pitää arvostella, ei se ole hiivatin lautakasat, vaan kyvyttömyydestä ymmärtää normaalia elämää tai johtajuuden heikkoudesta. Keppiä ja porkkanaa käytetään eläimeen! Työtön ei ole eläin. Työtön on suomalainen joka hakee työtä, tarjoaa apuaan ja toivoo saavansa siitä korvauksen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet kirjoituksessasi valitettavan oikeassa. Mutta minkäs teet, kun useimmat poliitikot ovat täysin vieraantuneet ns. normaalista elämästä eli eivät taida edes ymmärtää tavallisen työssäkäyvän arkea, saati sitten työttömän arkea ja sielunelämää.