Lähdin täältä hakemaan apua ja neuvoa asiaani..
Perheessäni on iso ongelma. Sama ongelma ilmenee myös sisareni perhees. Ja se ongelma on alkoholi. Mikä ei varmastikkaa ole ihme suomen maas.
Itse olen nuori aikuinen ja alottamassa omaa elämääni kun en vaan yksinkertasesti enää jaksa tätä elämää kotonani. Isäni kuoli jokin aika sitten ja äitini alkoholin käyttö lisääntyi miltei päivittäiseen käyttöön. Sekä hän aloitti tupakan polttamisen uudelleen monen vuoden jälkeen. Enkä tiedä miten saisin hänet ymmärtämään sen ettei asiat sillä parane. Ei auta kiukuttelu, ei ymmärtäminen, ei mikään. Mutta en koe ongelmaani niin suureksi mitä taas sisareni perheessä on. Sisareni lapset joutuu katselemaan juontia myös miltei joka päivä ja lapset on murrosiässä. Ja jopa yksi lapsista viiltelee itseään ja puhui mulle itsemurhasta jne. Oon yrittänyt ymmärtää ja auttaa sen minkä voin. Yrittäny keksiä tekemistä sun muuta, mutta omat keinoni alkaa oleen vähissä.
Tämä kaikki sai oikeastaan alkunsa siitä kun isäni poistui. Tuntuu ettei elämässä ole mitään väliä enää millään. Alkoholia juodaan kurkusta alas litroittain vaikka rahaa voisi säästää paljo muuhun.
Haluaisin auttaa sisareni lapsia ennenkuin se on liian myöhäistä.
Eli te jotka tiedätte ja ootte joutunut kokemaan samaa niin kertokaa miten voisin auttaa..
Perheessäni on iso ongelma. Sama ongelma ilmenee myös sisareni perhees. Ja se ongelma on alkoholi. Mikä ei varmastikkaa ole ihme suomen maas.
Itse olen nuori aikuinen ja alottamassa omaa elämääni kun en vaan yksinkertasesti enää jaksa tätä elämää kotonani. Isäni kuoli jokin aika sitten ja äitini alkoholin käyttö lisääntyi miltei päivittäiseen käyttöön. Sekä hän aloitti tupakan polttamisen uudelleen monen vuoden jälkeen. Enkä tiedä miten saisin hänet ymmärtämään sen ettei asiat sillä parane. Ei auta kiukuttelu, ei ymmärtäminen, ei mikään. Mutta en koe ongelmaani niin suureksi mitä taas sisareni perheessä on. Sisareni lapset joutuu katselemaan juontia myös miltei joka päivä ja lapset on murrosiässä. Ja jopa yksi lapsista viiltelee itseään ja puhui mulle itsemurhasta jne. Oon yrittänyt ymmärtää ja auttaa sen minkä voin. Yrittäny keksiä tekemistä sun muuta, mutta omat keinoni alkaa oleen vähissä.
Tämä kaikki sai oikeastaan alkunsa siitä kun isäni poistui. Tuntuu ettei elämässä ole mitään väliä enää millään. Alkoholia juodaan kurkusta alas litroittain vaikka rahaa voisi säästää paljo muuhun.
Haluaisin auttaa sisareni lapsia ennenkuin se on liian myöhäistä.
Eli te jotka tiedätte ja ootte joutunut kokemaan samaa niin kertokaa miten voisin auttaa..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tässä vaan tavallinen perheetön perusjuoppo (ex).
Suomen systeemit ja pykälät ovat sillä mallilla, että aikuiset saavat tuhota itsensä täysin vapaasti valtion myymällä hermomyrkky-liuottimella, ja siihen ei yhteiskunta puutu millään tavalla.
Sensijaan jos lasten elinolosuhteet ovat huonot mistä hyvänsä syystä, siihen yhteiskunta tarttuu ja puuttuu, mikä onkin oikein.
Joten niitä aikuisjuoppoja lähipiirissäsi et voi pelastaa sinä, viranomaiset, saati kukaan muukaan, ellei heillä itsellään syty lamppu, että juominen on lopetettava. Juomalla he eivät isääsi henkiin herätä, vaan tuhoavat itsensä, ja samalla muutkin vammautuvat henkisesti.
Jos katsot aiheelliseksi, voit ottaa yhteyttä sisaresi lapsien asiassa paikalliseen sosiaalitoimistoon.
Samalla huomioi se, että seurauksena saattaa olla lapsien huostaanotto.
Todennäköisesti perheen pahoinvointi kuitenkin paljastuu koulun kautta.
Älä sinä vammaudu ja traumatisoidu siinä vyyhdessä. Vaikutusmahdollisuutesi ovat kovin rajalliset.
Et yksinkertaisesti ole tilanteessa vastuullinen.
hyvään elämään selviytyneita voit tavata Al-Anon ryhmissä.
ettet voi auttaa juovaa aikuista mitenkään.se on totta. he itse havahtuvat jos havahtuvat koskaan.
vanhempien juomisesta kärsivät alaikäiset lapset on toinen asia. lapset kärsivät ja sairastuvat siinä helposti ja ongelmaa piisaa pitkään. läheisen perheen alkoholiongelmaan on vaikea puuttua,sosiaalisuus siinä vie helposti voiton järjestä.
mielestäni sinun tulisi kuitenkin puuttua asiaan. olethan jo jotain saanut aikaan, kun kyselet asiaa täältä.hyvä alku.
voisitko ilmoittaa sinne lasten kouluun luokanvalvojalle, terveydenhoitajalle,kuraattorille tai keitä siellä onkin, että lapset kärsivät vanhempien juomisesta ? saisit jotain aikaiseksi noin niin kuin mutkan kautta.
rankempi tapa olisi ilmoittaa suoraan sosiaalitoimistoon asiasta.
laki suojaa lapsia juopoilta vanhemmilta, jos vaan juttu saadaan liikkeelle. asiaa tutkitaan ihan huolella ettei kyse ole sairaan tai kateellisen ihmisen perusteettomasta ilmiannosta ja ilman kunnon perusteluja ei mahdollisia huostaan ottoja tapahdu.
voihan siinä lasten vanhemmat saada selkärankaa elämäänsä, kun asia tulee esille ?
soita siis kouluun, se lienee sinulle helpointa tässä tapauksessa ja sinun moraalinen velvollisuutesi ihan lasten tulevaisuuden takia.
Ainut ja oikea ratkaisu on se että otat välittömästi yhteyttä paikalliseen sosiallitoimistoon ja teet lastensuojeluilmoituksen siskosi perheestä.
Hänen lapset ovat jo sairastuneet ja paraneminen vie kauan,miksi asiaa pitäisi vielä viivyttää.
Ei oleo ikein suojella juoppoa ihmistä joka ei huolehdi lapsistaan.
Koti on oltava turvallinen paikka josta ammenetaan voimaan elämään,se ei saa olla paikka jossa pelätään ja voidaan huonosti.
Minut otettiin luojan kiitos huostaan vuosi sitten olen nyt 15 vuotias tyttö ja paranemiseni on vasta alussa.
Näen edelleen painajaisia yksin olosta pienempänä ja jatkuvasta tappelusta.
En halua nähdä kumpaakaan vanhempaa en edes valvotuissa oloissa.
Perhe missä asun on aivan ihana ja ensi kertaa elämässäni saan rakkautta ja turvaa,tunnen olevani tärkeä.
Rukoilen että teet ilmoituksen ja pelastat nämä lapset parempaan elämään.
Tiedän etten ole vastuussa sisareni lapsista ja muutenkaan. Mutta en vaan halua, että heidän elämä menee pilalle. Itse viiltelin murrosiässäni itseäni ja tein vaikka mitä, mutta ne on onneksi jäänyt pois elämästäni ja elämäni löytäny uuden käänteen kun löysin vihdoin hyvän kumppanin.
Se pitää paikkaansa ettei aikusia ihmisiä voi saada lopettaan juomistaan jos ne ei itse sitä halua. Monesti oon kuullu äitinikin sanovan, että pitää taukoo. Ja hän iloitsee siitä, että on pariki päivää pystynyt oleen juomatta. Onhan se hieno asia joo, mutta paljon hienompaa olisi kun ei tarttuisi pulloon ollenkaan.
Ja sisareni asiat on mennyt jo kertaalleen sosiaalitoimistoon, mutta ei siitä mitään seurannut. En tiedä tästä asiasta mitää sen tarkemmin. En nyt kuitenkaan haluaisi pilata sisarenikaan elämää sillä, että häneltä menee työt jne. Mutta tiedän ettei saa olla liian hyväsydämminenkään ihminen.
Sisareni kuitenkin on elättänyt suurimmalta osaltaan lapsensa ja hänen puolisonsa on tehnyt mitä on huvittanut eikä paljoakaan ole antanut rahaa lapsilleen. Ja uskon, että sisareni juominen lähti siitä kun ei jaksanut katsella puolisonsa juomistaan.
Olen joutunut katsomaan läheltä, kun yksi alkoholisti sairastuttaa toisen, ja sitten mentiinkin syöksykierteellä hautaan saakka. Vasta myöhemmin aloin oivaltaa, mikä johtui mistäkin ja miksi asiat menivät kuten menivät.
Kaiken takana olivat kohtaamattomat tunteet, ne joita ei voinut ääneen sanoa, piti vetää viinaa ja turruttaa vaikka kuinka tiesi ettei se auta. Sukupolvien katkera ketju, jota vasta tämä sukupolvi koettaa saada omalta osaltaan tervehtymään ettei kierre enää jatkuisi.
Entä jos puhuisit sisaresi kanssa, kertoisit huolestasi sekä siitä kuinka ulkopuolisena näet hänen perheensä sekä toimintansa? Sen enempiä syyttelemättä, todeten. Ihminen ei aina näe itse omaa tilannettaan, ja saattaa havahtua vasta kun joku - kenties toistuvasti - näyttää peiliä. Niskaan voi tulla kiukkuryöppy, mutta jos osaisi itse pysyä siitä huolimatta rauhallisena, toinen voisi alkaa kuunnellakin sekä puhua ulos niitä mitkä oikeasti painavat.
Silloin kun itse olen oireillut pahaa oloani juomalla, olisin toivonut että läheiset olisivat uskaltaneet suoraan sanoa että nyt ei näytä hyvältä ja mietittäisiinkö, mitä tässä tilanteessa voisi tehdä. Sen sijaan että vain vaikenivat sanomatta mitään, vaikka varmasti tiesivät. Kohtaamattomuus tuntui kaikkein pahimmalta. Olisin saattanut ensin suuttua siitä että puuttuvat asioihin jotka eivät heille kuulu, mutta alkuryöpsähdyksen jälkeen olisin ollut iloinen siitä että minun voinnistani välitetään. En tietenkään väitä, että kaikki kokevat näin. Riippunee paljolti siitäkin, onko valmis tekemään asioille mitään vaiko ei. Jos ei, toisten puuttuminen häiritsee ja suututtaa.
Traumaterapeutti puhui toleranssi-ikkunasta, tasosta jolla käsitellään asioita. Jos pää menee tukkoon, mennään masennuksen puolelle ja ylikierroksilla käyvää päätä taas helposti hoidetaan päihteillä. Itseäni helpotti kun sain syyn omalle käytökselleni, sekä mahdollisuuden purkaa vanhoja jumeja pois. Ei tarvitse juoda koska minulla on parempia keinoja itseni hoitamiseen.
Toivon että myös sinun läheisesi löytävät keinot auttaa itseään muulla tavoin kuin hukutamalla murheitaan alkoholiin. Ja että sinä muistat sen, ettet sinä ole se joka pilaa sisaresi elämän tekemällä lastensuojeluilmoituksen, hän on itse aiheuttanut sen että ulkopuolisten on pakko puuttua. Jos huostaanotto tulee ajankohtaiseksi, se voi olla pelastava tekijä sekä lapsille että heidän vanhemmilleen, vaikka ensin mentäisiinkin rytisten pohjalle. Sanotaanhan, että kriisi on mahdollisuus.
Sinun on tärkeintä nyt keskittyä omaan jaksamiseesi, et voi vaikuttaa äitisi tai sisaresi tapaan käsitellä tai vältellä suruaan. Jokainen tekee surutyönsä itse, tai jättää tekemättä ja yrittää vain unohtaa ja elää eteenpäin.
Mun ja sisareni välit ei ole mitkään parhaat mahdolliset. Ei paljo puhuta keskenämme ja tuskin häntä edes paljo kiinnostaa mitä puhun. Ja sen verran tiedän ja tunnen häntä, että selkääni saan kunnolla jos puutun liikaa asioihin. Mutta parempi se on puuttua ennenkuin on liian myöhäistä. Sanottu sille on jo asiasta. Samoin äidilleni, mutta tuntuu että hän suojelee sisartani. Toki ymmärrän, että se on hänen lapsensa, mutta silti.
No katsotaan mitä elämä tuo tullessaan. Kiitos neuvoista ja hyvää syksyn jatkoa :)