Jos sinua vielä rakastan,
ei suuni sitä sano.
Jos yhä jotain odotan,
en mitään silti ano.
Sen varmaan tiedätkin.
Niin vaikea on palata
päiviin menneisiin.
Ja toivotonta salata
se, mitä toivon niin,
että toinen olisin.
ei suuni sitä sano.
Jos yhä jotain odotan,
en mitään silti ano.
Sen varmaan tiedätkin.
Niin vaikea on palata
päiviin menneisiin.
Ja toivotonta salata
se, mitä toivon niin,
että toinen olisin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kunpa tietäisit miten nämä runosi osuvat minuun
joka ainoa kerta. Niiden riipaiseva sisältö, jota
lukiessa ajattelee vain Sinun sydämesi orpoutta.
Kyllä suusi sanoo sen yhä, runoistasi voi
lukea äänettömän huutosi
' minä rakastan Sinua vieläkin '
Et ano, etkä voi palata menneeseen. Mutta silti
hiljainen toive elää sisimmässä varmaan hamaan
loppuusi saakka. Miten koskettava toive
' että toinen olisin '
Ei ole kyynel kaukana lukiessa Sinun runoasi ja
tuntea käsinkosketeltavaa ikävää ja kaipausta.
Toivon Sinulle valoa, iloa ja kaikkea hyvää. Runoilua
älä kuitenkaan unohda, sen Sinä taidat ystäväni.
Viestisi on kuin runoa ikään, mutta miten toisin olisi, kun runoja kirjoitat. Kiitos myös kauniista arvostelusta. Runo syntyy silloin kun syntyy. - Ehkäpä putoavat lehdet ja jo pudonneet, kirjava matto maassa saavat mielen valtamaan menneessä ja synnyttävät runotkin. Niin kauan kuin muistaa.
Olen minä jo pitkään ollut ilman
sinua, vaikka kupeitasi, kuumaa
huohotusta korvaani, ihoasi sormissani,
kosteita suudelmiasi huulilleni.
Mutta yhtä hyvin olisin voinut pois
vaipua, lopullisesti pois luotasi, jatkaa
muualla matkaani, yksin taivaltani, unohtaa
ja hiljaisuudella sanoa pois menneeni.
Mutta minä huudan yhä uudestaan:
miksen voi palata siihen mitä oli, ennen
kuin tapasimme. voisin tehdä kaiken toisin,
olla Sinun hullaantunut Rakkautesi.
Painajaisissaniksi vain me kahdestaan:
ei tätä mustaa yksinäisyyttä, vain huoli,minne
menisimme, Rakastelisimme, sinussa olisin,
sitten herään, edelleen olen sama salaisuutesi...
ja minä varjo välillänne, jota käyt tapaamassa..
http://www.youtube.com/watch?v=FyAThXe8IyU&feature=related
Unelmissa kaikki on mahdollista,
Rakkaudessakin, mutta elämä
kulkee omaa reittiään.
Elämisessä joutuu kohtaamaan varjot,
joita unelmissa väistää, pysähtymään
seinää vasten, jonka unelmissa ylittää.
Joskus Rakastuu, mitä toinen tuuli
kuljettaa, eri suuntaa tavoittaa.
Rakkaurunosi oli samalla tunnusteleva
tarina ja sellaisena eheä kokonaisuus.
Oli sisältö, hieno teksti, säkeet, tunnelmaa
ja herätettä.
Toimiva ja hieno Runosi.
Voimia ja iloa tähän päivääsi.
Kiitän pitkästä kommentista ja vastausrunostakin, vaikka se ei vastannutkaan kirjoittajan ajatuksia. Mutta niinhän se on aina; runon voi ymmärtää tuhannella eri tavalla, jokaisen sanan lukijan oman elämän, ajatusten tarpeitten, tunteitten ja kokemusten kautta. Usein jopa täysin väärin, mutta se pitää vain hyväksyä, jos runo siten antaa lukijalle jotain. Alkuperäisessä merkityksessä ehkä ei mitään.
Kaunista syysiltaa toivoen
Kun antaa palautetta Runoon, on varsin vaikea 100% tarkkuudella osua ajatukseen,
mitä kirjoittaja on ajatellut, kokemut. Mitä tunteita hän purkaa ja miksi.
Koetan vain Kunnianosoituksena avausrunolle, jollain tapaa seurata avauksen
henkeä ja sisältöä. Ja jotenkin arvioidan Runon sielua ja sisintä. Absoluuttista
täydellisyyttä en tavoittele, ei sellaista ole. Välistä osuu lähemmäs, toisinaan
menee ohitse.
Aina syvennyn avausrunoon huolella.
Sinähän lopulta itse päätät motiivisi, miksi kirjoitat. Sitä ei voi lukija päättää,
tai siihen vaikuttaa. Positiivinen ja aito palaute, ehkä kuitenkin kannustaa?
Pääasia minusta on, että et lähde populistiselle kommentointi/lukijamäärä
linjalle, vaan pidät Runosi tuoreena ja eheänä.
Jokainen lukijasi on luonnollisesti yksilö ja kukin kokee Runosi omalla
tavallaan.
Iloa ja voimia päivääsi.
http://www.youtube.com/watch?v=xabGHy49zDY&feature=related
Viimeistä lausetta mietin hartaasti ja päädyin väistämättä siihen, että aina pitäisi olla iloinen siitä mitä ja kuka on, sillä aina on joku, joka arvostaa sinua sellaisenaan. Miksi siis itseään muuttamaan muiden mieleiseksi? Ja mistä voi ikinä olla varma etteikö jo ole muiden mieleinen? Eikä kaikkea voikaan muuttaa...
Olet varmaan oikeassa siitä, että pitäisi pystyä tyytymään siihen mitä tai millainen on. Joskus vain huomaa, ettei se riitä. Olisi pitänyt olla toinen. Kiitos sanoistasi!
Olisi, mitä on..
tarvitseeko meidän ollakkaan muuta, mitä olemma?
Päivät menneet. Niin.
Jos ja kun sydän rakastaa
on kaikki mahdollista!
Kaikesta oppii jos haluaa.
hyvää vkl :)
Ihanan toiveikas oli kommenttisi, kuin olisi katsellut syyspäivän aurinkoa keltaisten koivunlehtien läpi; valoa ja iloisia värejä keskellä syksyn harmautta. Kiitos siitä!