Meillä on ollut 2-vuotiaan seropin kanssa ongelmana toisten koirien ohittaminen siitä lähtien, kun koira meidän kanssa ensimmäiset lenkkinsä käveli. Murrosiässä koira keksi aloittaa rähjäämään siihen malliin, kuin haluaisi tappaa joka ikisen koiran tanskandogista chihuhuaan (sitä ennen vain veti voimiensa takaa kohti toista koiraa). Tähän mennessä ongelmaan ei ole löytynyt pysyvää apua, kaikenlaista on kokeiltu huonoin ja joskus vähän paremmin tuloksin, mutta käyttäyminen pysyy kutakuinkin samanlaisena.
Koiralla on huonoja kokemuksia muista koirista ja se rähisee kaikille tapaamilleen koirille poikkeuksetta vaikka pienen tutustumisen jälkeen tulisikin toimeen toisen kanssa. Eli siis pelkoa/epävarmuutta. Tavallinen tilanne menee yleensä niin, että koira aloittaa vastaantulevan koiran kyttäämisen jo kaukaa ja sitten kohdalla koittaa hyökätä toista koiraa päin, rähisten. Tämä on joskus aivan hirveää kapealla kävelytiellä ohittaessa isoja koiria (rähinä yleensä puolta pahempi), koska koiralla on kuitenkin voimaa sen verran, että pelkästään sen piteleminen käy työstä. Koiralla myös kiehuu sen verran yli noissa tilanteissa, että en yhtään ihmettelisi jos se kävisi kiinni, jos siihen koittaisi kajota fyysisesti tuossa tilanteessa.
Kuonopanta tuo helpotusta hyökkimisen suhteen sen verran, että piteleminen on helpompaa, mutta rähinä on silti yhtä kamala ja koira yrittää kaikin keinoin kohti toista koiraa.
Olemme käyneet siedättämässä koiraa toisiin koiriin mätsäreissä, kokeilleet ohittamista herkkujen ja lelujen kanssa (vinkulelu toimi hetken mutta menetti hohtonsa, kun vastaantulija oli tarpeeksi pelottava), harjoitelleet seuraamista ja kontaktia varmemmaksi näitä tilanteita varten, jossain neuvottiin käyttämään vesisuihkua ennen kuin koira rähisee (pakeni loppuenlopuksi vesisuihkua samalla rähisten), olen komentanut maanitellut... itkenyt ojan pohjalla. Mikään ei tunnu auttavan.. Kolinapurkki taitaa olla ainoa mitä tietämistäni keinoista en ole vielä kokeillut, mutta uskon ettei se paljon edes koiraa hetkauttaisi. Luulisi varmaan leluksi.
Toivoisin neuvoja sellaisilta ihmisiltä joilla on ollut koiran kanssa ohitus-ongelmia ja ne on saatu ratkaistua.
Onko ohitus-kursseista ollut oikeasti apua?
Koiralla on huonoja kokemuksia muista koirista ja se rähisee kaikille tapaamilleen koirille poikkeuksetta vaikka pienen tutustumisen jälkeen tulisikin toimeen toisen kanssa. Eli siis pelkoa/epävarmuutta. Tavallinen tilanne menee yleensä niin, että koira aloittaa vastaantulevan koiran kyttäämisen jo kaukaa ja sitten kohdalla koittaa hyökätä toista koiraa päin, rähisten. Tämä on joskus aivan hirveää kapealla kävelytiellä ohittaessa isoja koiria (rähinä yleensä puolta pahempi), koska koiralla on kuitenkin voimaa sen verran, että pelkästään sen piteleminen käy työstä. Koiralla myös kiehuu sen verran yli noissa tilanteissa, että en yhtään ihmettelisi jos se kävisi kiinni, jos siihen koittaisi kajota fyysisesti tuossa tilanteessa.
Kuonopanta tuo helpotusta hyökkimisen suhteen sen verran, että piteleminen on helpompaa, mutta rähinä on silti yhtä kamala ja koira yrittää kaikin keinoin kohti toista koiraa.
Olemme käyneet siedättämässä koiraa toisiin koiriin mätsäreissä, kokeilleet ohittamista herkkujen ja lelujen kanssa (vinkulelu toimi hetken mutta menetti hohtonsa, kun vastaantulija oli tarpeeksi pelottava), harjoitelleet seuraamista ja kontaktia varmemmaksi näitä tilanteita varten, jossain neuvottiin käyttämään vesisuihkua ennen kuin koira rähisee (pakeni loppuenlopuksi vesisuihkua samalla rähisten), olen komentanut maanitellut... itkenyt ojan pohjalla. Mikään ei tunnu auttavan.. Kolinapurkki taitaa olla ainoa mitä tietämistäni keinoista en ole vielä kokeillut, mutta uskon ettei se paljon edes koiraa hetkauttaisi. Luulisi varmaan leluksi.
Toivoisin neuvoja sellaisilta ihmisiltä joilla on ollut koiran kanssa ohitus-ongelmia ja ne on saatu ratkaistua.
Onko ohitus-kursseista ollut oikeasti apua?
Vastaukset 104
Vanhimmat
Luin viestisi todella pikaisesti läpi, joten varmaan ihan turhaan tätä ehdotan kun olette varmaankin kokeilleet jo.. Jos leikkaisitte jostain makkarasta tai jostain muusta TODELLA herkullisesta ruuasta paloja. Herkun pitää olla jotain sellaista, josta koira pitää yli kaiken. Sitten kun olette vastaantulevan koiran kohdalla, niin käsi vaan koiran kuonon eteen ja makkaran paloja tms. suuhun. Tarkoitus olisi, että koira söisi niitä paloja koko ohituksen ajan, niin ettei yksinkertaisesti ehitisi kiinnittää täysillä huomiota toiseen koiraan. Tietysti jos ongelma on niin paha kun viestissäsi selitit, voi olla ettei kyseinen neuvo auta yhtään
:( Suosittelisin kyllä ottamaan koirakouluttajaan yhteyttä tai sitten juuri koulutuskursseille menoa, niin voitte alkaa pikkuhiljaa jopa nauttimaan koiranne kanssa ulkoilusta!:)
koira ottaa herkut palkkioksi käytöksestään, ja niinollen se huono käytös vaan vahvistuu????
en tarkoittanut että koiran suuhun tungetaan makkaraa samalla kun se haukkuu toista koiraa tai silloin jos se on jo haukkunut ohitettavaa/vetänyt sitä kohti, vaan että herkuilla kiinnitettäisi koiran huomio pois vastaantulijasta. Meillä ainakin toiminut hyvin, mutta aloittajan tilanne vaikuttaa melkoisesti hankalammalta, kuin meillä, eli voipi olla ettei herkuista ole hyötyä. Meillä koira haluaisi vain mennä tekemään tuttavuutta ohitettavan koiran kanssa (vetää toista koiraa kohti, mutta ei hauku/murise) ja herkuilla kiinnitän sen huomion itseeni:)
Tietysti koira voi ymmärtää makupalat palkkioksi käytöksestään, jos se saa ensin haukkua ohitettavaa ja sitten annat sille herkkuja heti haukkumisen ja hillittömän vetämisen jälkeen. Itse en anna edes koiralleni tilaisuutta lähteä vetämään toista koiraa kohti, sillä huomio on kiinnittynyt minuun ja herkkuihin. Toivottavasti selitin tarpeeksi selkeästi:)
Minä olen saman ongelman edessä oman koirani kanssa. Neiti on epävarma ja hyvin puolustusviettinen erityisesti minua kohtaan (miehen kanssa ei huuda ja hiljenee käskystä). Koira muutti meille aikuisena ja alusta saakka se on ollut täydestä sielustaan minun koirani. Minkään muun asian kanssa ei tarvitse taistella ja kamppailla, mutta vieraiden koirien ohitus tuntuu olevan jotain ylitsepääsemättömän hankalaa. Tosin, meille tullessaan koiruus haukkui ulkona KAIKEN mitä näki ja kuuli (mukaanlukien ihmiset, pyörät, rattaat, risahdukset, linnut, postilaatikot, jne). Siitä olemme onneksi tulleet huimasti eteenpäin! Vain koirille huudetaan enää tässä vaiheessa. Rähinä ja huuto on aggressiivisen kuuloista (koirasta ei kuitenkaan olisi käymään päälle -> toimintakyky lähes olematon). Harmittaa vain niin pirusti.
Itse olen lähtenyt ratkaisemaan ongelmaa seuraavanlaisesti: kotona komennan koiran poistumaan huoneesta jossa olen/ johon olen tulossa, käsken myös väistämään jos toinen on kulkureitilläni (enkä itse kierrä koiraa). Koiralla ei ole asiaa sänkyyn/ sohvalle silloin, kun itse olen siellä. Koiraa huomioin ainoastaan omasta aloitteestani (kutsun halittavaksi ja rapsuteltavaksi, jos koira itse tulee jalan juureen, en huomioi). Joskus toki lipsun näistä sillä koira on niin valtavan rakas ja kultainen, mutta pääsääntöisesti näin. ;) Tottelevaisuutta olen alkanut myös harjoittaa sen kanssa niin sisällä, kuin ulkonakin. Silloin palkkaan ja kehun PALJON! Koira on oppinut keskittymään pelkästään minuun silloin kun teemme jotain yhdessä (pysyy luona vapaanakin vaikka samassa tilassa olisi muita ihmisiä/ koiria, vrt yleinen treenikenttä), kontakti on hyvä ja jos katse alkaakin harhailla, saan sen palaamaan itseeni todella vähästä. Muutaman ohituksen olemme tehneet ääneti siten, että menen koiran kanssa tien sivuun ja alan tehdä tottisliikkeitä sen kanssa "maahan, ympäri, istu, täällä, jne". Koiralla ei riitä kapasiteetti vieraaseen koiraan -ja toisaalta taas tämä on sellainen pakkaus että se mielellään sivuuttaakin kokemansa uhat toiminnan kautta-. Kun itse muistaa pitää tempoa yllä ja vaihtaa juttuja sitä rataa ettei koira ehdi katsella ympärilleen, homma toimii! Pelkän makkaran syöttämisen kanssa koen hankalaksi sen, etten vahingossakaan palkkaisi koiraa ei-toivotusta-käytöksestä? Mutta kun annan koiralle ohjeen ja se tekee mitä haluan, silloin ilman muuta makkaraakin on tuloillaan. "Hysssssst" auttaa myös mm. treenikentällä -> koira hiljenee ja katsoo minuun -> palkka. Ja toistoja hirmuisen paljon.. :D
Lisäksi olen alkanut kävellä koiran kanssa paikoissa, joissa kohtaamistilanteet ovat väistämättömiä. Nostan oman ryhtini ja katson kauas eteenpäin (ohi vastaantulevista), hyräilen mielessäni ja koetan pitää itseni tyynenä. Nykäisen pienesti hihnasta kun koira alkaa tehdä elkeitä haukkumisen suhteen ja samalla kiellän "eip, höp, ym." ja heti perään "mennään". En katso koiraa nykäistessäni/ kieltäessäni, katse vie edelleen kauas eteen. Toisinaan tilanteesta ja omasta/koiran mielialasta riippuen vien koiran tien sivuun ja menen kyykkyyn sen rinnalle, otan napakasti kiinni huulten sivusta (pitäen suun kiinni) ja käännän koiran pään pois huutamisen kohteesta. Kehun kun katsoo minua ja on "hiljaa" (todennäköistä on että yrittää edelleen puhista ja murista). Juttelen hiljaa ja rauhoittavasti "nooooh, antaa toisen olla,.." Asettaudun itse koiran ja vastaantulevien väliin selin "suojaamaan omaa koiraa". Ääntä korottamalla koira kiihtyy vain entisestään kun itse hermostun, ei ole toivoakaan että ohituksesta selvittäisiin kunnialla. Koira vaistoaa haukkana jos hivenenkin jännityn ja reagoi siihen äänellään. Siksi omien hermojen tietoinen hallinta ja hallinnan harjoittelu on erittäin ratkaisevaa.
Sitten.. Olen huomannut myös sen, että jos koira pääsee kulkemaan niin kauas kuin hihna antaa myöten, se vahtii/ stressaantuu/ on aivan pinkeänä ja varautunut siitä että kohta jostain puskan takaa kuitenkin hyökkää joku päälle. Silloin en saa koiraan kontaktia, tai koiraa hiljenemään. En millään muotoa. (välihuomautus: flexiä en omista enkä koskaan aio hankkiakaan sellaista, nahkahihnan kanssa saa koiran hallittua huomattavasti paremmin ja tehokkaammin). Olen alkanut pitää koiran käskyn alla jo kotiovelta lähtiessä: kehoitan koiraa kulkemaan vierellä -> "tässä". Hihna pysyy löysällä ja koira saappaan varressa/ hivenen jalan takana ja kulkee nätisti tien reunaa pitkin. Silloin neiti silminnähden rentoutuu ja jättää vahtimisen minulle. Jos vastaan tulee koira, annan uudestaan käskyn "tässä", tarvittaessa nykäisen vähän hihnasta ja hyssyttelen "hysssssst, hyyyyvä, mennään". Koira on huomattavasti paljon rauhallisempi, eikä välttämättä edes aloita konserttiaan. Nämä hetket ovat lottovoittoja! ;) Kun koira kulkee rinnalla, edelleen joudun kiinnittämään huomiota itseeni, asentooni ja katseeni suuntaan. Koiraa vilkaisen silmännurkasta. Kehun paljon hyvästä käytöksestä ja puren hammasta jos ohitus ei sujukaan suunnitelmien mukaan. Viimeksi eilen ohitimme usean koiran vain muutamalla tuhahduksella (ei voi edes sanoa haukahduksiksi) ja tällaisten ohitusten jälkeen aivan oikeutetusti aloin kehua koiraa vuolaasti ja korkealta, taputella ja leikittää hihnalla vetoleikkiä. Annoin voittaa ja kantaa hihnaa suussa rinta rottingilla. :) Koira riehaantui toki, mutta palasi uomiinsa melko pian kun komensin olemaan nätisti. Mitä paremmin koira uskoo sanomista ja hiljenee, sitä enemmän sallin sen kulkea edelläni ja pitkällä hihnalla. Mutta on päiviä jolloin koira käy kunnolla kierroksilla, ja silloin ollaan jalan juuressa koko se aika mikä julkisella lenkkipolulla/ tienvierellä kuljetaan.
Niin! Ja kesällä tein ahkerasti koiran kanssa siedätyshoitoa hakeutumalla vilkkaan torin laidalle istumaan kera viltin ja herkkujen. Aluksi koira hilseili ja stressasi kovastikin vilinää, mutta joka kerta lähdimme kotiin vasta sitten kun neiti oli täysin rento ja lähes nukkui. Monet pysähtyivät kohdalle kyselemään rodusta ja kehumaan kaunista ja hyvin käyttäytyvää koiraa, mutta ketään en päästänyt tytön iholle silittämään tms. Ajattelen että tämäkin on ollut osoitus neidille siitä, että minä päätän ja minä pidän huolta. Parhaimmillaan istuimme paikallaan 2,5-3tuntia, mutta kyllä se oli sen arvoista. ;) Torin kulmalla tyttö ei haukkunut yhdellekään ohi kulkevalle koiralle VAIKKA ohikulkeva olisi huutanut meille täyttä kurkkua! Murisi ja jännittyi, mutta pysyi muuten aivan ääneti. Samaa suunnittelin tekeväni erääseen vilkkaimmista lenkkipolun risteyksistä, tosin tällä kertaa menetelmällä "hyssssst" -> koira hiljenee edes sekunnin sadasosaksi -> kehu ja palkka..
Ehkä tämä vielä tästä helpottuu.. Hitain askelin mutta varmasti suunta eteenpäin. ;)
Toivottavasti olisi apua teidän koirallennekin, tsemppiä harjoituksiin!
Jos eteen tulee joskus mahdollisuus kävellä osan matkaa jonkun vieraan koiran takana, käytä se ehdottomasti hyväksesi vaikka koirasi ei tilanteesta ääneti selviytyisikään! Hiljenee lopulta kyllä kun näkee ettei huutaminen auta mitään.. Nimim. kokemusta on. ;)
menee, mutta menköön. Jälleen auttaa Cesar Millanin opit. Turha yrittää kolinapurkkia tai nameja, kun koirasi on noin ylikierroksilla käyvää sorttia. Kirjastoon ja pian lainaamaan Cesar Millanin Koirakuiskaaja, joka myös DVD:na löytyy. Jos omassa kirjastossa ei ole, pyydä tilaamaan muualta. Onnistuu kyllä.
Olen kyseistä ohjelmaa katsellut ja en todellakaan voi ymmärtää miten joku voi uskoa hänen toiminta tapoihinsa sokeasti. Jotain hyvääkin, mutta paljon huonoa, häiskä on välillä ihan pihalla...
Itse-asiassa yrittävät kuulemma saada ohjelmaa esitys-kieltoon, tietyistä syistä. Hienoa jos olet löytänyt täydellisen oppi-isän itsellesi, mutta ei tule olemaan meidän juttuja hänen oppinsa.
Itse olen kyllä samoilla linjoilla Sakemaanikon kanssa. On harmittavaa, että jotkut eivät tunnu oikein käsittävän, mistä Cesar Millanin opeissa on kysymys, vaan pitävät hänen tapaansa toimia jotenkin raakana, kun itse asiassa hänen menetelmänsä ovat hyvinkin koiraystävällisiä. Ne eivät perustu koiran pelotteluun kolinapurkeilla tai kikkailuun vesisuihkuilla (vaikka nämäkin tavat saattavat joissain tapauksissa olla ihan toimivia), vaan oman energian käyttöön ja puhumiseen kielellä, jota koira oikeasti ymmärtää.
Olen katsonut kaikki saatavissa olevat jaksot Koirakuiskaajaa ja lukenut Millanin kirjan, ja pidän häntä kyllä suuressa arvossa. Minusta on kuitenkin melkoista vieraitten ihmisten älyn ja arvostelukyvyn vähättelemistä sanoa, että he uskoisivat johonkin "sokeasti". Itse olen lukenut hirvittävät määrät kaikenlaista koirakirjallisuutta ja nähnyt myös käytännössä mikä toimii ja mikä ei. Cesar Millanin opit toimivat ja tekevät koirasta silminnähden onnellisen. Myös Jan Fennellillä on erittäin hyviä ajatuksia; kannattaa tutustua hänen kirjoihinsa.
Eräs tuttuni, jolle suosittelin Millania, sai viisi vuotta remmissä kiskoneen koiransa kertaheitolla kävelemään nätisti. Myöhemmin hän otti todella aran löytökoiran, joka sekin Millanin oppeja noudattamalla muuttui parissa viikossa iloiseksi ja rohkeaksi otukseksi. Omalle koiralleni taas ei ole koskaan päässyt muodostumaankaan minkäänlaisia ongelmia, kun olen alusta asti kasvattanut sitä Cesarin menetelmillä. Koskaan siihen ei ole tarvinnut fyysisesti kajota tai karjua sille kurkku suorana, vaikkei se suinkaan ole luonteeltaan alistuvaista tai leppoista sorttia.
Mielestäni jo sekin puhuu Cesar Millanin oppien puolesta, että sarjassa esiintyvät ihmisetkin ovat järjestään muuttuneet. Sellainen vaikutus oikeanlaisella energialla on sekä ihmisiin että eläimiin. Btw, nimimerkki "Menisin jos täälläkin järjestettäisiin niitä" näyttää myöskin toimivan pitkälti Millanin tavoin, vaikken tiedäkään, onko hän perehtynyt tyypin touhuihin. :)
mikä siinä on huonoa? Oletko edes kokeillut? Missä kohtaa "häiskä on ihan pihalla"? Jos hänen koulutusmetodinsa sotii suomalaisia perinteitä vastaan, se ei tee niistä vääriä. Oppi-isiä ja äitejä voi olla monia ja niistä KAIKISTA voi oppia jotain. Myös koirat ovat erilaisia ja kun nuo Millanin metodit ovat sieltä pehmeämmästä päästä jääräpäiselle koiralle, niin rohkenin ehdottaa.
En ole koskaan tutustunut sen tarkemmin Milanin ajatuksiin ja oppeihin, se mitä teen perustuu pitkälti siihen, kuinka oma koira reagoi missäkin tilanteessa ja mikä selvästi auttaa. En tiedä miltä osin toimin Milanin tavoin, mutta ehdottomasti aion ottaa siitä selvää ja vahvistaa omaa käytöstä sen mukaan. Kirjan kävinkin jo muutama viikko sitten ostamassa. ;)
Fennelin kirjan luin myös, mutta siitä jäi hyvin paljon hämärän peittoon kun yritin sisäistää lukemaani käytännön tilanteisiin sovellettaviksi. Olisin toivonut enemmän selkeitä ohjeita ja vinkkejä, Fennelin kirjoitustyyli on enemmän kuvailevaa.. "Kuuntelen koiraani" kuitenkin selkeästi osoitti sen, että ongelma on pitkälti johtajuudessa ja siinä ettei koira usko minun kykenevän puolustamaan/ suojelemaan itseäni ja sitä. Pitäisi tehdä huonetaulu kohdasta jossa Fennel kertoo hyvästä johtajasta: "Hyvä johtaja on rauhallinen ja johdonmukainen. Hyvän johtajan ei tarvitse korottaa ääntään, vaan pelkkä elekieli riittää kertomaan jokaiselle lauman jäsenelle oman paikkansa. Kuka pitäisikään hyvänä johtajana hermonsa menettänyttä, räyhäävää ja huitovaa pomoa? Hyvä johtaja malttaa mielensä ja osoittaa omalla käytöksellään ettei salli koiran astua varpailleen, ja jos koira varpaille tulee, sillä ei ole mitään merkitystä mihinkään suuntaan." -> Eli lenkilläkin ohitustilanteissa on aivan turha alkaa "rankaisemaan" koiraa ääntä korottamalla/ tiuskimalla/ tms. Pitäisi ottaa itse lunkisti ja ajatella että jaah, antaa olla.. Mutta ei ole mikään helppo tehtävä! Neidin kanssa en kuule/näe mitään-harjoitus oli hyvin ajatuksia herättävä: jokaisen haukahduksen ym jälkeen koira jäi odottamaan rangaistusta (epäilen vahvasti että entisen kodin jäänteitä, koiraa koulutettu "kovalla kädellä" saman ongelman parissa -tuloksetta-). Koira saattoi vilkaista minuun, olemus meni kyyryyn ja neiti oli alistuvan oloinen MUTTA SILTI HUUTO JATKUI. Tästä vedin sen johtopäätöksen että koira tietää että jokin sen käytöksessä on huonoa, ehkä myös sen että se liittyi räyhäämiseen, mutta koira ei selvästi ymmärtänyt miksi se oli väärin. Se teki sen mitä sen piti tehdä/ mikä sen tehtävä oli. Kaiken muun vahtiminen saatiin loppumaan johtajuutta vahvistamalla (jälleen minun ongelmani koska olen niin hemmetin kiltti, liian kiltti). Opettelin olemaan etäisempi ja viileämpi, komentamaan ja tärkein: vaatimaan koiralta. Koirien kanssa tuolloinkin kokonaan reagoimatta jättäminen sai koiran vain kiihtymään enemmän. Todennäköisesti oma olemus ei ole todellakaan ollut tarpeeksi varma ja päättäväinen. Nyt saan itselleni itsevarmuutta koiran hallintaan kun kiinnitän koiran huomion pienellä nykäisyllä ja sanon "höp/ kiitos/ riittää" samalla hetkellä vaimeasti/ reippaasti/ rauhallisesti -> koira pysyy hanskassa kun itse luotan enemmän itseeni ja siihen että saan koiran pidettyä hallinnassa.
Lähdin täysin väärällä jalalla liikkeelle silloin kun tyttö muutti meille: olin ylisuojelevainen ja varovainen, pidin pelkästään hyvänä ja katsoin läpi sormien. Varovaisuuden ja liiallisen hellimisen koira on ilmeisesti tulkinnut epävarmuutena, sillä koiraa kohtaan ei ole koskaan aiemmin käyttäydytty siten. Viimeisen puolen vuoden ajan olenkin sitten saanut tehdä töitä 10kertaisesti. Saanut tuloksia aikaan paljon, mutta pirusti se on vaatinut niin minulta kuin koiraltakin. Itsereflektio on auttanut paljon, samoin koiraa on ollut opittava lukemaan. Tällä hetkellä pystyn näkemään koiran ajatukset ilmeestä tai korvan pienestäkin liikahduksesta. Osaan ajoittaa paremmin ohjaamisen/ kehut/ kiellot. Mutta tähän pisteeseen pääseminenkin vei oman aikansa. Vieläkin on opittavaa, todella paljon. Onneni on se, että koira rakastaa minua täydestä sydämestään, haluaa miellyttää ja tehdä asioita minun kanssani, luottaakin hyvin pitkälti. Vieraiden koirien suhteen ei luota. Vielä. ;)
Taidankin avata Milanin kirjan jo tänään.
Nimimerkki "Menisin jos...", suhteesi koiran kanssa kuulostaa ihanalta. :)
Muistaakseni Millaninkaan kirjassa ei ollut mitään erityisen seikkaperäisiä ohjeita. Itse olin katsonut sarjaa ennen kuin luin kirjan, joten kirja vain selkeytti sitä, minkä olin jo nähnyt käytännössä. Kannattaa siis lähteä rikoksen tielle ja imuttaa sarjaa netistä; neljä kautta ainakin löytyy ja jokusia jaksoja viidennestä.
Minäkin olen kiltti ihminen, eikä minulla ole mitään hinkua olla kenenkään johtaja. Uskon kuitenkin, että ellen minä ota johtajan roolia, koiraparan on se otettava, ja tässä oudossa ihmisten maailmassa, jonka ymmärtämiseen koiralla ei ole mitään edellytyksiä, tuo tehtävä stressaisi sitä jatkuvasti. Koiran hyvinvoinnin tähden minun on siis ollut pakko omaksua johtajan rooli, eikä se lopultakaan niin kauheaa ole. Kadulla pystypäin kulkeminen itse asiassa nostattaa kummasti itsetuntoa. ;)
Olen alkanut ilman koiraakin kulkea pää pystyssä.. :D
Tuosta johtajuudesta olen täsmälleen samaa mieltä tämänkin kokenut kantapään kautta. Kun koira muutti meille vajaa vuosi sitten, sen kanssa ei sisällä ollut mitään ongelmaa, mutta ulkona koira kävi niin kierroksilla että olisi hypännyt ilmaan jos sille olisi pöön sanonut. Se haukkui jokaisen ihmisen, nuoren ja vanhan, se huusi varjoille ja postilaatikoille, rattaille, koirille, linnuille, autoille, kaikelle mitä näki ja kuuli. Risahduksille tai kaukana kuuluville haukkumisille/ paukahduksillekin. Oikeastaan Fennelin kirjan ja kavereiden kanssa keskustelun jälkeen havaitsin ongelman olevan nimenomaan siinä, että tyttö katsoi että sen on PAKKO ottaa johtajan paikka koska minä en kykene meistä huolta pitämään. Neiti on kuitenkin sen verran pehmeä ja herkkä, ettei sen pää olisi pidemmän päälle kestänyt vastuuta kaikesta. Koiran oli paha olla, sillä sille ulkoilu oli painajaista. Se selkeästi uskoi että mistä ja milloin tahansa joku käy minun tai sen kimppuun. Mieheni kanssa ei käyttäytynyt samalla tavalla muutoin kuin silloin kun olimme yhdessä liikkeellä.
Oli minulle hirveä koulu opetella olemaan välinpitämättömämpi ja viileämpi koiraa kohtaan.. Äänenpainojakin meni opetellessa kauan ja edelleen opettelen niitä. Mitä enemmän kuitenkin olen pitänyt pintani ja ollut huomioimatta koiraa liiaksi = jokaisessa käänteessä/ aina koiran tullessa luokseni, koirastakin tuli rennompi ja luottavaisempi. Neiti on mielellään siirtänyt johtajuusaseman minulle ilman sen suurempaa taistelua. Koen että minun on vain täytynyt osoittaa sille että kyllä minä pystyn ja osaan.
Enää ei rähise muille kuin vieraille koirille. Eikä niillekään enää aloita niin ponnekkaasti, kohti hyökkien ja takajaloilla seisten (hihna tiukalla) kuin mitä se teki ennen. Osan se vain murahtelee ja tuhahtelee, ja sen lopettaa kun totean että ettei ole syytä tehdä niin. Viime viikolla menimme kolmen-neljän koiran ohitse ilman ääntäkään! Vaikka koira näki vastaantulevan koirakon jo kaukaa, käänsi pään toiseen suuntaan kohdalla. Pikkuhiljaa siis siinäkin suhteessa parempaan suuntaan. Enkä minä enää pode huonoa omatuntoa siitä etten enää höösää koiraa joka käänteessä. Koiran on parempi näin.
Mitä paremmin meillä sujuu, sitä enemmän annan löysiä koiralle. Lenkillä saatan päästää koiran kulkemaan edelle, mutta heti jos kroppa jännittyy vahtimaan, kutsun taas rinnalle. Sänkyyn tyttö on päässyt takaisin nukkumaan, tosin sieltäkin saatan toisinaan komentaa pois joskus kesken yötäkin. Vaadin koiraa väistämään edelleen ja tottelemaan asioissa joista tiedän että se osaa ne (kun ei vain viitsi tehdä). Leikkiin teen aloitteen ja leikimmekin melko paljon (koira ei meille tullessaan leikkinyt ollenkaan, hiljalleen alkoi vetää lelua minua vastaan, sitten mieheni kanssa ja nyt jo vieraat saavat leikittää ja tyttö on innoissaan siitä). Arkitottelevaisuutta teemme päivittäin (istu, maahan, paikka, täällä, jne.) Pyrimme myös viemään koirat vähintään joka toinen päivä ulos metsään, jolloin ne voi laskea suoraan autosta juoksemaan. Ei siis aina hihnassa ja jalan juuressa kulkemista. ;) Olen edelleen kiltti, mutta sillä erotuksella että tiedän mitä ja miten haluan asioiden etenevän.
Kohta lähden taas "hyssyttelemään" neitiä pihalle kunhan pojat (mies ja miehen koira) tulevat kotiin. Saas nähdä kuinka tänä iltana käy. ;)
Muutaman kerran neiti sai kohtauksen valaistulla puistopolulla, mutta rauhoittui kun kutsuin luokse ja kehoitin hiljenemään "hysssst, riittää..". Kun koira oli ok, lähdin liikkeelle ja komensin koiran mukaan. Aina kun alkoi kuulostella ympäristöä tarkemmin haistelujen lomassa, kiinnitin huomion itseeni tai lähdin liikkeelle -> kuulostelu vahti-mielellä unohtui. Ulkoilu oli lyhyt eikä ketään tullut vastaan.
Olen sillä ajatuksella liikkeellä, että koira saa kyllä ilmoittaa jos havaitsee jossain liikettä tms, mutta ilmoittaminen ei saa viedä mukanaan = koiraan on saatava kontakti koira on saatava lopettamaan käskystä, ja jättämään jatkotoimet omistajalle. Täysin äänetöntä koiraa ei takuulla ole olemassakaan, mutta äänikin on hallittavissa kun vain pääsee jyvälle siitä mikä juuri omaan koiraan tehoaa.
Minulla on vähän samoja ongelmia, kiskoo ja temppuilee ihan mielettömästi kun toinen koira on näköpiirissä. Samoin en voi jättää sitä yksin, olin 10 min kioskilla käymässä, niin jo oli kengät syöty. Tietääkö kukaan miksi koira syö seiniä ? koira on 8 kk minulla on ollut monta koiraa yksikään ein ole syönyt seiniä, johtuuko se siitä että tämä on uros aikaisemmat koirat on olldeet narttuja. Onko niitä edullisia koirankoulutuspaikkoja vielä Helsingissä ? joskus oli eläintieteellisen takana. Jos ei koira asetu joudutaan siitä luopumaan, minulla on polvivamma joten se repiminen on tuskallista minulle.
Tavallinen tavis ei vaan ymmärrä. Sääli koiraa, ongelmathan johtuvat juuri omistajasta, ei koirasta....
Cesar Milanilla on hyviä (erityisen hyvä energiasta) pointteja, tosin on joitain huonojakin (välillä liian pitkälle vietyä autoritaarisuutta) mutta kannattaa tutustua miehen ajatuksiin, voihan niistä sitten itse poimia ja olla poimimatta asioita - mitään ei tarvitse niellä koko könttinä.
En ole lukenut vielä Koirakuiskaaja-teosta, mutta olen lukenut juttua netistä hänestä ja katsonut hänen tv-ohjelmiaan. Cesarin fyysinen tatsi koiriin on sellaista, että se vaatii tolkkua ja oikeaa tatsia muilta ihmisiltä - tässä ilmenee riskejä... Moni koiraihminenkään kun ei ole niin tatseissa koiriin kuin Cesar eikä osaa käyttää juuri oikealla tavalla mahdollisesti riskikkäitä tapoja.
Tässä esimerkki tästä :http://www.youtube.com/watch?v=fgHnp-AD9zk eli Cesar hallitsee homman, taviksempi koiranomistaja ei... Melkein nauratti (vaikka ei pitäisi, koska eihän tuo koiralle mukavaa) kun nainen koetti Cesarin tatseja ja potki koiraa innoissaan. Tämähän ei ollut Cesarin pointti eikä tarkoitus.
Kaikkiin koiriin tietty samantyyppinen fyysinen tapa ei sovi, erilaisia koiria, eri herkkyyksiä jne.
Ja kun Cesarinkin lisäksi katsoo muita koiraohjelmia ja lukee muitakin teoksia, niin tulee kokonaiskuvaa.
Ei ole olemassa ongelmakoiria - on olemassa vain ongelmaomistajia: Näin on joku viisas tai "viisas" todennut. Monet koiraongelmistamme todellakin ratkeavat vain sillä, että omistaja oppii kommunikoimaan koiransa kanssa. Remmirähjän kanssa eläminen on raskasta, siksi koulutus on tärkeää, MUTTA aikaavievää, eli vaatii ohjaajalta kärsivällisyyttä.
Aluksi on syytä kartoittaa SYY, miksi koira rähjää? Ja oletkin hienosti analysoinut, että sinun koirasi rähjää, koska se on epävarma ja peloissaan. Kun koira on peloissaan, sitä rohkaistaan, sen itsevarmuutta kasvatetaan. Pelkäävää koiraa EI IKINÄ saa rangaista pelosta, eli kolinapurkki ja vesisuihku eivät todellakaan ole oikeita keinoja! Ne vaan pahentavat tilannetta, kun koira pelkää jo valmiiksi ja sen pelkoa vaan lisätään kolinalla tai suikeella.
Oma ohjeeni on siedättäminen. Kun koirasi jo kiehuu yli, se on niin raivon ja pelon sokaisemana, että ei se näe tai kuule sinua. Siksi onkin tärkeää, että et missään tapauksessa fyysisesti käy koiraasi kiinni, koska ihan varmasti se upottaisi hampaansa sinuun, siis purisi mitä vaan suuhunsa saisi. Ennakointi on kaiken A ja O. Nyt alkuun useiden viikkojen ajan VÄLTÄ kaikki koiraohitukset! Siis ei yhtäkään koiraa näköetäisyydelle. Se onnistuu kyllä, koska aina voit vaihtaa suuntaa, kääntyä ympäri tms. jos toinen koira tulee näköpiiriisi. Sitten viikkojen koirattoman ulkoilun jälkeen voitte ohittaa vieraita koiria KAUKAA ja nyt siis tarkoitan todellakin kaukaa, vaikka useiden kymmenien metrien etäisyydeltä niin, että koirasi on koko ajan rauhallinen. Ja siitä palkkaa SUPERherkulla, jota koirasi saa vain noissa ohitustilanteissa. Aika monelle koiralle esim. rasvainen metwursti on sellainen palkka, että oksat pois! Ja taas tällaista todella kaukaa ohittamista viikkoja, jopa kuukausia, niin että koirasi on KOKO ajan rauhallinen ja saa palkkaa. Kun aikaa kuluu koirasi alkaa yhdistämään asioita toisiinsa logiikalla: "Minä näen koiran, en pelkää, en ole epävarma, mä saan herkkua! Jipii" Ja kun tämä kaukaa ohittaminen onnistuu, voit hieman lyhentää matkaa. Kuitenkin koko ajan koiran ehdoilla. Jos se alkaa pelkäämään, otat pakkia ja kasvatat etäisyyttä. Ja taas uusi kokeilu ajan päästä. Tämä siedättäminen vie aikaa, paljon aikaa, useita kuukausia, jopa vuoden, riippuen siitä kuinka nopeasti koirasi pääsee eroon epävarmuudestaan. Idea on siis se, että koirasi kokee ohitukset turvallisiksi, eikä räyhää pelkoaan. Tee ohituksista mukavia niin, että koirasi ei tarvitse pelätä. ÄLÄKÄ ikinä päästä vieraita koiria oman koirasi luokse kun ulkoilette, vaan kerro koirallesi omalla käytökselläsi, että sinä et laumanjohtajana päästä muita, vieraita koiria oman koirasi luokse.
Tsemppiä!
Hei,
suosittelen että käyt jollain koirankouluttajalla "testauttamassa" koirasi. Sellainen neuvolakäynti ei paljoa maksa ja kouluttaja näkee mistä ongelmanne johtuvat. Koska eri syihin on erilaiset ratkaisut.
Jos koiralla on propleemia hermorakenteessa, se on ihan eri asia kuin se, että se koettaa suojella sinua. Tai ei luota sinuun. Tai saa jonkinlaista palkkaa tilanteesta. Yms yms yms.
Se voi hyvinkin olla, että ulkopuolinen näkee tilanteenne ja varsinkin sinun toimintasi aivan eri lailla.
Voit toki yksinkin koettaa ongelman ratkaista, mutta kuulostaisi siltä, että on jo kivinen tie takana, eikä vieläkään selkeää syytä MIKSI koira jatkaa toimintaansa kaikista yrityksistäsi huolimatta. Se että koira pelkää, ei ole syy, se on oire.
Meillä kärsitään myös räyhäämis ongelmasta ja paino sanalla kärsitään. Meillä on 2,5v rotikka narttu, joka alkoi rähistä toisille koirille n. vuoden ikäisenä. Aluksi se oli pientä, eikä tapahtunut kaikkien vastaantulijoiden kohdalla. Pärjäsimme herkuilla ja leluilla ihan hyvin jonkin aikaa, mutta nämä konstit lakkasivat toimimasta...ja nyt rähjätään kaikille oli välimatkaa metri tai 200 metriä.
Ja vuosi sitten liukkaalla kelillä räyhäämisestä aiheutui melkoinen vaara tilanne, kun en huomannut kadun toiselta puolelta talonpihasta tulevaa pientä koiraa, jonka neiti tietysti huomasi. Hyökkäys kohti toista koiraa oli sen verran raju ja pääsi yllättämään, että kaaduin ja luisuin istualtani keskelle autotietä, ja oli senteistä kiinni, etten jäänyt auton alle. Mutta koirasta pidin kiinni viimeiseen asti. Se kokemus jätti jälkensä, mutta yritin sinnikkäästi jatkaa lenkkeilyä normaaliin tapaan.
Minut valtasi kuitenkin pelko siitä, että jos en enää saa pidettyä koiraa hallinnassani, mikä ei ollut ennen tullut mieleeni, sillä en ole mikään pieni naisimeinen. Mutta ehkä vielä suurempi ongelma tuli siitä, että häpeän niitä tilanteita. Sama on miehelläni...ja räyhäämis tilanteen jälkeen on kiukkuinen olo. Mikä ei todellakaan auta!
Nyt tilanne on se, että niin minä, kuin miehenikin välttelemme tilanteita, joissa voisimme törmätä toisiin koiriin. Ja se ei ole asuinalueellamme kovinkaan helppoa. Ja pakko tunnustaa, että liikunnan ja ulkoilun määrä on tästä syystä vähentyneet. Ja muuttaessamme nykyiselle asuinpaikkakunnalle, ne harvat koirakaverit, joiden kanssa neiti tuli toimeen, jäivät kauas. Neiti ei ole saanut mitään kontaktia toisiin koiriin nyt yli yhdeksään kuukauteen.(mitä nyt ne muutamat kohtaamiset, jotka ovat olleet todellinen räyhäämis konsertti) Ulkoilisimme mielellään menemällä autolla kauemmas metsään, mutta autossa räyhääminen on vielä pahempaa kuin ulkona. Tilanne ei aina rauhoitu ennen kuin jompi kumpi meistä menee ja kirjaimellisesti rauhoittaa koiran koskettamalla sitä, pelkkä puhe ei auta, niin kiihdyksiin koira autossa tulee, nähdessään toisen koiran.Tunnen olevani todella huono koiran omistaja!!!! Jotainhan me olemme tehneet pahasti väärin, kun ny ollaan tässä tilanteessa.
Neiti on muuten äärettömän kiltti ja tottelevainen kaveri. Ja rakastaa ihmisiä yli kaiken!!! Luonteeltaan kuitenkin selkeästi hieman arka. Tiedän että koulutus olisi varmaan ainut ratkaisu ja nimenomaan meidän omistajien koulutus, mutta kynnys mennä on jotenkin tosi suuri. Ja minä itse en nyt lähiaikoina voi sinne lähteäkään, sillä olen viimeisillään raskaana. Mutta heti kun tilanne sen sallii olisi pakko saada itseä niskasta kiinni.
onko kenelläkään kokemuksia noista koulutuksista tai muutenkaan näin pitkittyneestä ongelmasta? Tarvitsisimme vähän tsemppiä ja hyviä neuvoja. Onko meillä mitään toivoa???
Joko menette pian ongelmakoirakoulutukseen tai sitten luovutte koirasta. Huonoksi homman tekee se, että ette enää pysty täyttämään koiran tärkeää perustarvetta eli liikuntaa. Kaikessa koulutuksessa opetetaan omistajaa hallitsemaan ja opettamaan koiraa. Kun teillä on tuollainen rotu, toimikaa pian, ennenkuin teidän koiranne on iltapäivälehtien otsikoissa tappajakoirana.
ei mitään neuvoja vaan suoraa toimintaa.
Käyhän Suomen Rottweileryhdistyksen sivuilla josta löytyy kaikki alaosastot ja kerhot koulutuksineen!
Totta.
Ei me toki liikunnasta ja ulkoilusta olla kokonaan luvuttu. Sen päivittäinen määrä on vaan tippunut entisestä reilusta 3 tunnista, n.1,5 tuntiin. Ja sen muoto on muuttunut kovasti. Pitkien katulenkkien sijaan meillä touhutaan lähi metsässä, joskin koira on oltava kiinni. Ennen koira pääsi myös juoksentelemaan isoissa metsässä vapaana, mutta silloin metsää oli ympärillä pilvin pimein ja nyt meidän ulkoilu plänttimme rajoittuu moottoritien ja junaradan väliin, jossa liikkuu myös muita ihmisiä.
Mutta en voi puolustella asiaa millään tavalla. Pelko ja häpeä räyhäämisen suhteen on ottanut meistä yli otteen ja sillä siisti! Ja koira on se joka meidän tyhmyydestä ja epäarmuudesta kärsii. Koirasta luopuminen on käynyt mielessä vaan todella todella heikkona hetkenä, mutta kumpikaan ei sitä näe todellisena vaihtoehtona. Koira on meille molemmille todella rakas ja suuri osa perhettä. Ja sen verran voin vielä koiran käytöksestä sanoa, että kukaan joka ei ole rähjäämistä itse nähnyt, ei meinaa uskoa sitä todeksi siitä kertoessamme, sillä neiti on muuten niin kiltti ja tottelevainen. Eli ihan läpeensä paha se ei ole tai me emme ole sitä sellaiseksi onneksi pilanneet.
Mutta nyt kysyisinkin, että millä tavalla meidän kannattaisi alkaa lähestyä tätä koulutus asiaa? Asumme pk.seudulla ja tarjontaa silläkin saralla taitaa riittää? Olisiko parempi hakeutua kouluttajalle joka olisi ns. erikoistnut tällaisiin tapauksiin vai tämän tyyppisiin rotuihin? onko kenelläkään mitään suosituksia....? Ja miten niissä koulutuksissa yleensä edetään?
Kynnys koulutukseen menemisestä johtuu osaltaan varmaan myös siitä, että entisellä kotipaikkakunnalla kävimme tokossa, jossa kouluttaja ei kertakaikkiaan osannut peittää sitä, mitä mieltä se on ko.rodusta ja muutenkin isommista koirista...Asenne huokui niin yleisesti lausutuista kommenteista kuin ohjeiden ja neuvojen antamisen tasapuolisuudesta....ja joskus myös kysymyksemme jätettiin huomioimatta kokonaan...liekö kyse ollut siitä ettei kouluttajan tieto/taito riittänyt.... enkä ole todellakaan ainut joka on asiasta samaa mieltä....ja sen takia se toko aikoinaan jäikin...utta tekosyyhän se minulle varmaan tämäkin enemmän on.
Nyt pitäisi osata heittää ennakkoluulot nurkkaan ja tarttua härkää sarvista!!!
Ja pakko myöntää, että jo asiasta kirjoittaminen on saanut minun häpeän tunnetta vähenemään....kirjoittamisen terapauttinen vaikutus!
Mutta jos joku osais vähän vielä potkia persuuksille!!!
Meidänkin koiramme on todella herkkä, toisinaan hyvin arkakin, valtavan rakastettava ja suurella tunteella elävä, mutta samalla todella rauhallinen koira. Luonnetestissä ilmeni se, ettei se koskaan nousisi ihmistä/ toista eläintä vastaan vaan suurista eleistä huolimatta alistuu välittömästi (Toimintakyky miinuksella vaikka terävyyttä, kovuutta ja taistelutahtoa löytyykin). Koira on kohtaamistilanteissa ehkä kaikkein eniten epävarma, ja siksi se haluaa karkottaa kaikki vieraat koirat pois näköetäisyydeltä heti ja välittömästi. Ja todellakin koiran käytös on hirvittävän nöyryyttävää ja noloa. Itsekin olen tullut lenkiltä toisinaan itkun kanssa pois ja senhän taas arvaa mitä sellainen mielentila itsellä koiralle aiheuttaa. Neiti on aivan vauhkona jos minulla on jokin hätä.
En usko että välitöntä keinoa rähinän pois kitkemiseen on, mutta meillä on selkeästi auttanut johtajuuden vahvistaminen (koiraa ei huomioida kun ainoastaan kutsusta ja ihmisen aloitteesta, "väistä", "pois"), sekä koiran kanssa touhuaminen (tottis, agility, haku, jälki). Erityisesti tottelevaisuus lisää hallittavuuden tuntua, eikä sitä harjoitellakseen tarvitse lähteä välttämättä kotoa mihinkään. Meillä vahvistetaan kotona (ja myös treenikentällä) tällä hetkellä lähinnä kontaktia, sivulla kulkemista ja ohjaajan lähellä pysymistä. KAIKKEIN TÄRKEINTÄ on ollut kuitenkin oman asennon, asenteen ja olemuksen nostaminen. Pyrin kulkemaan koiran kanssa itsevarmasti rinta edessä, pää pystyssä, ryhti hyvänä ja katsomaan aina suoraan eteenpäin. Huomasin itsestäni jännittyväni aina jo pelkästään siitä kun näin vastaantulevan koiran ja itselläni jännitystä ehkäisee se, että "unohdan" vastaantulevat ja katson heidän ohitseen. Hengittelyharjoituksia tulee myös tehtyä etenkin silloin kun olemme ohittaneet jonkun koiran suuren rähinän kanssa. Jatkan matkaa kuin mitään ei olisikaan sattunut. En enää hermostu ollenkaan yhtä herkästi (edes koiran huudosta), kuin aiemmin. Jos neiti hiljenee pelkästään "riittää" tuhahduksestani ym, meillä alkaa bileet (aiemmin tästä ei ollut toivoakaan vaan tilanne oli täysin sama kuin teillä nyt ja koiraan ei saanut mitään kontaktia edes kosketuksen kautta). Häpeästä on päästävä yli. Mikään muu ei auta kuin mennä tilanteisiin ja paikkoihin joissa koiria on paljon, harjoitella siellä. Aiemmin pahoittelin vastaantulijoille koiran käytöstä, mutta siitä tuli itselle vielä pahempi olo. Ja juurikin syyllisyys siitä etten hallitse koiraa, etten osaa tai ole tarpeeksi hyvä. On turha säälitellä itseään, ei auta kuin mennä päättäväisesti eteenpäin. Auttaa myös kun selvittää itselleen jo ennakkoon mitä haluaa ja odottaa koiralta/ itseltään ja toimii sen mukaan. Äänenpainot valitsen tilanteen mukaan sillä korvalla, miltä haluan kuulostaa (rauhoittava/innostava/vaimea). Kieltäessä pyrin ohjaamaan toiminnan muualle pelkän kiellon/ "ei"n sijaan. Äänen korotan ainoastaan silloin kun koira on saatava herätettyä transsista esim. vapaana ollessa pupun perään lähtiessä jolloin koiralta häviää ajan ja paikan taju kokonaan (paimenkoira kyseessä). Uskon ja luotan itseeni, ja usein ulos lähtiessäkin teen kotiovella päätöksen että nyt on turha yrittää jolloin olemus viestii vahvasti koiralle sitä että nyt minä olen vahvoilla. Tottelevaisuuden avulla "tässä" kulkeminen on tehokasta ja koira rentoutuu lenkin aikana (vapautan jalan juuresta ainoastaan käskyllä ja pissan/kakan ajaksi). Neiti tietää että sen tulee kulkea nätisti hihnassa (sekin opeteltiin ihan ensimmäisenä kun tytön saimme) ja käytän sitä toisinaan hyväkseni JOS näyttää siltä ettei rähinään tule mitään tolkkua -> kiilaan hivenen koiran eteen siten, että pakotan koiran itseni taakse (hihna pysyy löysänä jo nykyään näissäkin tilanteissa) ja komennan "riittää/ höp, mennään" ja jatkan eteenpäin huomioimatta asiaa sen enempää. JA KATSE AINA OHI VASTAANTULEVIEN! Koiraa katson näiden lenkkien aikana ainoastaan sivusilmällä siten, ettei koira sitä huomaa. Kun olemme menneet ohitse, varmistan ettei neiti jää enää pälyilemään taakseen, annan taas tiellä paremmin tilaa vierelläni ja komennan "tässä".
Suhteelle ja toisten koirien sietämiselle auttavat myös se, että jää oleskelemaan ja katselemaan toisten koirien ohimenoa/ puuhailua. Kokeile päästä treenikentän reunalle ja ole siellä niin kauan kunnes koira rauhoittuu ja saat siihen kontaktin. Omani kanssa voin nyt huoletta treenata ilman pantaa/hihnaa vaikka lähellä olisikin muita koiria, sillä treeneissä minä olen kaikki kaikessa (koiraa on rohkaistu siihen viimeisen vajaa vuoden ajan jokaisissa treeneissä nimenomaan kontaktin vahvistamisen kautta). Neiti saattaa haukahdella muutaman kerran, mutta pelkkä inahdus minulta saa sen tulemaan ihan liki ja pitämään katseen tiukasti minuun suunnattuna. Aiemmin koira menetti toimintakykynsä ja keskittymisensä kokonaan jos lähellä kulki vieras koira. Treenikenttä ja lenkkipolku ovat toki aivan eri asiat, mutta jostain on hyvä lähteä. :) Jos koira on lenkkipolulla vapaana ja vastaan tulee koirakko, en takuulla saa omaani siinä vaiheessa kontaktia/ koiraani tulemaan luokse vaikka seisoisin päälläni (menee räksyttämään ja kiertämään vierasta koiraa ympäri). Tästä syystä koira ei ole vapaana lenkkipolulla. ;)
Mutta siis hihnakäyttäytymisestä, kontaktin vahvistamisesta ja yhdessä tekemisen ilosta meillä lähdettiin eteenpäin. Hitaasti ja varmasti kohti parempaa, vaikka toki joukkoon mahtuu myös niitä päiviä jolloin iskee epätoivo.. Meidän omistajien ei auta kuin havannoida omaa koiraa ja sen käytöstä/ eleitä/ ilmeitä, ja yrittää ennakoida niin hyvin kuin mahdollista. Menkää ihmeessä treeneihin, sillä silloin myös omistaja-koira-suhde syvenee! Ja voi niitä onnen hetkiä kun koira ei aloitakaan rähinäänsä tai hiljenee käskystä.. Kaikki työ ja jokapäiväinen taistelu saman asian suhteen ovat todellakin noina hetkinä olleet sen arvoista.
Olet LÄMPIMÄSTI tervetulut SRYn alaosastojen järjestämiin koulutuksiin! Meiltä saat ihan varmasti paljon hyviä ohjeita ja vinkkejä, eikä KUKAAN todellakaan syyllistä sinua tai koiraasi. Kouluttajina ovat siis nimenomaan rotikoihin "erikoistuneet" koulutusohjaajat, joilla on rotikoista pitkäaikaista tuntemusta ja kokemusta.
Et kerro missäpäin pääkaupunkiseutua asustat, mutta LUULTAVASTI kuuluisit Uudenmaan alaosastoon. Uudenmaan alaosastohan järjestää ohjattua tottelevaisuuskoulutusta JA tapakoulutusta. Tapakoulutuksissa harjoitellaan nimenomaan kauniita ohituksia jne. Tapakoulutuksissa on siis joukko koiria ohjaajineen jossakin tilavassa paikassa (paikat vaihtelevat), jossa jokaisella koirakolla on siis tilaa, ihan kylki kyljessä ei tarvitse nyhjätä. Ohjaajan avustuksella tehdään erilaista treeniä, siis ohituksia ja ohjaaja neuvoo millä tavoin sitä koiran kontaktia kannattaa hakea ja miten palkata. Etäisyyttä saa pitää, niin että koiralla ohitukset menevät mahdollisimman rauhallisesti. Koulutusohjaajalle pitää ehdottomasti kertoa millaisia ongelmia koiran kanssa on, jotta hän osaa antaa parhaat neuvot. Tapiksista saat lisätietoja alaosastomme nettisivuilta. Koulutukset ovat siis tarkoitettu alaosaston jäsenille ja maksamalla jäsenmaksun (ohjeet SRYn sivuilla) olet oikeutettu osallistumaan koulutuksiimme. Jos haluat yksityistreeniä tai treeniä pienemmällä porukalla (esim. 2-3 koirakkoa) sekin saadaan ihan varmasti järjestymään. Itse olen ainakin valmis kanssasi harjoittelemaan ohituksia oman rotikkani kanssa, jos niin haluat. Kunhan vaan sovitaan aika ja paikka -pk-seudulla on monia sopivia paikkoja.
Rottweilermamia. Hän on varmasti meistä paras neuvoja.
kannatatteko te porukat sitä viimeisintä palveluskoira-lehdessä ollutta kirjoittajaa, että sähköpanta on koiralle OK asia?? pysyisin kaukan teidän kursseista jos palveluskoiraporukka on tuollaista
Itselläni on ollut monta koiraa ja täytyy sanoa että kaikessa muussa olen onnistunut melko hyvin koirien kasvattamisessa (esim. yksin olo, luokse tulo) mutta se räyhääminen, viidestä viimeisestä koirasta kaksi on ollut tosi räyhääjiä, yksi räyhää silloin tallöin ja kaksi ei oikeastaan koskaan. Nyt on kolme koiraa ja niistä yksi räyhää kaikille, yksi joillekin koirille (kaikille mustille) ja yksi ei kenellekään. Vien niitä kaikkia yhtäaikaa lenkille ja jos vastaan tulee muita koiria niin useasti vaan käännyn kylmästi ympäri jos ei ole aivan välttämätön pakko mennä. Ja jos koirat räyhää niin olen oppinut vaan kylmästi menemään eteenpäin ja ajattelemaan että kun en nyt kertakaikkiaan ole onnistunut kitkemään tuota räyhäämistä pois niin lenkille mennään siitä huolimatta. Ja joskus jos vastaan tulee koira joka räyhää meille ja omat koirat ei sattumoisin räyhää niin tuntuu melkein pahalta katsoa kun ihmiset yrittävät vaikka mitä keinoja että saisivat sen räyhäämisen loppumaan. Itse olen sen hyväksynyt ja menen vaan koirien kanssa lujasti eteenpäin ohitustilanteessa jos en pysty sitä välttämään. Olen kyllä kokeillut kaikenlaisia keinoja mutta en tiedä miksi toiset koirani eivät rähise koskaan ja toiset rähisevät jatkuvasti. Luulisi että kun yksi rähisee niin muutkin yhtyisivät siihen. Kirjoja olen lukenut, käynyt kursseilla yms. mutta eipä ole paljon auttanut.
Todellakin OK, oppii todella äkkiä ja muistaa hyvin eikä aiheuta edes kuin hieman säikähdystä, aivan uskomattoman hyvin tottelee koira kun muistaa jutut, ei ne tod ole tyhmiä, kusettavat omistajia mennen tullen ja tekevät mitä huvittaa jos se sallitaan
kullkaas. mistä näitä kouluttajia oikeen löytyy, pienellä paikkakunnalla tuore koiranomistaja on ihan ö.Samoin kiinnostaisi toko ja agility ja muu toiminta muiden kanssa, vaan mitä sitä tietoa noukkisi, kun ei tunne ketään joka jotain harrastaisi.
Joitain vuosia sitten hankimme,ensinmäistä kertaa elämässä,täyskasvuisen 4,5v.(edelliset tulivat pentuna)Saksanpaimenkoiran. Tiesimme sen räyhäävän muille koirille,mutta poikapa sai oikein "RAIVO-RAIVO"-KOHTAUKSIA,Sainpa itsekin jalassani tuntea hampaat,Pari kertaa.
Hetken koira oli tosiaan ihan sekaisin,ei auttanut,lelut,namit,siedätyshoito,ei mikään,ei kuullut&nähnyt kuin toisen koiran.
Päädyimme radikaaliin ratkaisuun;urokselta "PALLIT POIS"-no eihän se samantien rauhoittunut,mutta rauhoittui kuitenkin.
Vieläkin sen "PAKKO" muutama... sana sanoa,mutta ei siinä mittakaavassa.
Tapa se rakki, nirri pois räksyttäjiltä.
Samaa mieltä, piikki räksyttävän paskansyytäjän takaosaan. Vähän nytkyy ja värisee, ja maailma on taas vähän parempi.
Kokeilisin sinun tilanteessasi tottelevaisuus koulutusta. Olin oman koirani kanssa, eikä se enää räyhää toisille koirille ohituksessa. Kolinapurkilla saat koiran huomion itseesi, ja voit silloin esim. yrittää rauhoitella sitä
oppii väistämään ja saatte rauhan.
Hirveen pitkiä vastauksia oli, en kaikkia jaksanut lukea niin en tiedä oliko joku muu jo sanonu tämän :---------D Tuota.. Kaverin koira saatiin ainakin kuriin ihan hyvin tällä tavalla. Ennen rähjäsi kaikille koirille tuli vastaan ja nyt kävelee hihnassa tosi hyvin. Aina kun huomattiin, että tulee muita koiria vastaan ja näytti että sillä alkais korvat mennä taaksepäin ja muutenkin keho jännittyi että kohta rähähtää taas, niin nykäistiin hihnasta, sanottiin että "mennään" ja käännyttiin 180 astetta ympäri, käveltiin sellaset 5-6 askelta toiseen suuntaan. Vietiin huomio muualle heti siinä vaiheessa kun alkoi näyttää vähän hammasta tai edes pientä merkkiä tappelusta. Sitä sai toistaa mutta ei mennyt edes kauan kun samana päivänä jo käveli paremmin. Pitäähän sitä jatkaa vielä muinakin päivinä tietysti.
Klassinen remmikuuri tehoo koiraan kuin koiraan. Tommonen räkyttävä hurta ei pidä omistajaans ayhtän minää, ei kunnioita tipaakaan. Se on opetettava kunnioittamaan omistajaansa. Muuta mahdollisuutta ei pidä antaa. Joka ketta kun räyhää, niin sen elämä on tehtävä helvetiksi. Muuta keinoa noissa tilanteissa ei ole eikä tule. Lässypuheet vastuutonta paskaa. Asia nähty tuhat kertaa kymmenien vuosien aikana. Tyhmille vellihousuille ei pidä koiria antaa. Ne tekevät koiristaan hulluja ja vaarallisia kaikelle liikkuivalle.
vanhakantaista hapatusta! johtajuusajattelu joutaa romukoppaan! koira ja susi ei ole sama asia ja tuollaiset näkemykset "opittava kunnioittamaan" vain vahingoittaa koiraa!
koiran on tajuttava että seuraukset ovat ikävät jos "ilottelee" vaikka sitä ei sallita
Mikään kuiskailu auta
Sellanenhan on ja muka auttaa...
On helppoa,mutta se vie omanaikansa.Yleensä näissä räyhäämisongelmissa koira on saanut käytökselleen vahvistusta ja siksi se räyhää. Mutta ongelman poistamiseksi aletaankin vahvistamaan rauhallista käyttäytymistä ja näin koira oppii uuden ja toivotun tavan kohdata koiria.
Koirat ovat tänäpäivänä degeneroituneet niin alkeelliselle tasolle, ettei niistä ole ottamaan vastuuta itsestään. Koiranne tarvitsee siis jonkun, josta on suojelemaan sitä. Se on vailla turvallisuudentunnetta. Mutta niin kauan, kun ette pysty sitä sille tarjoamaan, niin teidän velvollisuutenne on pitää huolta siitä, ettei koiranne joudu tekemisiin näiden asioiden kanssa, jotka aiheuttavat siinä hermostuneisuutta.
Ei se ole koiranne vika, jos sillä on huonoja kokemuksia muista koirista. Ei ole myöskään uhrin vika, jos tulee raiskatuksi pienenä. Mutta auta armias, jos sen jälkeen pakotetaan vielä tekemisiin samankaltaisten ihmisten kanssa, niin vaihtoehtoja on tasan kaksi; pakene tai taistele! Ja piuhan päässä roikkuva koirahan ei pakoon pääse...
Kastroikaa koiranne? Se rauhoittaa luonnetta uroksilla. Ja seropilla nyt tuskin pentuja ryhdytään tarkoituksella teettämään.
Koska koira on laumaeläin ja sinä sen johtaja, koira haukkuu ja sinäkin alat rähisemään koiralle niin se käsittää sen niin, että sinäkin rähisisit koiralle joka tulee vastaan. Meillä oli aikoinaan iso rotweiler uros ja se oli hankala ohitustilanteissa, varsinkin kun se oli juuri siinä murkkuiässä eli täysikokoinen pentu. Siinä oli aina työtä, että sai pidettyä koiran kiinni ja eräs koiraqkouluttajaystävämme neuvoi olemaan täysin hiljaa kun koira aloittaa haukkumisen.
Teimme aina näin: kun näin vastaantulevan koiran, aloimme valmistelemaan ohitusta. Menimme koirani kanssa tien sivuun, istutin koiran ja pidin herkkupalaa kädessäni niin, että koirani huomasi herkkupalan. Käskin pysymään paikoillaan ja kun ohitustilanne alkoi lähestymään, koira huomasi vastaantulijan ja se nousi joka kerta pystyyn ja tuijotti tulevaa koiraa. Kärsivällisesti ilman sanoja näytin koiralleni herkkupalaa, käskin kerran/pari kertaa napakasti istumaan ja sanoin että paikka. Tätä mä toistin, kunnes alkoi rähinä, pidin koirasta kiinni ja hiljaa pitelin koiraa kunnes ohitus oli ohitse. Kun koirani rauhoittui, otin kontaktin koiraani, näytin herkkupalaa ja käskin istumaan. Kun koirani totteli, kehuin sitä hirvittävästi ja palkitsin sen namipalalla. Tätä toistettiin viikkotolkulla, mutta pian ohitukset johtivat siihen että koirani meni jo automaattisesti istumaan ja oli vierelläni aivan hiljaa ohitustilanteissa! Olin tietysti onnellinen, rotikka on niin iso koira.. Ja enää ei ollut ongelmia :)
Missään nimessä ei saa torua koiraa vaikkei se heti tottelisi. Ja itse ei saa alkaa huutamaan missään tilanteessa, omalla rauhallisella esimerkilläsi laumanjohtajana osoitat koirallesi, että vastaantulija ei ole uhka. Tsemppiä!!
Eutanasiahinnastoa suomalaiselta elänilääkäriasemalta tässä:
Koira
alle 2 kg 38€ yhteistuhkaus 26€
2 – 10 kg 47€ yhteistuhkaus 56€
10 – 20 kg 60€ yhteistuhkaus 63€
20 – 40 kg 69€ yhteistuhkaus 78€
40 – 60 kg 80€ yhteistuhkaus 94€
yli 60 kg 91€ yhteistuhkaus 110€
Ei tule edes kalliiksi. Tuhkaksi vaan ja uutta koiraa kouluttamaan.
Minusta on hienoa että koiranomistajat opettelevat ns. koirien kieltä, paneutuvat ongelmiinsa ja haluavat löytää koiralleen oikean koulutustavan, ja nimenomaan sen koiramaisen tavan minkä koira ymmärtää.
Kaikki koirat (ja eläimet) vaativat omistajaltaan työtä ja huolenpitoa ja on haastavaa että koirat eivät ole samanlaisia vaan erilaisia yksilöitä.
Miksi ottaa koira, jos siitä aikoo luopua? Ja väkivallasta vielä, että se ei varmasti tee koirasta onnellista, ihmettelen jos omistajasta tekee. Väkivallalla omistaja saattaa varmistaa johtahan paikkansa ja varmasti myös koiran pelon omistajaansa kohtaan, mutta siinä vaiheessa on turha odottaa koiralta kunnioitusta. Jos tällaiseen kotiin on koira joutunut, niin silloin eutanasia (koiran tai omistajan) ja koiraton koti on ehdottomasti parempi vaihtoehto.
Tsemppiä kaikille koiranomistajille koiranne koulutuksessa!!!
Koira on täysin sitä, mikä on kasvattaja. Meikäläiselläkin...ahaa vaimo tulee...
niille ei sanota jotta ei ja sitten kun se tekee oikein niin silitä ja sano hyvä?kauheen monimutkasia
juttuja,onkohan se koirakaan noin älykäs kun ajatellaan?
Hei.
Yksi keino josta ei vielä ihmiset täällä olleet maininneet on Vilanderin Pertin metodi. Se perustuu johtajuuteen ja on myös tehokas vaikkakin pirun kallis. Tuttavani tanskandoggi, joka räyhäsi todella pahasti saatiin aisoihin tällä keinolla. Olen myös kuullut muista onnistuneista tapauksista.
Kävimme itse alkuvuodesta Pertin luona neuvolakäynnillä ja tarkoitus olisi mennä siihen perusteellisempaan "koulutukseen" . Meillä ei tosin ole räyhäämisongelmia vaan vapaanapito ja luoksetulo tökkii.
Käy tsekkaamassa www.koiraneuvola.fi (en osaa linkittää.. :-( ) ja saat sieltä lisäinfoa missä päin on lähin metodia toteuttava kouluttaja ym. hyödyllistä.
Toivottavasti löydät apua.
Ai se tulikin linkkinä se osote.. olen jälleen viisaampi :-))).
ota koira naruun äläkä päästä viereltäsi sekunniksikaan pois!
Hillitse heti!
Sinun pitää olla se joka määrää!!!
Katso teeveestä "koirakuiskaajaa" ,joka jaksossa tulee kaikki olennainen laumanjohtamisesta esiin!
Mutta miltä kanavalta tämä näkyy? Eikö se ole jokin maksullinen kanava? Voiko nähdä netistä ilmaiseksi?
koirakuiskaaja on kyseinen cesar millan josta ylempänä puhutaan.
ja aiheen aloittajalle.oletko seurannut koirasi eleitä (häntää,korvia kroppaa muuten)?
ongelmakoirakouluun vaan ni siellä asiat valkenee.
Ladatkaa Koirakuiskaajaa netistä, jos yhtään osaatte englantia. Isohuntista/Mininovasta/Pirate Baystä löytyy, kun hakee nimellä Dog Whisperer. Kannattaa aloittaa ekasta kaudesta.
ÄLÄ MISSÄÄN nimessä tuota Cesaria kuuntele! SIis sehän on tosi raju koiria kohtaan!! se kohtelee niitä aivan liian kovaa välillä!
Meillä on ainakin toiminut todella hyvin noi Cesar Millanin koulutus. Cesar kouluttaa koiria energialla ja käyttää koira psykologiaa ei ihmis!!
Nimenomaan! Luulen, että Cesarin vastustajat eivät useinkaan kykene päästämään irti ihmismäisestä ajattelutavastaan, vaan kuvittelevat koirien kokevan maailman samanlaisena kuin me sen koemme. Minusta se on itsekästä.
Tunnen monia älykkäitä ja herkkiä ihmisiä, jotka nähtyään jakson Koirakuiskaajaa ovat heti oivaltaneet, että tämän ukon puheissa ja toiminnassa on järkeä. Heidän koiransa ovat nykyään paljon onnellisempia ja tottelevaisempia kuin aiemmin. Samoin oma koirani.
Me saamme koirilta niin paljon, että on vain oikein ja kohtuullista antaa jotain takaisin. Ei sitä, mitä me haluamme, vaan sitä, mitä koirat tarvitsevat.
millaisen taho kurssille menet. moni "kouluttaja" käyttää vielä vanhoja johtajuusoppeja eikä siinä tule mitään koiralle hyvää opittua. kokeile pehmempiä koulutusmetodeja käyttäviä tahoja, kuten Rakkaat Haukut tai Masseter
Piikille vaan niin johan loppuu rähjääminen.
Ei vtu koiria aleta lopettamaan pelkästä rähjäämisestä!! Mikään eläinlääkäri ei lopeta tervettä koiraa! Ei edes, vaikka se olisi sekarotuinen! Vain todella vanhat, tai jotenkin sairaat koirat viedään piikille. Lopettakaa nuo "hyvät neuvot", vaikka olisitte miten turhautuneita!
Siellä on taas murkkuikäiset pojat asialla, koulussa ollut niiku vidu vidua ja sitten niiku kivaa pistää mitä vaan koirapalstalle! Sit se on niiku hih hih.
Läksyjä taas tekemään pojat ja cokis pois näyttiksen läheltä!
Noin käy ihmisille jotka ottavat koiria ja eivät osaa kasvattaa niitä. Nyt kun olet kasvattanut koirasi päin honkia niin uudelleenkasvatus ei välttämättä ole enää mahdollista.
Heippa, kokeile tätä vaikka kuulostaa naurettavalta ehkä..kehu koiraasi koko ajan kun näette toisen koiran tulevan, kun hän vetää sano ei vedetä, ei riehuta jne..kehut taas ja toisen koiran kohdalla kun hän vetää ja räyhää, kehu toistakin koiraa" ai kun hieno koira, aiii kuinka hieno koira, ihana koira jne..ja taputat omaa koiraasi koka jana myös kehue sitä, meillä on auttanut tämä, keksin sen itse, eli tuen oman koirani oloa kehumalla sitä ja sitten kun kehun toista koiraan omani nähden hän on ajatellut mitä luultavimmin, että kun emäntänikin tykkää tosta rakista niin kai siinä on jotakin hyvää:)) kokeile, kannattaa..ajan kanssa helpottaa koko ajan. Sano koirallesi, ollaan nätisti kun toinen koira tulee..oppii mitä se tarkoittaa..
Mites sitten pystyn ennalta ehkäisemään ettei meidän jätistä tule remmirähjääjää?
Vinkkejä otan mielelläni vastaan ettei näin kävisi, tähän asti kaikki vielä ok, uros on 7 kk..
Mutta, uhmakin vasta edessä.. :)
anna sille haulikosta
Teillä on täällä pokkaa haukkua ammattilaista ja ette itse pysty hallitsemaan koiraanne? Hmmm.. Koiralle tehdään heti pennusta selväksi kuka on pomo ja kuka hihnaa taluttaa, tässä teillä on mennyt heti metsään!
Et siis pysty hallitsemaan koiraasi? Miksi? Koska se on ottanut vallan ja luulee että räyhääminen on oikein. Miksi? Koska on tullut tilanne jossa koira on saanut räyhätä etkä ole sitä kieltänyt! 1 1=2
Ei kauheesti tarvii päätä miettiä että missä on vika.
Kaikille koiran ja eläinten ystäville suosittelen lämpimästi eläintarhapeliä osoitteessa http://Jutta77.mondozoo.com :) Tosi kiva ja sympaattinen peli!!!
Heippa!
Lyön pääni pantiksi , että Rakkaat haukut osaavat auttaa sinua. www.rakkaathaukut.fi
Sieltä löytyvät takuuvarmasti elämänohjeita (ja kursseja), jolloin sinun, ja ennen kaikkea lemmiksi elämästä tulee onnellinen. Opit ymmärtämään koiraasi. Itselläni myös remmiahdistusta poteva koissu, ja loistavia tuloksia on saatu aikaan.
Lue myös Turid Rugaasin kirja; kiskomatta paras.
Lisäksi varoituksen sana ja myös vinkki muista palstalle kirjoitelleista. Ei pidä uskoa suppeasti koiran käsittely neuvoja. Johtajuus tyyli on jo melko vanhanaikainen tapa koulia koiraa. Sama tyyli ollut jo vuosikymmeniä, eikä mitään kehitystä tapahtunut.
Hyvin ollaan selvitty kuitenkin, vieläpä rullaluistimilla, vaikka koira vasikan kokoinen. Ei kovin hurjana käy ja nykyisin tottelee, koska emännän sana on laki. Jos se ei toteudu, siitä rangaistaan. Koira tietää sen. Pidän elukkaa vapaana usein lenkillä kuonokoppa päässä. Näin saa nauttia liikkumisesta ilman narua. Leikattu uros. Ei voi purra tai raiskata ketään kun kumpikin pää hoidettu tilanteen tasalle... :DDD Harmiton siis irtiollessaan. Perus kiltti kyllä muuten. Tottelee yleensä sanaa vaikka muitekin koiria. Ei voi silti tietenkään riskeerata. Vastaus on: KUONOKOPPA. Niitä on erilaisia, kokoisia, värisiä ja näköisiä. Meidän otuksella nyloninen. Niitä on myös neopreenisena. Koira tottuu siihen ja lopettaa sen kalttaamisen kun huomaa ettei se saa sitä omin neuvoin päästään - hyväksyy asian.... :)
Olen lukenut päällisinpuolin vastauksia aloittelijalle ja tarkasti rotikan omistajan kirjoituksen ja koen että hyviä vastauksia on kaikki jotka kertovat C. Milanin opeista.
Sen vuoksi koska olen käynyt läpi kaikki mahdolliset tilanteet ja vain niistä on ollut apua.
Aloittaja on kuitenkin sanonut kantansa ja hyväksyn sen että ei käytä näitä oppeja, eikä varsinkaan jos joku ne hänelle kantaa eteen, valitettavasti.
On nimittäin ihmisiä(nekin olen nähnyt ja kokenut)jotka eivät jostain syystä voi ottaa vastaan ratkaisua jos se ei tule heistä itsestään.
Siksi ihmettelenkin miten noin perusteellisesti koiraan syventynyt ihminen ei näe omaa mokaansa ja sitten vielä kirjoittelee tänne ja kysyy muka neuvoa!!!
Annan aloittelijalle vinkin joka toimii mutta vasta sitten kun kertoo lyhyesti mikä on ongelma.
Ihminen ainoastaan yrittää hintaan mihin hyvänsä olla sinut itsensä kanssa. Koiran ei edes tarvitse yrittää.
Rotikan omistajalle : Kehoittaisin, ei niinkään itsesi takia vaan lapsesi takia laittamaan tälläisen koiran pois, sillä se on liian vaarallinen sellaisen käsissä joka ei sen luonnetta ymmärrä, niinkuin sinä nyt olet kertonut ongelmasi muodossa.
Valitettavasti on monta muuta jotka myös jostakin ihmeelisestä syystä hankkivat tuon rodun ensimäiseksi tai viidenneksi koiraksi mutta eivät koskaan toiseksi.
Ongelmakoirakouluttajat katsovat sinua ja koiraasi ja osaavat antaa teille tarpeelliset ohjeet, joilla korjaat ensin omasi ja sitten koirasi käytöksen. Aivan turhaa netistä hakea ohjeita, kun meitä ihmisiä (ja koiria) on niin erilaisia. Meillä tehtiin se virhe alkuun ja kaikenlaisella kurituksilla ja lässytyksillä saatiin koira entistä vihaisemmaksi ja pelokkaammaksi. Käytiin ammattilaisella arvioinnissa ja yhdellä tunnilla josta saatiin henkilökohtaiset ohjeet, nykyään ei ole ongelmia. (tämä ei tietenkään tapahtunut yhdessä yössä vaan meillä meni puoli vuotta käytöksen korjaamiseen). Turha kuvitella, että minkään lyhyen kurssin avulla pääsee ongelmasta, teidän elämä on muutettava niin, ettei koiran todella tarvitse päättää itse mistään.
googleen hauksi esim: ongelmakoirakoulut* ja alkaa kouluttajia löytymään kun jaksaa etsiä..
Kuvailemasi on aivan tavallista koiran laumakäyttyäytymistä. Mutta vaikuttaa, että koirasi näkökulmasta lauman arvoasteikko menee ensin miehesi, koira itse ja sinä lauman vähäarvoisimpana.
Tämän toki ovat kai kaikki täällä osanneet tulkita, kyse onkin kai siitä miten ongelman saa hoidettua. Omalla kokemuksella voin kertoa ettei luonteeltaan aran koiran opettaminen suju ainoastaan kaapin paikan näyttämisellä (siis kaikissa tapauksissa). Meillä alettiin edistymään jopa vasta kun kaikki pakotteet ja purkit ym jätettiin pois. Toiset koirat kun ovat kovempia kun toiset ja toisilla saattaa olla periytynyttäkin luonnevikaa, jota sitten väärällä tavalla tietämättä vahvistetaan. Koira on toki koira ja sen kuuluu tietää paikkansa, mutta jos ei sitä oikein opeta niin sama kun yrittäisi kuuluisa takapuoli edellä puuhun kiivetä.. tai opettaa koiraa tekemään niin ja sitten ihmetellä kun se ei tottele..
hävitä se rakki, tai koita saada sille lääkitys pelkoihinsa. älä kuitenkaan nauti lääkkeitä itse. rähisevä koira pelkää, häntää heiluttava nauraa. käsittääkseni normitallaaajan ei tarvitse muuta tietää koiraa valittaessaan pentueesta, tai jo vanhemmalla iällä olevaa. pelkäävää koiraa ei kannata pitää liian kauan, lopulta se kuitenkin puree omistajaansa.
Tiedoksi vain hännän heilutus ei ole merkki koiran naurusta. Myös vihainen tai rähjäävä koira heiluttaa häntää. Häntä kertoo kiihtymisen asteen, niin hyvässä kun pahassa.
vasta asiantuntija! Mistä teitä on tähän keskusteluun nyt parin päivän aikana löytynytkin? Jokin uusi superihmisrotu?
....koiran kasvattaja, koira pitäisi ottaa sinulta pois!!!!!!
Kuulostaa raivostuttavalta koiralta kertomasi perusteella. ;(
En osaa auttaa, mutta suosittelisin kissaa. ;) Kissit ei räksytä.
..annat tai myyt ärsyttävän koirasi pois ja ostat kissimirrin. (^_^)
Kävin hakemassa silkasta uteliaisuudesta Cesar Millanin kirjan.
Jumankauta mitä liiba laabaa ja asioiden kiertämistä satoja sivuja.
Itse asiaan ei paneuduta heti, vaan puhutaan linnuista, kaloista, ihmisistä.... hitto jos olisin tiennyt, että kirja on täynnä joutavaa läpätystä, olisi jäänyt ostamatta.
Missä kohtaa kirjaa tulee ne vinkit koiran käsittelystä?
Menee hermo, kun joutuu lukemaan turhaa liibalaabaa
Heh. Kuten jo aiemmin tässä keskustelussa sanoin, kannattaa tutustua ennen kirjan lukemista Dog Whisperer -sarjaan. Ihmiset usein uskovat vasta, kun näkevät. Energian käyttöä ja esim. oikeanlaista hihnakävelyä on sitä paitsi vaikea selittää sanoin. Mielestäni kirja oli kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoinen.
Sarjaa saa muuten ostettua DVD:näkin jostain Anttilasta tms., jos englannin kieli ei ole oikein hanskassa tai ei muuten vain halua sitä netistä ladata.
P.S. Harvinaisen häiriintyneet nuoret(?) ihmiset ovat jaksaneet tähän ketjuun kirjoitella koiran lopettamista ehdotellen. Luultavasti he vain pelleilevät, mutta aika huolustuttavaa sekin on, jos tuollaiset asiat ihmistä huvittavat.
No minä en onneksi ole häiriintynyt nuori, minä vain ehdotin kissaa. (^_^)
Veikkaan että tässä ketjussa on sen takia ollut niin paljon "vitsikkäitä" koiranlopetusvinkkejä selkeästi ei-koiraihmisiltä, kun tämä ketju on laitettu tuonne top kymmenen keskusteluihin, ihmiset sitten uteliaina klikkaavat ketjua, ja niihin kuuluu myös koulusta just päässeitä murrosikäisiä beavikseja ja buttheadeja.
Cesarin filmien suhteen saa kanssa olla tarkkana, menetelmät joita käyttää välillä, ovat sellaisia, että ovat taviksemman koiranomistajan käsissä mahdollisesti riskikkäitä, esim. fyysisen kautta koskeminen ja opettaminen, joka pahimmillaan voi mennä eläimen ärsyttämiseksi ja potkimiseksi yms väärissä käsissä.
Cesar Milan on kuitenkin ehdottomasti tutusmisen arvoinen tapaus ja häneltä voi poimia tosi hyviä juttuja (paraskin puhuja minä tässä, en ole lukenut kirjaansa, mutta katsonut ohjelmiaan ja lukenut netistä juttua) ja olla nielemättä liian autoritaarisiksi meneviä juttuja.
Aiemmassa viestissä laitoin jotain tällaista, mutta siinä viestissä ei tietenkään taas "totuttuun" tapaani toiminut se linkki... Jospa nyt toimisi, tässä myös samalla ylempään viestiini liittyvä linkki nyt toimivana (toivottavasti :D) :http://www.youtube.com/watch?v=fgHnp-AD9zk
Eli tässä näkyy hyvin se, miten Cesarin tatsi vaatii juuri oikeanlaisen tatsin, ajoituksen, energian ja saattaa olla arveluttava taviksimpien koiranomistajien käsissä. On myös eri koiria, eri herkkyyksiä, eri tapoja jne, joten sovellukset aina katsottava tapauksittain. Bikini nyt sattui tykkäämään Cesarista, okein katseesta näkyy palvontaa, mutta jollekin muulle koiralle ko.tapa olisi voinut olla huonompi. Ja tuon naisen tekemänä, no, toivottavasti nainen tajusi asiat jne, eikä potkiskele koiraa enää jatkossa. :D
Ei hemmettiä... Jospa 3.kerta toden sanoo ja linkki näkyisi.
http://www.youtube.com/watch?v=fgHnp-AD9zk
Heh heh... :D
sinulla koirakin? Miten tulet toimeen eri lajin kanssa, jos sinulla on noin paha keskittymishäiriö?
Sakemaanikko, kenelle tarkoitit tuon?
Hän tarkoitti sen varmaan Marttipertille... Huom! Seuraa viivoja... ;)
:D Tai sitten Staatanlle, joka ei ollut jaksanut lukea kirjaa...
Ajattelin omaakin viestiä, kun noiden linkkien kanssa ollut säätämistä, mutta nyt muuten olen tainnut ratkoa miksi linkit eivät välillä onnistu ja välillä onnistuvat: linkki pitää laittaa kokonaan omalle uudelle rivikohdalle, jostain syystä. Linkkien siis pitäisi toimia myös keskellä lauseita, mutta ainakaan noilla aiemmilla kerroilla eivät toimineet (tuolla yllä).
Ja nämä rivit menevät myös vastauksissa vähän silmissä vilistävästi.
No, saakutti, kait sitä ollaan täysin tumpeloita, hyväksyttävä on.
Kyllä nuo viivat menee ihan selvästi tuossa, mutta tosiaan välillä pää sekoittuu jos pitää seurata pitemmälle.
Tuosta sinun linkki häslingistä vielä:
Huomasithan että olit kahdessa aiemmassa url-osoitteessa laittanut "kaksoispisteen" (:) osoitteen eteen, siis http:n eteen. Linkki toimii normaalisti tyhjällä rivillä sekä tekstien välissä kunhan siinä ei ole kiinni mitään ylimääräisiä merkkejä, jos jokin merkki on http:n edessä niin silloin osoitteesta ei tule linkkiä. :)
Esimerkkinä olit laittanut näin:
:http://www.youtube.com/watch?v=fgHnp-AD9zk
Mutta kun linkki toimii näin:
: http://www.youtube.com/watch?v=fgHnp-AD9zk
Toivottavasti tuosta oli jotain apua! :D
Niinhän se onkin, kaksoispistettä ei saa laittaa heti linkin eteen "kiinni" vaan hajurakoa pitää olla. Kiitti jelpistä, et ole aivan palikka vaikka nimimerkissä onkin neliötä! ;-D
Nimimerkki koirakuisk., vaikka minä aina olenkin tyrkyttämässä Cesarin oppeja, olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisten ei todellakaan pitäisi ensimmäisenä ryhtyä potkimaan, tökkimään tai selättämään koiriaan. Cesarin tapauksessa nämä tavat toimivat, koska hän tietää mitä tekee, hänen energiansa on oikeanlainen ja hän valitsee toimintatapansa ongelman laadun ja koiran luonteen mukaisesti. Joissain jaksoissa Cesar mm. houkuttelee koiraa namupalojen avulla. Jos koira on ns. punaisen vyöhykkeen koira tai itse on epävarma oikeasta lähestymistavasta, on varmasti parasta hakeutua heti ammattiauttajan luokse. Muistaakseni joka Koirakuiskaaja-jakson alussa sanotaankin: "Do not attempt these technics without consulting a professional".
Itse olen poiminut Cesarilta juuri tuon energian käytön, jota yritän jatkuvasti harjoittaa, sekä johtajuusajattelun. Uskon, että jo pelkästään niihin keskittymällä ongelma kuin ongelma lievenee tai kenties jopa kokonaan poistuu.
Kun huoh saatanalle.
Tavallisesti niin tyyni ja asiallisia neuvoja antava Sakemaanikkokin näyttää jo menettävän hermonsa näiden vastarannankiiskien kanssa... ;)
:-)
Niin vähän aloin ajatellakin, oli vain itsellä just silloin pinnassa noloutta linkkihäslingistä...
Hehee... :D
Sellainen koira millainen omistaja.
elä menneisyydessä! Sen sijaan omistajat voivat omalla olemuksellaan ja käytöksellään, tunteillaan vaikuttaa koiran nykyiseen käyttäytymiseen. Jos jokaisen vastaantulevan koiran kohdalla, omistaja odottaa että taas vedetään ja räksytetään toiselle koiralle niin oletettevaa on että niin käykin. Koira vaistoaa jos omistaja odottaa jotain pahaa tapahtuvaksi ja käyttäytyy sen mukaisesti. Siispä, kuvittele olevasi vaikka poliisi, isolla auktoriteetilla ja kävele ryhdikkäästi koirien ohi, koirasi seuraa sinua. Sinä olet laumanjohtaja ja laumaksi kutsutaan yhtäkin koiraa ja tämän omistajaa. Kiinnitä huomiota siihen miten käsittelet hihnaa, kireä hihna on koiralle suora merkki siitä että nyt pitää hermostua. Puuskassa olevat kädet, ryhditön kävely ovat koiralle selkeitä merkkejä omistajansa epävarmuudesta, tällöin koira voi kokea että nyt on hänen aika ottaa ohjat kun omistaja on heikko. Hermostununeisuus äänessäkään ei ole hyväksi.
Koiran käyttäytyessä huonosti, unohda koiran nimi. Komenna lyhyesti, painokkaasti. Istu! Seuraa! Maahan! tms. Koira ei tuossa tilanteessa huomiota tarvitse ja jo koiran omalla nimellä kutsuminen on ns. palkinto koiralle. Anna koiralle makupaloja vain jos koira ei ole punaisen vyöhykkeen koira, tämänkaltaiset koirat eivät siinä tilassa ajattele syömistä vaan tappamista. Eivätkä kiihtyneessä tilassaan kykene edes syömään. Jos ruoan antaa tuolloin, on hyvinkin mahdollista että oksennus tulee. Jos nyt ylipäätään makupala edes menee alas. Vie koiran huomio muualle, käytä korkeita ääniä (koirapilli, naksutin tms), käänny takaisin tulosuuhtaan, niin monta kertaa kuin on tarvis. Kääntyminen harhauttaa koiraa, vaadi koira seuraamaan sinua. Pienestäkin virheestä, käänny takaisin ja sen jälkeen käännyt taas haluamaasi suuntaan. Lisää koirasi liikuntaa! Turhautunut koira käyttäytyy huonosti.
Meillä oli tällainen 75 kg kokoinen koira, joka oli hyvin pehmeä ja todella terävä. Saimme aina miettiä mitä tekee, kun vastaan tuli ihan mikä tahansa koira.
Kaimion opastuksella saatiin koira siedätettyä uusille tavoille - ajan kanssa.
Harjoittelimme niin, että (ennelta sovitusti isolla kentällä) joku vieras koiransa kanssa oli kävelemässä kentän/pellon toisella laidalla. Koira oli saanut ruokaa edellisenä päivänä.
Menimme oman koiran kanssa kentälle ja heti kun se huomasi vieraan koiran näköpiirissään ja terästäytyi, pyysin istumaan ja annoin herkkuja kun koira ei haukkunut ja reagoinut toiseen koiraan. Kävelimme hissukseen hieman. Hetken kuluttua toinen parivaljakko lähestyi hieman ja oman koiran taas skarpatessa pyysin sitä istumaan ja palkkasin kun ei haukkunut. Tätä jatkettiin lähestyen toisiamme noin tunnin verran päivässä parin viikon ajan (ei ihan joka päivä). Ei pitkää matkaa kerrallaan lähestymistä. Oma koiramme oli vähän niukemmalla ruoalla harjoitusten ajan.
Kun oma koiramme alkoi sietää toista koiraa jo lähempänä, niin pyysin kaveriamme tulemaan oman koiransa kanssa "lisähäiriöksi" kentän toiselle reunalle:). Samalla tavalla jatkettiin säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja nyt pystymme jo käymään koirapuistossa ilman mitään sessioita :D.
Kun koiraa kiskoo ja sitä kieltää, niin ei se ymmärrä miksi. Sille pitää antaa muuta tekemistä ja näyttää kuinka toimitaan. Positiivisia kokemuksia.
Lycka till kaikille koirineen.
"ilman mitään sessioita"... :D hehheh...
kokemukseni on että jotkut koirat vaan ovat sellaisia että vaikka luuleekin sitä ymmärtävänsä aivan täysin niin jää arvoitukseksi miksi se juuri jossakin määrätyssä tilanteessa käyttäytyy aivan päättömästi. Sitä voi jäädä ihmettelemään tai yrittää auttaa itseään, eli kouluttaa koira pois tuosta huonosta tavasta.
Se voi olla yhtä vaikeaa kun tupakanpolton lopettaminen tai laihdutuskuuri omin neuvoin, jos se on jo kauankin "saanut luvan" käyttäytyä sillä ihmeellisellä tavalla kun omistaja ei ole tiennyt miten toimia tuossa tilanteessa.
Sattui sitten eräs perhe taas olemaan vailla koiravahtia kun lähtivät matkalle. Kuulivat minut hyväksi vahdiksi kavereiltaan ja pinkaisivat kysymään otanko viikoksi.
Näin että koira oli rauhaton, mutta kuitenkin "kiltti"
No, eihän koiralla ollut minkäänlaisia käyttäytymistapoja kun sitten lähdettiin ulos kävelemään.
Se oli todellakin tuollainen räyhääjä, jos vain vähänkin joku liikahti(kaukana) edessä siihen suuntaan että voisi olla koira. Siis se vahti työkseen että kenelle voisi olla seuraava pomo. Sekä veti myös koko ajan.
Yritin ensin laittaa nauhan lyhyelle, saadakseni sen uskomaan että minä määrään miten se käyttäytyy. Määränpääni oli astella sen edellä ja johtaa tilannetta. Veti niin voimakkaasti että sain käden kipeäksi, eikä näyttänyt ymmärtävän mihin pyrin.(Olin saanut luvan käyttää hihnaa, vaikka koira ei siihen ollut oppinutkaan)
En todellakaan suostunut moiseen, vaan otin seuraavan oppitunnin teemaksi polkupyörän.
(Omistajat olivat katsoneet toisiaan merkitsevästi kun olin kysynyt että pyöräilettekö koiran kanssa?)
Olin myös saanut luvan pyöräillä jos vaan onnistuu(mutta "ei suosittele", vastauksen myötäilemänä).
Kokeilin pyörän taluttamista mukanani ja koira käveli vieressäni niin että pyörä oli meidän välissä. Onnistui täydellisesti. Olin ulkona tietoisesti silloin kun siellä ei ollut muita koiria. Valitsin myös tiet missä tiesin harvoin koirien kulkevan, että koira ei "saanut" tilaisuutta toistaa sitä kaavaa mihin oli tottunut(siis kyttäämään koko ulkonaolon ajan, kenelle saa räyhätä, ja juuri ohitustilanteessa.
Ohituksessa ei ollut hankaluuksia kun pidin koiraa niin lyhyellä narulla ensin että oppi kävelemään koskematta pyörään. Koiran piti keskittyä pyörän väistämiseen ensimäisen kävelyn aikana eikä näin ollen voinut keskittyä suosikkipuuhaansa, toisten liikkuvien kyttäämiseen jo kaukaa.
Käytin sitten seuraavassa vaiheessa apunani myös satulaa, niin että vedin köyden sen kautta, jotta koira käveli AINA minun kantapään takana, vaikka pyörä oli välissä. Niin mentiin hissukseen ja opittiin joka kerta lisää. Päästin vaan käymään tarpeillaan ja pysähdyin sitä varten erityisesti hetken. Myös silloin vaan kun ei ollut muita koiria näkyvissä, sai olla löysän narun päässä "haistelemassa", siis "lukemassa lehteä". Olin tarkkana siinä että aina itse silloin pysyin paikallani. Eihän koira ollut oppinut kävelemään narussa asiallisesti, vaan veti aina.
Ennenkuin viikko oli ohi osasi "kävellä" asiallisesti minun vierelläni hihnassa kun mentiin ulos. Koulutin koko ajan ja olin tarkkana että ei räyhää, eli annoin heti ymmärtää, pienenkin oireen huomattuani, että se ei ollut ok rähjätä! Miten? Juu, Cesar M. opilla jossa tälläinen koira pitää oppia ensin että se ei ole pomo ja sitten kun on sen oppinut jalan tai käden avulla "näykätään" koiraa sopivasti juuri sen ensimäisen oireen ilmestyttyä, jossa koira yrittää tehdä omat kujeet ollakseen taas pomo. Tälläisen opettelu voi kestää kauan, että meillä se meni aika nopeasti kuitenkin.
Ennenkuin viikko oli ohi osasi koira juosta lönkytellä minun pyöräillessä, ja nautti niin suunnattomasti kun annoin sen määrätä välillä vauhdin, mutta aina hihnassa, sillä en halua toisen koiraa käyttää ulkona ilman hihnaa. Miksi, se onkin jo toinen juttu.
Omistajat kun tulivat hakemaan koiraansa talutin rauhallista koiraa joka ei kiskonut hihnassa ja perheen pää(mies)oli suu auki kun näki ja kysyi, että miten tuo on mahdollista?
Sanoin, niinkuin asiallista onkin että koiran täytyy saada tietää mikä sen rooli ja tehtävät ovat ja että me oltiin "löydetty" toisemme ja tulleet hyviksi, toisiamme ymmärtäviksi ystäviksi.
Tälläinen koira, millä ei ole tapoja, joutuu aika suuren haasteen eteen kun tulee minun luo, mutta kun on terve koira on se ihan onnellinen kuitenkin sitten kun pääsee tasapainoon itsensä kanssa.
Kaikki muutkin tilanteet meni opetteluun viikolla. Sekin miten lähdetään ulos esimerkiksi. En koskaan alusta lähtienkään "päästänyt" koiraa törmäämään ulos kun aukaisin oven, minkä näin tämän koiran tapoihin kuuluvan. Menin aina ensin itse jokaisesta ovesta ulos ja sitten vasta rauhoittunut koira. Samoin rapuissa ylös ja alas. Aina minä ensin ja sitten rauhoittunut koira.
http://www.netanttila.com/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?storeId=1444&productId=449355&shopId=19654&findPath=true&comp...
eipä tuo nyt tunnu toimivan, mutta Cesar Millanin 4 DVD:n boxin voi tilata esim. Anttilasta hintaan 14,95e.