On tämä vaan ihmellinen sairaus.

En tiedä millaisia oireita sinulla on, mutta itse yli 10 vuotta ms:n kanssa eläneenä (välillä ala- ja ylämäkeä, mutta myös tasaista) voin sanoa, että aluksi oli vaikeaa, mutta nyt ms on minua ja sen kanssa elän. Syö vain niitä mustikoita ja vakosipulia ,ei niistä haittaakaan ole; päinvastoin niissä on antioksidantteja ym. hyödyllisiä "osasia", jotka ovat hyödyksi. Voimia jaksaa!

Lopetin 1½ vuotta sitten kofeiinin käytön aivan kokonaan, en ole sen jälkeen edes maistanut suklaata, kahvista ja teestä puhumattakaan. Ms-oireet ovat nyt 99% poissa.

Puolisoni sairastaa ms-tautia, ja minulla on ollut hyvin samantyyppisiä ajatuksia kuin viestiketjun aloittajalla. Puolisoni sairaus on tosin pysynyt lähes oireettomana, mutta kukaan ei voi taata minkälainen on tilanne viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Mitä enemmän olen saanut tietoa ms-taudista, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että se on inhottavin mahdollinen tauti mitä ihminen voi saada. Tauti on ensinnäkin hyvin epäreilu, kun se kohtelee potilaita niin eri tavoin. Joillakin tauti ei vaikuta elämään lainkaan, ja jotkut se vie vuodepotilaaksi ja hautaan jopa muutamassa vuodessa.
Eihän ms-tauti toki nykyään ole erityisen tappava tauti, jos verrataan esim. als-tautiin, Alzheimerin tautiin tai eräisiin syöpätyyppeihin. Tappavat taudit kuten als ja Alzheimerin tauti ovat kuitenkin sikäli " reiluja " tauteja, että taudinkulku on kaikilla potilailla suurin piirtein samanlainen. Näissä tapauksissa potilas saa tietää jo diagnoosin saadessaan, että hän tulee kuolemaan sairauteensa ja voi omaistensa kanssa valmistautua asiaan. Ms-taudin suhteen taas ei voi tehdä minkäänlaista ennustetta. Toki jotkin oireet korreloivat suosiollisemman ennusteen kanssa, mutta kuten sanottu täsmällistä ennustetta ei voida tehdä. Tulevaisuuteen ei voi siis varautua millään tavalla.
Itse olen varautunut puolisoni kanssa myös siihen pahimpaan vaihtoehtoon, mutta toivomme sen tulevan eteen vasta joskus vuosikymmenten kuluttua jos se on yleensä tullakseen. Puolisoni tiedostaa hyvin mahdollisuuden, että hänen elämänsä voi jäädä keskimääräistä lyhyemmäksi. Toisaalta voi käydä niinkin, että puolisoni elää 90-vuotiaaksi ja itse kuolen jo 70-vuotiaana. Joskus pohdin jaksanko edes viisikymppiseksi. En nimittäin ole perusterve itsekään. Minulla on n. 20 kiloa ylipainoa ja polviniveleni oireilevat. Minulla on myös vaarattomiksi todettuja rytmihäiriöitä, migreeni ja ajoittain oireileva paniikkihäiriö. Lisäksi kärsin joskus masennuksesta.
Kun puolisollani todettiin ms-tauti noin vuosi sitten, maailmani romahti. Ainakaan viikkoon en kyennyt muuta kuin itkeä ja rukoilla. Vaikka puolisoni oireet viittasivat lievään tautimuotoon, se ei paljon lohduttanut. Ainoastaan ystävien tuki ja usko Jumalaan antoivat lohtua synkkyyteen. Minä ja puolisoni olemme vakaumukseltamme kristittyjä, ja haluamme uskoa ja toivoa Jumalan ja lääketieteen kehityksen auttavan tämän inhottavan taudin kanssa elämisessä. Totuuden nimessä voin silti sanoa, että puolisoni ms-tauti on pannut uskoni monta kertaa koetukselle. Puolisoni on onneksi säilyttänyt minua paremmin positiivisen elämänasenteen ja tulevaisuudenuskon enkä halua masentaa häntä tai ketään muitakaan ms-potilaita.
Ennen puolisoni sairastumista minulla oli ms-taudista se käsitys, että se on pääasiassa vanhusten sairaus kuten esim. Alzheimer ja Parkinsonin tauti. Minulle olikin järkytys, kun luin sen olevan nuorten aikuisten sairaus. Mitä enemmän olen ms-taudista lukenut, sitä enemmän olen alkanut vihata sitä sairautta. Olen monta kertaa kironnut sen taudin alimpaan helvettiin, ja olen sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi sairastua siihen. En olisi pahoillani, vaikka ko. tauti häviäisi kokonaan maapallolta.
Ms-tauti on sikälikin inhottava, koska se estää kaikenlaisten tulevaisuudensuunnitelmien tekemisen. Tämä on ikävää, koska olemme vasta hieman yli 30 emmekä ole edes saaneet vakituisia työpaikkoja. Monta kertaa nousee mieleen kysymys miten tulemme taloudellisesti toimeen, jos puolisoni sairaus pahenee niin paljon, että hän joutuu sairaseläkkeelle. Minä ja puolisoni haaveilemme myös lapsista, mutta en tiedä kannattaako meidän hankkia lapsia, kun ei tiedä pystyisikö toinen vanhemmista huolehtimaan heistä. Minä taas en haluaisi yksinhuoltajaksi.
Minua on häirinnyt myös se, että ms-taudista on esim. netissä hyvin monenlaista, usein ristiriitaista tietoa. Ei oikein tiedä mitä uskoa. Kyllähän sitä aina haluaisi uskoa sitä positiivisempaa tietoa, mutta toisaalta pelkästään siihen uskominen olisi itsepetosta. Pitäisi löytää jonkinlainen kultainen keskitie ja yhdistää tiedot mielessään jotenkin järkeväksi kokonaisuudeksi, mutta ainakaan minun järkeni ei siihen riitä. Niin monimutkaisesta asiasta on sentään kysymys.
Olen monta kertaa ajatellut, että olisi ollut parempi, jos puolisoni olisi sairastunut vaikka syöpään. Syövästä voi kuitenkin usein parantua, mutta ms-taudista ei koskaan. Taudin etenemistä voidaan vain hidastaa lääkkeillä. Puolisoni ei tosin vielä tarvitse ms-tautiin lääkkeitä, mutta hoito aloitetaan heti, jos oireet palaavat.
Kiitän vielä kerran viestiketjun aloittajaa rohkeudesta, kun hän uskalsi tuoda esiin surunsa ja negatiiviset tunteensa. Kun olen seurannut tätä palstaa aikaisemmin, tuntuu siltä, että täällä saisi puhua vain positiivisista asioista. Jos joku tuo vähänkin esiin jotain negatiivisia tunteita ms-taudista, hänet lytätään heti ja sanotaan, ettei sellaisista asioista saisi puhua, koska kaikki muka tietävät negatiiviset asiat muutenkin. Vaikka kaikki tietäisivätkin ne asiat, ei niistä pidä vaieta eikä niitä saa lakaista maton alle.
Olen huomannut myös sen tätä palstaa lukiessani, että kaikki uusia teorioita ms-taudin syntyyn ja hoitoon esittävät kirjoittajat haukutaan lyttyyn, vaikka mielestäni esim. homeisten asuntojen vaikutusta ms-tautiin selvittänyt kirjoittaja on esittänyt varsin kiinnostavia näkemyksiä samoin kuin kirjoittaja, joka kertoi ms-taudin olevan peräisin viikingeiltä.
Toivotan lopuksi viestiketjun aloittajalle Jumalan siunausta ja kaikkea hyvää. Koeta jaksaa kaikesta huolimatta.

"mitään helpotuskeinoja ei tunnu olevan muutakuin viinalla otettu "kooma"
Myös tällä palstalla vallitsee odottava tunnelma,milloin se lääke keksitään?"

Ainut 100% TEHOAVA lääke ms tautiin on:kannabis.
Niin hullulta kuin se kuullostaakin.

http://www.youtube.com/watch?v=I0JcBo9iINs&feature=related

^-tuossa on 6 osainen dokumentti, jos siis joku ei ole tästä asiasta jo kuullut..

Tämä on tosiaan faktaa, en ala itsestäni tietoja kertomaan mutta minulle hyvin, HYVIN läheinen ihminen sairastaa tätä kyseistä tautia, helpostus tuli vasta kun hän uskalsi ekan kerran kokeilla kannabista polttamalla. Kyseinen henkilö ei ollut ikinä ennen tätä kokeillut, mutta ei lääkkeetkään auta..
Hänellä oli oireita ennen polttamista, ja poltettuaan vähän, tosiaan ei edes puolia sätkästä:oireet katosivat.
En ole itse kannabiksen käyttäjä yms, mutta olen todella iloinen siitä että vihdoinkin on löytynyt lääke tähän sairauteen.
Sillä, jos tämä tauti on periytyvää..se voi tulla minullekkin tulevaisuudessa.

En kannata kannabiksen laillistamista muuten kuin lääke mielessä.
Koska siitä on ollut apua myös syöpä potilaille.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, (tarkoitan silloin kun on oireita!) kukaan ei voi tämän tekstin perusteella haukku minua narkkariksi yms, koska tämä tosiaan on ainut lääke tähän sairauteen.
En voi todistaa että se toimii, vain te voitte todistaa ja huomata sen.
Helpompaa elämää kaikille !:)

Mulla itellä on ainaskin auttanu Beta Interferoni,pistetään kerran viikkoon lihakseen,jälkioireina pientä kuumeilua mutta on ainaski pitäny taudin kurissa...