Mitä tukia saa yksin huoltaja asumiseen liittyen ja muutenkin?
Kelan sivuilta löytyy aika sekavaa tekstiä, eikä yhtään konkreettista esimerkkiä rahasummineen...
Oma tilanteeni on se, että olen nyt hoitovapaalla ja raskaana, eli äitiysvapaa alkaa ensi vuoden puolella. Nyt olen kuitenkin muuttamassa vuokra-asuntoon, heti kun sopiva löyty, mutta kaipaisin hieman tietoa saatavista tuista.
Eli asukkaita olisimme minä ja kaksi lasta. Minulla on vakituinen työpaikka odottamassa. Kuinka ison vuokra-asunnon voimme saada ja kuinka paljon vuokrasta kela korkeintaan korvaa? Onko jotain maksimineliömäärää..?
Saammeko muut elämiseen tarvittavaa tukea, esim vauvantarvikkeisiin tai mahdollisesti jopa huonekaluihin? Tyhjin käsin joudun todennäköisesti omasta omakotitalostamme lähtemään. Emme ole vielä eroamassa virallisesti mieheni kanssa, vaan asumusero siis ainakin näin aluksi. Meneekö elatusmaksut mieheltä palkan mukaan, vai onko niissä joku vakiosumma, jonka kaikki etävanhemmat maksavat? Saanko edes elatusapua lapsilleni, jos olemme vain asumuserossa?
Pelkkä eroaminen pelottaa valtavasti, varsinkin näin raskaana ollessa, ja kaikki tulevat käytännön asiat ja pärjääminen äitiyspäivärahalla (ja sitä ennen kotihoidontuella) kauhistuttaa niin etten unta saa...
Miten teillä muilla on tilanne ja tuet mennyt? Kuulisin mielelläni esimerkkejä teidän elämästänne!
Kiitos, jos joku jaksaa valistaa :)
Kelan sivuilta löytyy aika sekavaa tekstiä, eikä yhtään konkreettista esimerkkiä rahasummineen...
Oma tilanteeni on se, että olen nyt hoitovapaalla ja raskaana, eli äitiysvapaa alkaa ensi vuoden puolella. Nyt olen kuitenkin muuttamassa vuokra-asuntoon, heti kun sopiva löyty, mutta kaipaisin hieman tietoa saatavista tuista.
Eli asukkaita olisimme minä ja kaksi lasta. Minulla on vakituinen työpaikka odottamassa. Kuinka ison vuokra-asunnon voimme saada ja kuinka paljon vuokrasta kela korkeintaan korvaa? Onko jotain maksimineliömäärää..?
Saammeko muut elämiseen tarvittavaa tukea, esim vauvantarvikkeisiin tai mahdollisesti jopa huonekaluihin? Tyhjin käsin joudun todennäköisesti omasta omakotitalostamme lähtemään. Emme ole vielä eroamassa virallisesti mieheni kanssa, vaan asumusero siis ainakin näin aluksi. Meneekö elatusmaksut mieheltä palkan mukaan, vai onko niissä joku vakiosumma, jonka kaikki etävanhemmat maksavat? Saanko edes elatusapua lapsilleni, jos olemme vain asumuserossa?
Pelkkä eroaminen pelottaa valtavasti, varsinkin näin raskaana ollessa, ja kaikki tulevat käytännön asiat ja pärjääminen äitiyspäivärahalla (ja sitä ennen kotihoidontuella) kauhistuttaa niin etten unta saa...
Miten teillä muilla on tilanne ja tuet mennyt? Kuulisin mielelläni esimerkkejä teidän elämästänne!
Kiitos, jos joku jaksaa valistaa :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
neliömäärä, jota tuetaan hlö-määrän mukaan ja kohtuullinen vuokra on eri palkkakunnille tietääkseni myös määritelty. Oletteko jo hakeneet avioeron ekaa vaihetta? Silloin alkaa nimitäin harkinta-aika. Joko sen paperin mukana määrittelette lastenne elatussumman tai sitten käytte lastenvalvojan luona määrittelemässä sen. EI ole olemassakaan mitään vakiosummaa joka pidätettäisiin miehen palkasta. Tuollaiseen tilanteeseen etävanhempi jouttu vain silloin, jos laiminlyö elatussopimuksen ja antaa velat mennä ulosottoon.
Kyllä miehesi, lastesi isä, joutuu elättämään yhteisiä lapsianne ja siihen varaatte nyt pika puolin ajan lastenvalvojalta.
TUo ei taida mennä läpi, että tyhjin käsin lähden omakotitalosta! Kyllä sinun kuuluu vaatia itsellesi huonekaluja mukaan! Se on sinun ja lastesi oikeus! Ja jos palaatte takas yhteen, niin sittenhän ne tavarat siirtyy sun mukana takas. En usko, että vauvatarvikkeisiin kovin paljoa tukea tulee, varsinkaan jos esikoinenkin on vielä kovin pieni. Häneltähän on varmasti jäänyt tarvikkeita (rattaaat, sitteri, jne..)
Ja nyt herää kyllä kysymys, että miksi sinä raskaana ollessasi muutat ja mies jää yksin omakotitaloon?! Jos kaipaatte avioliittoonne hetken miettimistaukoa, niin en ymmärrä, että miksi sinä muutat, kun olisi helpompaa miehen muuttaa!!!!!
Jos olette vain asumuserossa (ei eroa haettu) aviomiehesi tulot vaikuttavat esimerkiksi asumistukeen.
Minä joudun muuttamaan, jos mieheni niin haluaa (ilmeisesti haluaa), koska itse rakentamamme koti on hänen nimissään ja hänen maksamansa. Ei ole suostunut minulle mitään osaa siitä antamaan edes maksua vastaan. Lisäksi meillä on kaikenkattava avioehto, eli kaikki on käytännössä miehen nimissä ja minulla ei ole mitään omaisuutta. Niin se mies vaan vakuutti, ettei koskaan erota mistään syystä kun itkien allekirjoitin sopimuksen.
Kyllähän minä täältä kaiken veisin, minkä jaksan itse kantaa, mutta huonakaluista miehellä on kuitit, eikä hän niitä minulle missään n imessä antaisi. Saisin ainoastaan lapsen sängyn ja hoitopöydän.
Avioerosta ei kumpikaan ole puhunut, vaan asumuserosta olisi kyse. Saisin kuulemma kahden vuoden kuluttua tulla takaisin kun olisin slummissa asuessani opetellut arvostamaan mieheni rahoja ja työntekoa, enkä enää vaatisi häntä viettämään yhtään enempää aikaa perheensä kanssa, mitä hänelle sopisi. Toisin sanoen minun pitäisi nöyrästi olla kiitollinen hänen rahoistaan, eikä valittaa yhtään mistään.
Mainittakoon, että mies on kohden vuoden aikana "vahtinut" lastansa alle kymmenen kertaa, jotta olen päässyt kaupaan, kirpputorille myymäään, syömään ystäväni kanssa ja kaikilla kerroilla soitellut perään ja hätyyttänyt jo tulemaan, koska hänen hommansa kusevat minun takiani. Ja kun olen tullut takaisin kovalla kiireellä, on mies raivonnut minulle, kun en tullut ajoissa.
Miehen olisi toki helpompi muuttaa, mutta hän ei sitä periaatteesta tee. Hänellä on tässä hieno kämppä ja kaikki herkut ja työpaikan toimisto pihan toisella puolella, samoin kuni isänsä kotikin. Ei tässä paljoa valittaa auta, jos mies haluaa minut lapsen ja vatsan kanssa pihalle.
En olisi kyllä ikinä uskonut, että tällaista miestä edes olisi olemassa...
Ei tuo ole tervettä!!!! Miehesihän yrittää pelkästään kiristää sinua!
Nyt kannattaa muuttaa lopullisesti ja hankkia se avioeron eka vaihe JO ennen muuttoa ja samalla siinä varmistaa, että saat lasten yksinhuoltajuuden (tai jos yhteishuoltajuus, niin ainakin selkeästi lasten asuminen kirjattavaksi sinun luokse) . Mutta sinuna yrittäisin yksinhuoltajuutta! Kun avioerosta tulee todellisuutta, niin varo, miehesi tajuaa hyvin pian, etttä sinä et enää olekaan hänen valtansa alla ja kierrokset voivat kovantua ja silloin pelinappuloiksi kelpaa varmasti teidät lapset, kun ei hän nytkään näytä olevan kiinnostunut niiden hyvinvoinnista.
Ennen kuin alat itkemään menetetyn omaisuuden perään, niin tilanne voisi olla vielä pahempi! Mies voisi yrittää kiusallaan vaatia myös lapsia itselleen!
Ota varmuuden vuoksi lakimies oikeusaputoimistosta. Vaikka teillä on avioehto, niin tiettyä kohtuullistamista siinä suoritetaan kun olet ollut lasten takia kotona!
yh-korotus, mutta sekin pitää itse anoa.
itse kelan laskurilla paljonko saisit asumistukea jos vuokra on se ja se ja tulot se. Itse kokeilin aikoinaan ennen kuin lähdin hakemaan asuntoa tai mitään varmaa oli tiedossa. Kuvittele erilaisia asuntoja, eri ikäisiä kokoisia niin saat suuntaa. Laitat vain laskuriin tietoja ja se laskee mitä saisit ko tiedoilla.
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/190608105841ES
on jo uusi pulla uunissa, kun eroat.
puuta jos minulle osoitit joka linkitti kelan laskurin? Jäin leskeksi ja yksi lapsi, eikä muita ole. Ikääkin on, eikä uusia lapsia ole eikä tule kuin ei uutta miestäkään.
Aina ei asiat mene niin kuin on suunnitellut. Minä halusin rakastavan, läheisen ja tasa-arvoisen perheen. Esikoisen syntymän jälkeen huomasin pikkuhiljaa, että mies halusi itselleen sen sijaan kauniin edustusperheen, mitä kehtaa esitellä, muttei muuten ollutkaan meistä valmis vastuuta ottamaan. Hän jatkaa työntekoaan ja harrastuksiaan kuin ennenkin ja kotona hän viihtyy ehkä pari tuntia vuorokaudesta yön lisäksi. Lasta näkee ehkä puoli tuntia päivässä, joskus ei sitäkään. Jostain kumman syystä asiat olivat jokin aika sitten paljon paremmin ja mieheni toiveesta minä hullu suostuin toiden lapsen yrittämiseen, toki itsekin halusin vielä toisen lapsen, mutta ajoitus ei olisi voinut olla huonompi. Nyt raskaaksi tulon jälkeen mies on käyttänytynyt entistäkin törkeämmin ja välinpitämättömämmin. Hän ei arvosta minun työtäni kotona lapsen kanssa. Häntä ei kiinnosta minun väsymykseni tai masentuneisuus, eikä raskaudesta aiheutunut huono olo tai valtavat selkäkivutkaan. Koska kenelläkään ei siis voi olla rankempaa tai stressaavampaa kuin hänellä... mainittakoon vielä, ettei miehen ole IKINÄ tarvinnut herätä öisin tai aamulla hoitamaan tai syöttämään lasta.
Itse olen harkinnut eroa jo pitkään, lähinnä siinä toivossa, että mies heräisi todellisuuteen ja ottaisi meistäkin vastuuta, mutta mies näköjään kypsyi ennen minua, koska ei jaksa itkuani ja sitä, että pyydän häntä jatkuvasti olemaan enemmän kotona ja lapsensa kanssa, joka kaipaa isäänsä joka päivä kovasti. Tiedän, ettei tällä mallilla tasapainoista ja tervejärkistä lasta kasvateta. Mutta silti, minua järkyttää se, miten mies voi puhua/huutaa (lapsen kuullen) niin järkyttäviä asioita vaimolleen, joka siis on raskaana. Olen siis pysynyt mieheni kanssa näin kauan, koska uskon siihen , ettei kukaan ole läpimätä ja että jos minä yritän tarpeeksi, niin miehenikin heräisi yrittämään ja en halua tehdä väärin lastammekaan kohtaan. Tosin, näyttää siltä, että mies pääsikin liian helpolla kun annoin aina periksi. Ja silti kehtaa minua solvata.
Suoraan sanottuna toinen syy, joka on minut täällä pitänyt, on se, että pelkään, etten millään tule toimeen rahallisesti lasten kanssa. Vaikka olen itse köyhemmistä (mutta rakastavista) olosuhteista kotoisin, tulee poismuutto halpaan vuokra-asuntoon olemaan entistä isompi masennuksen aihe ja kulttuurishokki. Mies onkin toivottanut minut takaisin "slummiin". Unohtaa näköjään, että lapsensakin sinne joutuvat...
Mutta näin..toivottavasti sinulla edes menee hyvin :)