Tänä aamuna sain itsekkin kyllä kokea kuinka pahasti kusee edellämainittu. Olen kärsinyt päihdeongelmasta ja masennuksesta 14-vuotiaasta lähtien. Olen 18 vuotias opiskelija tyttö, joka on käyttänyt amfetamiinia, lääkkeitä, kannabista ja alkoholia säännöllisesti siis 4 vuotta.
Ainoa kontaktini ammatti auttajan kanssa oli 15 vuotiaana kun jäin kiinni ekstaasin käytöstä. Tällöin a-klinikan täti kysyi että tahdonko vieroitukseen. "Ööö. en !" Äiti olisi minut sinne halunnut. Minulla diagnosoitiin myös epävirallisesti paniikkihäiriö ja impulssiivisuushäiriö, joihin ei kuitenkaan lääkitystä määrätty.
Viimeinen vuosi on kuitenkin mennyt "liian lujaa". Ja koulun käynti on kärsinyt pahasti. Eilisiltana, 5 päivän sekakäyttö rännin jälkeen päätin hakea apua ongelmiini ja panostaa koulunkäyntiin. Morkkikset ja olot olivat niin pahat etten pystynyt muuta kuin itkemään peiton alla koko yön.
Pääsin aamulla hyvin ajoissa ensimmäiselle tunnille. Uusi jakso oli alkanut joten poissaolojakaan ei ollut. Ensimmäisen 3minuutin aikana opettaja nolasi minut koko luokan edessä ja heitti ulos luokasta. Syynä kirjan puuttuminen.. Ja tunti siis oli jakson ensimmäinen! Selitin asiallisesti että vanhempani eivät kustanna kirjoja ja minun täytyy odottaa sossun toimeentulotukipäätöstä. Opettaja ei sitä uskonut vaan kohteli minua kuin angstaavaa teiniä. Ensimmäinen näistä "luotettavista aikuisista" oli siis iskenyt vasten kasvoja.
Seuraavaksi terveydenhoitajalle ja vaikka vieroitukseen jos hän näkee tarpeelliseksi. Siellä oli kuitenkin lääkärin tarkastukset käynnissä eikä koulun omaa terkkaria näkynyt paikalla.. Löysin hänet opettajan huoneesta. Sanoin haluavani puhua masennuksesta ja päihdeongelmasta. Itku pääsi jo siinä vaiheessa. Vastaus: " Joo no ens viikolla on syysloma ja sit seuraava viikko on aika täynnä mut tossa olis toi perjantai vapaana". Aikani olisi yli kahden viikon päästä.
Netistä aloin etsiä vaihtoehtoja. Monet tarjosivat puhelin palveluja (mm.MLL) mutta mitä se auttaa kun ongelmana ei ole äiskän epäreiluus vaan isommat ongelmat. A-klinikan päivystykseen ehtisi vielä.. Onko se ainoa vaihtoehto. Apua ei näytä lähempää löytyvän, vaikka päättäjät ylistävät koulua nuoren tukiverkkona. Opettajat pitävät minua angstaavana teininä joka painelee aamuisin torkkua jotta voisi tulla reteesti myöhässä kouluun. Todellisuudessa valvon kotona piri laskuissa psykoosin partaalla.
Olen jo kerran psykoosiin joutunut ja tiedän tilanteeni olevan nyt taas yhtä huono. Kaksi viikkoa pitäisi odottaa että pääsen edes myöntämään ongelmani ammattilaiselle. Jo tämä parin tunnin pyöritys sai inspiraation avun hakemiseen laskemaan. huumeriippuvaisen tulisi saada apua silloin kun tämä itse sitä haluaa.
Ainoa kontaktini ammatti auttajan kanssa oli 15 vuotiaana kun jäin kiinni ekstaasin käytöstä. Tällöin a-klinikan täti kysyi että tahdonko vieroitukseen. "Ööö. en !" Äiti olisi minut sinne halunnut. Minulla diagnosoitiin myös epävirallisesti paniikkihäiriö ja impulssiivisuushäiriö, joihin ei kuitenkaan lääkitystä määrätty.
Viimeinen vuosi on kuitenkin mennyt "liian lujaa". Ja koulun käynti on kärsinyt pahasti. Eilisiltana, 5 päivän sekakäyttö rännin jälkeen päätin hakea apua ongelmiini ja panostaa koulunkäyntiin. Morkkikset ja olot olivat niin pahat etten pystynyt muuta kuin itkemään peiton alla koko yön.
Pääsin aamulla hyvin ajoissa ensimmäiselle tunnille. Uusi jakso oli alkanut joten poissaolojakaan ei ollut. Ensimmäisen 3minuutin aikana opettaja nolasi minut koko luokan edessä ja heitti ulos luokasta. Syynä kirjan puuttuminen.. Ja tunti siis oli jakson ensimmäinen! Selitin asiallisesti että vanhempani eivät kustanna kirjoja ja minun täytyy odottaa sossun toimeentulotukipäätöstä. Opettaja ei sitä uskonut vaan kohteli minua kuin angstaavaa teiniä. Ensimmäinen näistä "luotettavista aikuisista" oli siis iskenyt vasten kasvoja.
Seuraavaksi terveydenhoitajalle ja vaikka vieroitukseen jos hän näkee tarpeelliseksi. Siellä oli kuitenkin lääkärin tarkastukset käynnissä eikä koulun omaa terkkaria näkynyt paikalla.. Löysin hänet opettajan huoneesta. Sanoin haluavani puhua masennuksesta ja päihdeongelmasta. Itku pääsi jo siinä vaiheessa. Vastaus: " Joo no ens viikolla on syysloma ja sit seuraava viikko on aika täynnä mut tossa olis toi perjantai vapaana". Aikani olisi yli kahden viikon päästä.
Netistä aloin etsiä vaihtoehtoja. Monet tarjosivat puhelin palveluja (mm.MLL) mutta mitä se auttaa kun ongelmana ei ole äiskän epäreiluus vaan isommat ongelmat. A-klinikan päivystykseen ehtisi vielä.. Onko se ainoa vaihtoehto. Apua ei näytä lähempää löytyvän, vaikka päättäjät ylistävät koulua nuoren tukiverkkona. Opettajat pitävät minua angstaavana teininä joka painelee aamuisin torkkua jotta voisi tulla reteesti myöhässä kouluun. Todellisuudessa valvon kotona piri laskuissa psykoosin partaalla.
Olen jo kerran psykoosiin joutunut ja tiedän tilanteeni olevan nyt taas yhtä huono. Kaksi viikkoa pitäisi odottaa että pääsen edes myöntämään ongelmani ammattilaiselle. Jo tämä parin tunnin pyöritys sai inspiraation avun hakemiseen laskemaan. huumeriippuvaisen tulisi saada apua silloin kun tämä itse sitä haluaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.