Lueskelin näitä postauksia täällä ihan mielenkiinnosta hyvinkin pitkältä ajalta ja mielenkiintoni herätti eräs linkitys eräästä kaljupäisestä miehestä jonka yhdennäköisyys oli ällistyttävä.
Yhdennäköisyys siis oli uskomattoman yhteneväinen kuvasta saamaani assosiaatioon ja minulle sattuneeseen tapaukseen joka tapahtui minulle vuosia sitten.
Vuonna -91 –tai -92 oli Helsingin Messukeskuksessa ja Vuosaaressa kuljetuskaluston messut johon silloinen työnantajani rekrytoi minut ja muutamia kumppaneitani ikäänkuin päivittämään tietämystä. Sain vastuulleni ja hoidettavakseni dogumentointeihin tavattoman kalliit videokamerat joilla tallensin vähänkin merkittävämmät uusimmat keksinnöt tuolla alalla, koska työnantajani tiesi minut taiteilijaksi ja työskentelin vieläpä suunnitteluosastolla.
Pitkän työpäivän ja kuvaussessioiden jälkeen kyllästyin Messukeskuksessa olevaan hulinaan, menin messukeskuksen vieressä olevalle linja-autopysäkille odottamaan bussia jatkaakseni sillä edelleen rautatie-asemalle, josta juna edelleen oli parin tunnin kuluttua lähdössä kotipaikkakunnalleni.
Seurassani oli noin 70 vuotias paikallinen vaari joka oli myös ollut messukeskuksessa vanhana ”kaukokiidon” veteraanina. Häntäkin kiinnosti kovasti silloinen kuljetuskaluston kehitys.
Meillä olikin kovasti mielenkiintoisia keskusteluja, kunnes näimme 4-n kaljupäisen, mustiin nahkatakkeihin pukeutuneiden nuorten miesten 1 tytön tulevan meitä kohti pitkin jalkakäytävää.
Vaari varoitti että pidä nyt lujasti kiinni kameralaukustasi. Sen tein ja siirsin laukkuni hihnan vasemmalle olkapäälleni ja pidin hihnasta tukevasti kiinni.
Kun porukka oli kohdallamme niin tuon kuvan näköinen mies, joka oli ilmeisesti jengin pomo, tarttui äkisti ikään kuin ohimennen kameralaukun hihnaan ja kiskaisi voimakkaasti. Onneksi olin kuitenkin varautunut ja kun kaveri huomasi että se ei irronnutkaan, niin hän yritti lyödä minua nyrkillä. Väistin sen kuitenkin helposti ja motoriikan omaisesti, olihan..ja onhan minulla vuosien kokemus köysillä vuoratusta kehäneliöstä. Ehkä siitäkin johtuen kai tahtomattakin minun oikea suorani lähetti välittömän vastauksen kaverin korvalliselle ikään kuin vastapalloon kun vielä kiskaisin samalla kameralaukun hihnasta.
Kaveri tippui välittömästi ja löi vielä rajusti päänsä katukivetykseen, mikä minulla oikein jopa hirvitti.
Joukko hajaantui välittömästi ja pötki pakoon kun valmistauduin ottamaan uusia hyökkäyksiä vastaan.
Vaari sanoi että nyt meidän kannattaa vaihtaa pysäkkiä ja niin myös teimmekin. Siirryimme ylempänä olevalle seuraavalle pysäkille ja ennen kuin linja-auto tuli niin huomasimme että kaveri makasi samoilla sijoillaan edelleen.
Linja-autossa tuo vaari vielä neuvoi että ei kannata mennä suoraan aivan rautatieasemalle, sillä sinua taatusti ollaan siellä vastassa suuremman jengin kanssa. Vaari oli ihan haltioissaan että kerrankin sattui olemaan vastassa vertainen vastustaja. Minua se ei kylläkään paljon lohduttanut kun olin huolissani tuosta kaverista.
Minua kiinnostaa nyt kovasti että olenkohan erehtynyt tyypistä? Ainakin toivoisin hartaasti niin.
Viikon verran tuon tapauksen jälkeen ostin päivittäin Hesarin sekä Iltasanomat kun pelkäsin että tuolle kaverille kävi huonosti.
Yhdennäköisyys siis oli uskomattoman yhteneväinen kuvasta saamaani assosiaatioon ja minulle sattuneeseen tapaukseen joka tapahtui minulle vuosia sitten.
Vuonna -91 –tai -92 oli Helsingin Messukeskuksessa ja Vuosaaressa kuljetuskaluston messut johon silloinen työnantajani rekrytoi minut ja muutamia kumppaneitani ikäänkuin päivittämään tietämystä. Sain vastuulleni ja hoidettavakseni dogumentointeihin tavattoman kalliit videokamerat joilla tallensin vähänkin merkittävämmät uusimmat keksinnöt tuolla alalla, koska työnantajani tiesi minut taiteilijaksi ja työskentelin vieläpä suunnitteluosastolla.
Pitkän työpäivän ja kuvaussessioiden jälkeen kyllästyin Messukeskuksessa olevaan hulinaan, menin messukeskuksen vieressä olevalle linja-autopysäkille odottamaan bussia jatkaakseni sillä edelleen rautatie-asemalle, josta juna edelleen oli parin tunnin kuluttua lähdössä kotipaikkakunnalleni.
Seurassani oli noin 70 vuotias paikallinen vaari joka oli myös ollut messukeskuksessa vanhana ”kaukokiidon” veteraanina. Häntäkin kiinnosti kovasti silloinen kuljetuskaluston kehitys.
Meillä olikin kovasti mielenkiintoisia keskusteluja, kunnes näimme 4-n kaljupäisen, mustiin nahkatakkeihin pukeutuneiden nuorten miesten 1 tytön tulevan meitä kohti pitkin jalkakäytävää.
Vaari varoitti että pidä nyt lujasti kiinni kameralaukustasi. Sen tein ja siirsin laukkuni hihnan vasemmalle olkapäälleni ja pidin hihnasta tukevasti kiinni.
Kun porukka oli kohdallamme niin tuon kuvan näköinen mies, joka oli ilmeisesti jengin pomo, tarttui äkisti ikään kuin ohimennen kameralaukun hihnaan ja kiskaisi voimakkaasti. Onneksi olin kuitenkin varautunut ja kun kaveri huomasi että se ei irronnutkaan, niin hän yritti lyödä minua nyrkillä. Väistin sen kuitenkin helposti ja motoriikan omaisesti, olihan..ja onhan minulla vuosien kokemus köysillä vuoratusta kehäneliöstä. Ehkä siitäkin johtuen kai tahtomattakin minun oikea suorani lähetti välittömän vastauksen kaverin korvalliselle ikään kuin vastapalloon kun vielä kiskaisin samalla kameralaukun hihnasta.
Kaveri tippui välittömästi ja löi vielä rajusti päänsä katukivetykseen, mikä minulla oikein jopa hirvitti.
Joukko hajaantui välittömästi ja pötki pakoon kun valmistauduin ottamaan uusia hyökkäyksiä vastaan.
Vaari sanoi että nyt meidän kannattaa vaihtaa pysäkkiä ja niin myös teimmekin. Siirryimme ylempänä olevalle seuraavalle pysäkille ja ennen kuin linja-auto tuli niin huomasimme että kaveri makasi samoilla sijoillaan edelleen.
Linja-autossa tuo vaari vielä neuvoi että ei kannata mennä suoraan aivan rautatieasemalle, sillä sinua taatusti ollaan siellä vastassa suuremman jengin kanssa. Vaari oli ihan haltioissaan että kerrankin sattui olemaan vastassa vertainen vastustaja. Minua se ei kylläkään paljon lohduttanut kun olin huolissani tuosta kaverista.
Minua kiinnostaa nyt kovasti että olenkohan erehtynyt tyypistä? Ainakin toivoisin hartaasti niin.
Viikon verran tuon tapauksen jälkeen ostin päivittäin Hesarin sekä Iltasanomat kun pelkäsin että tuolle kaverille kävi huonosti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Noi itäkeskuksen jengit tarviis tuollasia opetuksia edelleenkin. Ne ei kunnioita tippaakaan vanhempia ihmisiä.
Noita kaljupäitä ei kyllä ole näkynyt pitkään aikaan ja siitä kiitos ylempiin tahoihin. Ei kuitenkaan kannata kulkee kaupungilla yksistään sulkemisaikojen jälkeen.
Oikeestaan tiedän ketä tossa tarkoitat mutta olen varma että se jäbä ei ole kysymyksessä. Ei nimittäin ole tippaakaan niin rohkea. Koneen takaa kyllä uhoo ja riskisti.
Me taiteilijat oomma kaikki samanlaisia paskahousuja.