niin kaikesta huolimatta kävi. tapasin hänet
netin kautta ja nautin suunnattomasti
viesteistämme, puheluistamme ja tekstiviesteistä.
sitten tapahtui se joka muutti kaiken. tapasimme
ja veto oli todella voimakas välillämme. oli kuin
olisi tavannut tutun jne.....
siihen se kuitenkin vain jäi. mies ei enää
reagoi. ei selityksiä. ei mitään. olin aivan
äimänä. tulin petetyksi. tunsin itseni ääliöksi.
toivon että tämä otettaisiin varoittavana
esimerkkinä. olkaa naiset varovaisia ja älkää
olko liian luottavaisia nettisuhteissanne.
tämä on niin uusi maailma joillekin, että sitä ei
edes oikein tajua kuinka sinisilmäinen voi
ollakaan. ottaa asiat liian tosissaan. täällä
chattailevat ihmiset tuntuvat olevan enempi tai
vähempi "tunnevammaisia". tarkoitan, että eivät
kykene sitomaan pysyviä suhteita.
chattailu tuntuu olevan vain jotakin ajanvietettä
josta ei tarvitse kantaa minkäänlaista vastuuta.
se on niin helppoa kun on anonyyminä ja ei
tarvitse katsoa ihmisiä silmiin.
oletteko kenties samaa mieltä vai olenko vain
hiukan katkeroitunut?
netin kautta ja nautin suunnattomasti
viesteistämme, puheluistamme ja tekstiviesteistä.
sitten tapahtui se joka muutti kaiken. tapasimme
ja veto oli todella voimakas välillämme. oli kuin
olisi tavannut tutun jne.....
siihen se kuitenkin vain jäi. mies ei enää
reagoi. ei selityksiä. ei mitään. olin aivan
äimänä. tulin petetyksi. tunsin itseni ääliöksi.
toivon että tämä otettaisiin varoittavana
esimerkkinä. olkaa naiset varovaisia ja älkää
olko liian luottavaisia nettisuhteissanne.
tämä on niin uusi maailma joillekin, että sitä ei
edes oikein tajua kuinka sinisilmäinen voi
ollakaan. ottaa asiat liian tosissaan. täällä
chattailevat ihmiset tuntuvat olevan enempi tai
vähempi "tunnevammaisia". tarkoitan, että eivät
kykene sitomaan pysyviä suhteita.
chattailu tuntuu olevan vain jotakin ajanvietettä
josta ei tarvitse kantaa minkäänlaista vastuuta.
se on niin helppoa kun on anonyyminä ja ei
tarvitse katsoa ihmisiä silmiin.
oletteko kenties samaa mieltä vai olenko vain
hiukan katkeroitunut?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nettiystävistä ei minulla ole oikein kokemuksia,
mutta "elävässä" elämässä melkein järjestään
ihastukseni kohteet ovat olleet nuorempia kuin
minä. Suhteet kestivät aikansa, eivätkä kaatuneet
ikäeroon, rapistuneet muihin asioihin, niin kuin
ne yleensä tuppaa tekemään.
Liian luottavainen ei parane olla, mutta sitten
kun oikeasti pitää alkaa luottaa, ei pidä olla
luottamattakaan. Se vaihe on tosin edessä vasta
kun todella tuntee toista, vaikka kuinka
tuntuisivat kemiat suhisevan heti kättelyssä.
Toisaalta en oikein usko että chatissa mikään
elämän kannalta todellinen onnistuu - oikeat
deittisaitit ovat sitten toista maata. Kokemukseni
mukaan ainakin naiset ovat niissä hyvin, hyvin
luotettavia, miehiä en ole kokeillut...
Suomen kielen virkkeet muuten aloitetaan yhä
isolla kirjaimella, eikä siihen sääntöön ole
poikkeusta. (Ja nyt tietysti suutuit.)
En suuttunut. En tiedä mikä sai minut
kirjoittamaan kaikki virkkeet alkamaan pienellä
kirjaimella. Ehkä ajattelin olevani vielä enemmän
anonyymi kun en käytä niitä.
Kiitos kuitenkin huomauttamisesta.
Minä kun olen pikkukaupungintyttö, niin en
ymmärrä sitä, että sanotaan esim. ihastuin
vanhempaan naiseen/nuorempaan mieheen, kun ikäero
on jotain 8-15 v. Mielestäni ikäerot aina 15 v
asti ovat normaalia. Ihmiset tuppaavat
olemaan "aikuisia" eri ikäisinä ja jotkut eivät
milloinkaan.
Luottavainen saa olla muttei liian. Sanotaanhan,
että jos ei uskalla milloinkaan ei mitään
saavutakaan jne.
Minä itse olen saanut netin kautta muutaman
oikein hyvän keskustelukumppanin ja niitähän ei
koskaan ole liikaa.
Täällä pätevät osin samat lait kuin muuallakin.
Ihmiset ovat pääosin mukavia, mutta joukkoonhan
mahtuu... Luottamusta ja tervettä harkintaa
tarvitaan myös virtuaalimaailmassa. Osa nuoria ja
myös vanhempiakin haluaa leikkiä ja kokeilla,
mutta todellisessa tilanteessa poistutaan
kiireesti takavasemmalle. Kurjaa niille, jotka
hakevat jotain pysyvämpää...
Minä tapasin nykyisen miesystäväni netissä vajaa
vuosi sitten. Pitkään kirjoittelimme ja
juttelimme puhelimessa.Tutustuimme toisiimme
ilman kiirettä. Juttu lensi ja viihdyimme. Ei
meillä ollut kirettä mihinkään sänkyjuttuihin.
Kuukausia meni ja keskustelut syvenivät. Meistä
tuntui silloin ja tuntuu vieläkin, että olemme
kohdanneet sukulaissielumme.Valokuvat vaihdettiin
aikanaan ja alettiin suunnitelemaan ensimmäistä
tapaamista. Kyllä kannatti. Nyt olemme korviamme
myöden rakastuneita.Eli ei voi yleistää sitä,
että paljon "tunnevammaisia" liikkusi täällä. Sen
toki myönnän, ettei liian paljon ja liian pian
kannata itsestään paljastaa.Mielenkiinto säilyy
paremmin yllä. Kyllä täällä voi sitoa ihania
ihmissuhteitakin ilman, että niitä vie fyysiselle
tasolle asti. Omalta kohdalta tunnustan, että
olemme kumppanini kanssa moneen otteeseen
kiitelleet sitä, että internet on keksitty, sillä
muutoin eivät meidän tiemme olisi koskaan
kohdanneet toisiaan.Oikein hyvää ja kaunista
syksyn jatkoa kaikille.
Kurjaa että sulle tapahtui noin! Mutta onneksi
olet kuitenkin selviytynyt ja hyvä että kerroit
pettymyksestäsi muille, jospa kokemuksesi voisi
varjella jonkun samalta kohtalolta.
Tuo on mahtanut tuntua pahalta. Jos ajattelen sen
sattuneen omalle kohdalleni, olisin taatusti
mennyt romuksi, etenkin jos tyyppi olisi
etukäteen antanut ymmärtää että suhteella on
tulevasisuutta. Siinä tapauksessa en tietenkään
olisi notkahtanut, jos olisimme jo ennen
tapaamistamme päättäneet ettemme näe kuin sen
yhden ainoan kerran ja jos vielä olisimme
sopineet ettemme nauti kuin sen yhden kerran
rakkauden iloista. Se olisi rehellistä eikä siitä
koituisi kummallekaan huonoa mieltä.