Onko ihastumisenne naiseen vain ja aina platonista vai voisitteko edetä pidemmälle joko kokeilumielessä, jatkuvana salaisena "suhteena" tai peräti ihan seurustelumielessä? Onko ihastumisenne ollut yllätys, järkytys, selitys monille asioille vai jonkinlainnen jatkumo kaukaa menneisyydestä? Oletteko jutelleet asiasta kenenkään kanssa tai peräti ihastuksenne kohteelle? Miten tajusitte että teillä on kiinnostusta naisia tai jotain tiettyä naista kohtaa? Kiinnostaisi kuulla miten ihastumistanne luonnehtisitte, kun voitte tehdä sen turvallisesti anonyymisti!
Naisiin ihastuneille heteroelämää eläneille naisille
Tiedän erään naisen olevan ihastunut minuun
16997
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kun syvästi naiseen ihastun, niin haluaisin ainakin suudella ja hyväillä, olla häntä lähellä. Mutta en ole varma, jos tulisi tosipaikka eteen, että haluaisinko kuitenkaan harrastaa varsinaista seksiä naisen kanssa. Mulle riittäisi tuo lähellä oleminen. Silittely ja hyväily mm. Ensimmäinen ihastuminen oli järkytys. Meni hirveän kauan aikaa, että pystyin sitä kunnolla käsittelemään ja myöntämään. Asia oli samaan aikaan sekä kiehtova että pelottava. Toisaalta se antoi selityksen sille, miksi tapailemani miehet eivät todellisuudessa minua hirveästi innostaneet.
Kävin treffeillä, saatoin jopa elätellä toiveita ko poikaa kohtaan, mutta samanaikaan oli sellainen olo, että joku tässä ei mene putkeen. Joku mättää. En esim. kyennyt suutelemaan poikien kanssa.
Vetäydyin pois, kun he yrittivät lähestyä. Olo oli aina jotenkin kiusaantunut ja tunne sellainen, kuin toimisin jotakin vastaan. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että se tuntui ehkä siltä kuin toimisi itseään vastaan, ymmärtämättä miksi tai miten. Ja kyllähän sen kiinnostuksen itsestä huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun toiseen syvästi ihastuu, hänestä alkaa haaveilla jne. Unelmissani miehet vaihtuivat naisiin.
Vaikka asia oli hirveä kriisi, tunsin löytäneeni itsestäni jotain oleellista, mikä oli ollut piilossa.
Kaikesta huolimatta en voi muodostaa suhdetta naisen kanssa. En kertakaikkiaan voisi paljastaa asiaa suvulleni tai perheelleni. Se olisi mun loppu. Taipumukseni tuntuu myös väärältä ja ko elämäntapa tuntuisi vääryydessä elämiseltä. Olen kertonut taipumuksestani muutamille. Ihan asiallista suhtautumista olen saanut. Parilta sain ihmetystä, että miten voin haluta naista enkä miestä. Yksi sanoi, miten nämä ihastumiset eivät vielä tarkoita sitä, ettenkö voisi olla hetero. Btw, mistä olet saanut tietää, että joku olisi ihastunut sinuun? Itse en koskisi varattuun naiseen.
Täällä yksi nainen, joka on elänyt ainakin omasta mielestään "normaalina heterona" aina kolmekymppiseksi asti.. vuodesta toiseen olen kuitnekin tapaillut miehiä, maksimissiin kuitenkin ollut yhden miehen kanssa puolisen vuotta - en kuitenkaan ole löytänyt kiinnostavia miehiä montaakaan elämäni aikana.. mietin vain, mikä siinä on, kun en kiinnostu tarpeeksi niin, että jaksaisin yrittää tutustua paremmin niihin jotka haluavat muhun tutustua... Miehistä tulee useimmiten mulle vaan kavereita, enkä osaa ottaa heitä potentiaalisina kumppaneina. Keskusteluja miesten kanssa en myöskään jaksa pitkään, niissä ei ole yleensä tarpeeksi sisältöä, että mielenkiintoni riittäisi.
Nooh, sitten menin uuteen työpaikkaan pari vuotta sitten ja ensimmäisistä työkavereiden kanssa pidetyistä kemuista lähtien meillä oli selkeä yhteys yhden naisen kanssa, olimme jatkuvasti toistemme kimpussa emmekä pystyneet pitämään salassa sitä, että meillä oli mieletön vetovoima toisiamme kohtaan. Tajusin sitten iihastuneeni tähän naiseen ja viestittelimme toisillemme, että haluaisimme toisiamme ja ekan kerran molemmilla toista naista kohtaan tällainen tilanne :o Olimme molemmat niin pihalla, että lamaannuimme ja normaali kanssakäyminen myös töissä meni vaikeaksi. Yritin hänen kanssaan olla ystävä mutta myös perustyöpäivän aikana jos toinen sattui koskettamaan vaikka vahingossakin, toinen "tarttui hetkeen" jne.. oli vaikeaa. Lähdin työpaikasta osittain tämän asian takia, osittain toisten asioiden ja välimme jäi edelleen täysin puhumattomiksi... :/
Tästä on mennyt nyt reilu vuosi, kun vaihdoin työpaikkaa ja olen sen jälkeen ollut ihastunut kolmeen naiseen ja olen alkanut myös tunnistaa "munlaisiani" naisia ympärilläni ja pää on ihan sekaisin - osittain hyvä juttu, osittain oon ihan pihalla ... Tulee vaan tiettyjä naisia kohtaan sellanen tunne, että haluaa koskea, jutella enemmän, tietää enemmän ja jos toinen on samanlainen ja katseet jää kiini etc.. niin ihastun.. ja toisen naisen kanssa on vaan niin helppo jutella ja löytyy aiheitakin...
Mä kävin itseni kanssa aikamoisen kamppailun tossa pari vuotta takaperin ja oli aikamoinen kriisikin, mutta sitten totesin että ihan sama, pääasia että löytyy kiva ihminen, josta tykkään - ja kyllä, voin sanoa, että uskosin voivani myös seurustella toisen naisen kanssa. Suurin osa ystävistäni tietää tästä mun "taipumuksesta", samoin sisareni ja äitini.. isäni on kyllä varmasti jutuistani sen saanut selville, mutta ei kommentoi mitenkään. Mutta siis näillä mennään täällä :)
mä älysin n.30-vuotiaana(nyt olen 40v.) et olen kiinnostunut oikeasti naisistakin kun naapurissani sattui olemaan sellainen kiva tyttö.tajusin silloin senkin miksi olen aina laitellut esim.seinilleni naisten kuvia muotilehdistä.en saanut tuolta tytöltä vastakaikua mutta hän oli eka jolle puhuin asiasta.en ollut mitenkään järkyttynyt,musta noi tunteet olivat vaan tosi mielenkiintoisia.
muutin n.vuoden päästä toiselle paikkakunnalle jossa tapasin paljon homoja ja lesboja ja siellä naisten välinen kanssakäyminen oli aika "normaalia".aloin tykätä tuosta puolesta minussa.sen jälkeen mulla on ollut lähinnä vain lyhyitä suhteita naisten kanssa.ne on olleet lähinnä suutelua ja lähelläoloa,seksia olen harrastanut 4 kanssa ja se on riippunut ihan tyypistä et olenko tykännyt juuri hänen kanssaan seksistä.
olen ollut sinkkuna 4 vuotta,ihan onnellisesti.olen päässyt eroon siitä jatkuvasta suhteen etsinnästä ja pakosta että on oltava joku.voisin kuvitella että seuraava suhteeni olisi naisen kanssa.asun vain niin pienellä paikkakunnalla ettei täällä varmaan kukaan uskalla kaapista ulos,en minäkään, joten vaikea löytää ihmistä lähelleen. siksi etsinkin täältä kautta edes kaveria jakamaan näitä tunteita, harrastuksia yms.
saa mulle muutenkin laittaa sähkistä jos siltä tuntuu:D.
[email protected]
nimenomaan "hetero"naisille.
Nostaako rimaa, ts. onko vaikeampi lähestyä tai olla lähestyttävänä jos vastassa on lepakko?
Vai meneekö se nimenomaan niin että kaksi naista kohtaa, joille molemmille tilanne on uusi ja yllättävä jne.? Helpompi olla pää pyörällä ja "järkyttynyt" kun toinenkin on?
Vai miten suhtaudutte´jos jo naisten kanssa elämäänsä jakanut ja elänyt nainen lähestyy?
Hmm.. jaa, että suhtautuisinko eri tavalla jos "vastassa" olisi lepakkonainen, no en usko, että suhtautuisin erilailla, oikeastaan mieluummin ehkä tapaisinkin siinä mielessä selkeästi lepakon ettei tarvitsisi miettiä näitä "tulenko kaapista, vai enkö tule ja uskallanko näyttää tunteeni vai enkö" Mä arvostan ainakin sitä, että puhutaan asioista suoraan ja jos haluaa olla toisen lähellä tai ei niin tehdään se rehellisesti eikä mietitä mitä muut silloin ajattelee. Tää nyt mulle tuli mieleen. Eli jos on sinut itsensä kanssa jo, niin se on vaan plussaa.
heiltä, jotka ovat perustaneet perheen ja lapsiakin on ja ehkä suhteessa edelleen...
No mun vastaus ns. heterona on, että tasavertaisia on tilanteet aina olleet, en tiedä vastapuolien aiemmista suhteista. Jos kohtaisin vapaan lesbon, en lähtökohtaisesti innostuisi, kun tilanteeni on heterosuhteessa miehen kanssa. minkä haluan pitää
on mulle se tärkein kuitenkin.
Olen ollut aika sekaisin tästä yhdestä naisesta vaikka tosi paljon miehistä pidän ja nautin heteroseksistä ja rakastan miestäni ja lapsiani! Nyt keksin sen, että voin olla ihan vaan hiljaa ja tykätä ittekseni, arvaa se toinen sitten tai ei. Tämäkin on ihan hienoa. Joskus se on vaikeampaa, joskus helpompaa. Silti antaisin vaikka mitä että saisin kurkistaa sen toisen ajatuksiin, olisko hänellä edes mitään samankaltaista fiilistä. Mutta todennäköisesti ei -asiat on silti mulla hyvin ja tämä ihastus itseasiassa vain rikastuttaa vaikka onkin toisinaan pikku piina.
olemaan vain ihastunut, jos hänen kanssaan voisi elämäsi voisi olla täydellinen;). Miksi luulet, että tunne olisi vain yksipuolinen?
Minusta olisi vain helpompaa tutustua jo kokeneempaan naiseen, mutta ei se ole tärkeää. Tärkeää on minkälainen ihminen lähestyy, niinkuin kaikenlaisissa uusissa suhteissa. :)
Itse ns "hetero"naisena ihastun nimenomaan lepakkonaisiin, tietty androgyyniys erityisesti viehättää. Ihailen usein heteronaisiakin kauniina ja viehättävinä mutta voimallisimmat ihastumisen tunteet ovat tulleet nimenomaan silloin kun tiedän/uskon ihastukseni kohteen olevan avoimesti lesbona elävä nainen. Silloin ihastun ko. henkilön koko persoonaan. Esim. tällä hetkellä olen piinallisen ihastunut erääseen lesboystävääni, joka on varattu (elää onnellisena parisuhteessa naisen kanssa) minkä vuoksi en tietenkään voi tuoda tunteitani hänelle julki mitenkään. Kaikki parisuhteeni ovat olleet miesten kanssa - tällä hetkellä olen sinkku, ja edelleen etsin kumppanikseni ensisijaisesti miestä, koska en tiedä, millaista naisen kanssa seurusteleminen olisi, ts. riittäisikö se vai jäisinkö kuitenkin kaipaamaan heteroseksiä, josta nautin paljon. Tuntuisi jotenkin väärältä vastapuolta kohtaan enää tässä iässä (olen yli 30) vain kokeilumielessä alkaa seurustella naisen kanssa. Silti se kiehtoo mieltäni paljon.
Olen avioliitossa miehen kanssa ja meillä on 2 pientä lasta. Mulle tuli ihan puun takaa ihastuminen naiseen. Toisaalta se tuntui jostain kumman syystä täysin luonnolliselta, mutta samalla aika hassulta, et aloin panostaa ulkonäkööni naisen takia, mitä en oo koskaan aikaisemmin tehnyt. Nyt olen alkanut selitellä itselleni elämäni miesmäisiä valintoja ja olemusta; armeijaa, "miehisiä" harrastuksia, en osaa meikata, olen aika lihaksikas lauta. Ihastuin todella harvoin kehenkään ja luulin et rima on vaan niin korkealla...
Nyt olen ihan umpi-ihastunut naiseen (avauduin aiheesta yhdessä aikaisemmassa ketjussa) ja tekisin mitä vain, et saisin edes pitää häntä sylissä. Olisin valmis mihin vaan hänen kanssaan. Haluaisin olla edes hänen ystävä...itkettää. Hän on jo varattu, asuu naisen kanssa. Ja mä olen varmaan pelkkä kärpäsenkikkare hänen elämässään. Olen huomannut katselevani naisia uusilla silmillä ja erotan kyllä joukosta mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä. Parhaat ystäväni tietävät jo tästä äkkimuutoksesta samoin mieheni. (On hiukan ollut kriisiä viimeaikoina...) En häpeile kertoa asiaa uusille ihmisille. Perheelleni en kuitenkaan ole vielä sanonut, heilläkin on ongelmia, ja kerron sitten jos joskus tulee jotain kerrottavaa. Miten muut suhtautuvat asiaan vaihtelee. Parhaat ystävät tietysti pitivät asiaa vain tilapäisenä juttuna. Haluaisin suhteen naisen kanssa, et voisi todeta olenko vielä samaa mieltä asiasta.
tälle sun tekstillesi! :))) Älä ota tätä leikkiä niin vakavasti.
Ihastuin tyttöön ensimmäisen kerran luullakseni joskus 14 tai 15-vuotiaana. Sitä ennen olin kyllä kiinnittänyt huomiota naisiin jonkin verran. En koskaan tehnyt asialle mitään,koska en ollut oikein varma,että oliko se sittenkään ihastumista. En koskaan järkyttynyt asiasta,vaan annoin sen vain olla. Seksiä tuli joskus kokeiltua tyttöjen kanssa,mutta siihen se sitten jäikin.
Nyt vuosia myöhemmin,aikuisiällä,tajusin että todella haluan olla naisen kanssa. Kuinka sen sitten tajusin? En oikein osaa sanoa,mutta aloin huomaamaan tiettyjä ongelmia miesten kanssa seksiä harrastaessani,esimerkiksi sen,että jälkeenpäin kaduin asiaa enkä ollut tyytyväinen tilanteeseen. Seksi ei enää tuntunut miltään ja aloin jo pelätä,että olen sekoamassa sillä olen luonteeltani todella seksuaalinen ihminen. En kiihottunut ajatuksesta lainkaan,seksi alkoi kuvottaa. Pikkuhiljaa aloin vain tajuamaan että missä mennään. Lopulta ymmärsin,että olen enemmän homoseksuaalinen,kuin hetero. En kuitenkaan menisi sanomaan itseäni lesboksi. En tiedä miksi. Tällä hetkellä ajatuskin miehen kanssa seurustelusta tai seksistä saa minut tuntemaan oloni mitättömäksi,ei omaksi itsekseni.
Nyt seksi on alkanut taas kiinnostamaan,kun olen avoimemmin "katsellut" naisia ja lopulta löytänyt tyttöystävän. En halua,että hän häipyy,en pelkää olla hänen lähellään. Miesten kanssa oli asia toisin ja lähdin karkuun lähes kaikista mahdollisista läheisyyttä edellyttävistä tilanteista.
Tässä osa tarinaa.
Itse huomasin vähän aikaa sitten ihastuneeni hyvään ystävääni. Luulen että se (bi) puoli minussa on aina ollutkin olemassa, mutta nyt se nousi ikäänkuin yhtäkkiä pinnalle. Tämä vieläkin kummalliseslta tuntuva oivallus tuli jotenkin helpotuksena. Olen ollut aina vain miesten kanssa suhteissa (olen 26v.) enkä ole tietoisesti koskaan ajatellut olevani naisen kanssa. Ennenkuin nyt. On aina ollut jotenkin laimean tuntuista olla miehen kanssa sängyssä ja olen miettinyt että minussa on jotakin vikaa tai että yhteiskunnassa on jotakin vikaa kun kaikkialla annetaan kuvaa seksin intohimoisuudesta yms. Tajusin että olen vain ollut tekemisissä "väärän" sukupuolen kanssa.
Olen seurustellut 2 vuotta nykyisen poikaystäväni kanssa enkä oikein tiedä miten tästä eteenpäin. Rakastan häntä kyllä niinkuin ennen mutta pelkään että ihastumiseni tähän ihanaan tyttöön voi muodostua todelliseksi ongelmaksi nyk. suhteeni jatkumiselle. Etenkin jos tunteet tästä vielä syvenevät...
Olen kertonut ystävälleni tunteistani ja hän on ihan ok. Hän on harrastanut seksiä naisten kanssa ja on myös ilmaissut avoimesti olevansa bi. MUTTA emme halua pilata ihanaa ystävyyttä sotkemalla asioita, joten ainakin toistaiseksi pysyttelemme ihan ystävätasolla edelleen. Eli olen voinut ilmaista tunteeni ihastukselleni, mutta en tiedä pitäisikö minun kertoa miehelleni asiasta ja kuinka paljon? Voiko hän loukkaantua/tulla mustasukkaiseksi vai olisikohan se hänestä ok? Laskeekohan miehet pettämiseksi jos tyttöystävä harrastaa seksiä toisen naisen kanssa? Tai edes suutelee?
Olen ollut pitkään yhdessä mieheni kanssa ja ihastunut kunnolla kerran naiseen. En ole koskaan "pettänyt" miestäni naisen kanssa, mutta tulevaisuudessa haluaisin jotain. Olen puhunut asiasta miehelleni ja meillä on jonkinlainen sanaton sopimus siitä, että jos naiseen ihastun ja meidän välillä on jotain, se on ok, hän ei vaan halua tietää siitä. Se tuntuu hyvältä. En sitten tiedä, pystyisinkö oikeasti olemaan suhteessa naisen kanssa, mutta kokeiluun pystyisin.