Meille tuli kuukausi sitten aikuisen uroskoiran kaveriksi narttupentu. Alku sujui hyvin. Koirat olivat kavereita heti ensisilmäyksestä, mitä hieman ihmettelin, sillä uros ei siedä muita koiria. Uskoin, että totuttamalla hyväksyisi pennun, mutta tosiaan hyväksyi heti. Nyt kulunut kuukausi ja ongelmia alkaa tulla. Uros murisee, näyttää hampaita ja on yrittänyt käydä pentuun kiinni. Uros rajoittaa pennun liikkumista asunnossa murisemalla mikäli tulee noin kahta-kolmea metriä lähemmäs itseään. Pentu käyttäytyy riehakkaasti, mutta alistuvasti. Vanhemmalle koiralle on taattu oma rauha ja perustietous koirien mustasukkaisuudsta ja arvojärjestyksistä minulla on hallussa. Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia ja miten olette selvinneet? Vanhempi koirani on voimakas ja suuri rotu, en voi vain antaa niiden keskenään selvittää välejään, koska en luota etteikö syntyisi pahaa jälkeä, sillä mielestäni välejenselvittelyn pitäisi päättyä jo pennun alistuviin elkeisiin. Antakaa neuvoja koiraihmiset!!
Pennun ja aikuisen välinen ongelma
yykaakoo
5376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oikealle koirakouluttajalle. Asiat hoituvat varmasti paremmin nyt kuin sitten kun toinen jo vanhempi. Ikävä kyllä en osaa muuta sanoa. Kouluttajiakin on moneenlähtöön eli keskustelisin juurtajaksain puh kouluttajan kanssa ensin, ettei aika ja rahat mene hukkaa, kaikkihan eivät ole lainkaan paneutuneet tällaisiin isomiin ongelmiin. Kysyisin ite myös eka koiran kasvattajalta vinkkejä, kasvattajallahan on aina iso lauma.
Kirjoitit että arvojärjestysasiat tiedossa. Etenkin jos se vanhempi koira rotua, jolle laumahierarkiavietti vahvaa (roduissa on eroja tässä), niin on ehdottoman tärkeää että te johdonmukaisesti otatte huomioon hierarkiat tilanteissa ja lähtien siitä asetelmasta, että teillä on laumanjohtajana/perheen päänä ylin hallinto ja sitten vanhemmalla koiralla arvovaltaa nuorempaan nähden, ja te tuette vanhemman koiran arvovaltaa nuorempaan nähden osoittamalla kuitenkin että teillä on se ylin hallinto. Ruokinnan yhteydessä vanhemmalle koiralle kuppia ensiksi.
Voi olla, että ette ole huomanneet ottaa jatkuvasti huomioon vanhempaa koiraa (tämä tärkeää tosiaan vahvasti hierarkisen koiran kanssa), eli esimerkiksi hellitte ja leikitytätte nuorta koiraa samalla kun samassa tilassa olevaa vanhempaa koiraa ei huomioida ("sehän vain lepäilee, vaikkakin katselee välistä tänne...").
AINA kun huomioitte pentua ja leikitytätte ja hellitte sitä samassa tilassa olevan vanhgemman koiran läsnäollessa teidän tulisi huomioida ensiksi jollain tapaa vanhempaa koiraa, käydä juttelemassa ja rapsuttamassa sitä ensiksi, sitten pennun kanssa leikintää ja myös Samalla kun leikitytätte pentua, voitte aina välistä jutella arvovaltaisella äänellä vanhemmalle ja pidätte näin yhteyttä yllä siihen, osoitatte että sen asemaa ei ole unohdettu, pentu ei ole syrjäyttänyt sen asemia.
Muutoin vanhempi koira kokee asemansa huonontuneen ja kokee pennun "uhaksi" asemilleen ja myös suhteissaan teihin ja alkaa "vihata" pentua pahimmillaan.
Tukekaa, rakastakaa, huomioikaa vanhempaa koiraa, koira huomaa ja aistii käsittämättömän hyvin eleitä, ääniä, tunteita ympärillään ja jos osoitatte pennulle sitä enemmän huomiota ja rakkautta ja koira on vahvasti hierarkinen tapaus... Tilanne myös kärjistyy jos alatte kiihtyä ja olemaan suurimman osan ajasta "vihaisia" vanhemmalle koiralle samaan aikaan kun sympatoitte nuorempaa koiraa, vaikkakin tiedostamattomalla tunnetasolla.
Tilanne saattaa parantua ja siedättyä, korjaantua kun alatte nyt heti toimia yllä kuvatun tukevan hierarkiajutun pohjalta soveltaen sitä johdonmukaisesti jatkuvasti. Vanhemman koiran käytös saattaa alkaa olla ihmeellisesti rauhallisempaa pentua kohden. Ja jos vanhempi koira on hyökkäämässä pennun päälle, kiskaiskaa vanhempi koira pois tilanteesta ja lukekaa sille rauhallisesti lakia. Aggressiivista ilmapiiriä ei tule lisätä.
Toivottavasti tilanne menee ookommaksi, jos ei korjaannu vähitellen, voi olla pakko kaikkien turvallisuuden takia harkita uutta kotia nuoremmalle. Kertokaa kuulumisia?
Uusi koiranne todennäköisesti ottaa mallia siitä isommasta koirastasi, eli pien teillä on kaksi rähjääjää. Koiranpentua ei missään nimessä saa päästää vähääkään äläisen koiran lähettyville.
Tervepäinen koira ei koiranpentua tapa. Se ei halua, että sen iholle mennään ja pentu ei ilmeisesti menekään. Vanhempi opettaa nuoremmalle tapoja. Usein paremmin kuin ihminen ja ainakin oikealla kielellä. Kaikkien aikuisten koirien päälle ei saa pennut tulla, sillä siisti. Siinäkin mikä nyt on hyökkäämistä mikä ei, tulee olla tarkka. Joskus vähäisempikin asia voi näyttää rajulta. Se kannattaa aina muistaa, että koirat ymmärtävät toisiaan paremmin, kuin me niitä. Vanhempi koira myös tietää jo alkumetreillä, mimmoin kaveri on toisesta tulossa ja aloittaa pohjatyöt sen mukaan.
Mallia se voi ottaa ulkona toisille rähjäämisestä, ei siitä että vanhempi koira ojentaa nuorempaa.
Jos taistelut menevät verisiksi, kun toinen vielä ihan pentu, etsisin uuden kodin kyllä sille vanhemmalle... sitten menee jo överiksi.
Vahvistakaa myös omaa asemaanne, vanhempi koira voi ajatella, että pitää auttaa ehkä liikaakin pennun kasvatuksessa jos katsoo, että olette itse liian höveleitä.
minulla kävi hyvä tuuri kun löysin loistavan koirakouluttajan vantaalta. Meidän ferren käyttäytyminen ja minun ymmärrykseni koiraan muuttui ihan täysin. Hyvää kouluttajaa yritimme aikaisemminkin saada ja huonostihan siinä kävi. aikaisempi kouluttaja oli huuhaa kouluttaja eikä tiennyt koirista "mitään". Kouluttaja joka meillä nyt on osaa puuttua oikeisiin asioihin loistavasti. Suosittelen Tony Timosta vantaalta muillekin. Ferrellä oli ongelmana juuri pureminen ja yliaktiivisuus pahimpana oli lelujen ja tavaroiden kanssa pelleily. Murisi kauheasti ja kävi päälle jos yritit ottaa luun pois koiralta ja pahin oli vielä kun otin imurin kaapista niin ferre yritti tappaa imuria ihan hulluna. nyt kaikki on onneksi ohi. tsemppiä oikean kouluttajan löytämiseen, ei kannata luottaa huuhaa ja sähköpostikouluttajiin :)