Olen tumma,pieni ja paksu ja reilusti yli 50.Koko elämäni olen tuntenut olevani jotenkin huonompi kuin muut. Lapseni ovat rakkaita ja ihme kyllä näytän myös heille olevan rakas ja tärkeä. Onko kysymys pahasta karmasta jota sovitan? Jos jaksat näkijä, kuka sitten lienetkin pyydän apua.Teen työtäni pitkäaikaissairaiden parissa ja tuntuu joskus etten jaksa. Näetkö lähitulevaisuudesta mitään? Puolisoni sairas ja kivulias.Olen koko ikäni ollut rakkauden kerjäläinen.Onko minulle lapsena tehty jotain pahaa jota en pysty muistamaan? Luojalta kuitenkin olen saanut paljon lahjoja:huumorintajua ja parhaina hetkinä jopa nauraa itselleni ja omalle paskantärkeydelleni:D
Outo
tuplarapu
167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kenen silmin oikein mahdat tarkastella itseäsi?
Vaadit niin kovasti itseltäsi.
Sinä kelpaat kyllä.
Juuri tuollaisena pakkauksena.
Olet ahkera työmyyrä, naurat paljon, huolehdit ja höösäät, sinä rakastat paljon ja sinua rakastetaan paljon takaisin.
Vastoinkäymisten elämänvaiheessa tuntuu että väsymys vie ajatuksesi hautomaan joutavia.
Kuten esimerkiksi tätä "onkohan mulle lapsuudessa jotain vaikka".
Tulkintani mukaan ei ole. Nykymediassa, lehdissä ja leffoissa puhutaan ja nostetaan tuota asiaa esille siinä määriin, että joka toinen motivoituu pohtimaan että "oiskohan mullekkin sattunut lapsuudessa jotain haavoittavaa".
Mikään rakkauden kerjäläinen et ole etkä tule elämässäsi olemaan. Sinut on ympäröity rakkaudella ja voimalla. Tarkastele itseäsi oikein silmin. Silmin jotka ovat lempeät, hyväksyvät ja hellät.
Kaikkea ei tarvitse yhden ihmisen osata eikä ehtiä.
Vähän jarrua ja ---elämä paranee.