Eurassa juuri tapahtunut hirveä onnettomuus. Henkilöauto ja rekka. Henkilöauto täysin tuusan nuuskana, ei ohikulkija erottanut, minkä merkkisestä autostakaan edes oli kyse ja rekka väärinpuolin tien ravissa.
Ensimäiset ambulanssit tulivat juuri paikalle. Jos henkilöauton kuljettaja siitä romukasasta vielä on hengissä selvinnyt, sitten täytyy sanoa, että ihmeiden aika ei ole ohi.
Itse en ole paikalla ollut, mutta hyvä ystävä soitti, että tuli juuri Raumalta ja tällainen tapaus on sattunut. Arveli, että olisiko rekasta räjähtänyt renkaita, kun kumin palasia oli ymäriinsä. Mutta tuo on vain arvio...
Sen Konginkankaan onnettomuuden jälkeen olen alkanut pelätä vastaantulevia rekkoja niin että rekan kohdatessa ajan kyllä niin kaistan oikeaa laitaa kuin ikinä vain pystyy. Toissasyksynä vastaantuleva perävaunullinen rekka kaatui juuri ennen kohtaamistamme n. 50 metria ennen kuin kohtasimme. Kaatui ojaan. Kauhea oli sekin näkymä, vaikkei kukaan loukkaantunutkaan, mutta tavarakontit pirstoontuivat palasiksi ja ohkasia puita meni poikki kuin tulitikkuja.
Alkukesästä tuossa lähellä rekasta lensi vastaantulevan auon päälle metallilevyjä, ja kuljettaja kuoli silmänräpäyksessä.
Minäkin sain kesällä tukkirekasta kuorilastua tuulilasillen kesänä, niin että näkyvyys oli hetken poissa. Tukkeja ei ollut, vaan se kuorilastu kun lähti tyhjältä lavalta lentoon, se pöllähti mustana parvena ikkunaani, ja olin aivan varma, että ikkuna meni tuhannen säpäleiksi ja törmään johonkin kun en näe mitään. Mutta onni oli onnettomuudessa, ei mennyt lasi rikki, enkä törmännyt mihinkään vaikka kamala paukaus siitä syntyi, kun tukin kuoren palaset iskeytyivät lasiin.
Kyllä kuskien pitäis lakaista lavat irtonaisesta kuorilastusta yms. lentävästä tavarasta, minkä tuuli voi tempoa ajossa ilmaan. Ja pressutkin lähtevät aika ajoin lentoon, sellaisenkin tapauksen olen nähnyt, ei osunut minun autooni. Mutta kauhistutti, jos se olisi osunut vastaantulevan tuulilasiin. Pressujen kiinnittämiseen ei kiinnitetä myöskään tarpeeksi huomiota. On rikkonaisia kiinnittimiä, joiden kohdalta pressut sitten lepattavat ja keräävät tuulta alleensa.
Kerran sain ison jäälevyn rekan pressun päältä tuulilasiini joka irtosi ja lensi mun ilmpallo tuulilasiini, kun ajoin rekan perässä seuraavana. Karmee paukaus sekin oli, ja pelkäsin hetken että löydän itseni tien ravista lasi murskana. Onneksi lasi kesti ehjänä.
Ensimäiset ambulanssit tulivat juuri paikalle. Jos henkilöauton kuljettaja siitä romukasasta vielä on hengissä selvinnyt, sitten täytyy sanoa, että ihmeiden aika ei ole ohi.
Itse en ole paikalla ollut, mutta hyvä ystävä soitti, että tuli juuri Raumalta ja tällainen tapaus on sattunut. Arveli, että olisiko rekasta räjähtänyt renkaita, kun kumin palasia oli ymäriinsä. Mutta tuo on vain arvio...
Sen Konginkankaan onnettomuuden jälkeen olen alkanut pelätä vastaantulevia rekkoja niin että rekan kohdatessa ajan kyllä niin kaistan oikeaa laitaa kuin ikinä vain pystyy. Toissasyksynä vastaantuleva perävaunullinen rekka kaatui juuri ennen kohtaamistamme n. 50 metria ennen kuin kohtasimme. Kaatui ojaan. Kauhea oli sekin näkymä, vaikkei kukaan loukkaantunutkaan, mutta tavarakontit pirstoontuivat palasiksi ja ohkasia puita meni poikki kuin tulitikkuja.
Alkukesästä tuossa lähellä rekasta lensi vastaantulevan auon päälle metallilevyjä, ja kuljettaja kuoli silmänräpäyksessä.
Minäkin sain kesällä tukkirekasta kuorilastua tuulilasillen kesänä, niin että näkyvyys oli hetken poissa. Tukkeja ei ollut, vaan se kuorilastu kun lähti tyhjältä lavalta lentoon, se pöllähti mustana parvena ikkunaani, ja olin aivan varma, että ikkuna meni tuhannen säpäleiksi ja törmään johonkin kun en näe mitään. Mutta onni oli onnettomuudessa, ei mennyt lasi rikki, enkä törmännyt mihinkään vaikka kamala paukaus siitä syntyi, kun tukin kuoren palaset iskeytyivät lasiin.
Kyllä kuskien pitäis lakaista lavat irtonaisesta kuorilastusta yms. lentävästä tavarasta, minkä tuuli voi tempoa ajossa ilmaan. Ja pressutkin lähtevät aika ajoin lentoon, sellaisenkin tapauksen olen nähnyt, ei osunut minun autooni. Mutta kauhistutti, jos se olisi osunut vastaantulevan tuulilasiin. Pressujen kiinnittämiseen ei kiinnitetä myöskään tarpeeksi huomiota. On rikkonaisia kiinnittimiä, joiden kohdalta pressut sitten lepattavat ja keräävät tuulta alleensa.
Kerran sain ison jäälevyn rekan pressun päältä tuulilasiini joka irtosi ja lensi mun ilmpallo tuulilasiini, kun ajoin rekan perässä seuraavana. Karmee paukaus sekin oli, ja pelkäsin hetken että löydän itseni tien ravista lasi murskana. Onneksi lasi kesti ehjänä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite/Satakunta/1194627470974/artikkeli/turma-auto ajautui suoraan vastaan tulleen rekan et...
Mutta varoa pitää kaikkea mitä tiellä liikkuu. Aina voi sattua mitä tahansa. Mikään ei ole niin varma, kuin epävarma. Ja kaikesta varovaisuudesta huolimatta sattuu ja tulee sattumaan, joten parempi pysytellä neljänseinän sisällä, ja sielläkin saattuu sattua kaikenlaista odottamatonta.
..rekkojen syytä pelätä henkilöautoja. Koskaan ei tiedä, minkä auton ratin takana istuu se hörhö, joka vain odottaa sopivasti vastaan tulevaa rekkaa, jota päin täräyttää. Siinähän nimittäin pääsee aika varmasti hengestään, ei jää kitumaan.
Tuo asia tuli mieleeni tuossa Euran tapauksessa, oliko henkilöauton kuljettajalla tarkoituskin ajaa rekan alle, ja päästä hengestään. Suora tie, ei mitään syytä ajautua vastaantulevalle kaistalle, ainoa muu syy on nukahtaminen tai sairauskohtaus.
..en ole lukenut mistään, en yhtään tiedä mitä siinä onnettomuudessa tapahtui.
On vaan niin monta muuta uutista ollut siitä, miten suoralla, kuivalla tiellä alkaa henkilöauto tulla suoraan päin.
että tahallisia päinajoja on suurin osa näistä yksin törmänneistä; on se kauhun paikka sille jota kohti tullaan, selvinneekö tuosta koskaan..:(
..että ne hetket jäävät ikuisesti mieleen.
Rekkakuskit ihan oikeasti ovat kauhuissaan, sillä todella paljon on onnettomuuksia, joissa vastaantuleva auto ajaa tarkoituksella päin rekkaa - itsemurhatarkoituksessa siis. Rekkakuskithan joskus vetosivatkin telkkarissa ihmisiin, että ajattelisivat myös vähän sen vastaantulevan "tapporekan" kuljettajan tunteita. Karmeaa kun auto ajaa päin, eikä voi tehdä mitään.
Sairauskohtaukset ovat sitten erikseen. Sellainenko lie tuolla 1945 syntyneellä ikätoverillamme ollut, vai totinen tarkoitus ja itsemurha? Yleensä nämä itsemurha-törmääjät ovat huomattavasti nuorempia, ja yleensä miehiä. Surku, että näitä epätoivoisia riittää aina vaan - elämä kannattaisi kuitenkin elää, harvoin epätoivon hetket kestävät muutamaa tuntia kauempaa.
pelkää, ainakaan jos ne ovat omalla kaistallaan :)
Niinpä, muitakin ongelmia on kuin pysyä omalla kaistallaan. Usein olen nähnyt kuormasta irtoavia tavaroita, jotka tappavat tai vammauttavat toisen tiellä liikkujan. Peravaunu voi heittelehtiä, kuten Konginkankaan tapauksessa. Olin kerran linja-autossa, jäinhen tie ja tuulinen myrskyisä sää. Rekan perävauhu luisui poikkiteloin tielle. Vastaan tulevalla linja-autolla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin ajaa ojaan, tai sitten päin poikittain juuri menneeseen perävaunuun. Linja-auto kaatui kyljelleen ja vanhempi henkilö sai tapauksen johdosta sydänkohtauksen, mutta onneksi autossa oli sairaanhoitaja matkustajana, joka lähti hälyytetyn ambulanssin mukana saattamaan tätä sydänkohtausihmistä TYKS:iin.
Minä en enää ajele rekan perässä, varsinkaan jos perääni tulee toinen rekka. Rekka yleensä roikku aivan peräpuskurissa kiinni, ja jos edellä ajava joutuu äkkijarruttamaan, siihen sitä liiskautuu rekkojen väliin. Päästän aina perään tulevan rekan menemään menojaan.
venäläisten rekat herättivät jopa kauhua, niissä oli huonot talvirenkaat renkaan, je ne liukastelivat raskaitten kuormien kanssa, nyt kalusto on jo ihan asiallista, eikä he aiheuta luultavasti sen enempää vahinkoa kuin muunkaan maalaiset rahtarit.
Täällä kutostiellä liikkuu niin paljon rekkoja ettei passaa ruveta pelkäämään, tai sitten on jäätävä kotiin pelkäämään :)
Mutta kyllä suomalaiset rekkakuskit pääsääntöisesti ovat Teiden Ritareita. Minä tsemppaan.
Karmean raskas työ vain heillä, ja aikataulut, oli sitten keli kuin keli. Ei käy kateeksi.