Iltalukemisena olen syksyn tutustunut Joseph Murphyn teokseen Alitajuntasi voima, joka on itsekasvatuksen klassikko.
Tämä fil.tri,teol.tri, oik.tri on kuuluisa monia oppiarvoja omaava kirjoittaja, on soveltanut eri uskontojen opetuksia, joista on hyötyä elämän kaikilla aloilla. Hänen elämänviisautensa on kuin lääkettä nykyajan ihmiselle, jolla elämän arvot palautuvat oikeille paikoilleen.
En halua siteerata suoraan kirjasta, vaan kertoa omin sanoin miten koen tämän ajattelijan.
Me elämme aikaa, jolloin usein kuulee sanonnan: olen vanha, ei tuo enään päde minuun. Itse asiassa luonteesi, mielesi laatu, uskosi ja vakaumuksesi eivät koskaan rappeudu.
Iällä on oma hohtonsa, kauneutensa ja viisautensa. Rauha, rakkaus, ilo kauneus, onnellisuus, viisaus, hyvä tahto ja ymmärtämys, ovat ominaisuuksia, jotka ovat ominaisuuksia, jotka eivät koskaan vanhene tai kuole.
Nuoruuden salaisuus on rakkaus, ilo, sisäinen rauha ja nauru. " H ä n e s s ä o n i l o n t ä y t e y s. H ä n e s s ä e i o l e y h t ä ä n p i m e y t t ä ."
Olet iankaikkisen elämän poika/tyttö. Olet ikuisuuden lapsi. Olet ihana.
P.S Useat suuret filosofit, taiteilijat, tiedemiehet, kirjoittajat ja muut henkilöt, ovat tehneet tärkeimmät työnsä vasta täytettyään 80.
Tämä fil.tri,teol.tri, oik.tri on kuuluisa monia oppiarvoja omaava kirjoittaja, on soveltanut eri uskontojen opetuksia, joista on hyötyä elämän kaikilla aloilla. Hänen elämänviisautensa on kuin lääkettä nykyajan ihmiselle, jolla elämän arvot palautuvat oikeille paikoilleen.
En halua siteerata suoraan kirjasta, vaan kertoa omin sanoin miten koen tämän ajattelijan.
Me elämme aikaa, jolloin usein kuulee sanonnan: olen vanha, ei tuo enään päde minuun. Itse asiassa luonteesi, mielesi laatu, uskosi ja vakaumuksesi eivät koskaan rappeudu.
Iällä on oma hohtonsa, kauneutensa ja viisautensa. Rauha, rakkaus, ilo kauneus, onnellisuus, viisaus, hyvä tahto ja ymmärtämys, ovat ominaisuuksia, jotka ovat ominaisuuksia, jotka eivät koskaan vanhene tai kuole.
Nuoruuden salaisuus on rakkaus, ilo, sisäinen rauha ja nauru. " H ä n e s s ä o n i l o n t ä y t e y s. H ä n e s s ä e i o l e y h t ä ä n p i m e y t t ä ."
Olet iankaikkisen elämän poika/tyttö. Olet ikuisuuden lapsi. Olet ihana.
P.S Useat suuret filosofit, taiteilijat, tiedemiehet, kirjoittajat ja muut henkilöt, ovat tehneet tärkeimmät työnsä vasta täytettyään 80.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuo alitajunta on se lähde, joka on yhteydessä siihen lähteeseen, jota voidaan kutsua Jumalaksi, Budhaksi,
jonka merkityksen kaikki maailman uskonnot ovat todenneet.Myös luovuuden, ja ne ovat ikuisia totuuksia.
Vanhuutta voidaan kutsua Jumalan totuuksien mietiskelyksi korkeammista lähtökohdista lähtien. Oikeastaan vanhuuden ilot, ovat nuoruuden iloja suuremmat. Mielesi voi voimistella hengen ja mielen kentillä.
Luonto hiljentää kehosi, jotta sinulla on mahdollisuus mietiskellä jumalallisia asioita.
Jos lakkaat uneksimasta ja menetät mielenkiintosi elämää kohtaan, olet tullut vanhaksi.
Miten koet,onko elämäsi vielä seikkailu? Kiinnitätkö päähuomion elämän elämiseen ?
Yksi näistä itsekasvatukseen johtavista kirjoista on mainitsemasi Joseph Murphyn teos, Alitajuntasi voima.
Lisää samaan kategoriaan liittyviä kirjoja:
Annastina Vrethammar, Ajattele elämäsi hyväksi,
Björn Ringom, Ajattele postiivisesti,
Julia Cameron, Tie luovuuteen.
Eikä pahaksi ole lukea Martin Lönnebo, Elämän kangas. Kirja perustuu vuosisatoja vanhaan kristilliseen traditioon, avaa näkoaloja yllättävästikin ajankohtaisia kysymyksiä pohtiessa, arkipäivän valintoihin ohjaavia teitä. Tämä teos on avaa monia ovia silloin, kun elämän tie näyttää olevan usvaan kadonnut, ovien avaaminen kirjan sisältöä pohtimalla on tullut mahdolliseksi, hyvä on taas jatkaa matkaa avoimin mielin.
Pidän todella hyvänä asiana lukea vaikka kertauksen vuoksi uudelleen ja taas uudelleen kirjoja, jotka voimauttavat silloin kun elämän aallokot vyöryvät vastaan. Suosittelen.
Minusta tuo Psalami 42:2 on kuvaava.
Niinkuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala.
Googletin löytäisinkö hieman selvennystä Lönnebon Elämän kangas kirjaan, noin nopealukuisena, tässä mielestäni hyvä linkki:
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2001/2001-06-12/ajankohtaista/teema
Huom! En ole kirkasotsainen uskovainen, vaan jo työelämässä ollessani jouduin usein perimmäisten kysymysten äärelle. Jostakin piti saada tahdonvoimaa joka voimauttaisivat yllättäviin tilanteisiin joutuneita kanssakulkijoita. Joskus toimi joskus ei, yllättävää kyllä ajan saatossa moni kertoi kirjan antaneen uutta virtaa elämään. Monenlaisia tragedioita elämään mahtuu, mutta kyllä ne hyvätkin asiat vaativat ajatuksen voimin alitajuntaan tiedostamista, josta ajatukset saavat usein uuden näkökulman onnellisempaan mahdollisuuteen.
uskovainen, olen kriittisesti suhtautunut lukemaani, mutta kantaa olen ottanut ja etsinyt, enkä voi kieltää, etteikö se olisi se pohja, joka on kantanut elämässä. Juuri tuo onnellisuus kumpuaa sieltä,
kun vaan avaa mielensä vastaanottamaan.
Ensimmäisen kerran tutustuin tuohon käsitteeseen lumoavan taidekirjan Minna Savolaisen "Maailman ihanin tyttö" myötä. Kirja on toteutettu kymmenen lastenkodissa kasvaneen nuoren naisen kanssa pitkän ajanjakson aikana, jossa kirjan päähenkilöinä olevat nuoret oppivat omakuvien avulla näkemään itsensä arvokkaina ja erityisinä. Heistä otetut taidekuvat ovat todella ihania. Kirjassa on myös tekstiä, mutta valokuvat ovat kirjan paras anti. Tätä menetelmää kirjassa nimitetään voimauttamiseksi ja valokuvat ovat voimauttamisen välineinä.
Voimauttaminen ei olekaan sama kuin saada lisää voimia, vaan enemmän. Jos on muitakin joille tämä sana tuntuu vieraalta, niin Wikipediassa sitä on selvitetty.
Itse kerran viestissäni makustelin tuota sanaa, mutta luulen että se tuli väärään paikkaan.
Minna Savolainen ryhmänsä kanssa on toimittanut suoranaisen taidekirjan joka on varsin sopiva lahja murrosikäiselle nuorelle. Kun on finnejä naamassa ja mieliala ailahtelee, itsetuntokin on joskus hakusassa, minusta kirja on "voimauttava" murrosiän pyörteissä seilaavalle nuorelle sekä valokuvien että tekstien välityksellä.
Kirjan myötä tuli vanhojen paperivalokuvien katselu muotiin, puhutaan muistin virkistämisestä valokuvien välityksellä. Valokuvien katselemisella, tapahtumien muistelulla sanotaan olevan mielialahäiriöissä mielialaa parantava vaikutus. Paljon mahdollista.
Sana "voima" on kaiketi perusmuoto josta suomen kieleen on muodostunut monimuotoisia sanan käyttö mähdollisuuksia, perussanasta voi muodostaa substantiivin, verbin, adjektiivin, vieläkö muuta?
Tosin sanat, voimautua, voimauttava, voimautuminen ovat viime aikana olleet varsin monissa yhteyksissä esillä. Joku aika sitten perussana oli "arki" jota lanseerattiin miltei kaikkiin yhteyksiin sopivaksi, esim "elämän arki, arkinen ajatus ym". Suomen kieli on todella rikas monivivahteinen kieli.
Kyllä näitä sana virheitä jopa sana hirviöitä tulee eteen lukipa sitten jotakin kirjaa, lehtien otsikoita
-sisältöjä joiden kirjoittajat ovat alan ammattilaisia. Onko sitten ihme jos me ajankuluksi kirjoittavat
saittilaiset joskus erehdymme kielioppi virheeseen, pää asi että tulee oikein ymmärretyksi.
Se herätti ajatuksia minussa. Siihen liittyy tilan antaminen toiselle, ollessamme vuorovaikutuksessa toisen keskustelijan kanssa.
Siis pitäytyä sanomasta omaa mielipidettään, jotta toinen voi kertoa näkemyksensä vapaasti, ja saada tilaa.
Tuossa onkin paljon ajattelemisen aihetta minulla.--- Näin monien osallistujien, kuin näissä ketjuissa on mukana,
saattaa olla mukana puheenvuoro, jonka näkee lähteneen aivan väärille urille. Siihenkö ei voisi kirjoittaa mielipidettään?---- Luulenpa, että paras olisi sen ihmisen kannalta antaa hänen oivaltaa itse, ja saada siten mielihyvä siitä. Se olisi sen ihmisen voimauttamista !
Tuo olikin tarpeellinen sana, tuo voimauttaminen. Kiitos, että toitte sen keskusteluun :)
Tässä Miina Savolaisen näkemyksiä Maailman ihanin tyttö kirjan tiimoilta:
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2006/2006-08-10/ajankohtaista/Enemman_kuin_tuhat_sanaa?searchterm=maailman ihanin tyttö
Googlettamalla löytyy monta ihmeellistä asiaa. Muistelen toista linkkiä jossa on suomalaisten elämänmenoa viimevuosisadalta aina Tuupovaaran Öllölästä Topeliuksen kotiin Helsinkiin, nyt hetimmiltään ei uistu mieleen mistä linkki voisi löytyä.
Piilotajunnan yhteyksiä kokonaishyvinvointiimme tutkitaan kaikissa suurissa yliopistoissa ympäri maailmaa. Piilotajuntaa esiintyy muillakin nisäkkäillä kuin ihmislajilla.
Vaikka esim. hevonen tai koira ei ole sukulaislajemme, niilläkin on todettu olevan eräänlaista psyykkistä toimintaa, myös piilotajuntaa.
Esim. metsästyskoira elää päivän jännittäviä tapahtumia nukkuessaan loppuunväsyneenä. Sen jalat käyvät kuin 'singerin koneet. Tämän koiraihmiset hyvin tietävät.
Ihmisen piilotajuntaa voisi kuvata salaperäiseksi suureksi 'astiaksi', jonka tutkimisessa riittää työtä. Luulen, että se kiinnostaa tulevaisuudessakin ihmisiä niin kauan kuin niitä maapallolla riittää.
Tässä ketjussa on niin paljon pureskeltavaa ja hyviä osviittoja elämän perimmäisten kysymysten äärelle, joten tartun tuohon helpoimpaan: sanaan voima. Tartun myönteisessä mielessä, en takerru, mutustelen (mutu-tuntumalla) vähän muutenkin sanojen merkityksiä. Luullakseni verbi voimauttaa on melko uusi, tosin vanhan mallin mukaan johdettu. Parhaita esimerkkejä vanhantyyppisillä johtimilla tehdyistä uudissanoista on kännykkä. Käsittäminen tulee konkreettisesta tilanteesta "ottaa käsiin", siis hallintaan. Tähän tapaan voi mietiskellä sanojen ja sanontojen syntyä. Puimme asioita kuten puitiin ennen viljaa, erotettiin jyvät akanoista, siis oleellinen epäoleellisesta.
Lorenan sanaluokkaluetteloon voi lisätä vielä partikkelin, voimallisesti.
Voima-sanan lähtökohta saattaa olla verbi voida.
En minä voi, sanotaan , jos ei ole mahdollisuuksia tai rohkeutta tehdä jotain - onko kaukaa haettu, ettei ole voimia johonkin? Miten hän voi tehdä näin, sanotaan , kun joku on tehnyt vääryyttä.
Tärkeä kysymys : kuinka voit, eli miten ovat voimasi ?
Mieli vetää lopuksi muistelemaan Raamatun kohtia voimasta. Vyöttää voimalla voisi olla vanha vastine voimauttamiselle.
Jumala vyöttää minut voimalla, hän osoittaa minulle oikean tien.
Niin kuin päiväsi, niin olkoon voimasi !
uskallanko näin viisaaseen ketjuun.
Kuitenkin noit keeneji mietin, sitä kun timpureita on suvussa ja itsekin tykkään tehä ja tahon tehä vielä hyvinki, niin hyvin että ei ole kontrollimestarilla sanan sijaa.
Ajattelin että onko se siellä keeneissä mieltymys tehä jotakin ja mieluummin ilman kiirettä.
Tämmöstä asiaa nyt mietin.
tuo kädentaito, ja mieltymys siihen. Mikäs sen mukavampaa ja vieläpä tarpeellista onkaan, kuin suorittaa käsillään ja aikaansaada kaunista jälkeä! Siinä tarvitaan esteettistä silmääkin, että tulos miellyttää katsojaa.
Monet kerrat on katsellut maalla kauniisti muotoiltuja esineitä, joita kansanmiehet ovat käsillään aikaansaaneet. Ihan tarvekalujakin, joista näkee, että joillakin on ollut halu tehdä naulakontapit kauniisti.
Ja, että tietää puulajitkin, osata valita sopiva juuri siihen tarkoitukseen, on jo oppia isältä pojalle.
Samoin on naisten käsitöiden laita, kyllä monesti jää katsomaan virkkausmalleja, jotka vaatii hallintaa ja pitkäjännitteisyyttä. Kirjailu ja revinnäistyöt olivat ainoat, mistä pidin kouluaikanani. No jaa, sormikkaiden kutominen oli somaa :D
Tässä nyt helposti alkaa ittiään kehumaan, pois se.
Kuitenkin sitä kansan ihmisen kauneudentajua rakennuksissa
ja vaikkapa kyläsepän taoksissa olen ihaillut.
Suokuokka siinä on kaikki kohallaan.
Semmonenkin keskiruoto jäykistyksen takia välttämätön, takomalla aikaansaatu, varren kiinnitys oikeassa kulmassa, myös ohut terä uppoaa turpeeseen kuin voihin.
Taidetta se on suokuokka.
Iloitsee pilvikin ! Hyvää viikonloppua samalla, juuri tulin saunasta ja ilta on pelkkää rentoutumista.
Omistan suokuokan.
Siinä on todella keskellä sauma, tai kohokohta, en olisi muistanutkaan, pidä se rakaana muistona :D
Niin moni mies, suo mies ja kuokka, jotta leipä riittäisi !