Hei
Olen 14-v ja minulla on s- ja r- vika on todella ärsyttä kun nimessä on r ja s niin aina kun joku kysyy nimeä ei ikinä mene perille ensimmäisellä sanomisella vaan pitää kertoa oma nimi ainakin 3 kertaa että muutkin tajuavat lisäksi jännitän oman nimen sanomista. S-vika ei itseäni haittaa, mutta r vian haluaisin tiodellakin pois olen 5-11v aina silloin tällöin käynyt puheopetuksessa kun vaihdoin yläasteelle opetus loppui ja minusta tuntuu, että ärrän tärisyttäminen on lähtenyt alas pain menemään joten missä kielen pitää olla kun sanotaan r olisiko jotain kuvia? ja mitä harjoituksia kannattaisi tehdä?
Olen 14-v ja minulla on s- ja r- vika on todella ärsyttä kun nimessä on r ja s niin aina kun joku kysyy nimeä ei ikinä mene perille ensimmäisellä sanomisella vaan pitää kertoa oma nimi ainakin 3 kertaa että muutkin tajuavat lisäksi jännitän oman nimen sanomista. S-vika ei itseäni haittaa, mutta r vian haluaisin tiodellakin pois olen 5-11v aina silloin tällöin käynyt puheopetuksessa kun vaihdoin yläasteelle opetus loppui ja minusta tuntuu, että ärrän tärisyttäminen on lähtenyt alas pain menemään joten missä kielen pitää olla kun sanotaan r olisiko jotain kuvia? ja mitä harjoituksia kannattaisi tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Opetin aikoinani vaimoni pikkusiskon irti r-viasta sellaisella tavalla että, (vinkki oli saatu iha ammattilaisesta ja tämä oli ns.kotitehtävä). Toisteltiin nopeaan ja yhä kiihtyvään tahtiin "sanaa" den, den, den, den. Siinä on kielen mentävä samaan paikkaan kuin r-lausuessa ja se ärrä tulee lopulta ihan kuin itsestään kunhan tahti on vaan lopulta riittävän nopea. Loppupelissä tänä konsti auttoi ihmeen nopeasti ja tyttö oppi lausumaan r:n. Tsempiä harjoituksiin, vielä se onnistuu.
Mulla oli lapsena myös täysin mahdoton tilanne, en oppinut ärrää vaikka kuinka opetettiin. Se tekniikka ei vain "leikannut" minulle. Kunnes ollessani 9-vuotias, eräs koulumme opettaja keräsi meidät kaikki ärrävikaiset yhteen luokkaan ja piirsi luokan taululle koiran kuvan. Sitten hän sanoi: Tämä on koidra.
Ja sitten meidän täytyi hokea sanaa "koidra" ensin niin, että sanoimme "koida" monta kertaa peräjälkeen kieli rentona, niin että viimein dee-kirjain alkoi muistuttaa ärrää. Toinen hyvä sana oli "kirja." Ensin sanoimme "kidja" kieli jälleen hyvin rentona, ja hyvin nopeasti siitä tuli oikein lausuttu "kirja."
Muistan myös tuon "dan dan dan dan drrrr..." -harjoituksen. Itse asiassa taisin oppia r-kirjaimen saman tien, siis yhdessä päivässä. Siihen mennessä kukaan ei ollut osannut neuvoa kunnolla, vaikka niitä neuvojia oli kyllä ollut riittämiin.
Mutta jännä juttu, vieläkin (olen 52 v.) huomaan r-kirjaimen olevan itselleni hankala. Kukaan ei ole puheestani sitä huomannut, vaikka olen kyllä kysynyt. Jotain epäluontevuutta sen lausumisessa minulla edelleen on, vaikka olen ns. puhetyöläinen ja paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Miehenikään ei sitä minusta huomaa, mutta joskus se vain ei tule täysin helposti, vaan joudun ikään kuin pakosta sen ärrän tekemään. Olisi kauhean helppoa palata siihen entiseen, alle 9-vuotiaan, ärrän sorauttamiseen. Kuinkahan käy, jos tulen oikein vanhaksi ja taannun lapseksi jälleen?
ja palasin sitten Suomeen, minulle sanottiin, etten osaa enää r-kirjainta. Itse mielestäni puhuin ihan tavallisesti. Kuitenkin se ärrä oli sen verran heikompi, että suomalaiset sen huomasivat.
Austraaliassa minulle sanottiin, ettei suun ympäristön lihakset oikein liiku. Piti sitten ruveta puhumaan oikein selvästi sanoja ääntäen.
Tällaista siis sattuu, jos ei aina asu samalla paikkakunnalla.
Miten täryn saa loppumaan niin kuin oikeasti ettei sano koirrrrrrrrra vaan koira?