Onko teillä kokemuksia kuinka kauan aivotärähdyksen oireiden (huimaus, päänsärky, sekavaolo, pahaolo) pitää jatkua ennekuin pääsee lisätutukimuksiin? Tapaturman tapahduttua sain kolme päivää sairaslomaa, nyt viikon kuluttua sain vain lisää sairaslomaa (3 päivää) ja ei muuta..oireidein pitäisi kuulema mennä ohi tämän viikonlopun aikana. Kuinka on, menenkö yksityiselle vai kannattaako odotella vielä? Särkylääkkeetkään ei oikein auta asiaa ja liikkuminen on vaikeaa kun huimaa, selkeä ajattelu on myös hankalaa, kun on sellainen sekavaolo. Ärsyttää tämä oma olotila! Ja kun et pysty ja jaksa tehdä oikein mitään.
aivotärähdys
onko kokemusta
23
14729
Vastaukset
- Karvaat kokemukset
En tiedä miten sinua on tutkittu, mutta edes röntgenkuva ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että kysymyksessä olisikin aivoverenvuoto. Se ei nim. röntgenkuvassa näy.
Kahden lähisukulaiseni kokemusten perusteella menisin vaikka yksityisesti magneettikuvaukseen, jos kerran en siihen, tai tietokonetomografiaan näin päivystyksessä, muuten pääsisi. Siinä voi olla henki tai loppuikäinen invaliditeetti kysymyksessä.
Ja Kela kuitenkin korvaa osan.- ap
ei ole kuvattu milläänlailla ei ensiavussa eikä lääkärikään sitä edes maininnut tänään.
Menen yksityiselle. Onneksi on vapaa-ajan tapaturmavakuutus työnantajalla. - Pää kopsahtanut 2004
ap kirjoitti:
ei ole kuvattu milläänlailla ei ensiavussa eikä lääkärikään sitä edes maininnut tänään.
Menen yksityiselle. Onneksi on vapaa-ajan tapaturmavakuutus työnantajalla.Hei, nähtävästi olet saanut aivovamman.
Sinuna menisin neurologille, jos asut Helsingissä tai täällä päin yleensä, Töölö Mehiläinen ja Turkka.
Ellet, kannattaa katsoa ensin vakuutuslääkäri-lista oikeusturvan perikato-sivuilta ennen ajan tilausta.
Ennen neurologille menoa pitäisi saada ensitiedot sairaalasta/ensiavusta, mitä on tapahtunut. Pyydät potilaskertomukset itsellesi käyntipaikoista.
En tiedä miten vapaa-ajan vakuutuksissa, mutta yleensä ensimmäisen lääkärikäynnin maksaa vakuutusyhtiö selvittelykuluina. Mä olen joutunut pyytämään maksusitoumusta, jos olen halunnut olla ehdottoman varma, että se maksetaan. Nykyään vakuutusyhtiöillä on valta laittaa oman vakuutusyhtiön luottolääkärille ihmiset, joten vastaanottokäynnin tulos voi olla aivan mitä tahansa.
Neurologi tekee E-lausunnon joka lähetetään vakuutusyhtiöön. Lausunnosta pitää käydä läpi se, mitä on tapahtunut, mikä diagnoosi ja mitä seuraavaksi. Siis jos on aihetta, se magneettikuvaus.
Lausunto kannattaa yrittää saada itselle ennen vakuutusyhtiölle lähettämistä, jotta asia on oikein kirjattu. Mielellään joku muukin vastaanotolle sinun tueksesi. Mun neurologi tekee yleensä lausunnon saman tien ja antaa sen luettavaksi ja sen jälkeen se lähetetään eteenpäin.
Ennen neurologi-käyntiä kannattaa miettiä, mitä oikein tapahtui. Miten pää kopsahti, näkikö kukaan, muistatko tapahtumat ennen ja jälkeen kopsahduksen, miten edellinen viikko, muistatko siitä kaiken (on olemassa muistisaarekkeita, joita ei pidä huomioida, eikä "muisti" saa olla toisen ihmisen kertomaa).
Ja ne dokumentit ensiavusta ja muusta on tärkeitä.
Toivottavasti homma etenee hyvin. Pienikin isku voi aiheuttaa vaikka mitä. Sekavuus ja huimaus ynnä muu
on aikamoisen aivovamman merkkejä. ks aivovammaliitto (jossa vähätellään vaivoja). - Karvaat kokemukset
ap kirjoitti:
ei ole kuvattu milläänlailla ei ensiavussa eikä lääkärikään sitä edes maininnut tänään.
Menen yksityiselle. Onneksi on vapaa-ajan tapaturmavakuutus työnantajalla.ettei tässä ole aikaa mitään neurologille pääsyä odotella, ellei sinne sitten pääse samantien, mikä tuskin on mahdollista. Yleensähän tilausajat ovat melko pitkiä ja mielestäni tämä VOI olla päivystystapaus, jolloin ei kyllä siihen hätään myöskään mitään potilaskertomuksia tai muuta ole mahdollista saada.
Eihän sitä varmasti tiedä. mutta itse en riskeeraisi, kun voi olla koko elämä kyseessä. Saahan ne
tarvittavat paperit sitten myöhemmin.
Voisithan soittaa jollekin lääkäriasemalle ja tiedustella sieltä mitä olisi mahdollista tehdä.
Jos ei muuta, niin ainakin näillä lääkäriasemilla on yleensä lääkäripäivystys, jota kautta varmaan saa lähetteen magneettikuvaukseen, ainakin mikäli vointisi ei ole tullut paremmaksi.
Aikoinaan äidilläni kaatumisen vuoksi kahden TYKS:in ensiapupoliklinikkakäynnin ja röntgenkuvauksen jälkeen hematoman oireet pahenivat muutaman päivän kuluessa jatkuvaksi päänsäryksi, voimattomuudeksi, sekavuudeksi ja yleiseksi jäykistymiseksi.
Silloinkin vielä kolmannella käyntikerralla TYKS:tä meinattiin puoliväkisin lähettää kotiin.
Onneksi eräs hoitaja puolittain salaa sanoi minulle, että hematoma ei näy röntgenkuvassa. Tämän kun kerroin lääkärille, niin johan tuli kiire viedä tietokonetomografiaan.
Kymmenen aikaan illalla minulle soitettiin, että äitini on viety leikattavaksi hematoman vuoksi. Vuotoa oli kestänyt jo niin kauan, että hematoma oli suuri ja kahden viikon kuluttua tulikin uusi vuoto ja uusi leikkaus, eikä tervettä päivää koko loppuelämänsä aikana, vaikka juuri ja juuri hengissä säilyikin.
Tyttäreni selvisi pienemmin vaurioin. Myös hän kaatui ja pinnallisia jälkiä oli kasvoissa jonkin verran ja särkyäkin vähän. Luulimme, ettei ollut kuitenkaan käynyt pahemmin, mutta n. viikon kuluttua linja-autoretkellä päänsärky lisääntyi, ei kuitenkaan erityisen kovaksi. Menimme silloin TYKS:n ensiapupoliklinikalle ja hän pääsi heti tietokonetomografiaan. Aivoverenvuoto silloinkin oli, mutta hän selvisi tarkkailussa ja viikon sairaalassa lepäämisellä. - tyllerö pyllerö
ap kirjoitti:
ei ole kuvattu milläänlailla ei ensiavussa eikä lääkärikään sitä edes maininnut tänään.
Menen yksityiselle. Onneksi on vapaa-ajan tapaturmavakuutus työnantajalla.ja kerro sekava olosi ,pääkipu ym.oireet. Kuvaavat olkoon ilta tai yö.
Ei kannata odotella enää,mielenrauhan ainakin saa kun kuvattu. Vakuutuksesta saa jälkikäteen kaikki jo maksetut kulut takaisin. - Aivovammaliitto
Pää kopsahtanut 2004 kirjoitti:
Hei, nähtävästi olet saanut aivovamman.
Sinuna menisin neurologille, jos asut Helsingissä tai täällä päin yleensä, Töölö Mehiläinen ja Turkka.
Ellet, kannattaa katsoa ensin vakuutuslääkäri-lista oikeusturvan perikato-sivuilta ennen ajan tilausta.
Ennen neurologille menoa pitäisi saada ensitiedot sairaalasta/ensiavusta, mitä on tapahtunut. Pyydät potilaskertomukset itsellesi käyntipaikoista.
En tiedä miten vapaa-ajan vakuutuksissa, mutta yleensä ensimmäisen lääkärikäynnin maksaa vakuutusyhtiö selvittelykuluina. Mä olen joutunut pyytämään maksusitoumusta, jos olen halunnut olla ehdottoman varma, että se maksetaan. Nykyään vakuutusyhtiöillä on valta laittaa oman vakuutusyhtiön luottolääkärille ihmiset, joten vastaanottokäynnin tulos voi olla aivan mitä tahansa.
Neurologi tekee E-lausunnon joka lähetetään vakuutusyhtiöön. Lausunnosta pitää käydä läpi se, mitä on tapahtunut, mikä diagnoosi ja mitä seuraavaksi. Siis jos on aihetta, se magneettikuvaus.
Lausunto kannattaa yrittää saada itselle ennen vakuutusyhtiölle lähettämistä, jotta asia on oikein kirjattu. Mielellään joku muukin vastaanotolle sinun tueksesi. Mun neurologi tekee yleensä lausunnon saman tien ja antaa sen luettavaksi ja sen jälkeen se lähetetään eteenpäin.
Ennen neurologi-käyntiä kannattaa miettiä, mitä oikein tapahtui. Miten pää kopsahti, näkikö kukaan, muistatko tapahtumat ennen ja jälkeen kopsahduksen, miten edellinen viikko, muistatko siitä kaiken (on olemassa muistisaarekkeita, joita ei pidä huomioida, eikä "muisti" saa olla toisen ihmisen kertomaa).
Ja ne dokumentit ensiavusta ja muusta on tärkeitä.
Toivottavasti homma etenee hyvin. Pienikin isku voi aiheuttaa vaikka mitä. Sekavuus ja huimaus ynnä muu
on aikamoisen aivovamman merkkejä. ks aivovammaliitto (jossa vähätellään vaivoja).Hei! Pahoittelen, että koet, että Aivovammaliitossa vähätellään vaivoja. Päin vastoin korostamme kaikilla nettisivuillamme ja esitteissämme oireiden runsasta kirjoa ja sitä, miten suuresti ne voivat elämään vaikuttaa.
- 3 aivotärädyksenmies
Olen ex-jääkiekkoilija, 17-vuotias. Olen saanut urallani kolme aivotärähdystä ja viimeisin oli pahin. Sain helmikuun alussa sen ja tilanne on edelleen päällä. Olin 5 viikkoa pois kaukalosta ja palasin playoffeihiin pelamaan. Tänä aikan minulla ei ollut oireita 1,5 kk enkä saanut iskua päähään. Mutta heti pelien päätyttyä olen 2kk oireillut. Minut tutkittiin helmikuussa ja mitään ei ollut. Onko vielä normaalia oireilla ja onko se normaalia että oireet palaavat? Nyt olen kärsinyt kovasta päänsärystä, huimauksesta, ärtyneisyydestä,väsymyksestä ja tunteiden vaihtelusta. Kannattaako mennä uusiin tukimuksiin?
- Pääkipuilija
Itse löin pääni yli vuosi sitten ja pää kipuilee edelleen.
Pääni luötyäni tajusin heti, että nyt kävi pahasti. Tunsin aivojeni heilahtavan ja kipu tuli välittömästi myös vastakkaiselle puolelle päätä. Taju ei kuitenkaan lähtenyt, eikä pahoinvointia tullut, joten ajattelin, ettei kyseessä voisi ola aivotärähdys. Päähän sattui, mutta jatkoin normaaleja toimiani. Seuraava yö oli kamala, päähän sattui niin ettei pystynyt nukkumaan ja etenkin iskupuoleisella kyljellä ei pystynyt olemaan. Lääkäriin en mennyt ja yritin jatkaa elämää.
Noin viikon kuluttua iskusta menin lääkäriin, kun kivut vain jatkuivat ja mukaan tuli lyhyitä näköhäiriöitä ja koko pää ja kasvojen toisen puolen puutumista. Oireena oli myös ajoittain muistin pätkiminen. En muistanut olinko ottanut lääkkeeni tai pessyt hampaani. Kipu vei keskittymiskyvyn.
Tk-lääkäri laittoi lähetteen traumapäivystylseen, jossa päästä otettiin tietokonetomografia. Siinä ei mitään ollut, joten Panacodin ja Buranan voimin vain kotiin sairaslomalapun kera. Tk-lääkäri oli konsultoinut myös Töölön sairaalan neurologia ja noin viikon kuluttua kävin myös MRI-kuvissa ja neurologilla. Mitään ei edelleenkään löytynyt. Neurologi sanoi, että nimenomaan tällaisissa pään vammoissa, joissa ei kuvissa löydy mitään, oireet herkästi pitkittyvät. Sairaslomalla taisin olla yhteensä 1,5 kk. Neurologin kanta oli, että mahdollisimman pian vain takaisin töihin, tutkimusten mukaan normaaliin elämään palaaminen nopeuttaa toipumista.
Yli puolen vuoden päästä tuli ensimmäinen päivä, kun päätä ei sattunut pahasti ja jatkuvasti. Sykkeen nouseminen ja ponnistelu saattavat edelleenkin laukaista monen päivän pääkipujakson. Itselläni kyse on nimenomaan kivusta, ei päänsärystä. Kipu on aivan toisenlaista, kuin normaali päänsärky. Tuntuu juuri siltä, kuin olisi juuri löynyt päänsä kaapinkulmaan, kipu vain ei mene samalla tavalla ohi.
Nyt pään iskusta on kulunut yli vuosi ja nykyään pää kipuilee lähinnä pienin vihlaisuin. Kasvot puutuvat nykyisin noin kerran kuussa ja silloinkin vain 0,5-1 tunnin ajaksi. Pidempiä pääkipujaksoja tulee aina välillä. Keskittyminen on parantunut valtavasti kipujen vähennyttyä.
Näin jälkikäteen omalla kohdallani olisi varmasti ollut parasta, jos olisin heti iskupäivänä mennyt lääkäriin, päässyt tt-kuviin ja pätevälle neurologille, joka olisi selittänyt mistä on kyse. Oli helpottavaa kuulla, että päässä ei ole vammaa, johon voisi kuolla ja nyt vaan pitää löytää selviytymiskeinoja kivun kanssa, joka voi jatkua pitkäänkin. Myös vertaistuki olisi ollut tarpeen. Ilmeisesti meitä pitkään kipuilevia on melko vähän ja tietoakin on saatavilla melko huonosti.
Jaksamista muille kipuileville!- Anonyymi
Vastaus tähän 10v sitten kirjoitettuun viestiin. Itse nostin 35 kiloista tunkkia matalassa maatalousrakennuksessa ja sen jälkeen lähdin reippaasti kävelemään. Huomatkaa siis suhteellinen kävelemisen keveys ilman sitä raskasta tunkkia. Ja tietenkin kävelin voimalla sementtistä oven yläkarmia päin. Se osui lähes keskelle päälakea oikealle puolelle.
Olen pari kertaa aiemminkin lyönyt pääni sen verran kovaa että vielä muistan ne. Ensimmäisellä kerralla (parikymppisenä) meni taju hetkeksi se lievä kolaritilanne, osuma ohimoon oikealle puolelle, ja taju meni hetkeksi mutta selvisin pienillä tasapainoharhoilla jotka harvenivat ajan myötä. Sitten kävelin töissä vastaavaa matalaa rakennetta päin joskus 35v. Pää oli kipeä pari kuukautta tms.
Nyt 46v sitten pamautin pääni siihen sementtiseen ovenkarmiin. Taju ei lähtenyt mutta tämä oli varmaan kovin isku joka päähäni on kohdistunut. Hätäännyin ja soitin hätäkeskukseen mutta he pyysivät menemään päivystykseen, jossa testattiin motoriikkaa, kävelyäni ja silmien liikkeitä. Niistä ei löytynyt erikoisuuksia joten jätin röntgenin väliin. Oireeni ovat olleet ensimmäisinä päivinä oli pahoinvointia, päivittäisiä tasapainoharhoja, siis tunne siitä että maa lähtisi jalkojen alta tai siitä että horjahtaisi vaikka olisi vain kävelemässä jääkaapille. Pää oli myös pitkään kipeä. Minulle harvoin tulee pahoinvointia ja päänsärytkään eivät nykyään niin tavallisia koska olen vähentänyt kahvin juontia. Yritän välttää lyömästä päätäni uudelleen, välttää juoksemista ja pitkiä kävelylenkkejä koska ne aiheuttavat pientä tärähtelyä aivoille.
Nyt iskusta on kulunut viisi kuukautta ja koen nykyään sellaista väsymystä ajattelussa. Eli en jaksa keskittyä ja on sellainen "vege" olo siis vähän poissaoleva. Jos kumarrun siivotessani esim. niin vegemäisyys pahenee. Lähinnä siis se että ei jaksa keskittyä mihinkään. Tässä oireita joita kirjasin ensimmäiseltä kuukaudelta: Tässä on lista oireista ja rutiineista, joita mainitsit:
1. Pahoinvointia 2. Päänsärkyä 3. Puhe takelsi ehkä vähän 4. Hieman oikeassa korvasssa soi kun kumarruin 5. Ennen lounasta jalat tuntuivat hallitsemattomilta kuin olisi kiivennyt huojuvia rappusia 6. Iltapäivällä soi vasen korva
7. Pientä päänsärkyä ja huimausta 8. Kumartelusta pää kipeäksi 9. Kallon luuosa kipeänä 10. Huimausta 11. Hetkellinen motorinen häiriö 12. Kumartelusta huimausta ja pahoinvointia 13. Pää tuntuu raskaalta 14. Välillä noustessani näen tähtiä 15. Heittohuimausta
Kun tärähdyksestä oli kulunut vajaa 1kk menin parina päivänä 15-20 min kävelylle. Lisäsin kävelemistä vähitellen ja aloin muutaman viikon kuluttua hölkätä. Kun vammasta oli kulunut kolmisen kuukautta tein cooperin testin. Tämän jälkeen minusta oireet hieman palasivat. Sen jälkeen en ole hölkännyt mutta käynyt lyhyemmillä kävelylenkeillä, tehnyt ketteryysharjoituksia esteradalla, pompottanut jalkapalloa ja nostellut kevyitä käsipainoja, venytellyt jne. Päivittäin kuitenkin jotain pientä liikuntaa. Ja harmittaa että ei uskalla enää juosta. Olin juuri parantunut 10v sairastelukierteestä, sää oli kirpeän syksyinen, mutta juoksu ei vielä tuntunut turvalliselta. Lisäksi olen jopa kolauttanut muutaman kerran pääni kevyemmin johonkin uudelleen. Ehkä minulla oli tuuria, mutta pelkään että vanhemmiten tulee jotain vakavempaa.
Vielä kiitos kaikista kommenteista. Olisi hyvä jos kertoisitte miten vammanne syntyi, minkä ikäisenä ja mikä kohta päästä se oli jonka löitte. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vastaus tähän 10v sitten kirjoitettuun viestiin. Itse nostin 35 kiloista tunkkia matalassa maatalousrakennuksessa ja sen jälkeen lähdin reippaasti kävelemään. Huomatkaa siis suhteellinen kävelemisen keveys ilman sitä raskasta tunkkia. Ja tietenkin kävelin voimalla sementtistä oven yläkarmia päin. Se osui lähes keskelle päälakea oikealle puolelle.
Olen pari kertaa aiemminkin lyönyt pääni sen verran kovaa että vielä muistan ne. Ensimmäisellä kerralla (parikymppisenä) meni taju hetkeksi se lievä kolaritilanne, osuma ohimoon oikealle puolelle, ja taju meni hetkeksi mutta selvisin pienillä tasapainoharhoilla jotka harvenivat ajan myötä. Sitten kävelin töissä vastaavaa matalaa rakennetta päin joskus 35v. Pää oli kipeä pari kuukautta tms.
Nyt 46v sitten pamautin pääni siihen sementtiseen ovenkarmiin. Taju ei lähtenyt mutta tämä oli varmaan kovin isku joka päähäni on kohdistunut. Hätäännyin ja soitin hätäkeskukseen mutta he pyysivät menemään päivystykseen, jossa testattiin motoriikkaa, kävelyäni ja silmien liikkeitä. Niistä ei löytynyt erikoisuuksia joten jätin röntgenin väliin. Oireeni ovat olleet ensimmäisinä päivinä oli pahoinvointia, päivittäisiä tasapainoharhoja, siis tunne siitä että maa lähtisi jalkojen alta tai siitä että horjahtaisi vaikka olisi vain kävelemässä jääkaapille. Pää oli myös pitkään kipeä. Minulle harvoin tulee pahoinvointia ja päänsärytkään eivät nykyään niin tavallisia koska olen vähentänyt kahvin juontia. Yritän välttää lyömästä päätäni uudelleen, välttää juoksemista ja pitkiä kävelylenkkejä koska ne aiheuttavat pientä tärähtelyä aivoille.
Nyt iskusta on kulunut viisi kuukautta ja koen nykyään sellaista väsymystä ajattelussa. Eli en jaksa keskittyä ja on sellainen "vege" olo siis vähän poissaoleva. Jos kumarrun siivotessani esim. niin vegemäisyys pahenee. Lähinnä siis se että ei jaksa keskittyä mihinkään. Tässä oireita joita kirjasin ensimmäiseltä kuukaudelta: Tässä on lista oireista ja rutiineista, joita mainitsit:
1. Pahoinvointia 2. Päänsärkyä 3. Puhe takelsi ehkä vähän 4. Hieman oikeassa korvasssa soi kun kumarruin 5. Ennen lounasta jalat tuntuivat hallitsemattomilta kuin olisi kiivennyt huojuvia rappusia 6. Iltapäivällä soi vasen korva
7. Pientä päänsärkyä ja huimausta 8. Kumartelusta pää kipeäksi 9. Kallon luuosa kipeänä 10. Huimausta 11. Hetkellinen motorinen häiriö 12. Kumartelusta huimausta ja pahoinvointia 13. Pää tuntuu raskaalta 14. Välillä noustessani näen tähtiä 15. Heittohuimausta
Kun tärähdyksestä oli kulunut vajaa 1kk menin parina päivänä 15-20 min kävelylle. Lisäsin kävelemistä vähitellen ja aloin muutaman viikon kuluttua hölkätä. Kun vammasta oli kulunut kolmisen kuukautta tein cooperin testin. Tämän jälkeen minusta oireet hieman palasivat. Sen jälkeen en ole hölkännyt mutta käynyt lyhyemmillä kävelylenkeillä, tehnyt ketteryysharjoituksia esteradalla, pompottanut jalkapalloa ja nostellut kevyitä käsipainoja, venytellyt jne. Päivittäin kuitenkin jotain pientä liikuntaa. Ja harmittaa että ei uskalla enää juosta. Olin juuri parantunut 10v sairastelukierteestä, sää oli kirpeän syksyinen, mutta juoksu ei vielä tuntunut turvalliselta. Lisäksi olen jopa kolauttanut muutaman kerran pääni kevyemmin johonkin uudelleen. Ehkä minulla oli tuuria, mutta pelkään että vanhemmiten tulee jotain vakavempaa.
Vielä kiitos kaikista kommenteista. Olisi hyvä jos kertoisitte miten vammanne syntyi, minkä ikäisenä ja mikä kohta päästä se oli jonka löitte.Jatkan nyt tätä kertomustani.. vammasta on kulunut nyt lähes päivälleen 1 vuosi. Kuten kerroin oireet palasivat kun tein cooperin testin, myös seuraavat asiat ovat vuoden aikana palauttaneet oireiluni (heittohuimausta) ja ilmeisesti tulleet jäädäkseen:
1 kirkas led-valo,
2 kuulosuojaimien pitäminen päässä huom. ne puristavat päätä jonkun verran,
3 kotitöiden yhteydessä kumarteleminen,
4 reilun kuuden km kävelylenkki,
5 ja nyt noin vuosi onnettomuudesta kokeilin paikallani hypätä 180 astetta, siis kääntyä ilmassa jne. yhden kerran molempiin suuntiin, ja sitten vielä täysi pyörähdys eli 360 molempiin suuntiin kertaalleen.. tämä aiheutti pahoinvointia ja huimausta.
Pahoinvointia ei ole juurikaan ollut koko vuoden aikana mutta tämä pyörimisliike yhdistettynä siihen alastuloon jossa liike pysähtyy aiheutti pahimman voinnin tähän saakka.
Ensin ajattelin että minulla on vain tasapainoaisti korvassa kärsinyt mutta tämä viittaisi siihen että aivoissakin on selvästi vielä jälkiä tapaturmasta? No ainakin tämän päivän normaalit askareet jäivät vähemmälle.. Lisätään vielä että liikun päivittäin säännöllisesti paitsi näinä huimauspäivinä, kuitenkin yrittänyt varoa tärähdyksiä yms. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vastaus tähän 10v sitten kirjoitettuun viestiin. Itse nostin 35 kiloista tunkkia matalassa maatalousrakennuksessa ja sen jälkeen lähdin reippaasti kävelemään. Huomatkaa siis suhteellinen kävelemisen keveys ilman sitä raskasta tunkkia. Ja tietenkin kävelin voimalla sementtistä oven yläkarmia päin. Se osui lähes keskelle päälakea oikealle puolelle.
Olen pari kertaa aiemminkin lyönyt pääni sen verran kovaa että vielä muistan ne. Ensimmäisellä kerralla (parikymppisenä) meni taju hetkeksi se lievä kolaritilanne, osuma ohimoon oikealle puolelle, ja taju meni hetkeksi mutta selvisin pienillä tasapainoharhoilla jotka harvenivat ajan myötä. Sitten kävelin töissä vastaavaa matalaa rakennetta päin joskus 35v. Pää oli kipeä pari kuukautta tms.
Nyt 46v sitten pamautin pääni siihen sementtiseen ovenkarmiin. Taju ei lähtenyt mutta tämä oli varmaan kovin isku joka päähäni on kohdistunut. Hätäännyin ja soitin hätäkeskukseen mutta he pyysivät menemään päivystykseen, jossa testattiin motoriikkaa, kävelyäni ja silmien liikkeitä. Niistä ei löytynyt erikoisuuksia joten jätin röntgenin väliin. Oireeni ovat olleet ensimmäisinä päivinä oli pahoinvointia, päivittäisiä tasapainoharhoja, siis tunne siitä että maa lähtisi jalkojen alta tai siitä että horjahtaisi vaikka olisi vain kävelemässä jääkaapille. Pää oli myös pitkään kipeä. Minulle harvoin tulee pahoinvointia ja päänsärytkään eivät nykyään niin tavallisia koska olen vähentänyt kahvin juontia. Yritän välttää lyömästä päätäni uudelleen, välttää juoksemista ja pitkiä kävelylenkkejä koska ne aiheuttavat pientä tärähtelyä aivoille.
Nyt iskusta on kulunut viisi kuukautta ja koen nykyään sellaista väsymystä ajattelussa. Eli en jaksa keskittyä ja on sellainen "vege" olo siis vähän poissaoleva. Jos kumarrun siivotessani esim. niin vegemäisyys pahenee. Lähinnä siis se että ei jaksa keskittyä mihinkään. Tässä oireita joita kirjasin ensimmäiseltä kuukaudelta: Tässä on lista oireista ja rutiineista, joita mainitsit:
1. Pahoinvointia 2. Päänsärkyä 3. Puhe takelsi ehkä vähän 4. Hieman oikeassa korvasssa soi kun kumarruin 5. Ennen lounasta jalat tuntuivat hallitsemattomilta kuin olisi kiivennyt huojuvia rappusia 6. Iltapäivällä soi vasen korva
7. Pientä päänsärkyä ja huimausta 8. Kumartelusta pää kipeäksi 9. Kallon luuosa kipeänä 10. Huimausta 11. Hetkellinen motorinen häiriö 12. Kumartelusta huimausta ja pahoinvointia 13. Pää tuntuu raskaalta 14. Välillä noustessani näen tähtiä 15. Heittohuimausta
Kun tärähdyksestä oli kulunut vajaa 1kk menin parina päivänä 15-20 min kävelylle. Lisäsin kävelemistä vähitellen ja aloin muutaman viikon kuluttua hölkätä. Kun vammasta oli kulunut kolmisen kuukautta tein cooperin testin. Tämän jälkeen minusta oireet hieman palasivat. Sen jälkeen en ole hölkännyt mutta käynyt lyhyemmillä kävelylenkeillä, tehnyt ketteryysharjoituksia esteradalla, pompottanut jalkapalloa ja nostellut kevyitä käsipainoja, venytellyt jne. Päivittäin kuitenkin jotain pientä liikuntaa. Ja harmittaa että ei uskalla enää juosta. Olin juuri parantunut 10v sairastelukierteestä, sää oli kirpeän syksyinen, mutta juoksu ei vielä tuntunut turvalliselta. Lisäksi olen jopa kolauttanut muutaman kerran pääni kevyemmin johonkin uudelleen. Ehkä minulla oli tuuria, mutta pelkään että vanhemmiten tulee jotain vakavempaa.
Vielä kiitos kaikista kommenteista. Olisi hyvä jos kertoisitte miten vammanne syntyi, minkä ikäisenä ja mikä kohta päästä se oli jonka löitte.Kuukausi sitten tästä toukokuun 2023 törmäyksestä oli kulunut 1v 5kk niin oireet vihdoin loppuivat mielestäni kokonaan. Siinä meni siis 17 kk. Niinkin kauan voi kestää että aivotärähdyksen jälkeinen syndrooma lakkaa (ikä oli tuolloin 46). Siis aivojen hermotoiminta palautuu. En ole neurologi mutta se on kai jonkunlaista uudelleen kalibrointia. Olen tämän jälkeen pari kertaa hieman päätäni kolauttanutkin mutta ei ole tullut mitään heittohuimausta tai muita aiempia oireita.
Juoksemista en ole vielä kokeillut uudelleen koska nyt olen jo kolhinut varpaani. No ainakin saa pää lisää palautumisaikaa.. Lisäksi pitää mainita että en juo, joten en tiedä miten sellainen olisi vaikuttanut palautumiseen.
- jep4
Itse sain aivotärähdyksen vuonna 2011 salibandy ottelussa, jossa takaapäin taklattiin päähän (jääkiekko tyyliin) mun tuurilla tietysti siinä oli kiviseinä vastassa ja siihen pääni löin ja tipahin seinän ja laidan väliin hetken tajuttomana, sitten siinä "heräilin" hieman sain silmiä auki sitten siinä olikin hoitohenkilökuntaa.. tilannetta pahensi se että muutaman kuukauden sisällä oli pari lievempää aivotärähdystä sattunut.. DG: oli paha aivotärähdys ja venähtänyt niska.. tänä päivänäkään en muista kuin sieltä täältä juttuja muistan kun olin silmät saanut auki ja tajunnan tasoa tutkittiin.. ja ne kivut oli jotain ihan sanoinkuvaamattoman tuskasia.. niska ja pää kuvattiin mutta mitää verenvuotoa ei ollut, mutta vuoden päivät kivut ja päänsäryt kesti ja niska oli turvoksissa vielä pari kuukautta tapahtuneen jälkeen, pari viikkoa meni nukkuessa.. Aina kun yritti vähän urheilla kuvotus ja huimaus tuli uudelleen ja uudelleen.. nykypäivänä iskusta on jäänyt tasapaino häiriö joka tuskin tulee korjaantumaan, samoiten salibandy pelit jäi, olen kiitollinen että pääsin näin "vähällä" koska huonommin olisi voinut käydä lääkärien sanojen mukaan..
- Nabis
Tammikuussa naapuri paisko mut lasioven kautta suorilt jaloilt takaraivo edel käytävään taju lähti, siint asti on oikee puoli päästä ollu ihme paineessa jika ei ole migreeni eikä normi pääkipu mitkää tropit ei auta, mangeettikuva kesäkuussa. Ärsyttävää jatkuva kipuilu ja tasapainon pitäminen ku huojuttaa.
- Anonyymi
Ei ole mutta vierestä seurannut olen ei Se hyvältä näytä,hiekkaa pihaan
Hiekkaa pihaan!! - Anonyymi
Nosto
Itse sain aivotärähdyksen 1,5vk sitten kotona kaatumisen seurauksena. Pää pamahti terävään kynnykseen ja taju lähti heti. Taju palasi hetkellisesti noin puolen tunnin , tunnin päästä ja muistan vain sen että etsin kaikki mahdolliset tekstiilit ja paperit, verta oli yltympäriinsä ja vuodin kokoajan lisää. Olin mennyt sitten lepäämään ilmeisesti aika vaistomaisesti enkä pystynyt soittamaan apua kun en pysynyt tajuissa lainkaan. Isku tuli päälaelle/ohimoon ja pää aukes 15cm matkalta, valtava haava ja verenhukka.
Seuraava selkeä muistikuva on 24h tapaturmasta kun läheinen oli huolestunut ja tuli katsomaan onko kaikki kunnossa. Hän vei minut sairaalaan ja kertoi myöhemmin etten ollut lainkaan järjissäni, kuin aave ja puhuminen, liikkuminen yms ei onnistunut. Sairaalassa haava tikattiin noin 28h tapaturmasta. Oli pakko.
Olot helv...nen kipu päässä, huimaus, pyörryttävä olo, pahoinvointi, käsittämättömän kova jano, puhuminen oli vaikeaa enkä muistanut arkisia itsestäänselviä asioita. Iskun puoleinen naama oli myös tunnoton. Näkö sumea jne. Kuvissa tietokonetomografia ja magneetti, ei onneksi näkynyt mitään!
Sairaalassa jouduin kuitenkin olemaan muutaman päivän kun jalat ei oikein kantaneet ja pää pitänyt. pääsin pois niin olin edelleen tosi hauras. Pahimmat tasapaino ongelmat on hienosti helpottaneet ja kävelykin sujuu jo hitaasti kovalla keskittymisellä muutaman km. Mutta pääkipu sen sijaan vaan yltynyt tässä viime päivinä ollut taukoamatta eikä särkylääke auta lainkaan. En pysty keskittymään myöskään mihinkään kuin rankalla ponnistuksella ja uuvun pikkujutuista pahasti. Vielä on myös jonkun verran huimausta mutta suurin ongelma on tuo järkyttävä päänsärky mikä myös valvottaa, kognitiiviset ongelmat ja mielialan kireys ja ailahtelu.. olen muuttunut tosi äkäiseksi vaikka normaalisti en ole mikään kiukkupussi. Uskon kuitenkin että tilanne palautuu ennalleen.
Onko täällä ketään kuka olisi aivotärähdyksen jälkeen ollut pitkään tajuttomana/pyörryksissä ja menettänyt
muistin pitkältä ajalta? Ja menettänyt paljon verta samassa rytinässä? Miten olette palautuneet? Kaipasin vertaistukea kovasti.
Mainitaan vielä että ei ollut elämäni ensimmäinen kova tälli päähän. Niitä on tullut ennenkin. kolarissa, metallinen painava esine tippunut päähän, lumilautailussa nuorena jne. Olen nuorehko mutta silti keski-ikäinen nainen, hyväkuntoinen muuten eli lenkkeillyt valtavasti, syön hyvin, en juo enkä tupakoi. Tuon tapahtuman jälkeen en ole oikein tuntenut itseäni samaksi, olen kömpelö ja hidas ja kiukkuinen väsynyt muistamaton eukko ja päätä särkee ihan taukoamatta.
Kertokaa ihmiset hyvät kokemuksia 🙏🏻!- Anonyymi
Kohtalainen pahat oireet sulle tullut tästä viimeisestä. Verenvuoto voi näyttää runsaammalta kuin se onkaan. Magneettikuva ei muuten välttämättä näytä aivan kaikkea, mm. jos DAI-muutos. On tuttuja oireita monikin ja sitten myös muuta kuin sulla ja pysyviä sekä myös usamoi päätälli. Aikaa on jo kulunut tosi paljon enkä muista kaikkea, jos edes koskaan olen muistanut enkä myöskään muista ylipäänsä noita edeltäneestä elämästä niin paljon kuin moni muu muistaa. Mulla on varsinainen kognitio pysynyt yllättävän hyvänä.
Keskeisimmät haitat on väsymys-, fatiikki-, ja hikoiluherkkyys ruumillisesssa rasituksessa ja lämmössä, hypotalamuksen vajaatoiminta ja sitä myöten hormonaalisen toiminnan vajaus, joista selkeimpänä nestetasapainon ja janon sekä elektrolyyttien säätelyn vaikeus, masennustaipumus ja melankolia, puhumisen ongelmat ja varsinkin keskustelu väsyneenä hälyssä, yleinen ajoittainen ajattelun hitaus. Kyllä mäkin olen ilkeämpi kuin ennen mutta en kaikille. Minun kohdalla on myös neuropatiatyyppistä eikä ole tohon tyyliin mitään kirjattu eikä puututtu niihin mihin olis voinut ja yllin kyllin kaikkea negaa.
Ensitietojen pohjalta jaksan ja haluan usko sulla olevan aika hyvä mahdollisuus toipua tuosta viimeisimmästä ainakin lähes entiseksi. Mutta ikävä kyllä, jokainen tälli voi tehdä tämän yhä vaikeammaksi tai myös pahentaa vanhoja vammoja. Nämä on hyvin yksilöllisiä juttuja ja loppuvuodesta voi olla varma siitä mikä on pysyvää jos on. Kuntoutustarve olis kanssa hyvä arvioida ja tarvittavva kuntoutus pitäisi aloittaa mahdollisimman pian, mutta jaksamisen mukaan. Nyt lepoa, lepoa ja lepoa ja pikku hiljaa jaksamisen mukaan ja toivottavasti myös ympärillä on hyviä ihmisiä👍
Monisairas - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kohtalainen pahat oireet sulle tullut tästä viimeisestä. Verenvuoto voi näyttää runsaammalta kuin se onkaan. Magneettikuva ei muuten välttämättä näytä aivan kaikkea, mm. jos DAI-muutos. On tuttuja oireita monikin ja sitten myös muuta kuin sulla ja pysyviä sekä myös usamoi päätälli. Aikaa on jo kulunut tosi paljon enkä muista kaikkea, jos edes koskaan olen muistanut enkä myöskään muista ylipäänsä noita edeltäneestä elämästä niin paljon kuin moni muu muistaa. Mulla on varsinainen kognitio pysynyt yllättävän hyvänä.
Keskeisimmät haitat on väsymys-, fatiikki-, ja hikoiluherkkyys ruumillisesssa rasituksessa ja lämmössä, hypotalamuksen vajaatoiminta ja sitä myöten hormonaalisen toiminnan vajaus, joista selkeimpänä nestetasapainon ja janon sekä elektrolyyttien säätelyn vaikeus, masennustaipumus ja melankolia, puhumisen ongelmat ja varsinkin keskustelu väsyneenä hälyssä, yleinen ajoittainen ajattelun hitaus. Kyllä mäkin olen ilkeämpi kuin ennen mutta en kaikille. Minun kohdalla on myös neuropatiatyyppistä eikä ole tohon tyyliin mitään kirjattu eikä puututtu niihin mihin olis voinut ja yllin kyllin kaikkea negaa.
Ensitietojen pohjalta jaksan ja haluan usko sulla olevan aika hyvä mahdollisuus toipua tuosta viimeisimmästä ainakin lähes entiseksi. Mutta ikävä kyllä, jokainen tälli voi tehdä tämän yhä vaikeammaksi tai myös pahentaa vanhoja vammoja. Nämä on hyvin yksilöllisiä juttuja ja loppuvuodesta voi olla varma siitä mikä on pysyvää jos on. Kuntoutustarve olis kanssa hyvä arvioida ja tarvittavva kuntoutus pitäisi aloittaa mahdollisimman pian, mutta jaksamisen mukaan. Nyt lepoa, lepoa ja lepoa ja pikku hiljaa jaksamisen mukaan ja toivottavasti myös ympärillä on hyviä ihmisiä👍
Monisairas... ja mä menin noin ku sä viimeksi mutta koulun pihalla, toinen tapaus muun henkilön toimesta ja kolmantena tälli vas. puolen ohimon seudulle liikenteessä. Tästä viimeisimmästä en muista yhtään mitään ja ensimmäisetkin hyvin hämärästi. Muistan näistä vain sen, että lähimpinä päivinä oli voimakasta väsymystä, uneliaisuutta. Oireet ei aina suinkaan tule (moni luulee) kaikki siinä silmänrapäyksessä, vaan voi tulla myöhemminki, nykykäsityksen mukaan kai jopa 9kk aikaikkuna, ja näin on itsellä - sitten hommaa hämmentää kyllä eräs anestesia myös. Mutta heti eka tälli toi pysyvää haittaa.
Ainut mitä pystyisin tekeen olis toimistotyö ja siihen liittyvät puhumiset sekä kevyet rupattelut, ja mielellään niin että vastapuolen puhe olis mahdollisimman vähän selittelevää ja rönsyävää. Tähän minulla ei ole mahdollisuutta kokonaisterveyden puolesta, koska en saa eikä ole mahista yrittäjyyteen. Mulla on myös vmaista selkäperäistä vikaa ja elektrolyytit osaltaan aiheuttaa vähän samaa. Sitten on muutakin mutta ne ei ole sos niin pahoja enkä usko että työnkään esteenä, vaikka vakavaa onkin.
Mä olen huomannut, että on vaikee ymmärtää jopa parin tuttavan puhetta, toisella tosi nopeeta, toisella liikaa liirumlaarumia. Mutta minulla ei kumminkaan ole puhediagnoosia eikä edes afasian mittän alatyyppiä niin tiedä sitten, että puuttuuko se vain vai kuinka, kun jotkut muut heidän puheensä kyllä ymmärtää paremmin. Keskittyminen ja muisti keskustelussa myös vaihtelee. Aivovammojen väsymys ja fatiikki voi tehdä myös tätä ja toki tää vaihtelee. Käytännössä voi sanoo että sosiaalisesti keskivaikea-vaikea aivovamma, muuten lievä-kesklivaikea. Se mikä varmasti puuttuu tiedoista (on vaan eläkehakemuksessa omaa tekstä), on sosiaalinen ahdistus ja jonkintasoinen ptsd (ja epävakaa pois kun sitä en ole kokenut koskaan olevani).
Noin muuten elämä on hyvin tylsää, syrjäytynyttä ja sisällötöntä, siis pelkkää *askaa, olispa ees joku pelkkä psyykkinen juttu niin vois välillä mennä lentsikalla kauas pois ja muuttaa vaikka pysyvästi. Kaljaa ja viinaa en juo kun ei auta yhtään mitään.
Monisairas - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
... ja mä menin noin ku sä viimeksi mutta koulun pihalla, toinen tapaus muun henkilön toimesta ja kolmantena tälli vas. puolen ohimon seudulle liikenteessä. Tästä viimeisimmästä en muista yhtään mitään ja ensimmäisetkin hyvin hämärästi. Muistan näistä vain sen, että lähimpinä päivinä oli voimakasta väsymystä, uneliaisuutta. Oireet ei aina suinkaan tule (moni luulee) kaikki siinä silmänrapäyksessä, vaan voi tulla myöhemminki, nykykäsityksen mukaan kai jopa 9kk aikaikkuna, ja näin on itsellä - sitten hommaa hämmentää kyllä eräs anestesia myös. Mutta heti eka tälli toi pysyvää haittaa.
Ainut mitä pystyisin tekeen olis toimistotyö ja siihen liittyvät puhumiset sekä kevyet rupattelut, ja mielellään niin että vastapuolen puhe olis mahdollisimman vähän selittelevää ja rönsyävää. Tähän minulla ei ole mahdollisuutta kokonaisterveyden puolesta, koska en saa eikä ole mahista yrittäjyyteen. Mulla on myös vmaista selkäperäistä vikaa ja elektrolyytit osaltaan aiheuttaa vähän samaa. Sitten on muutakin mutta ne ei ole sos niin pahoja enkä usko että työnkään esteenä, vaikka vakavaa onkin.
Mä olen huomannut, että on vaikee ymmärtää jopa parin tuttavan puhetta, toisella tosi nopeeta, toisella liikaa liirumlaarumia. Mutta minulla ei kumminkaan ole puhediagnoosia eikä edes afasian mittän alatyyppiä niin tiedä sitten, että puuttuuko se vain vai kuinka, kun jotkut muut heidän puheensä kyllä ymmärtää paremmin. Keskittyminen ja muisti keskustelussa myös vaihtelee. Aivovammojen väsymys ja fatiikki voi tehdä myös tätä ja toki tää vaihtelee. Käytännössä voi sanoo että sosiaalisesti keskivaikea-vaikea aivovamma, muuten lievä-kesklivaikea. Se mikä varmasti puuttuu tiedoista (on vaan eläkehakemuksessa omaa tekstä), on sosiaalinen ahdistus ja jonkintasoinen ptsd (ja epävakaa pois kun sitä en ole kokenut koskaan olevani).
Noin muuten elämä on hyvin tylsää, syrjäytynyttä ja sisällötöntä, siis pelkkää *askaa, olispa ees joku pelkkä psyykkinen juttu niin vois välillä mennä lentsikalla kauas pois ja muuttaa vaikka pysyvästi. Kaljaa ja viinaa en juo kun ei auta yhtään mitään.
Monisairas...niin siis ei mun varsinainen puhe ja ajattelu ihan sekavaa voi olla, koska näillä samoilla oireilla suoritin kumminkin ammatillisen koulutuksen parhailla arvosanoilla ja pääopettaja oli paras mahdollinen oman alansa asiantuntija ja yrittäjä. Nyt vaan huomaa julkisesti kuinka paljon ihmiset virnuilee ja vittuilee ns. sivusta. Taustalla on noi mainitut plus väärää tekemistä aina kotoa kouluun ja professoritasolle asti.
Yrittäjyyttäkin olisin voinut kokeilla ja ihan mielellään, jos olis saanuty pääomaa enkä usko ettenkö olis pärjännyt eikä vieläkään vuosien päästä ole noista ajoista terveys huonontunut, paitsi kävely. Onnistuis hiukkasen helpommin tehdä keskivaativaa asiantuntijatyötä kuin käydä vaikka kaupassa kävellen. Mutta kun ei niin ei ja nyt yleinen mentaliteetti ollut se, että olen tyhmä kuin saapas mutta silti joku ihme "keksijä", ja joka ei viitsi mitään tehdä työllistymisen suhteen ja joka just kahvilla voi joskus käydä - juttu on tietenkin tasan muuta, typerykset!
Monisairas
- Anonyymi
Vuosia sitten sain aivotärähdyksen pyörtyillessäni yöllä psykiatrisella osastolla.
Ainakin kaksi kertaa löin pääni, ensin pyörrytti ja pää kolahti kaatuessa, pääsin pystyyn, pyörrytti uudestaan ja taas sama kohta päästä kolahti johonkin kaatuessa. Tajuntakin oli pienen hetken ajan kateissa.
Hoitajat kantoivat minut sänkyyn, jättivät sinne makaamaan aamuun asti.
Kaksi viikkoa valittelin ihan selkeitä aivotärähdyksen oireita osastolla, mutta ei niistä välitetty. Sen verran hoitajat sanoivat, että osaston lääkäri oli sanonut, seurataan.
Kun sitten tapasin lääkärin ennen kotiin lähtöä, sanoin pään, ym. oireista, hän sanoi vain, etteivät he hoida fyysisiä vaivoja.
Pää oireili lähes puoli vuotta sen jälkeen, sitten oireet katosivat useammaksi kuukaudeksi, kunnes alkoi joksikin aikaa taas oudot kivut kohdassa, joka silloin oli kolahtanut.
Onneksi lopulta aika taisi parantaa.- Anonyymi
Kyllä se touhu ollut sitten 😠😡 Olikohan lääkkeillä tekemistä pyörtymisen kanssa...
Kiva kuulla, että olet todellakin parantunut, ja näin tapahtuu suurimmalla osalla jos oireet lievempiä. Jotkut toipuu myös keskivaikeasta aivovammasta käytännössä ennalleen.
Monisairas - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se touhu ollut sitten 😠😡 Olikohan lääkkeillä tekemistä pyörtymisen kanssa...
Kiva kuulla, että olet todellakin parantunut, ja näin tapahtuu suurimmalla osalla jos oireet lievempiä. Jotkut toipuu myös keskivaikeasta aivovammasta käytännössä ennalleen.
MonisairasJuu, kyllä lääkkeillä varmaankin oli tekemistä pyörtymisen kanssa.
En edes tiennyt, millaisen lääkecocktailin olin illalla saanut, mutta aamuyöstä vessakäynnin yhteydessä aloin pyörtyilemään.
Voi olla, että verenpaine meni liian alas äkillisesti, ei voi tietää.
Pään vammat on joskus vaikeitakin, ja jotkut tosiaan toipuvat hyvin, jotkut eivät.
- Anonyymi
Kunhan pidättäydyt pahimman sekavuuden hetkinä ajan liittymästä vasemmistoliittoon, niin eiköhän se siitä.
- Anonyymi
Pidän politiikan ja psykiatrian erillään toisistaan.
Kiitos kuitenkin vinkkaamisen yrityksestä, josta ei tosin nyt ollut hyötyä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä1364245Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda3272145Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik31994Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2481861- 1061780
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel4531754Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että4771594MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar561395Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun4671310Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa
Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat441306