aivotärähdys

ei ole kuvattu milläänlailla ei ensiavussa eikä lääkärikään sitä edes maininnut tänään.
Menen yksityiselle. Onneksi on vapaa-ajan tapaturmavakuutus työnantajalla.

ap kirjoitti:

ei ole kuvattu milläänlailla ei ensiavussa eikä lääkärikään sitä edes maininnut tänään.
Menen yksityiselle. Onneksi on vapaa-ajan tapaturmavakuutus työnantajalla.

Hei, nähtävästi olet saanut aivovamman.

Sinuna menisin neurologille, jos asut Helsingissä tai täällä päin yleensä, Töölö Mehiläinen ja Turkka.
Ellet, kannattaa katsoa ensin vakuutuslääkäri-lista oikeusturvan perikato-sivuilta ennen ajan tilausta.

Ennen neurologille menoa pitäisi saada ensitiedot sairaalasta/ensiavusta, mitä on tapahtunut. Pyydät potilaskertomukset itsellesi käyntipaikoista.

En tiedä miten vapaa-ajan vakuutuksissa, mutta yleensä ensimmäisen lääkärikäynnin maksaa vakuutusyhtiö selvittelykuluina. Mä olen joutunut pyytämään maksusitoumusta, jos olen halunnut olla ehdottoman varma, että se maksetaan. Nykyään vakuutusyhtiöillä on valta laittaa oman vakuutusyhtiön luottolääkärille ihmiset, joten vastaanottokäynnin tulos voi olla aivan mitä tahansa.

Neurologi tekee E-lausunnon joka lähetetään vakuutusyhtiöön. Lausunnosta pitää käydä läpi se, mitä on tapahtunut, mikä diagnoosi ja mitä seuraavaksi. Siis jos on aihetta, se magneettikuvaus.
Lausunto kannattaa yrittää saada itselle ennen vakuutusyhtiölle lähettämistä, jotta asia on oikein kirjattu. Mielellään joku muukin vastaanotolle sinun tueksesi. Mun neurologi tekee yleensä lausunnon saman tien ja antaa sen luettavaksi ja sen jälkeen se lähetetään eteenpäin.

Ennen neurologi-käyntiä kannattaa miettiä, mitä oikein tapahtui. Miten pää kopsahti, näkikö kukaan, muistatko tapahtumat ennen ja jälkeen kopsahduksen, miten edellinen viikko, muistatko siitä kaiken (on olemassa muistisaarekkeita, joita ei pidä huomioida, eikä "muisti" saa olla toisen ihmisen kertomaa).
Ja ne dokumentit ensiavusta ja muusta on tärkeitä.

Toivottavasti homma etenee hyvin. Pienikin isku voi aiheuttaa vaikka mitä. Sekavuus ja huimaus ynnä muu
on aikamoisen aivovamman merkkejä. ks aivovammaliitto (jossa vähätellään vaivoja).

ap kirjoitti:

ei ole kuvattu milläänlailla ei ensiavussa eikä lääkärikään sitä edes maininnut tänään.
Menen yksityiselle. Onneksi on vapaa-ajan tapaturmavakuutus työnantajalla.

ettei tässä ole aikaa mitään neurologille pääsyä odotella, ellei sinne sitten pääse samantien, mikä tuskin on mahdollista. Yleensähän tilausajat ovat melko pitkiä ja mielestäni tämä VOI olla päivystystapaus, jolloin ei kyllä siihen hätään myöskään mitään potilaskertomuksia tai muuta ole mahdollista saada.

Eihän sitä varmasti tiedä. mutta itse en riskeeraisi, kun voi olla koko elämä kyseessä. Saahan ne
tarvittavat paperit sitten myöhemmin.

Voisithan soittaa jollekin lääkäriasemalle ja tiedustella sieltä mitä olisi mahdollista tehdä.

Jos ei muuta, niin ainakin näillä lääkäriasemilla on yleensä lääkäripäivystys, jota kautta varmaan saa lähetteen magneettikuvaukseen, ainakin mikäli vointisi ei ole tullut paremmaksi.

Aikoinaan äidilläni kaatumisen vuoksi kahden TYKS:in ensiapupoliklinikkakäynnin ja röntgenkuvauksen jälkeen hematoman oireet pahenivat muutaman päivän kuluessa jatkuvaksi päänsäryksi, voimattomuudeksi, sekavuudeksi ja yleiseksi jäykistymiseksi.

Silloinkin vielä kolmannella käyntikerralla TYKS:tä meinattiin puoliväkisin lähettää kotiin.

Onneksi eräs hoitaja puolittain salaa sanoi minulle, että hematoma ei näy röntgenkuvassa. Tämän kun kerroin lääkärille, niin johan tuli kiire viedä tietokonetomografiaan.

Kymmenen aikaan illalla minulle soitettiin, että äitini on viety leikattavaksi hematoman vuoksi. Vuotoa oli kestänyt jo niin kauan, että hematoma oli suuri ja kahden viikon kuluttua tulikin uusi vuoto ja uusi leikkaus, eikä tervettä päivää koko loppuelämänsä aikana, vaikka juuri ja juuri hengissä säilyikin.

Tyttäreni selvisi pienemmin vaurioin. Myös hän kaatui ja pinnallisia jälkiä oli kasvoissa jonkin verran ja särkyäkin vähän. Luulimme, ettei ollut kuitenkaan käynyt pahemmin, mutta n. viikon kuluttua linja-autoretkellä päänsärky lisääntyi, ei kuitenkaan erityisen kovaksi. Menimme silloin TYKS:n ensiapupoliklinikalle ja hän pääsi heti tietokonetomografiaan. Aivoverenvuoto silloinkin oli, mutta hän selvisi tarkkailussa ja viikon sairaalassa lepäämisellä.

ap kirjoitti:

ei ole kuvattu milläänlailla ei ensiavussa eikä lääkärikään sitä edes maininnut tänään.
Menen yksityiselle. Onneksi on vapaa-ajan tapaturmavakuutus työnantajalla.

ja kerro sekava olosi ,pääkipu ym.oireet. Kuvaavat olkoon ilta tai yö.
Ei kannata odotella enää,mielenrauhan ainakin saa kun kuvattu. Vakuutuksesta saa jälkikäteen kaikki jo maksetut kulut takaisin.

Pää kopsahtanut 2004 kirjoitti:

Hei, nähtävästi olet saanut aivovamman.

Sinuna menisin neurologille, jos asut Helsingissä tai täällä päin yleensä, Töölö Mehiläinen ja Turkka.
Ellet, kannattaa katsoa ensin vakuutuslääkäri-lista oikeusturvan perikato-sivuilta ennen ajan tilausta.

Ennen neurologille menoa pitäisi saada ensitiedot sairaalasta/ensiavusta, mitä on tapahtunut. Pyydät potilaskertomukset itsellesi käyntipaikoista.

En tiedä miten vapaa-ajan vakuutuksissa, mutta yleensä ensimmäisen lääkärikäynnin maksaa vakuutusyhtiö selvittelykuluina. Mä olen joutunut pyytämään maksusitoumusta, jos olen halunnut olla ehdottoman varma, että se maksetaan. Nykyään vakuutusyhtiöillä on valta laittaa oman vakuutusyhtiön luottolääkärille ihmiset, joten vastaanottokäynnin tulos voi olla aivan mitä tahansa.

Neurologi tekee E-lausunnon joka lähetetään vakuutusyhtiöön. Lausunnosta pitää käydä läpi se, mitä on tapahtunut, mikä diagnoosi ja mitä seuraavaksi. Siis jos on aihetta, se magneettikuvaus.
Lausunto kannattaa yrittää saada itselle ennen vakuutusyhtiölle lähettämistä, jotta asia on oikein kirjattu. Mielellään joku muukin vastaanotolle sinun tueksesi. Mun neurologi tekee yleensä lausunnon saman tien ja antaa sen luettavaksi ja sen jälkeen se lähetetään eteenpäin.

Ennen neurologi-käyntiä kannattaa miettiä, mitä oikein tapahtui. Miten pää kopsahti, näkikö kukaan, muistatko tapahtumat ennen ja jälkeen kopsahduksen, miten edellinen viikko, muistatko siitä kaiken (on olemassa muistisaarekkeita, joita ei pidä huomioida, eikä "muisti" saa olla toisen ihmisen kertomaa).
Ja ne dokumentit ensiavusta ja muusta on tärkeitä.

Toivottavasti homma etenee hyvin. Pienikin isku voi aiheuttaa vaikka mitä. Sekavuus ja huimaus ynnä muu
on aikamoisen aivovamman merkkejä. ks aivovammaliitto (jossa vähätellään vaivoja).

Lue lisää

Hei! Pahoittelen, että koet, että Aivovammaliitossa vähätellään vaivoja. Päin vastoin korostamme kaikilla nettisivuillamme ja esitteissämme oireiden runsasta kirjoa ja sitä, miten suuresti ne voivat elämään vaikuttaa.

Vastaus tähän 10v sitten kirjoitettuun viestiin. Itse nostin 35 kiloista tunkkia matalassa maatalousrakennuksessa ja sen jälkeen lähdin reippaasti kävelemään. Huomatkaa siis suhteellinen kävelemisen keveys ilman sitä raskasta tunkkia. Ja tietenkin kävelin voimalla sementtistä oven yläkarmia päin. Se osui lähes keskelle päälakea oikealle puolelle.

Olen pari kertaa aiemminkin lyönyt pääni sen verran kovaa että vielä muistan ne. Ensimmäisellä kerralla (parikymppisenä) meni taju hetkeksi se lievä kolaritilanne, osuma ohimoon oikealle puolelle, ja taju meni hetkeksi mutta selvisin pienillä tasapainoharhoilla jotka harvenivat ajan myötä. Sitten kävelin töissä vastaavaa matalaa rakennetta päin joskus 35v. Pää oli kipeä pari kuukautta tms.

Nyt 46v sitten pamautin pääni siihen sementtiseen ovenkarmiin. Taju ei lähtenyt mutta tämä oli varmaan kovin isku joka päähäni on kohdistunut. Hätäännyin ja soitin hätäkeskukseen mutta he pyysivät menemään päivystykseen, jossa testattiin motoriikkaa, kävelyäni ja silmien liikkeitä. Niistä ei löytynyt erikoisuuksia joten jätin röntgenin väliin. Oireeni ovat olleet ensimmäisinä päivinä oli pahoinvointia, päivittäisiä tasapainoharhoja, siis tunne siitä että maa lähtisi jalkojen alta tai siitä että horjahtaisi vaikka olisi vain kävelemässä jääkaapille. Pää oli myös pitkään kipeä. Minulle harvoin tulee pahoinvointia ja päänsärytkään eivät nykyään niin tavallisia koska olen vähentänyt kahvin juontia. Yritän välttää lyömästä päätäni uudelleen, välttää juoksemista ja pitkiä kävelylenkkejä koska ne aiheuttavat pientä tärähtelyä aivoille.

Nyt iskusta on kulunut viisi kuukautta ja koen nykyään sellaista väsymystä ajattelussa. Eli en jaksa keskittyä ja on sellainen "vege" olo siis vähän poissaoleva. Jos kumarrun siivotessani esim. niin vegemäisyys pahenee. Lähinnä siis se että ei jaksa keskittyä mihinkään. Tässä oireita joita kirjasin ensimmäiseltä kuukaudelta: Tässä on lista oireista ja rutiineista, joita mainitsit:

1. Pahoinvointia 2. Päänsärkyä 3. Puhe takelsi ehkä vähän 4. Hieman oikeassa korvasssa soi kun kumarruin 5. Ennen lounasta jalat tuntuivat hallitsemattomilta kuin olisi kiivennyt huojuvia rappusia 6. Iltapäivällä soi vasen korva
7. Pientä päänsärkyä ja huimausta 8. Kumartelusta pää kipeäksi 9. Kallon luuosa kipeänä 10. Huimausta 11. Hetkellinen motorinen häiriö 12. Kumartelusta huimausta ja pahoinvointia 13. Pää tuntuu raskaalta 14. Välillä noustessani näen tähtiä 15. Heittohuimausta

Kun tärähdyksestä oli kulunut vajaa 1kk menin parina päivänä 15-20 min kävelylle. Lisäsin kävelemistä vähitellen ja aloin muutaman viikon kuluttua hölkätä. Kun vammasta oli kulunut kolmisen kuukautta tein cooperin testin. Tämän jälkeen minusta oireet hieman palasivat. Sen jälkeen en ole hölkännyt mutta käynyt lyhyemmillä kävelylenkeillä, tehnyt ketteryysharjoituksia esteradalla, pompottanut jalkapalloa ja nostellut kevyitä käsipainoja, venytellyt jne. Päivittäin kuitenkin jotain pientä liikuntaa. Ja harmittaa että ei uskalla enää juosta. Olin juuri parantunut 10v sairastelukierteestä, sää oli kirpeän syksyinen, mutta juoksu ei vielä tuntunut turvalliselta. Lisäksi olen jopa kolauttanut muutaman kerran pääni kevyemmin johonkin uudelleen. Ehkä minulla oli tuuria, mutta pelkään että vanhemmiten tulee jotain vakavempaa.

Vielä kiitos kaikista kommenteista. Olisi hyvä jos kertoisitte miten vammanne syntyi, minkä ikäisenä ja mikä kohta päästä se oli jonka löitte.

Anonyymi kirjoitti:

Vastaus tähän 10v sitten kirjoitettuun viestiin. Itse nostin 35 kiloista tunkkia matalassa maatalousrakennuksessa ja sen jälkeen lähdin reippaasti kävelemään. Huomatkaa siis suhteellinen kävelemisen keveys ilman sitä raskasta tunkkia. Ja tietenkin kävelin voimalla sementtistä oven yläkarmia päin. Se osui lähes keskelle päälakea oikealle puolelle.

Olen pari kertaa aiemminkin lyönyt pääni sen verran kovaa että vielä muistan ne. Ensimmäisellä kerralla (parikymppisenä) meni taju hetkeksi se lievä kolaritilanne, osuma ohimoon oikealle puolelle, ja taju meni hetkeksi mutta selvisin pienillä tasapainoharhoilla jotka harvenivat ajan myötä. Sitten kävelin töissä vastaavaa matalaa rakennetta päin joskus 35v. Pää oli kipeä pari kuukautta tms.

Nyt 46v sitten pamautin pääni siihen sementtiseen ovenkarmiin. Taju ei lähtenyt mutta tämä oli varmaan kovin isku joka päähäni on kohdistunut. Hätäännyin ja soitin hätäkeskukseen mutta he pyysivät menemään päivystykseen, jossa testattiin motoriikkaa, kävelyäni ja silmien liikkeitä. Niistä ei löytynyt erikoisuuksia joten jätin röntgenin väliin. Oireeni ovat olleet ensimmäisinä päivinä oli pahoinvointia, päivittäisiä tasapainoharhoja, siis tunne siitä että maa lähtisi jalkojen alta tai siitä että horjahtaisi vaikka olisi vain kävelemässä jääkaapille. Pää oli myös pitkään kipeä. Minulle harvoin tulee pahoinvointia ja päänsärytkään eivät nykyään niin tavallisia koska olen vähentänyt kahvin juontia. Yritän välttää lyömästä päätäni uudelleen, välttää juoksemista ja pitkiä kävelylenkkejä koska ne aiheuttavat pientä tärähtelyä aivoille.

Nyt iskusta on kulunut viisi kuukautta ja koen nykyään sellaista väsymystä ajattelussa. Eli en jaksa keskittyä ja on sellainen "vege" olo siis vähän poissaoleva. Jos kumarrun siivotessani esim. niin vegemäisyys pahenee. Lähinnä siis se että ei jaksa keskittyä mihinkään. Tässä oireita joita kirjasin ensimmäiseltä kuukaudelta: Tässä on lista oireista ja rutiineista, joita mainitsit:

1. Pahoinvointia 2. Päänsärkyä 3. Puhe takelsi ehkä vähän 4. Hieman oikeassa korvasssa soi kun kumarruin 5. Ennen lounasta jalat tuntuivat hallitsemattomilta kuin olisi kiivennyt huojuvia rappusia 6. Iltapäivällä soi vasen korva
7. Pientä päänsärkyä ja huimausta 8. Kumartelusta pää kipeäksi 9. Kallon luuosa kipeänä 10. Huimausta 11. Hetkellinen motorinen häiriö 12. Kumartelusta huimausta ja pahoinvointia 13. Pää tuntuu raskaalta 14. Välillä noustessani näen tähtiä 15. Heittohuimausta

Kun tärähdyksestä oli kulunut vajaa 1kk menin parina päivänä 15-20 min kävelylle. Lisäsin kävelemistä vähitellen ja aloin muutaman viikon kuluttua hölkätä. Kun vammasta oli kulunut kolmisen kuukautta tein cooperin testin. Tämän jälkeen minusta oireet hieman palasivat. Sen jälkeen en ole hölkännyt mutta käynyt lyhyemmillä kävelylenkeillä, tehnyt ketteryysharjoituksia esteradalla, pompottanut jalkapalloa ja nostellut kevyitä käsipainoja, venytellyt jne. Päivittäin kuitenkin jotain pientä liikuntaa. Ja harmittaa että ei uskalla enää juosta. Olin juuri parantunut 10v sairastelukierteestä, sää oli kirpeän syksyinen, mutta juoksu ei vielä tuntunut turvalliselta. Lisäksi olen jopa kolauttanut muutaman kerran pääni kevyemmin johonkin uudelleen. Ehkä minulla oli tuuria, mutta pelkään että vanhemmiten tulee jotain vakavempaa.

Vielä kiitos kaikista kommenteista. Olisi hyvä jos kertoisitte miten vammanne syntyi, minkä ikäisenä ja mikä kohta päästä se oli jonka löitte.

Lue lisää

Jatkan nyt tätä kertomustani.. vammasta on kulunut nyt lähes päivälleen 1 vuosi. Kuten kerroin oireet palasivat kun tein cooperin testin, myös seuraavat asiat ovat vuoden aikana palauttaneet oireiluni (heittohuimausta) ja ilmeisesti tulleet jäädäkseen:
1 kirkas led-valo,
2 kuulosuojaimien pitäminen päässä huom. ne puristavat päätä jonkun verran,
3 kotitöiden yhteydessä kumarteleminen,
4 reilun kuuden km kävelylenkki,
5 ja nyt noin vuosi onnettomuudesta kokeilin paikallani hypätä 180 astetta, siis kääntyä ilmassa jne. yhden kerran molempiin suuntiin, ja sitten vielä täysi pyörähdys eli 360 molempiin suuntiin kertaalleen.. tämä aiheutti pahoinvointia ja huimausta.
Pahoinvointia ei ole juurikaan ollut koko vuoden aikana mutta tämä pyörimisliike yhdistettynä siihen alastuloon jossa liike pysähtyy aiheutti pahimman voinnin tähän saakka.
Ensin ajattelin että minulla on vain tasapainoaisti korvassa kärsinyt mutta tämä viittaisi siihen että aivoissakin on selvästi vielä jälkiä tapaturmasta? No ainakin tämän päivän normaalit askareet jäivät vähemmälle.. Lisätään vielä että liikun päivittäin säännöllisesti paitsi näinä huimauspäivinä, kuitenkin yrittänyt varoa tärähdyksiä yms.

Anonyymi kirjoitti:

Vastaus tähän 10v sitten kirjoitettuun viestiin. Itse nostin 35 kiloista tunkkia matalassa maatalousrakennuksessa ja sen jälkeen lähdin reippaasti kävelemään. Huomatkaa siis suhteellinen kävelemisen keveys ilman sitä raskasta tunkkia. Ja tietenkin kävelin voimalla sementtistä oven yläkarmia päin. Se osui lähes keskelle päälakea oikealle puolelle.

Olen pari kertaa aiemminkin lyönyt pääni sen verran kovaa että vielä muistan ne. Ensimmäisellä kerralla (parikymppisenä) meni taju hetkeksi se lievä kolaritilanne, osuma ohimoon oikealle puolelle, ja taju meni hetkeksi mutta selvisin pienillä tasapainoharhoilla jotka harvenivat ajan myötä. Sitten kävelin töissä vastaavaa matalaa rakennetta päin joskus 35v. Pää oli kipeä pari kuukautta tms.

Nyt 46v sitten pamautin pääni siihen sementtiseen ovenkarmiin. Taju ei lähtenyt mutta tämä oli varmaan kovin isku joka päähäni on kohdistunut. Hätäännyin ja soitin hätäkeskukseen mutta he pyysivät menemään päivystykseen, jossa testattiin motoriikkaa, kävelyäni ja silmien liikkeitä. Niistä ei löytynyt erikoisuuksia joten jätin röntgenin väliin. Oireeni ovat olleet ensimmäisinä päivinä oli pahoinvointia, päivittäisiä tasapainoharhoja, siis tunne siitä että maa lähtisi jalkojen alta tai siitä että horjahtaisi vaikka olisi vain kävelemässä jääkaapille. Pää oli myös pitkään kipeä. Minulle harvoin tulee pahoinvointia ja päänsärytkään eivät nykyään niin tavallisia koska olen vähentänyt kahvin juontia. Yritän välttää lyömästä päätäni uudelleen, välttää juoksemista ja pitkiä kävelylenkkejä koska ne aiheuttavat pientä tärähtelyä aivoille.

Nyt iskusta on kulunut viisi kuukautta ja koen nykyään sellaista väsymystä ajattelussa. Eli en jaksa keskittyä ja on sellainen "vege" olo siis vähän poissaoleva. Jos kumarrun siivotessani esim. niin vegemäisyys pahenee. Lähinnä siis se että ei jaksa keskittyä mihinkään. Tässä oireita joita kirjasin ensimmäiseltä kuukaudelta: Tässä on lista oireista ja rutiineista, joita mainitsit:

1. Pahoinvointia 2. Päänsärkyä 3. Puhe takelsi ehkä vähän 4. Hieman oikeassa korvasssa soi kun kumarruin 5. Ennen lounasta jalat tuntuivat hallitsemattomilta kuin olisi kiivennyt huojuvia rappusia 6. Iltapäivällä soi vasen korva
7. Pientä päänsärkyä ja huimausta 8. Kumartelusta pää kipeäksi 9. Kallon luuosa kipeänä 10. Huimausta 11. Hetkellinen motorinen häiriö 12. Kumartelusta huimausta ja pahoinvointia 13. Pää tuntuu raskaalta 14. Välillä noustessani näen tähtiä 15. Heittohuimausta

Kun tärähdyksestä oli kulunut vajaa 1kk menin parina päivänä 15-20 min kävelylle. Lisäsin kävelemistä vähitellen ja aloin muutaman viikon kuluttua hölkätä. Kun vammasta oli kulunut kolmisen kuukautta tein cooperin testin. Tämän jälkeen minusta oireet hieman palasivat. Sen jälkeen en ole hölkännyt mutta käynyt lyhyemmillä kävelylenkeillä, tehnyt ketteryysharjoituksia esteradalla, pompottanut jalkapalloa ja nostellut kevyitä käsipainoja, venytellyt jne. Päivittäin kuitenkin jotain pientä liikuntaa. Ja harmittaa että ei uskalla enää juosta. Olin juuri parantunut 10v sairastelukierteestä, sää oli kirpeän syksyinen, mutta juoksu ei vielä tuntunut turvalliselta. Lisäksi olen jopa kolauttanut muutaman kerran pääni kevyemmin johonkin uudelleen. Ehkä minulla oli tuuria, mutta pelkään että vanhemmiten tulee jotain vakavempaa.

Vielä kiitos kaikista kommenteista. Olisi hyvä jos kertoisitte miten vammanne syntyi, minkä ikäisenä ja mikä kohta päästä se oli jonka löitte.

Lue lisää

Kuukausi sitten tästä toukokuun 2023 törmäyksestä oli kulunut 1v 5kk niin oireet vihdoin loppuivat mielestäni kokonaan. Siinä meni siis 17 kk. Niinkin kauan voi kestää että aivotärähdyksen jälkeinen syndrooma lakkaa (ikä oli tuolloin 46). Siis aivojen hermotoiminta palautuu. En ole neurologi mutta se on kai jonkunlaista uudelleen kalibrointia. Olen tämän jälkeen pari kertaa hieman päätäni kolauttanutkin mutta ei ole tullut mitään heittohuimausta tai muita aiempia oireita.
Juoksemista en ole vielä kokeillut uudelleen koska nyt olen jo kolhinut varpaani. No ainakin saa pää lisää palautumisaikaa.. Lisäksi pitää mainita että en juo, joten en tiedä miten sellainen olisi vaikuttanut palautumiseen.

Kohtalainen pahat oireet sulle tullut tästä viimeisestä. Verenvuoto voi näyttää runsaammalta kuin se onkaan. Magneettikuva ei muuten välttämättä näytä aivan kaikkea, mm. jos DAI-muutos. On tuttuja oireita monikin ja sitten myös muuta kuin sulla ja pysyviä sekä myös usamoi päätälli. Aikaa on jo kulunut tosi paljon enkä muista kaikkea, jos edes koskaan olen muistanut enkä myöskään muista ylipäänsä noita edeltäneestä elämästä niin paljon kuin moni muu muistaa. Mulla on varsinainen kognitio pysynyt yllättävän hyvänä.

Keskeisimmät haitat on väsymys-, fatiikki-, ja hikoiluherkkyys ruumillisesssa rasituksessa ja lämmössä, hypotalamuksen vajaatoiminta ja sitä myöten hormonaalisen toiminnan vajaus, joista selkeimpänä nestetasapainon ja janon sekä elektrolyyttien säätelyn vaikeus, masennustaipumus ja melankolia, puhumisen ongelmat ja varsinkin keskustelu väsyneenä hälyssä, yleinen ajoittainen ajattelun hitaus. Kyllä mäkin olen ilkeämpi kuin ennen mutta en kaikille. Minun kohdalla on myös neuropatiatyyppistä eikä ole tohon tyyliin mitään kirjattu eikä puututtu niihin mihin olis voinut ja yllin kyllin kaikkea negaa.

Ensitietojen pohjalta jaksan ja haluan usko sulla olevan aika hyvä mahdollisuus toipua tuosta viimeisimmästä ainakin lähes entiseksi. Mutta ikävä kyllä, jokainen tälli voi tehdä tämän yhä vaikeammaksi tai myös pahentaa vanhoja vammoja. Nämä on hyvin yksilöllisiä juttuja ja loppuvuodesta voi olla varma siitä mikä on pysyvää jos on. Kuntoutustarve olis kanssa hyvä arvioida ja tarvittavva kuntoutus pitäisi aloittaa mahdollisimman pian, mutta jaksamisen mukaan. Nyt lepoa, lepoa ja lepoa ja pikku hiljaa jaksamisen mukaan ja toivottavasti myös ympärillä on hyviä ihmisiä👍

Monisairas

Anonyymi kirjoitti:

Kohtalainen pahat oireet sulle tullut tästä viimeisestä. Verenvuoto voi näyttää runsaammalta kuin se onkaan. Magneettikuva ei muuten välttämättä näytä aivan kaikkea, mm. jos DAI-muutos. On tuttuja oireita monikin ja sitten myös muuta kuin sulla ja pysyviä sekä myös usamoi päätälli. Aikaa on jo kulunut tosi paljon enkä muista kaikkea, jos edes koskaan olen muistanut enkä myöskään muista ylipäänsä noita edeltäneestä elämästä niin paljon kuin moni muu muistaa. Mulla on varsinainen kognitio pysynyt yllättävän hyvänä.

Keskeisimmät haitat on väsymys-, fatiikki-, ja hikoiluherkkyys ruumillisesssa rasituksessa ja lämmössä, hypotalamuksen vajaatoiminta ja sitä myöten hormonaalisen toiminnan vajaus, joista selkeimpänä nestetasapainon ja janon sekä elektrolyyttien säätelyn vaikeus, masennustaipumus ja melankolia, puhumisen ongelmat ja varsinkin keskustelu väsyneenä hälyssä, yleinen ajoittainen ajattelun hitaus. Kyllä mäkin olen ilkeämpi kuin ennen mutta en kaikille. Minun kohdalla on myös neuropatiatyyppistä eikä ole tohon tyyliin mitään kirjattu eikä puututtu niihin mihin olis voinut ja yllin kyllin kaikkea negaa.

Ensitietojen pohjalta jaksan ja haluan usko sulla olevan aika hyvä mahdollisuus toipua tuosta viimeisimmästä ainakin lähes entiseksi. Mutta ikävä kyllä, jokainen tälli voi tehdä tämän yhä vaikeammaksi tai myös pahentaa vanhoja vammoja. Nämä on hyvin yksilöllisiä juttuja ja loppuvuodesta voi olla varma siitä mikä on pysyvää jos on. Kuntoutustarve olis kanssa hyvä arvioida ja tarvittavva kuntoutus pitäisi aloittaa mahdollisimman pian, mutta jaksamisen mukaan. Nyt lepoa, lepoa ja lepoa ja pikku hiljaa jaksamisen mukaan ja toivottavasti myös ympärillä on hyviä ihmisiä👍

Monisairas

Lue lisää

... ja mä menin noin ku sä viimeksi mutta koulun pihalla, toinen tapaus muun henkilön toimesta ja kolmantena tälli vas. puolen ohimon seudulle liikenteessä. Tästä viimeisimmästä en muista yhtään mitään ja ensimmäisetkin hyvin hämärästi. Muistan näistä vain sen, että lähimpinä päivinä oli voimakasta väsymystä, uneliaisuutta. Oireet ei aina suinkaan tule (moni luulee) kaikki siinä silmänrapäyksessä, vaan voi tulla myöhemminki, nykykäsityksen mukaan kai jopa 9kk aikaikkuna, ja näin on itsellä - sitten hommaa hämmentää kyllä eräs anestesia myös. Mutta heti eka tälli toi pysyvää haittaa.

Ainut mitä pystyisin tekeen olis toimistotyö ja siihen liittyvät puhumiset sekä kevyet rupattelut, ja mielellään niin että vastapuolen puhe olis mahdollisimman vähän selittelevää ja rönsyävää. Tähän minulla ei ole mahdollisuutta kokonaisterveyden puolesta, koska en saa eikä ole mahista yrittäjyyteen. Mulla on myös vmaista selkäperäistä vikaa ja elektrolyytit osaltaan aiheuttaa vähän samaa. Sitten on muutakin mutta ne ei ole sos niin pahoja enkä usko että työnkään esteenä, vaikka vakavaa onkin.

Mä olen huomannut, että on vaikee ymmärtää jopa parin tuttavan puhetta, toisella tosi nopeeta, toisella liikaa liirumlaarumia. Mutta minulla ei kumminkaan ole puhediagnoosia eikä edes afasian mittän alatyyppiä niin tiedä sitten, että puuttuuko se vain vai kuinka, kun jotkut muut heidän puheensä kyllä ymmärtää paremmin. Keskittyminen ja muisti keskustelussa myös vaihtelee. Aivovammojen väsymys ja fatiikki voi tehdä myös tätä ja toki tää vaihtelee. Käytännössä voi sanoo että sosiaalisesti keskivaikea-vaikea aivovamma, muuten lievä-kesklivaikea. Se mikä varmasti puuttuu tiedoista (on vaan eläkehakemuksessa omaa tekstä), on sosiaalinen ahdistus ja jonkintasoinen ptsd (ja epävakaa pois kun sitä en ole kokenut koskaan olevani).

Noin muuten elämä on hyvin tylsää, syrjäytynyttä ja sisällötöntä, siis pelkkää *askaa, olispa ees joku pelkkä psyykkinen juttu niin vois välillä mennä lentsikalla kauas pois ja muuttaa vaikka pysyvästi. Kaljaa ja viinaa en juo kun ei auta yhtään mitään.

Monisairas

Anonyymi kirjoitti:

... ja mä menin noin ku sä viimeksi mutta koulun pihalla, toinen tapaus muun henkilön toimesta ja kolmantena tälli vas. puolen ohimon seudulle liikenteessä. Tästä viimeisimmästä en muista yhtään mitään ja ensimmäisetkin hyvin hämärästi. Muistan näistä vain sen, että lähimpinä päivinä oli voimakasta väsymystä, uneliaisuutta. Oireet ei aina suinkaan tule (moni luulee) kaikki siinä silmänrapäyksessä, vaan voi tulla myöhemminki, nykykäsityksen mukaan kai jopa 9kk aikaikkuna, ja näin on itsellä - sitten hommaa hämmentää kyllä eräs anestesia myös. Mutta heti eka tälli toi pysyvää haittaa.

Ainut mitä pystyisin tekeen olis toimistotyö ja siihen liittyvät puhumiset sekä kevyet rupattelut, ja mielellään niin että vastapuolen puhe olis mahdollisimman vähän selittelevää ja rönsyävää. Tähän minulla ei ole mahdollisuutta kokonaisterveyden puolesta, koska en saa eikä ole mahista yrittäjyyteen. Mulla on myös vmaista selkäperäistä vikaa ja elektrolyytit osaltaan aiheuttaa vähän samaa. Sitten on muutakin mutta ne ei ole sos niin pahoja enkä usko että työnkään esteenä, vaikka vakavaa onkin.

Mä olen huomannut, että on vaikee ymmärtää jopa parin tuttavan puhetta, toisella tosi nopeeta, toisella liikaa liirumlaarumia. Mutta minulla ei kumminkaan ole puhediagnoosia eikä edes afasian mittän alatyyppiä niin tiedä sitten, että puuttuuko se vain vai kuinka, kun jotkut muut heidän puheensä kyllä ymmärtää paremmin. Keskittyminen ja muisti keskustelussa myös vaihtelee. Aivovammojen väsymys ja fatiikki voi tehdä myös tätä ja toki tää vaihtelee. Käytännössä voi sanoo että sosiaalisesti keskivaikea-vaikea aivovamma, muuten lievä-kesklivaikea. Se mikä varmasti puuttuu tiedoista (on vaan eläkehakemuksessa omaa tekstä), on sosiaalinen ahdistus ja jonkintasoinen ptsd (ja epävakaa pois kun sitä en ole kokenut koskaan olevani).

Noin muuten elämä on hyvin tylsää, syrjäytynyttä ja sisällötöntä, siis pelkkää *askaa, olispa ees joku pelkkä psyykkinen juttu niin vois välillä mennä lentsikalla kauas pois ja muuttaa vaikka pysyvästi. Kaljaa ja viinaa en juo kun ei auta yhtään mitään.

Monisairas

Lue lisää

...niin siis ei mun varsinainen puhe ja ajattelu ihan sekavaa voi olla, koska näillä samoilla oireilla suoritin kumminkin ammatillisen koulutuksen parhailla arvosanoilla ja pääopettaja oli paras mahdollinen oman alansa asiantuntija ja yrittäjä. Nyt vaan huomaa julkisesti kuinka paljon ihmiset virnuilee ja vittuilee ns. sivusta. Taustalla on noi mainitut plus väärää tekemistä aina kotoa kouluun ja professoritasolle asti.

Yrittäjyyttäkin olisin voinut kokeilla ja ihan mielellään, jos olis saanuty pääomaa enkä usko ettenkö olis pärjännyt eikä vieläkään vuosien päästä ole noista ajoista terveys huonontunut, paitsi kävely. Onnistuis hiukkasen helpommin tehdä keskivaativaa asiantuntijatyötä kuin käydä vaikka kaupassa kävellen. Mutta kun ei niin ei ja nyt yleinen mentaliteetti ollut se, että olen tyhmä kuin saapas mutta silti joku ihme "keksijä", ja joka ei viitsi mitään tehdä työllistymisen suhteen ja joka just kahvilla voi joskus käydä - juttu on tietenkin tasan muuta, typerykset!

Monisairas

Kyllä se touhu ollut sitten 😠😡 Olikohan lääkkeillä tekemistä pyörtymisen kanssa...
Kiva kuulla, että olet todellakin parantunut, ja näin tapahtuu suurimmalla osalla jos oireet lievempiä. Jotkut toipuu myös keskivaikeasta aivovammasta käytännössä ennalleen.

Monisairas

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se touhu ollut sitten 😠😡 Olikohan lääkkeillä tekemistä pyörtymisen kanssa...
Kiva kuulla, että olet todellakin parantunut, ja näin tapahtuu suurimmalla osalla jos oireet lievempiä. Jotkut toipuu myös keskivaikeasta aivovammasta käytännössä ennalleen.

Monisairas

Lue lisää

Juu, kyllä lääkkeillä varmaankin oli tekemistä pyörtymisen kanssa.
En edes tiennyt, millaisen lääkecocktailin olin illalla saanut, mutta aamuyöstä vessakäynnin yhteydessä aloin pyörtyilemään.
Voi olla, että verenpaine meni liian alas äkillisesti, ei voi tietää.
Pään vammat on joskus vaikeitakin, ja jotkut tosiaan toipuvat hyvin, jotkut eivät.

Pidän politiikan ja psykiatrian erillään toisistaan.
Kiitos kuitenkin vinkkaamisen yrityksestä, josta ei tosin nyt ollut hyötyä.