Olen tehnyt puolisoni kanssa kirjallisen sopimuksen, jossa luetteloitiin yleisesti yhteinen omaisuus tyyliin "omakotitalo, tontti, vene, auto" jne ja jossa luovuin kaikesta omaisuudesta puolisoni hyväksi ilman sen kummenpia
perusteluita, nimesimme sen ositussopimukseksi, päiväsimme ja allekirjoitimme, lisäksi otettiin kahden todistajan nimet paperiin.
Onko asia näinollen peruuttamaton ?
(tietenkin kadun nyt kun aikaa on hetki kulunut)
Joutuuko puolisoni (siis ex-,) maksamaan jotakin veroa "lahjoituksesta" ?
t: Pöhelö
perusteluita, nimesimme sen ositussopimukseksi, päiväsimme ja allekirjoitimme, lisäksi otettiin kahden todistajan nimet paperiin.
Onko asia näinollen peruuttamaton ?
(tietenkin kadun nyt kun aikaa on hetki kulunut)
Joutuuko puolisoni (siis ex-,) maksamaan jotakin veroa "lahjoituksesta" ?
t: Pöhelö
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siis oletteko eronneet ja eron yhteydessä tehneet tämän ositussopimuksen?
Solmittaessa avioliitto, kumpikin puoliso saa avio-oikeuden toisen puolison omaisuuteen. Jos tulee ero, kummankin omaisuuden sekä yhteisen omaisuuden arvo lasketaan yhteen ja kumpikin saa omaisuudesta puolet. Jos toisella puolisolla on nimissään enemmän omaisuutta, tulee tämän puolison maksaa tasinkoa toiselle osapuolelle. Tasingosta ei makseta valtiolle veroa, sillä se ei ole lahjoitus, vaan omaisuuden jakaminen teiden erotessa. Jos omaisuus on suuri, voi omaisuuden haltija tietenkin joutua maksamaan omaisuusveroa siitä, mutta se ei johdu tuosta 'lahjoituksesta'.
Osituksen voi kumota avioehdolla, kokonaan tai osittain.
Oletko siis eron yhteydessä tehtävässä osituksessa luopunut kaikesta omaisuudestasi puolisosi hyväksi?? Kuulostaa kyllä aika omituiselta, että tuollainen sopimus olisi laillinen, oliko teillä lakimiestä/asianajaa/oikeusavustajaa mukana tuon sopimuksen teossa??
Ja kerro nyt vielä ihmeessä, MIKSI niin teit...
..ikävä kyllä !
ero on vasta vireillä, ja heti eron vireillepantuani allekirjoitin tosiaankin ositussopimuksen ja luovuin osuudestani toisen hyväksi.
Syyt:
1: syyllisyyden tunto (olen siis "jättäjä", mies on kroonisesti sairas, eläkkeellä)
2. Halu päästä mahdollisimman helposti ja nopeasti vain pois, ahdistusta oli riittänyt pitkään.
3. pelko, etten jaksa jos mies uhkailee ja heittäytyy kostonhimoiseksi ja hankalaksi
4. halu säilyttää lapsen (toinen)koti
5. yltiöpäinen optimismi sekä tunne siitä, että elämäni on niin helvetin hienoa kun pääsin piinasta ja usko siihen, että joku prinssi vielä vie mut taloudellisiin taivaisiin
6. uskonnollinen tunne, vakaumusperäinen
ajatus ettei mammona ole tärkeä, tyyliin "katsokaa taivaan lintuja.."
Erovaiheessa siis ihminen on aika sekaisin..
mutta takaisin kysymykseeni ..onko tämä nyt
"tehty mikä tehty" ???
-saarnoitta ja päivittelyttäkin käsitän hölmöyteni
joten asialliset vastaukset ovat tervetulleita : D
Nähdäkseni sopimus on pätevä ja sitoo kumpaakin osapuolta. Voitte mielestäni pätevästi sopia omaisuutenne osituksesta miten haluatte, ja sopimuksen peräyttäminen on käytännössä aika vaikeaa.
Sensijaan tuo verottamiskysymys on mielenkiintoisempi. Joku tietävämpi ehkä osaa sanoa tarkemmin, mutta nähdäkseni riippumatta sopimuksestanne pitäisi yli lain salliman avio-oikeuden menevän osuuden olla ainakin käytännössä lahjaa josta pitäisi maksaaa lahjavero. Luulen että verottajakin voisi olla samaa mieltä. Joten voithan antaa exsäsi verottajalle ilmi ja katso mitä tapahtuu ;-)
...kiitos vastauksesta :)
Tehty mikä tehty, ilmeisesti....taidanpa jatkaa
elämääni sitten näillä eväillä, turha surra maahan kaatunutta maitoa, ehkäpä joku ottaa minun virheistäni opikseen :)
Tässä oikeustieteen opintoja aloittelen eikä vielä ole aivan varmaa tietoa perheoikeudesta.. Mutta vaikka periaatteessa Suomessa sopimukset sitovat (ns. pacta sunt servanda-periaate) niin mieleen kyllä tulee Oikeustoimilain 36§ eli oikeustoimen kohtuullistaminen ja muut saman lain pätemättömyysperusteet. En kyllä luopuisi oikeuksistani ennen kuin konsultoit oikeaa asianajajaa. Ei se kovin kalliiksi tule kun kysyt ja saat ainakin mielenrauhan eikä tarvitse jälkeenpäin sitten enää jossitella..
Taidan varata ajan oikeusaputoimistosta, asia kyllä vaivaa minua jollen perinpohjin selvitä.
Mitään "järkevää" perustetta ei ole sille että luovuin osuudestani noin vain,kaikki oli yhdessä hankittu avioliiton aikana ja nyt tuntuu sittenkin
kohtuuttomalta olla niin "syyllinen" että kaikki piti toiselle jättää. Oma moka mutta aion selvittää onko mitään tehtävissä.