Olen TODELLA tanssi-ihminen, mutta mieheni ei antaisi minun käydä. Olenkin etsinyt kompromissia ja tyrehdyttänyt tanssihalujani 1 kertaan kuukaudessa, jotta se olisi kohtuullista (mieheni mielestä). Minä kärsin, mutta perheellisenä on pakko. Varmasti arvaatte, te sielunkumppanit, miten kiduttavaa tämä voi olla.?.?. Siis tänä iltana saatan päästä, IHANAA !!!
PÄÄSEN TANSSEIHIN !!
toivottavasti
17688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Juuri on sinkkuna mukavaa, ei kukaan kieltele menemäst:!!!
Kyl mä kyllä ymmärrän et perheessä kismaa tulee jos toinen
joka viikonloppu lähtee tanssimaan.
Tuskimpa itekkään tykkäisit jos olis tilanne toisinpäin ja sä
olisit se kotiin jäävä, joten parempi tyytyy siihen et pääset
edes kerran kuus jos tahdot liittos jatkuvan.
itse elin kontrolloidussa parisuhteessa liian kauan, nyt kun se on onneksi! takana, niin tanssiputki on auennut, eikä sille loppua näy ja kun tanssipartneriksikin on "sattunut" muutaman kerran sama ihana kaveri, niin wau, mikä tunne:)
Etpä ole yksin,täällä on mies jolla sama ongelma ja tunnen tunteen.
Tunne on viheliäinen ja myrkyttää koko liiton. Tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta, mitä siis teemme, kohtalotoveri ???
No eiköhän se nyt ole ihan jokaisen oma asia ja itse ratkaistava. Turha sitä on netissä itkeä. Puhu sen miehesi kanssa kunnolla.
No turha, mikä turha. Noin ajatellen, mitkä asiat sinusta ovat sellaisia, mihin täältä apua saa? Tai mikä ylipäätään on tämän foorumin tarkoitus?????
Tanssin harrastamisestahan täällä olisi tarkoitus puhua. Parisuhdeongelmat ovat vähän eri kategoriaa. Aloituksesi oli sinänsä ihan jees, mutta tuo "mitä siis teemme, kohtalotoveri ???" meni jo vähän yli.
"Miehesi en antaisi sinun käydä"????
Millaisessa parisuhteessa sä oikein elät? Oletko niin tossun alla?
Olen tossun alla, se on aivan totta. Ajattelen, että on pakko niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä. Vuosia sitten oli mies se, joka halusi mennä. En kieltänyt vaikken siitä aina niin pitänytkään. Asiat kääntyivät sittemmin toisinpäin enkä pidä tästä tilanteesta yhtään, mutta kaikkea olen yrittänyt. Ajattelen, että ihmiset eivät tajua sitä ettei toista voi omistaa. Kieltäminen saa vain pahaa aikaan, kapinamieltä jne. Jokaisen pitäisi saada elää vapaasti...
Ei ole suhdetta mihin ei kuulu vastuuta,, se "meneminen" on vain oire ja reagointi koska asiaa ei puhuta vasstuulliseen kuntoon tai tähän ei kyetä. Syyllistetään toista koska se on "normaalein" tapa paeta totuuttaa sekä vastuuta.
Kenekään jolla on perhe ja lapset sekä parisuhde tai mikä suhde tahansa on vastuussa ja täten velvollinen itse sen tekemiseen ja siinä kasvamiseen. Helpoin keino on paeta ja "tuhota suhteensa" .. Myös se minullekaikkihetitässänyt pitää huolen asiasta haluamaasi suuntaan.
Vapaus ei ole välinpitämättömyyttä ja haihattelua.
Läheisyydentarpeet pitää täyttää kotona, kerta siihen on sinulla mahdollisuus.
Mieti tarkasti mitä kaipaat tansseista. Vauhdikasta menoa ja liikuntaa vai sylissä olemista, musiikkia vai mitä? Sen perusteella tiedät onko sinulla krooninen läheisyys- ja halipula. Jos näin on, löytyy ongleman ydin tuosta seikasta. Jos saat halipulat tyydytettyä, et kaipaa samalla tavalla tansseihin.
Mikäli kyseessä on suhteessa kyllästyminen, on mannaa tansseissa ihanan kumppanin sylissä oleminen ja kierre on valmis.
Mikäli suhteesi omaan puolisoosi on sinulle tärkeä, sinun täytyy pysyä kotona, sillä liitot, joissa jo säröilee, ajatuvat pahempaan tilaan, kun hellys ja läheisyys haetaan muualta kuin kotoa. Tanssin varjolla.
Mikäli menin arviossani metsään ja kyse on todellakin vain tanssin harrastamisesta ystävien seurassa, pitää koti saada vakuutettua tästä asiasta, keinojahan riittänee ( seksi, huomioiminen...), silti kannattaa perheen takia rajoittaa omia menojaan, koska kunnollinen parisuhde toimii vain kun siihen panostetaan. Suhdetta pitää hoitaa.
Jos vapaa meneminen tarkoittaa, että kotona olevia ei kunnioiteta, vaan häärätään pikkutuhmaa siellä tanssipaikalla ja haaveillaan vielä seuraavana päivänäkin, niin olet väärillä poluilla tässäkin.
Mikäli haluat itsekkäästi mennä ja tulla, tehdä vapaassa maassa vapaana ihmisenä mitä huvittaa, silloin lienee oma päätöksesi erota perheestäsi henkisesti ja jatkossa myös fyysisesti.
Kysymys kuuluu, mikä on sinulle tärkeintä ? Toimi sen mukaan.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että perheen tulee olla tärkeämpi ja sitä pitää vaalia. Olet niin onnellisessa asemassa moneen muuhun nähden, mutta katsantokantasi on kapea. Tämä koskee ehdottomasti myös puolisoasi, jolle tämä asia on tuotava esille. Kun liikutaan avoimesti ja harrastatetaan omia harrastuksia, sen pitää olla viatonta ja toiseen pitää luottaa. Toisen pitää myös antaa mennä, mutta molempien pitää olla tutka valppaana omista tekemisistään, jotta ei loukkaisi toista ja omaa parisuhdettaan myös.
Toivottavasti sait tästä apua onglemaasi?
Perhettä ja miestä!!! Siis jos on sitoutunut suhteeseen ja perheeseen sekä yhteistoimintaan on se myös kannettava ja se tosiaan on niikuin edelläkin todettiin suuri onni. Tanssit loppuu ja ym: Mielistely siinä mutta arvot ovat ikuisia ja sen arvoisia.
Joskus enemmän ja myös näille "samoja kokeneille" kerron että miehenä on aivan sama tunne kun nainen alistaa miestä ja ei mtienkään suostu jakamaan sopimalla vaan mustasukkaisuudella ja salailulla sekä pakoilulla ja oireilla . On tosiaan aika miettiä miten hoidat itse asian vastuulliseen kuntoon ja pidät huolen siitä. Eikä etsiä vertaistukea sivuilta.
kirjoitit hienosti. Tätä kannattaa miettiä ihan ajatuksella.
Oikein että, luet edelliset oikein "ajatuksen kanssa". Niin moni tanssipyrkyryys on ajattelematonta ja lyhyt/pinta reagointia.
Yleensä on sitten myöhäistä kun "viimeinen valssi soi". Tanssi on ihana juttu, mutta sen sovittaminen elämään on opiskelun arvoinen. Varsinkin kun on kyse yleiskokonaisuuden tuntemusten ulospurkautumisesta. Askeleet on sovittava biisiin ja niin on parisuteissakin.
tanssipaikoilla sanotaan että naisia on enenmmän ja on puute miehistä. Taitaa olla syy/seuraus eli miehistä on puute mutta mihin tarkoitukseen. ("parisuhdehoitoonko" vaiko oikeasti johonkin muuhun?
Etpä mennyt täysin metsään arvioinneissasi. Tiedostan toki nämä kaikki asiat ja syyt, joita voi olla olemassa. Mutta ei ole todellakaan helppo oivaltaa omia motiivejaan selvästi. Kiitos Sinulle vaivannäöstäsi, annoit paljon ajattelemisen aihetta.
Tarkoitin edellisen viestini vastineeksi nimimerkille "on läheisyydentarve"
Moni jättää tiedostamatta oman henkilökohtaisen läheisyyden tarpeensa ja sen myötä menettää käsityksen ettei sitä voi saada mikäli itse ei siihen kykene. Tanssipaikaton pullollaan näitä "tarpeessa" puuteessa olevia.
Halutaan hakea ikäänkuin ilmaista lounasta, eli syödä toisten pöydässä. Tansipaikoilla saa käydä lähellä ja oireilla parisuhteessa sitten taas pidempään sitä syyllistämistä mitä toisessa on vikana.
Kyse on tosiaan vastuun otosta ja sen ajattelemisesta, pahimmillaan osapuoli kertoo ettei häönen tarvitse kokea tai kuunella sanaa sek äkäsitettä vastuu. Eikä sen mukaan tarvitse kantaakkaan sitä. Sillä onhan tanssipaikoilla "syliä" ilmaiseksi jaossa.
Ei ihme kehitys kehittä itseään ja seuraamukset pinnnallistuu.
Itse tanssi on hieno asia parille ja ennekaikkea aviopareille yksin ja yhdessä tehtynä kunhan ei tee syyllistä toisesta itsensä sisäiseen sekamelskaan.
"Se partiohuuto" monissa foorumeissa että miehiä lisää tanssipaikoille kertää siitä isosta laumasta joka huhuilee hätähuutoja...