Himalajamme - 2

Täytynee myöntää että kommenttisi on sellainen,
johon on vaikea järkeillä että mitä nyt voisi vastata,
kuin runoni...jonka tarkoituksena ei ole välttämättä
suora jokaiselle suoneen oleva kiiltokuvamainen tulkinta,

vaan tarkoituksena on antaa ehkä mielihyvää odottavalle
lukijalle - Enemmän kuin lukutaitoa pelkästään.

Kilimanjaro on varmaankin komea "vuori"lukijalle kimaltaen
mutta jo Suomen tunturitkin osaavat kimaltaa kuin laaka
aukee Pohjanmaakin - lumikiteineen.

Kiitos Sinulle Lukijatar ja odotellaan niitä kiteitä
kuin hyvää alkavaa viikkoa lähitunteina.

HÖPÖ HÖPÖ

Se joka EI sisään pääse,niin turha on omassaan
järkeillä sitä,minne ei pääse vaan elää omassa
turvallisessa helppokäyttöisessä pilttuussaan
...lukea vaikka oppikirjaa...mutta vailla
ymmärrystä siitä mitä ulkopuolella tapahtuu
oman käsityksen ulottumattomissa.

Aidan yli on helppo hypätä kun on matalalla mutta
jos sen perässä juoksee kuin elää,niin jää paljon
näkemättä kuin tuntematta - kun kantopinta-ala
ei riitä - Eikä Oppikirjoista kaikkea opita.

Totta jos ei ole omaa niin ei voi vieraassa olla
kuin kotonaan...ja riittääkö motivaatio...ellei,
niin omaan tupaan piiloon maailman "erilaisuudelta"
kuin määrätty samaistuminen latistaa.

Kiitos muuten mielenkiintoisesta kommentistasi ja
muutoin...helpoiksi en aina runoja rakentele,sillä
se olisi - liian helppoa - keruuta "miellyttää"tusinatavarana.

Jos on väärällä alalla tai muutoin eksyksissä siellä
missä kulkee,niin silloin on suunnistettava toisiin
tutuimpiin maisemiin,jonka tuntee lähimmäksi
omaansa...aika näyttää sitten sen pysyvyyden.

Muistuu kyllä hyvin aikoinaan mieleeni kun ei käsittänyt
tai muutoin jotain oppinut ja eikä välttämättä
kiinnostustakaan ollut,niin eihän siitä mitään tullut ja
vahvuudet peitottiin
- kuin jokaisessa olisi se kultainen keskitie,niin tuttu
ja turvallinen...ilman että sitä voisi jalostaa tai muutoin
kehittää...tai ainakin laittaa kyseenalaiseksi.

Ei tätä sivulliset voikaan ymmärtää - enkä niin tyhmä ole - että
Suomentaisin tämän - aidan yli hypättäväksi sillä matalemmalla
korkeudella ... eihän normisäädötkään toimi yht.kunn.niin...
ja yksilö on kuin joku normin hyväksyttävä kappale...hektiseen
hyötykäyttöön ulkokuvakiiltoon muille kuin näytteeksi A1luokkaan.
- Mutta yksilö hukattu tai heitetty - eikä käytetä yksilön omaavia
vahvuuksia hyödyksi...normien hektisyys joka on nykyajan
kiihoke erilaisille statuksille yhteiskunnassamme.

Voi, voi...kun elämä kuin rakkaus muutoinkaan ei ole aina niin
duudelia kuin lässyn aakkosia pusia,vaan jotain muutakin eikä
kiiltokuvanukkemaista - Heti ymmärrettävää runoutta matalilla
aidoilla varustettua...sanonta että asiakas on aina oikeassa kuin
lukijakin ratkaisee omassaan - Samoin tekee myös kirjoittajakin,
eikä aina niin koomisesti - Miellyttääkseen helpoin tavoin.

Kiitos kommentistasi...joka aiheutti tälläisen vastakommentin.

dolan kirjoitti:

Jos on väärällä alalla tai muutoin eksyksissä siellä
missä kulkee,niin silloin on suunnistettava toisiin
tutuimpiin maisemiin,jonka tuntee lähimmäksi
omaansa...aika näyttää sitten sen pysyvyyden.

Muistuu kyllä hyvin aikoinaan mieleeni kun ei käsittänyt
tai muutoin jotain oppinut ja eikä välttämättä
kiinnostustakaan ollut,niin eihän siitä mitään tullut ja
vahvuudet peitottiin
- kuin jokaisessa olisi se kultainen keskitie,niin tuttu
ja turvallinen...ilman että sitä voisi jalostaa tai muutoin
kehittää...tai ainakin laittaa kyseenalaiseksi.

Ei tätä sivulliset voikaan ymmärtää - enkä niin tyhmä ole - että
Suomentaisin tämän - aidan yli hypättäväksi sillä matalemmalla
korkeudella ... eihän normisäädötkään toimi yht.kunn.niin...
ja yksilö on kuin joku normin hyväksyttävä kappale...hektiseen
hyötykäyttöön ulkokuvakiiltoon muille kuin näytteeksi A1luokkaan.
- Mutta yksilö hukattu tai heitetty - eikä käytetä yksilön omaavia
vahvuuksia hyödyksi...normien hektisyys joka on nykyajan
kiihoke erilaisille statuksille yhteiskunnassamme.

Voi, voi...kun elämä kuin rakkaus muutoinkaan ei ole aina niin
duudelia kuin lässyn aakkosia pusia,vaan jotain muutakin eikä
kiiltokuvanukkemaista - Heti ymmärrettävää runoutta matalilla
aidoilla varustettua...sanonta että asiakas on aina oikeassa kuin
lukijakin ratkaisee omassaan - Samoin tekee myös kirjoittajakin,
eikä aina niin koomisesti - Miellyttääkseen helpoin tavoin.

Kiitos kommentistasi...joka aiheutti tälläisen vastakommentin.

Lue lisää

Enpähän eksy enää runojasi lukemaan. Tunnen taas paremmin yhden runonvääntäjän. Enkä enempää tahdo tietääkään. Minä pidän yksinkertaisesta. Ja siinä pysyn.

Hä n kirjoitti:

Enpähän eksy enää runojasi lukemaan. Tunnen taas paremmin yhden runonvääntäjän. Enkä enempää tahdo tietääkään. Minä pidän yksinkertaisesta. Ja siinä pysyn.

No aivan näin herkkänä ei voi elämässä
olla kun kirjoittajakin ottaa kommentteja
vastaan ja jopa hyväksyy erilaisetkin mielipiteet,
ilman herneitä,niin hyvä jos kommentoijakin
osaa tuon jalon taidon,eikä käperry liiaksi
itseensä - eikä tarkoitukseni ollut suinkaan
loukata - vaan kertoa myös omat tuntemuksensa.

Toivotan Sinulle kaikkea hyvää !

dolan kirjoitti:

No aivan näin herkkänä ei voi elämässä
olla kun kirjoittajakin ottaa kommentteja
vastaan ja jopa hyväksyy erilaisetkin mielipiteet,
ilman herneitä,niin hyvä jos kommentoijakin
osaa tuon jalon taidon,eikä käperry liiaksi
itseensä - eikä tarkoitukseni ollut suinkaan
loukata - vaan kertoa myös omat tuntemuksensa.

Toivotan Sinulle kaikkea hyvää !

Lue lisää

ainakin kerännyt kokonaisen hernehelminauhan nenästäsi tuohon palautteeseen. Ripustapa se nyt kaulaasi. Minähän vain halusin sanoa että pidän yksinkertaisesta - sanojen tai ihmisten monet kierteet eivät minua koskaan viehätä - mutta sanahan on täällä vapaa.. ei näistä saa suuttua. Nöyränä matelen anteeksipyyntöä, ja vaihdan vaan yksinkertaisempaan kirjallisuudenlajiin - ei siinä sen kummempaa. Ja totta puhuen, (tunne)älynihän ei riitä näihin, olen pelkästään kirjanoppinut ja maailmalle vieras, kuten sanoit. Toivotan mitä toivotan - ihan sama - ei sillä ole mitään merkitystä suurelle runoilijalle...

Hä n kirjoitti:

ainakin kerännyt kokonaisen hernehelminauhan nenästäsi tuohon palautteeseen. Ripustapa se nyt kaulaasi. Minähän vain halusin sanoa että pidän yksinkertaisesta - sanojen tai ihmisten monet kierteet eivät minua koskaan viehätä - mutta sanahan on täällä vapaa.. ei näistä saa suuttua. Nöyränä matelen anteeksipyyntöä, ja vaihdan vaan yksinkertaisempaan kirjallisuudenlajiin - ei siinä sen kummempaa. Ja totta puhuen, (tunne)älynihän ei riitä näihin, olen pelkästään kirjanoppinut ja maailmalle vieras, kuten sanoit. Toivotan mitä toivotan - ihan sama - ei sillä ole mitään merkitystä suurelle runoilijalle...

Lue lisää

Juu - totta kirjoitat että helminauhana minä
taisin ladella railakkaasti - en kuitenkaan
tarkoituksella loukaten - joskus vain käy
niin että tunne/-mielikuvat vievät sanoja

ja niinhän runoissanikin saattaa käydä niin ettei
sivullinen saa siitä "siansaksasta" selvää,ellei sitten
ole niin orientoitunut runoja lukemaan omilla
mahdollisilla mielikuvillaan... ja lukijankin pitää
- kirjoittajan - ottaa huomioon,jotta tekstin voi
jokainen todella ymmärtää...itse en aina välttämättä
toimi niin - Tarkoituksella.

Ei ole sitten vaikea jos täällä törmää ns.karikot
toisiinsa ja minä en taas ole mikään kirjojen(oppi)
lukutoukka,vaan haalin näitä omista opituista
elämän rippeistäni kuin niitä vielä värittäen.

Ei ole Sinulla mitään Anteeksi pyydettävää ja
tämäkin osoittaa minkä keskustelun voi joku
runon tekele saada aikaan.

Hyvänä pidän tätäkin keskustelua - joten
...en ole ainakaan minä mikään suuri runoilija
kuin annetaan se arvo kelle se kuuluu tai
kuka sitä todella itselleen himoitsee.

Kiitän Sinua edellisistä ja nyt minä matelen vuorostani
kuin samalla myös : Hyvää toivotan !

ps.hyvä että otit tähän osaa.

Elämä monine eri tuntemuksineen kuin koetuilla
kokemuksilla että ajatuksineen omien näkemyksiensä
kautta muodostavat kokonaiskuvan prosessimme
sisäisistä liikkeistämme...tunteistamme.

Tie ei ole kellään helppoa kulkea - kuka kokee
mitäkin - että miten niihin suhtautuu kuin lukee
omaa elämäänsä ympäristönkin että maailmansa kautta.

Voi ehkä yksittäisiin omiin päätöksiinsä vaikuttaa kuin
tapaan ilmeentää itseään ulospäin - tekeekö sen helpoksi
vaiko vaikeammaksi - tulkata itseään ja haluaako ylittää
riman sen matalimman että helpoimman kautta
ymmärrettäväksi...että toinen lukee kuin avointa kirjaa
itsestämme..."vaiko antaen haasteita kuin oppikirjaksi
laudatureja havitteleville" ?

Kuka määrittää että miten pitää kirjoittaa kuin esittää
että tavan kuin tyylin että komeilisi kärkisijoilla
kilvoittelevassa yhteiskunnassa - paikkaa auringossa - vaiko
annamme yksilön vapauden toteuttaa itseään nuolematta
ketään mutta kuitenkin toisia arvostaen...ja onko asiakas
kuin lukijakin aina oikeassa ?

Tämäkin runoni on aiheuttanut...no ainakin minulta repliikkejä
ja osaltaan toteen näyttää sitä - että kaikki ei ole kirjoissa ja
kansissa painettu - kun puhutaan yksilön vapaudesta vaikkapa
kirjoittaa mutta tunnetusti lukijankaan ymmärrys helppoudessaan
kirjoittajaa kohtaan ei ehkä tavoita sitä,mitä riveillä piilee ja sen
auliisti tunnustan kuin hyvin tiedostaenkin.

Ja todella täällä on jokaisella sananvapaus kuin jokainen
mahdollinen kommenttikin tervetullut myös negatiivinenkin,
jos käyttää asiallista että vaikkapa perusteltua mielipidettä.

Jokainen lukija on samanarvoinen myös ilman kommenttejakin.

Kiitän Sinua kommentistasi,sillä meitä kirjoittajia kuin lukijoitakin
on monenlaisia ja pääasiahan on se että tarkoituksella emme
pahoittaisi toisiamme.

Auringonvaloa Sinulle !