Kuolleilla ei ole suojaa (Herlin, Haavikko), mutta mitä etiikan mukaan pitäisi poistaa sukukirjoista. Meille on sukutukija kerännyt aineistoa parista tuhannesta ihmisestä, mutta hän ei ole suodattanut mitään pois. Siellä on viinanmyynnit, tappotuomiot jne kaikki mukana aina 1930-luvulle asti, niinkuin ne on kirkonkirjoihin merkitty. Olen jostain netistä lukenut sukukirjan eettisistä säännöistä, mutta en enää löytänyt niitä. Voisiko joku kertoa, mitä kuolleista ei ole hyvä laittaa sukukirjaan, sillä emme tietekänn halua suvun riitaantuvan näistä mehevistä juoruista kunkin esivanhempien kohdalla. Syntyneissä on myös mainintoja "äpärä" ja kuolleista "itsemurha". Ei kai niitäkään ole mukava lukea.
Olen itsekin sukuani tutkinut ja minulla on paljon tätä sivutietoa, mutta en niitä aio koskaan painettuun sanaan laittaa.
Olen itsekin sukuani tutkinut ja minulla on paljon tätä sivutietoa, mutta en niitä aio koskaan painettuun sanaan laittaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Alkuun pohdinnassa pääsee, kun lukaisee sukututkimuksen käytännesäännöt, vaikkapa tuolta: http://www.genealogia.fi/sss/kaytanne.pdf Kuten itsekin totesit, varsinaisesti henkilötietosuoja on vain elävillä ihmisillä, mutta kuolleistakin mainitaan pari sanaa heti siinä alussa. Kelpo ohje on mielestäni, että mitä ei haluaisi itsestään julkaistavan, sitä ei muistakaan julkaise (siis jos varsinainen henkilötietosuoja ei enää kohdetta koske). Toki, kun mennään historiassa taaemmas, niin kauan sitten eläneistä on varsin avoimesti kirjoitettu hyvää ja huonoa. Mutta kun taas puhutaan sellaisista jo kuolleista, joiden lähiomaisia on vielä elossa, niin mielestäni kannattaa noudattaa tervettä maalaisjärkeä siinä, mitä julkaisee. Ja asiat voi ilmaista niin monella tapaa. Vaikka pappi aikanaan kirjasi jonkun äpäräksi, ei hänen tyhmyyttään tarvitse toistaa, vaan sama asia tulee ilmi ihan pelkästään sillä, että jollekin lapselle on löydetty ja kyetään sukukirjassa osoittamaan vain äiti.
Noin suunnilleen minäkin sen muistin olevan, mutta hyvä saada täsmällistä tietoa, eikä vain "muistaakseni"-tietoa. Otan asian esille sukukirjan toimituskunnan kokouksessa, että meidän täytyy "sensuroida" melkoisesti sukututkijan aineistoa ennen painattamista. Kirjaakin myydään varmaan paljon enemmän, kun kenenkään esivanhempia ei mollata.
En minä ainakaan tunne, että minun pitäisi hävetä tai salata totuutta esivanhemmistasi. Ennen itsemurhista oli kirjoituksia sanomalehdissä, niin miksi niitä ei voisi laittaa sukukirjaan oikein lehtileikkeleen kera. Sanomalehtiarkistosta olen löytänyt myös mainintoja ihmisten mielenvikaisuudesta.
Kirjoita julkaisuun se minkä tiedät hyväksyttäväksi. Itsellesi jätät henkilötietoihin kaiken minkä olet saanut selville, mutta muista, että kaikesta tulee myös olla dokumentit. Juorut ja muistelukset on kirjattava nimenomaan juoruina ja muisteluksina. Niitä ei saa tosiasioina jättää jälkipolvien luettavaksi. Merkitse tarkkaan viittet, mistä olet tiedot saanut, ne juorutkin.
Itse olen suorastaan innostuneena lukenut poliisitutkintapöytäkirjoja ja ottanut selvää Siperiaan tuomituista, sillä tällaiset tiedothan kertovat ko. ajan asenteista ja tavoista.
Edellisten sukupolvien ihmisistä voi löytyä myös hyvää kerrottavaa, eihän kaikki jälkeen jäänyt tieto ole negatiivista. Kaikki tieto, minkä saat selville, antaa kuvan entisajan elämästä.
Eihän kaikkea tarvitse kirjaan pistää!
mitä sitä silottelemaan. Esille vaan koko paska. Meilläkin suvussa ollut viinatrokareita ja hevosvarkaita. MITÄ SITTEN!?!? en minä asitä viinaa myy tai hevosia pölli. Ihme paskaa jauhetaan. Saaatana.
Sukututkimuksessa ei "pitäisi olla esteitä" asioiden selville saamiseksi.