Luulin jo että olisin voinut sinua lähestyä, niinkuin ihminen ihmistä, niin paljon on muuttunut. Yritin saada päätä auki, mutta ei siitä mitään tullut. Taidan olla enemmän eläimenkaltainen kuin aluksi kuvittelinkaan... Ajattelin, että olisit voinut olla edes ystäväni, että yksikin ystävä olisi hiljaisuutta parempi... varmaan voisit ystäväni olla, en sitä epäile, mutta ei minusta ole ystäväksikään... Olen jäänyt niin paljoa vaille... ...En minä ole ihminen ollenkaan...
Mikään ei jäänyt kesken, eikä ole mitään sanottavaa... det var bara en dröm...
Mikään ei jäänyt kesken, eikä ole mitään sanottavaa... det var bara en dröm...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itsesäälissäkö pyöriskelet.
pyöriä missä säälissä haluaa,,
tarkoitit viestisi??
...naispuoliselle...
tämä elämä on,välistä tulee pettymyksiä , Se tekee meistä samalla myös hyvin haavoittuvaisia,
ei ole helppoa lähestyä enää ketään,parempi olla kuin simpukka omassa kovassa kuoressaan.
mikään ystävyyttä estä. Etköhän sinäkin ole ihminen siinä kun jokainen muukin. Lähesty ihmeessä ihmistäsi, ystäviä tarvitaan, jotta elämä olisi elämisen arvoista. Se paras ystävä on hyvin tärkeä ihminen maailmassa. Vänskapen hjälper i världens svårigheter.:)
"Luulin jo että olisin voinut sinua lähestyä, niinkuin ihminen ihmistä... ...Taidan olla enemmän eläimenkaltainen kuin aluksi kuvittelinkaan..."
Kai se voi ystävyyden estää jos toinen on joku elukka.
ja uskon että meillä olisi sanottavaa toisillemme.
sanoisin, että kaukana ystävyydestä.
olisit kelvannut minulle sellaisena kuin olet, vaikka sitten eläimenä. Mitä olet jäänyt niin paljon vaille? Olisi nyt edes jotain sanottavaa.
Jos ei ole kuin yksi ystävä, niin hän kuitenkin kasvaa liian tärkeäksi - ja kaikki menee kiusallisen vaikeaksi.
Ei sellainen ystävyyssuhde toimi, jossa toinen osapuoli on toiselle miltei kaikki kaikessa, jossa toisella osapuolella ei ole juuri muuta annettavaa, kuin rakkautta kaipaava katse ja tarve syliin...
Pitäisi olla kaksi ihmistä, joiden elämät vain jollain kohtaa sivuavat toisiaan... Ei etsiä elämää toisen kautta...
Mitä vaille olen jäänyt? Itsetuntoa, ihmisyyttä. Kai.
Lopeta tuo höpötys, jos sinulla on ihminen, joka haluaa olla ystäväsi, niin anna mennä. Et sinä voi tietää, mitä hän ajattelee sinusta. Kysy vaikkapa. Ehkä sinä myös olet myös hänelle erityisen tärkeä ihminen tai sinusta voisi tulla sellainen. Rakkaus on tärkeää ei siinä sen ihmeellisempiä tarvita. Itse haluaisin juuri löytää ystävyyden, jossa välittäminen on se ykkösasia. Mitä ihminen tekee sadalla kaverilla, jos aidosti ei toisista välitetä. Jos hän hyväksyy sinut sellaisena kuin olet, niin miksi pitää sitten lopettaa?
Vastaan vain siksi, kun taistelen aina näiden samojen asioiden kanssa.
En ole hänelle eityisen tärkeä ihminen, eikä minusta voisi sellaista tullakkaan... ystävänä olisin yksi noista sadasta kaverista. On tullut selväksi mitä hän asoista ja ihmisistä ajattelee...
Jatka sinä taisteluasi, lykka till...
Onhan noita 'haluan olla vain ystävä' naisia ollut (muita ei ole ollutkaan...) Enkä tahdo enää kokea sellaista 'vain ystävyyttä'; mieluummin viiltää vatsansa auki... Jos olisi psykologi niin voisi edes laskun laittaa noille perään... taidan olla vähän jo katkeroitunutkin...
Pitäisi kai jaksaa mennä nukkumaan vielä kun väsyttää. Aamulla aikainen herätys ja skarppina pitäisi olla ja edustaa ja pyörittää oravanpyörää oravaisten juosta rallallaa... Mutta, yksi unijuoma vielä, ennenkuin uinahtaa. Vanhain aikain muistoksi vaikka. Ja tuutulaulua taustalle tunnelmaa luomaan:
http://www.youtube.com/watch?v=7orFklIX0_s
Näihin säveliin. Yön syliin ja silkkisiin uniin.