Hei, kissaihmiset!
Hommasin noin nelisen kuukautta sitten itselleni kissan. Kissa on viihtynyt hyvin asunnossani, mutta olen opiskelija, ja tästä syystä joudun olemaan paljon poissa kodistani. Kissa on varsin seurallinen, ja ikävystyy helposti yksin. Kasvattaja kehoitti hankkimaan toisen kissan seuraksi, jottei aika kävisi turhan pitkäksi.
Otin neuvosta vaarin, ja ostin eilen tyttökissalle poikakaverin.
Ensireaktio: tyttökissa sähisi ja murisi, uusi meni sohvan alle piiloon.
Toinen päivä: ennen niin vilkas ja hyväntuulinen tyttökissa on viettänyt koko päivän saunassa masentuneena. Uusi pentu - alkujärkytyksen jälkeen - utelias, ja haluaisi tutustua tyttökissaan, mutta tämä pelkää, sähisee, murisee ja juoksee karkuun.
Onko "normaalia"? Olen hieman huolissani, sillä en halua, että kumpikaan voi täällä huonosti.
Iso kiitos, jos jaksat vastata!
Hommasin noin nelisen kuukautta sitten itselleni kissan. Kissa on viihtynyt hyvin asunnossani, mutta olen opiskelija, ja tästä syystä joudun olemaan paljon poissa kodistani. Kissa on varsin seurallinen, ja ikävystyy helposti yksin. Kasvattaja kehoitti hankkimaan toisen kissan seuraksi, jottei aika kävisi turhan pitkäksi.
Otin neuvosta vaarin, ja ostin eilen tyttökissalle poikakaverin.
Ensireaktio: tyttökissa sähisi ja murisi, uusi meni sohvan alle piiloon.
Toinen päivä: ennen niin vilkas ja hyväntuulinen tyttökissa on viettänyt koko päivän saunassa masentuneena. Uusi pentu - alkujärkytyksen jälkeen - utelias, ja haluaisi tutustua tyttökissaan, mutta tämä pelkää, sähisee, murisee ja juoksee karkuun.
Onko "normaalia"? Olen hieman huolissani, sillä en halua, että kumpikaan voi täällä huonosti.
Iso kiitos, jos jaksat vastata!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kissat tutustuvat toisiinsa hyvin yksilöllisellä nopeudella. Toiset ovat kavereita heti ja toisilla se tutustuminen ja tottuminen kestää kauemmin. Hyvin usein menee se viikko tai kaksi, ennen kuin elo kotona palautuu normaaliksi. Jossain se on kestänyt jopa pitempäänkin.
Itse tekisin näin: antaisin tyttökissan ihan rauhassa tarkkailla tilannetta sieltä saunan puolelta. Ekstra rapsutuksia kävisin sinne antamassa. Uskoisin kyllä vakaasti, että aikansa se siellä on, ja kun tuntee tilanteen taas turvalliseksi tulee sieltä pikkuhiljaa ihmisten ilmoille omana vilkkaana itsenään.
Jos tilanne tuntuu pitkittyvän ihan kamalasti, voi hankkia haihduttimen (taisi olla Feliway) seinään puksuttamaan rauhoittavia feromoneja ympäristöön.
...meni tytöillä 5 päivää, että tutustuivat toisiinsa ja viettivät ekan yön yhdessä olkkarissa suljetun oven takana. Aamulla sitten tepastelivat saman ruokalautasen ääreen syömään :) Mutta alussa oli tosiaan murinaa ja uusi kissa oli tosi paljon sängyn alla piilossa. Kamalaahan se oli katsoa, mutta uskon, että tilanne muuttuu.
"Vanha" kissa taas lopetti parin päivän päästä syömisen, annoin sille sitten Nutriplus -geeliä ja ruokahaluttomuus poistui reilun vuorokauden kuluttua.
Myös Feliwayn hommasin seinään töhöttämään.
Kannattaa silitellä kissoja "ristiin" niin, että niiden hajut pikkuhiljaa sekoittuvat ja kun itse pysyy rauhallisena, kissatkin aistivat, ettei omituisessa tilanteessa olekaan mitään uhkaavaa. Kyllä se siitä :)
Sitten kun kisut kaverustuvat, saattaa leikki olla välillä tosi rajun näköistä - siitä ei kannata säikähtää! Oman kokemukseni mukaan nuoret kissat leikkivät painimalla ja hippaamalla ja painiin kuuluvat välillä kunnon selätykset :) Kissa kyllä reagoi vinkaisemalla jos toinen satuttaa sitä. Jos molemmat ovat painissa innolla mukana, on kyse ihan normaalista kis(s)ailusta ja toisaalta myös "kaapin paikan näyttämisestä" - pitäähän kisujen selvittää kumpi on pomo...
Omat kissani taistelevat välillä aika rajun näköisesti, mutta ryhtyvät kiireesti nuolemaan toisiaan jos sanon jotain ja ovat muutenkin selvästi ihan parhaita kaveruksia :D Tulet myös huomaamaan, että parhaina hetkinä et tarvitse telkkaa enää ollenkaan :D Iloisia kisuhetkiä!
voin kans kertoo kokemuksest ettei toi viel oo vakavaa, sillon ku mää tol nykysel kissal hankein kaverin nii se kans pelkäs sitä pikkust ja kuikuili sohvan alla piilos.. Mut kyl ne jo viikos ol kaverei, et toi isompi pesiki sitä pikkust ja paimens sitä ku päästin ne välil mun kans parvekkeel, jos se pienempi koitti men liian lähel reunaa nii sit toi isompi kissi haki sen ain pois sielt :D Mut sillon ku oli viel edellinen kissa nii sil kestiki sit tottuu kaverii hiuka pidemmän aikaa, mut kyl ne ku antaa aikaa sopeutuu nii sil siit pääsee.. Ja tosiaan jos sun kissas on ollu ennen oikee seurallinen ja ehkä hiuka villi nii se luonne voi muuttuu sit siit rauhallisemmaks, tälläi ainaki meil oli.. :D Mut pidä hauskaa kiisujen kans :)
Meillä vanhempi leikattu kolli kormuutti pentua välillä aika
rajusti. Se puree pentua niskaan, jos sitä alkaa ärsyttää
pennun riehuminen tai se, että pentu hyökkää kollin päälle,
kun se nukkuu tai puree sitä hännästä. Eläinlääkäri sanoi, että
pennun takaraivoon, kohtaan mistä pentu ei pysty nuolemaan sitä,
kannattaa sipaista väkevää sinappia, koska aikuisen kissan puruvoima
saattaa olla liikaa heiveröiselle pennulle, vaikkakin se olisi vain sellainen
"hellä" nyt ojennan sua-puraisu. Avainnippu on kanssa hyvä pitää
käsillä, jos leikki äityy liian rajuksi. Sen kun viskaa kissojen
lähelle, niin johan loppuu pennun kuritus siihen paikkaan.
Kissojen leikki saattaa kuulostaa ja näyttää pahemmalta, kuin
mitä onkaan, kun pentu rääkyy vanhemman kissan painiotteessa,
mutta silti kannattaa pitää sitä leikkiä silmällä, koska aikuisella
kissalla on niin paljon voimaa, että pentu saattaa saada pahastikkin
siipeensä, vaikka aikuinen kissa ei purisi sitä edes ihan tosissaan.