Mun kamulla oli tosi ihana kissa joka kuoli viime keväänä. Vaikka se olikin mun kamun kissa eikä mun, niin sen kuolema kosketti muakin, sillä oli se kissa kyllä aika läheinen mullekkin. Kissa oli kuolleessaan yli 20-vuotias (kissa oli syntynyt vuonna 1988 tai 1989) se oli syntynyt muakin aikaisemmin. Onhan tuo toki pitkä ikä kissalle eikä kissa ollut enää kovin hyväkuntoinenkaan. Tiesimme molemmat, ettei se kissa tule elämään enää kauan, mutta silti sen kuolema oli meille kova paikka, koska tämä kissa oli ollut meidän ilonamme läpi lapsuutemme. Mäkin muistan, kun jo pienenä, alle 5-vuotiaana taaperona leikin tämän kissan kanssa, silittelin sitä ja tämä kissa kehräsi iloisesti mun sylissä. Ai että oli mukavaa aikaa tuo 90-luku. Tää kissa teki myös pentuja joskus 90-luvun alkuvuosina, mutta viimeinenkin sen pennuista kuoli joskus tämän vuosituhannen alkuvuosina.
On vaikeaa jättää hyvästit ihanalle eläimelle, jonka kanssa on ollut tekemisissä oman elämän alkuhetkistä asti. Ainakin mulle jää mukavia muistoja tästä kissasta ja yhteisistä hauskoista hetkistä.
On vaikeaa jättää hyvästit ihanalle eläimelle, jonka kanssa on ollut tekemisissä oman elämän alkuhetkistä asti. Ainakin mulle jää mukavia muistoja tästä kissasta ja yhteisistä hauskoista hetkistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo asia on niin kuin sen sanoit, eli tosi ikävää.
Ja kaipaus jää. Mutta ajattele että kissasi ei tarvise enää kärsiä. Kissa pääsi kissojen taivaaseen jossa se parhaimmassa voinnissaan ja iässään elää ikuisesti.
Tämä maailma ei ole aina niin hieno paikka.