Mun naiseni on viidennellä kuulla. Kertokaa te tietäväiset et kannattaako:
Hän käy jumpassa ja vetää siel ihan täysillä. hänellä on nyt selkä todella kipeeksi tullut, ja se meni jumppaan ihan väkisin. Koulussa lihaskuntotestissä veti täysillä. Ei vältä kovia fyysisiä puristuksia ja nopeita liikkeitä. Meinaa mennä lumilaudalla laskeen jyrkkää mäkee. Käyttää suolaa ihan sikana.. Kaikkeen ruokaan pistää niin paljon suolaa et ite kun maistoin niin mulla meinas laatta lentää.. Hän aattelee et ei mistään ole haittaa lapselle. Ihme kun ei ole viel alkoholia ruvennu ottaa..
Vaikka koitan kertoo ja sanoo niin hän haistattaa vitut. Eikä hän minustakaan (lapsen isistä) enää välitä. Kaikki mielipiteet on muuuttunu... Ei yleensäkän välitä mistää mitää....
Hän käy jumpassa ja vetää siel ihan täysillä. hänellä on nyt selkä todella kipeeksi tullut, ja se meni jumppaan ihan väkisin. Koulussa lihaskuntotestissä veti täysillä. Ei vältä kovia fyysisiä puristuksia ja nopeita liikkeitä. Meinaa mennä lumilaudalla laskeen jyrkkää mäkee. Käyttää suolaa ihan sikana.. Kaikkeen ruokaan pistää niin paljon suolaa et ite kun maistoin niin mulla meinas laatta lentää.. Hän aattelee et ei mistään ole haittaa lapselle. Ihme kun ei ole viel alkoholia ruvennu ottaa..
Vaikka koitan kertoo ja sanoo niin hän haistattaa vitut. Eikä hän minustakaan (lapsen isistä) enää välitä. Kaikki mielipiteet on muuuttunu... Ei yleensäkän välitä mistää mitää....
Vastaukset 35
Vanhimmat
Noita sanotaan hormooneiks..
Otat ny rennosti ja annat eukkos tehä kummallisuuksiaan niinkun haluaa. Sanon tän vaan sillä että perherauha säilyy.. =)
Urheilu ei haittaa, kyllä maha ilmottaa kun menee liiallisuuksiin. Kaatuminen ei ole vaarallista lapsvesi toimii vähän niinku trampoliini tai turvavyö.
Selkä tulee kipeeks ihan vaan sillä että asento hakee hiukan takaviistoon. Mulla nukkuminen tekee pelkästään selän kipeeks..
On parempi naiselle ja vauvalle että liikkuu mahollisimman paljon niin jaksaa synnytyksen paremmin kun rapakuntosena. Ruokailututtumukset on mullakin vahvat. Mikään ei ole niin hyvää kun tulinen kiinalainen tai kunnolla maustettu pihvi!!
Olen töissä fyysisesti raskaassa hommassa ja missään ei tunnu! Vaikka ollaankin raskaana, ni ei olla lasista tehty.
Ole ylpee siitä että toinen jaksaa! Tsemppiä!!
Voi jumalauta että mua ärsyttää joka keskustelussa nuo nimimerkki Tyttö24:n vastaukset. Toivon ettei hän ikinä saa ainakaan elävää lasta, kun ei raskausajastakaan ole tuon enempää tietoa!!!
Ehdottomasti ei suolalle! Neuvolassa jo neuvotaan vähentämään suolan ja sokerin käyttöä. Suola aiheuttaa mm. turvotusta, mutta sillä on suurempiakin haittoja.
Tyttö24:n mielestä ei kaatuminen haittaa, mutta oikeasti se voi irrottaa istukan, ja silloin se on menoa!!! Istukkaa kun ei voi kiinnittää uudelleen, kun se irtoaa, edes osittain, on sikiö vaarassa! Mikäli raskaus on tarpeeksi pitkällä, lapsi luultavasti jää henkiin. Sikiö ei voi jäädä kohtuun, sillä se ei saa riittävästi happea eikä ravintoaineita istukasta, joka on edes osittain irti!
Raskaana ollessa syke ei saisi koskaan nousta yli 140:n, näin on neuvolassa sanottu. Rankka lihaskuntotesti voi nostaa sykkeen yli 140:n. Pidemmällä kuin viidennellä kuulla raskaat lihaskuntoharjoitukset voivat aiheuttaa myös supistuksia!!! Ja taas on vaara, että lapsi syntyy liian aikaisin.
Liiallisesta urheilusta siis on haittaa, ja siinä vaiheessa kun maha ilmoittaa että menee liiallisuuksiin, on jo todella mennyt niin liiallisuuksiin, että paljoa ei ole tehtävissä!! Vaikka suhteellisen vähäisillä viikoilla syntyneitäkin voidaan nykyään pelastaa, ovat ne prosenttiluvut selvinneistä kuitenkin todella pieniä!
Tietenkään liikuntaa ei saisi kokonaan jättää raskausaikana, minulle suositeltiin reipasta kävelyä, uintia, pyöräilyä näin alkuraskauden ajan, voimistelua, ja mamma-jumppaa. Ei aerobicciä, jumppaa, tai mitään urheilu- tai liikuntalajeja, joissa on tärähdyksiä tai hyppäyksiä, sillä myös ne saattavat irrottaa istukan.
Tietenkään raskaus ei ole sairaus, jonka vuoksi kaikki hauska pitäisi olla kiellettyä, mutta tiettyjä ruokailu-, juomis-, ja liikuntatottumuksia täytyy hieman muuttaa.
Antaisin alkuperäiselle kirjoittajalle neuvon, että soitat reippaasti äitiysneuvolaan, vaikka tyttöystäväsi tietämättä, ja keskustelisit terveydenhoitajan kanssa tyttöystäväsi tavoista. Saisit varmasti faktatietoa, mikä on hyväksi ja mikä pahaksi. Mahdollisesti terveydenhoitaja voisi ottaa äitiysneuvolassa tyttöystäväsi kanssa puheeksi, mikä kaikki liikunta / ruokailu raskausaikana on edes hippusen vahingollista sikiölle.
Joo olkaa juuri niinkuin Anna älkää liikkuko, syökää vaan terveys ruokaa. Voi jumaliste että on sairasta. Pitääköhän tässä hommata rullatuoli kun on raskaana ja lopettaa liikkuminen ettei mitään satu! En ymmärrä näitä MAMMA kiihkoilijoita, ei ihme että kun lapsi syntyy tulee kaikkia Burnoutteja yms. Kun ollaan niin hemmetin liekeissä sen mahan kanssa. Eikä ihme että ukkonne teidät jättää kun tuommosta vouhkaamista pidetään! Meillä ainakin elämä jatkuu just normaalisti vaikka on toi maha. tupakka ja alkoholi jäänyt pois! Ei ne ihmiset ennenmuinoinkaan tälläistä sairasta skitsoilua raskaudestaan pitänyt! EI IHME ETTÄ NYKYAJAN LAPSET SAIRASTAA SE ON TEIDÄN OMAA SYYTÄNNE TUHANNEN VOUHKAAJAT!
Mistä moinen kiihko hyvät naiset?
Jokainen kokee raskautensa eritavalla. Jollekin tärkeää on noudattaa saamiaan ohjeita ja joku haluaa etsiä rajansa itse. Alkoholi, huumeet ja liiallinen stressi ja liianvähäinen lepo varmaankin pahimpia uhkia sikiölle. Itse en ole tänä talvena rinteeseen mennyt, ettei sitten tarvitse jälkikäteen miettiä ja syyllistyä. Maksaa en syö, mutta lakua ja salmiakkia on pakko joskus saada himoonsa(usein yli suositusmäärien).
Tuon huolestuneen isän asenne on inhimillinen. On tervettä olla huolissaan pienestä siellä masussa. Tuntuu että tämä äiti käy nyt läpi äidiksitulemisen prosessia kauhuineen ja iloineen. Kiukku miestä kohtaan on valitettavasti aika normaali tapa purkaa pahaa oloa. (Voi teitä mies parkoja) Neuvo tilan antamisesta on varmasti ok. Kyllä keho ilmoittaa, jos tuo kapina menee liiallisuuksiin.
Isälle vinkiksi, että kannattaa aina välillä olla huolissaan myös äidin jaksamisesta ja muistuttaa häntä kuinka kaunis ja valloittava hän on raskaanakin. Kukkaset, laukun kantamiset ja oven avaamiset tuntuu ainakin itsestäni hivelevältä, jotakuta saattaa ällöttää. Huolenpito mikä kohdistuu äitiin, kohdistuu myös vauvaan. Syyllistävää äänensävyä ei äidit kaipaa, sitä me kannetaan muutenkin, ihan jokainen.
Hyvää kevättä!
Monnille:
Niin, eihän sitä ennen tällä lailla vouhkattu raskaudesta, ja siksipä suuri osa syntyneistä vauvoista kuoli nimenomaan juuri siksi, ettei raskausaikana äidillä ollut kunnolla tietoa raskaudestaan. Tuli vammoja ja epämuodostumia, keskenmenojakin enemmän kuin nykyään. Monet vastasyntyneet kuolivat myös liian alhaiseen syntymäpainoon ja sairauksiin. Voih, kuinka ennen olikaan asiat niin paljon paremmin, kun ei ollut tietoa... Vanhoihin aikoihin vertaaminen ei ole kovin älykästä, joskushan pahoja henkiä ajettiin ihmisestä pois poraamalla kalloon reikiä. Nykyään me tiedämme, ettei se toimi. Ei siis oteta nykypäivään oppeja menneisyydestä myöskään raskauden kohdalla.
Ja jos luit kirjoitukseni kokonaan, sanoin nimenomaan, ettei liikuntaa saa missään nimessä kokonaan lopettaa. Minä liikun joka päivä 0,5-2 tuntia, ja voin hyvin. Ruokailutapojani en ole muuttanut sen kummemmin, kuin jättänyt liian sokerin, suolan ja rasvan pois. Kaikkea kohtuudella. Alkoholia ja tupakkaa en tietenkään käytä.
Kasvahan Monni aikuiseksi ja opettele lukemaan toisten mielipiteet kunnolla läpi, ennen kuin vetäiset herneen nenään ja vastaat jotain, joka ei liity kirjoittamaani mitenkään. Kirjoituksestasi päätellen et lukenut viestistäni kuin pikkuisen alkua.
Myöskään minun mieheni ei ole minua jättämässä, enhän minä tietenkään hänelle vouhkaa siitä että hänen pitäisi vähentää suolaa ja sokeria. Teen sen itse, enkä tee siitä mitään numeroa. Aika lapsellista käytöstä että kirjoitat tuollaista "Eikä ihme että ukkonne teidät jättää kun tuommosta vouhkaamista pidetään!" Olipas se aikuismainen ja järkevä kommentti! Sinullekaan en elävää lasta soisi, mikäli se minun käsissäni olisi!
Olin hetki sitten kirjoittaessani edellisen viestin aika tyly ja inhottava. Kaikki neuvot jotka ensimmäisessä näistä kolmesta viestistäni laitoin, tulivat neuvolasta. Eli en niitä itse keksinyt, enkä niistä vouhottanut, kuten Monni väitti. Jaoin saamaani faktatietoa eteen päin, muidenkin hyödyksi.
Minusta vain tuntuu todella ihmeelliseltä, ettei raskaana oleva nainen välitä tulevasta lapsestaan, tämän hetkisestä sikiöstä.
Ihmettelin myös Monnin vihaisuutta ja lapsellista heittoa, jonka mukaan meidän sikiön hyvinvoinnista huolehtivien äitien miehet jättäisivät meidät. Halusiko Monni vain ärsyttää?
Toivon että Monnin kirjoitus oli joku provo, edes osittain, sillä hän ei kyllä vakuuttanut minua äidillisyydestään tai äidin taidoistaan. Ei edes aikuisuudestaan. Omasta mielestäni lapsen kuuluisi aina syntyä henkisesti aikuiselle ihmiselle, joka kykenee ottamaan muiden ihmisten ajatukset ja tunteet huomioon, ja pystyy huolehtimaan lapsestaan, jo sikiö aikana. Tuntuu pahalta ajatella, että lapsia tulee sellaisille ihmisille, jotka eivät välitä lapsensa ja sikiönsä hyvinvoinnista.
Miten te äiteinä saatatte sanoa toisillenne, että en sinulle elävää lasta soisi. Onko tosiaan suomalainen keskustelukulttuuri tätä tasoa? Todellako olette tuota mieltä? Mistä noin suuri viha?
Itse olen raskaana ja soisin kaikkien maailman lasten saavan elää ja kokea tämä olemassaolon ihme.
Kylläpäs ihmeellisillä kierroksilla menee teidän ns.keskustelu.
Ollaan tai ainakin yritetään olla rakentavia ja ymmärtäviä!
Aurinkoa ja kevätmieltä kaikille!
Kyllä raskaana tarvii kuntoilla. Se on hyvinvoinnin edellytys. Mutta kun ei saisi kuntoilla väärin: eli naiseni makaa kaks viikkoo ja sit menee jumppaan repiin. sit taas taukoo ja kauheet reenit kerrallaan.
Itse olen voimanoston PM-2 ja moninkertainen suomenmestari. Ja tiedän liikunnasta ja anatomiasta aikas paljon. Niin koitan antaa hyviä liikunta vinkkejä hänelle. Saisin ideoitua sellaisia liikuntoja mitkä ei ole kovaa repimistä mutta silti kovaa kunnon kasvatusta. Oon ihmetelly miksi kaikki miehet usein jättää naisen yksin raskauteen. Mut nyt ite ymmärrän, että lapsen isillä on tosi rankkaa olla odottavan naisen rinnalla. Asiat olisi paremmin meilläkin, mutta naiseni ei halua keskustella asioista, vaan raivoo ja ottaa kaikki vittuiluna.
Naisellani on kaikki tunteet mua kohtaan muuttuneet. Ihme kun olemme sentään 3-4 kertaa kuussa rakastelleet. Se varmaan toivoo että mä lähtisin vetää. Kun ei sitä kiinnosta yhtään mä.
Hän ei halua keskustella tulevasta perheestä.
Kaikki tämä mutta mä EN aio luovuttaa. Vaan aloitan parin vuoden päästä Ammattikorkeen ja taan että lapsella tulee ainakin oleen hyvä elämä. Toivon vaan et naiseni voisi muuttua joskus takaisin samaksi kuin se oli ennen raskautta. Eli hyväksi naiseksi ja perheen Äisiksi..
Osaan olla paha.. mulla on pahat tavat ja opetan niitä täälä muille ja teistä tulee pian samanlaisia hulttioita kuin minä olen! Mieheni on yhtä paha ihminen ja lapsistamme tulee varmasti tupla pahoja meistä..
Kokki olen ammattinimikkeeltäni ja varo Anna koska haaveilen omasta kuppilasta.. Varmasti myyn rasvaa, sokeria ja suolaa jokaiselle joka haluaa! Raskaana tai ei..
Nyt olen töissä suuressa ruokatehtaassa lähettämössä pistämässä ruokaa kauppoihin koska olen rahanahne pahis ja vaavi kasvaa masussa ja voi paksusti vaikka nostan näillä käsillä ja tällä selällä n. 5 000 kiloa tavaraa/päivä. Työnnän ja vedän lavaa, jolla painoa 500 kiloa.
Naiset tekee keräämisen varastossa ja miehet tuo meille lavoja joista me naiset kasataan kauppoihin ja ravintoloihin tilaukset.. En ole ainoa nainen joka siellä raskaana, vaan kohtalotovereita riittää ja jos naisen kroppa jaksaa eikä masu ala valittamaan niin voi tehdä töitä loppuun saakka eikä tartte vaihtaa osastoa.
Tossa lyhyesti työstäni, olis kiva jos istuisin jossain pöydän takana 8 tuntia, mutta rahantuloa ei voi estää.. paremmin saan kuin kokkina..
Neuvolan neuvoja olen minäkin kuunnellut ja kysellyt siellä jos joku juttu askarruttaa.
Tosi ikävä että oon saanu sut raivostuun juttuihini, mutta älä mua kuuntele jos ajatukseni ei sulle sovi! Itse en noita juttujani keksi, ihan puhdasta faktaa multakin löytyy.. ;)
Itse en halua elää pumpulissa vaikka raskaana olenkin, mutta valiotani en juuri muuta; alkoholi on ainoa mitä rajoitan -känniä en vedä. Katsotaan sitten syksyllä kun vauva on syntynyt.. Kävisin kavereitten kanssa ravintolassa (kuuntelemassa musiikkia ja juomassa saunakaljan), mutta tupakka tekee päänsärkyä nykyään..
Alkoholi taitaa olla aihe, joka eniten muita rassaa ollessani raskaana, mutta paneutumalla aiheeseen huomaa ettei se myrkkyä olekaan kun naisella ei ole riippuvuutta eikä juo liikaa!
Jos nainen ja vauva voi hyvin, ei urheilulla ole rajotusta, uutta rasittavaa lajia ei kannata suunnitella, mutta harvempi jaksaa huonolla tai kohtalaisella kunnolla triatlonia tosta vaan vetästä.. Tarkoitin tolla viimeisillään maratoonaamisella sellasta henkilöä, joka siihen on tottunut (neuvolan täti kertoi moisesta naisesta, joka ilmeisen vähän lastaan rakasti ja jatkoi itselleen rakasta urheilua..)
En minä jaksaisi ammatissani olla jos en siihen olisi tottunut.
En ole kuullutkaan tollasesta sykerajasta 140 ja varo sitä ylittämästä! Jos sulle on niin sanottu, niin sitten ei varmaan kannata ylittää. Mulle ei ole sanottu niin.
Samoiten hyppiminen ja kaatuminen ei irrota istukkaa jos kaikki on kunnossa.
En silti taida hankkia töihin sykemittaria ja jatkan painavien laatikoiden nostelua, lavojen työntämistä ja vetämistä, katsotaan kun alkaa supisteleen ja pitää jäädä saikulle.
Terveellistä ja aurinkoista kevättä kaikille!
Joo eihän se raskaus mikään sairaus ole, että yarvis kaikki rajoittaa. Mutta näillä neuvoilla voidaan vältää jotain vakavaa sattumista. Sit jos jotain sattuu niin ei ne neuvot sit enää hyödytä. Kaikki varmaan tietää omat rajansa. Jotkut kuuntelee neuvoja, ja ei halua riskejä ottaa. Jotkut sit taas ottaa niitä niin sanottuja riskejä, joista ei välttämättä ole haittaa. Kukin kasvattaa lapsen omalla tavallaan siellä masussa..
Mutta ehdottomasti kaikkien pitäis se tietää et mitkä voi olla riskejä ja mitkä ei. Se on sit jokaisen oma asia et noudattaako kaikkia annettuja ohjeita..
Jos joku pelkää et lapsesta ei tulisi terve niin hän varmaan noudattaisi..
Nooh mä oon mies joka spekuloi näitä juttuja..
En ole välttämättä oikeessa. Mutta luulen olevani..
ei tarvitse paljoa nähdä vaivaa löytääkseen asiasta faktatietoa, se että syke ei saisi nousta yli 140 on ihan tosi juttu, eikä siihen vaikuta ko. hlön kunnon taso.
Kyllä uskotaan jo että oot kova mimmi kun jaksat tehdä töitä, ei siitä varmaan kukaan oo moittinutkaan, tietenkin töitä saa tehdä niin paljon kuin tuntuu hyvältä.
Ja alkoholinkäytöstäsi; sellaista tutkimustietoa EI OLE, jossa olisi saatu selville alkoholin suhteen joku raja, joten en kyllä suosittele säännöllistä käyttöä, varmaankin selviää ihan hyvin kokonaan ilman, se on turvallisinta.
Suosittelen ottamaan sen sykejutun ihan tosissaan, vaikka itsestäsi tuntuisikin vielä hyvältä niin ajattele sitä sikiöparkaa, se joutuu sellaisessa tilanteessa todella koville.
Kyllä muuten "tiedetään" ettei vähäinen alkoholin nauttiminen yksinään tee sikiövammaa.
8-10 annosta/viikko on ns. kohtuu käyttöä. Siitä tehtiin jenkkilässä tutkimuskin:
400 000 raskaana olevaa joi viikossa n.8,5 annosta ja yhdelläkään sikiöllä ei todettu FASia.
Mulle neuvolassa sanottiin kun olin raskauden alussa "keltaisella" alueella käyttöni kanssa, eli join pari kertaa kuussa kännin, humalahakuisesti, että se eka raskauskuukausi kun olin raskaana, muutten ollut tehnyt testiä ei vaikuttanut ja nyt pitäisi jättää ryyppäys-tottakai! Mutta pointti on se, että ryyppääjä naiset saattavat menettää kontrollin ja juoda kaatokänniä putkeen (eli yli sallitun määrän). Sitä ei tiedetä monesko pullo on vaarallinen, niin paljoa ei saisi juoda, ettei riskeerata. Mutta ei pari tee pahaa!
En mä mikään kova mimmi vielä ole vaikka töissä olenkin, ihan tavallinen työntekijä siinä kun muutkin. Yritin epätoivosesti saada jotain käsitystä teille siitä mitä teen joka päivä. Ei raskaus ole mikään syy istua kotona jos on työkuntoinen.. Mä saisin kenkää jos en menis nosteleen laatikoita ja koska jaksan, en saa sairaslomaa että voisin vain olla!
Mulle ei ole sanottu tosta sykerajasta, mutta tonhan ylittää helposti pelkällä stressaamisella ja jännityksellä.. Ainakin mitä on uskominen telkkarin Yllytyshulluihin..
Turvallisintako on istua kotona, tehdä pieni lenkki kadulla hitaasti kävellen ja tulla kotiin odottamaan lapsen syntymää? Ei saa käydä saunassa tai juoda paria siideriä sen jälkeen. Syöt vaan porkkanaa raakana. Vältä rasvaa, suolaa ja sokeria ja muista ettet kiihdy mistään..
Mulla hormoonit tekee ainakin himoja joihinkin ruokiin, yleensä ei niin terveellisiin.. Tuskin olen ainoa, pure siinä sitten porkkanaa.. =)
Liikunnan iloa kaikille raskaana oleville ja hellitä välillä jos mieli tekee suolaista sapuskaa! Vauva ei siitä niin kärsi.
Mulle on toitotettu, että sitten kun maha reagoi, vauva ei tykkää olostaan ja SILLOIN pitäisi rajoittaa, ei ole myöhäistä. Niinkauan kun tuntuu hyvältä jatkan töissä, harrastuksissani ja nappaan siiderin kaupan hyllyltä (jonka sinne kauppaan on saattanut lähettää joku raskaana oleva lapsestaan ilmeisesti piittaamaton naikkonen)!
"Kyllä muuten "tiedetään" ettei vähäinen alkoholin nauttiminen yksinään tee sikiövammaa.
8-10 annosta/viikko on ns. kohtuu käyttöä. Siitä tehtiin jenkkilässä tutkimuskin:
400 000 raskaana olevaa joi viikossa n.8,5 annosta ja yhdelläkään sikiöllä ei todettu FASia."
Tuohon tutkimukseen olisi oikein kiva saada linkki. JOS sellainen on ihan oikeasti tehty, se on niin epäeettinen tutkimus kuin vain olla voi. Enkä jaksa uskoa, että edes Jenkkilässä hyväksyttäisiin moisen tutkimuksen tekeminen.
eli siis: tottakai töitä tehdään ihan normaalisti äitiysloman alkuun asti, jos töissä ei ole mitään sikiölle vaarallista, esim. passiivinen tupakointi tms. Eri tilanne jos lääkäri määrää lepoon. En pitänytkään sinua mitenkään erikoistapauksena, sitä nimenomaan tarkoitin, kun viestistäsi sai jotenkin sellaisen käsityksen että luulet olevasi tosi kova kun olet töissä. Sori ymmärsin sen kai jotenkin oudosti, sellainen vain on havaittavissa ns. rivien välistä.
Toinen juttu: olisi ihan kiva ettet tuollaista ihmeellistä tutkimustietoa täällä netissä laittaisi jakeluun, ymmärrät kai, että joku voi sen käsittää vaarallisella tavalla.
Ja tosi uskomatonta että jotkut naiset on tuollaiseen testiin suostuneet sikiön kustannuksella.
JA 8,5 annosta, eli 8 JA PUOLI OLUTPULLOLLISTA ON HELKKARIN SUURI MÄÄRÄ VIIKOSSA, etenkin naiselle ja se on suuri sellaisellekin, joka ei ole raskaana. ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISET USKOKO KAIKKEA!
Toivottavasti olet nuorempi kuin 24 vee, en jaksa uskoa että joku olisi tuossakin iässä vielä noin vastuuntunnoton. Ihan sama mitä itsellesi teet, mutta ajattele että täällä on ehkä sellaisia jotka saattavat juttujasi uskoa.
Olen kyllä 24. Raskaana ja vastuuntuntoinen.
Kirjoitin vain omia mielipiteitäni ja heti on joku tuntematon haukkumassa huonoksi, vaikka en känniä vedä vaan satunnaisen saunakaljan ja urheilen sen mitä töiden jälkeen jaksan.
Ei tartte lukee rivien välistä..
Jos ei mun teksti kelpaa niin kävele Alkoon ja hae sieltä vihkonen Raskaus ja alkoholi. Kirjastosta saa kirjoja lainattua, joissa liikunnasta kerrotaan!
En mä tässä ole kirjoittanut että juo kerralla 8 annosta kaljaa (eli sen 8 pulloa), mutta viikolle jaettuna toi on kuulemma kohtuu käyttöä. Päivittäin voi lasillisen viiniä juoda vaikka ruuan yhteydessä, joskus pari vaikka viikonloppuna.
Jokainen käyttää aivojaan miten parhaakseen näkee, mä en ainakaan mene uskomaan täälä kenenkään mielipiteitä suoriltaan. Toivottavasti muutkin käyttää arvostelukykyään! Sille nyt ei kukaan voi mitään jos joku uskoo kaikki jutut, mutta kun sattumoisin kirjoitin mäkin faktaa, niinkuin varmasti se hemmo, joka ties jostain 140 sykerajasta, jota minä en, enkä ole ainoa jolle uusi tieto.. =) Hyvä niin, mutta koska olen jääräpää ja raskaassa töissä en ota sykemittaria töihin ja lampsi lääkäriin vaatimaan saikkua, vai pitäiskö?
Tosta tutkimuksesta luin raskauskirjasta, jonka hankin kirjakaupasta "Vauva tilauksessa".
Kyllä mäkin taisin mainita että kun nainen ja sikiö on terve ei tartte rajottaa, kyllähän muuten varmaan kaikki tajuaa löysätä, jos ei ole terve..ei varmaan kun siitä täälä riehutaan, itsestäni silti tiedän sanoa, että sairastan jos olen sairaana enkä liikaa rääkkää itseäni tai vauvaa jos alkaa olo tuntumaan huonolta.
Mulla ei ole mitään hajua tehtiinkö tutkimus miten; lyötiinkö eteen viikon satsi ja sanottiin että juo siitä, vai kertoiko naiset miten paljon ovat juoneet raskauden ajan; esim. lasin valkoviiniä päivässä..
Alkon esitteessä on hyvin selvästi ilmaistu, että 1-2 annosta alkoholia viikossa on luultavasti vaaraton määrä sikiölle. Sama juttu on Päihdelääketiede nimisessä kirjassa. Tämän ylittävä määrä on raskaana olevalle naiselle ehdottomasti riskikäyttöä. Kaikkeen raskaudenaikaiseen alkoholinkäyttöön pitäisi oppaiden mukaan suhtautua kuitenkin riskikäyttönä, koska MITÄÄN TODISTEITA HAITATTOMUUDESTA EI OLE.
Mielenkiintoista, sitten ne jakavat jokseenkin ristiriitaista tietoa.. Ellet tarkoita että 1-2 viikottaisen alkoholiannoksen EI OLE osoitettu aiheuttavan sikiövaurioita.
Mulla on lehtinen Alkosta kertoo että suurin osa raskaanaolevista rajoittaa juomistaan tasolle 1-2 viikkoannosta, mutta 10 annosta on määrä, jota pidetään kohtuukäytön ylärajana.
Kerralla juotuna 10 annosta saattaa hidastaa sikiön kasvua ja lapsen myöhempää kehitystä (sivu 5).
Musta mielenkiintoista oli lukea noista eläinkokeista:
Alkoholi aiheuttaa sikiölle epämuodostumia. Koe-elämissä emon suuret alkoholiannokset aikaansaavat myös muutoksia sukusoluihin eli kromosoluihin, ja ihmiselläkin on kuvattu tapauksia, joissa lapsella on ollut sekä kromosomipoikkeavuus että sikiöalkoholivaurio eli fetaalialkoholisyndrooma (FAS).
Eläinkokeissa alkoholille altistumisajankohta määrää hyvinkin tarkasti minkälaisia epämuodostumia sikiölle syntyy. Muuttamalla hiiriemon alkoholialtistusajankohtaa parilla päivällä saadaan syntymään esim. sydämen epämuodostumien sijasta raajaepämuodostumia. Vastaavia selvityksiä ihmissikiöiden kehityksestä ei luonnollisestikaan ole. Ihmisellä on kuvattu mm. sydämen ja luuston epämuodostumia alkuraskauden alkoholialtistuksen seurauksena (näin sivulla 9).
Voidaanhan tässä ruveta tappeleen siitä mikä määrä aiheuttaa mitäkin ja sun muuta, mutta mulla ei ole sitä tietoa -kiva olis jos tietäis! Varmaan kaikki haluis tietää.
Olen aika käytännön ihminen ja kun sanotaan että ei ole löydetty -tarkoittaa että ei ole, mutta alkoholista ei voida koskaan sanoa että RISKITÖNTÄ! Kun 1-2 viikottaista annosta ei ole osoitettu aiheuttavan sikiövaurioita, mutta silti saattaa, ehkä, joskus JOS joskus tulisi tapaus, jossa se yksi saunakalja tekisikin vamman..? -Vaikka ei ole osoitettu. Voidaan vain sanoa, että ei ole osoitettu, koska sillä otetaan riski syytöksiin pois JOS joskus joku syyttäisi!
Tietenkin riskiä voi vähentää, tai poistaa kokonaan ettei ainakaan ole itse aiheuttanut vammaa omalla käytöllään, mutta silti joka asiaa voidaan tutkia ja osoittaa, että tämä määrä ainakin vaikuttaa.
Voi kiesus,miten sairasta porukkaa!!Jos olet raskaana,niin et saa juoda tipan tippaa!!!Luulis,et maalaisjärkikin sen jo sanoo.Tollaset ihmiset on kyllä sairaita,ketä edes miettii,et kui paljon voin juoda raskauden aikana.Taitaa olla aivot narikassa...jos haluat riskeerata tulevan lapsesi elämän,niin saat maistaa omaa lääkettäsi.
siis meinaatko että joka päivä voi huoletta yhden pullon (0,33) tai vähän ylikin juoda raskaana ollessaan,saatikka kerralla 8-10 pulloa? no en ottas riskiä. toisekseen kuulostaa epäilyttävältä kun sun pitää vakuutella ett "kohtuukäyttö" on ok,mutta kukin tavallaan.ite en riskiä ota enkä ole alkoholia käyttänyt sen jälkeen kun raskaaksi tulin (rv.28 nyt).
Katsotteko te milloin ed. viesti on kirjoitettu ennen kuin vastaatte??
ah,eli itsekkin toteat riskit ja ettei rajaa ole määritelty mut silti vaan pitää se saunakalja saada.no en ole niin ilkeä että toivoisin että sulle kävis huono tuuri,päinvastoin toivottavasti lapselles ei tule mitään sun juomasta alkoholista.tätä toivon pelkästään lapsen vuoksi...
sanoisin sen verran, että jokainen päättäköön itse kuinka raskautensa ajan elää.
Itselläni ekaa raskautta elin onnellisena enkä juurikaan muuttanut elintapojani paitsi, että tupakka ja alkoholi jäi pois. Tämä raskaus päättyi keskenmenoon.
Seuraava raskaus ei enää ollutkaan niin simppeliä hommaa...olin koko ajan varautunut ja mietin mitä voi syödä jne...tämäkin päättyi keskenmenoon.
Nyt kolmannen raskauteni aikana olen jo "totaalisen paniikissa" ja teen kainen ns. ohjesäännön mukaan. Olisin toivonut voivani elää vähän vapaammin ja ottaa rennosti, kun siitä se pikkunenkin varmaan tykkäis, mutta eeei.
No ehkä minulla on syyni tähän pingottamiseen, mutta tosiaan jokainen eläköön sen mukaan mikä oikealta tuntuu.
vai mitä?????
Minusta keskustelun aloittajalla on aivan upea asenne isyyteen ja vastuuseen. Kuinka vähän tämmöisiä miehiä nykyään onkaan. On hienoa, että olet huolissasi tyttöystävästäsi. Liiallinen jumppaaminen kuulostaa riskialttiilta näin maalaisjärjellä ajateltuna. Samoin myös lajit, joissa on kaatumisen vaara.
Itse kukin uusi äiti kokee varmasti kasvukipuja tulevan äitiyden suhteen. Koen niitä itsekin, ensimmäistäni kun odotan. Silti vatsassani kasvava pieni olento on jo nyt minulle kaikki kaikessa. En halua tehdä mitään, mikä satuttaisi tai vahingoittaisi häntä.
Alkoholia en käytä ollenkaan. Elämä on ihanaa selvin päin. Minusta jossain on jotain vikaa, mikäli tarvitsee edes aavistuksenomaisen nousuhumalan tunteakseen itsensä onnelliseksi.
Aerobickissa käyn, mutta jätän hyvällä omatunnolla hyppelyt ja raskaimmat liikkeet pois. Raskauden edetessä aion vaihtaa aerobickin reippaaseen kävelyyn.
Olen vasta toisella kuulla raskaana, mutta suhtaudun vakavasti vastuuseen, joka minulla on sisälläni kehittyvästä elämästä.
Toivottavasti löydätte keskusteluyhteyden ja puolisosi ymmärtää vastuunsa kehittyvästä ihmiselämästä. Ehkä hän tarvitsisi jonkin ulkopuolisen henkilön, jolle kertoa huolistaan? Tämä on tietenkin vaikeaa, mikäli Hän ei ymmärrä itse omaa tilannettaan.
Voimia sinulle Isi ja kaikkea hyvää elämääsi. Enkeleitä myös perheellesi!
Viellä sellasta et:
ei asuta viellä yhdessä(vaan naisen kotona) ja olis nyt tarkoitus muuttaa. Mutta en voi muuttaa tämän naiseni kanssa, koska tarvis oppia eka miten keskustellaan asioista. Mutta kun naiseni ei suostu puhumaan mistään meihin liittyvästä.
Oon välillä miettinyt et olikohan nyt oikee ratkaisu hankkia ekaa lasta?? Ei varmaankaan ollut.. Mutta ei sitä voi enään peruakkaan.. Ehkä se olisi ollut sittenkin myöhemmässä vaiheessa parempi. Ollaan oltu yhdessä kohta vuosi (eli todella vähän). Ja nyt jo perhettä perustamassa. Hän on antanut minulle väärän kuvan itsestänsä. Ja nyt vasta näyttää todellisen itsensä. Vai johtuuko se hormoneista? En sitä itekkään tiä... Ei luulis hormonit noin paljoa mieltä muuttaa.. Kertokaa joku vastaavia kokemuksia????? No täytyy vaan toivoo et mä jaksan.. jos se demoni hänestä joskus sit lähtisi...
Isi19:
Ikävämpi homma että ette ole oppineet puhumaan kunnolla asioista, tosin sekin saattaa olla vaikeampaa nyt juuri siksi, että tyttöystävälläsi hormonit heittelee. Tilanteenne ei kuulosta miltään ihanteelliselta, kun olette olleet noin lyhyen aikaa vasta yhdessä. Minkä ikäinen tyttöystäväsi muuten on?
Teillä on kuitenkin kaikki mahdollisuudet onnistua suhteessanne ja vanhempina. Paras ystäväni (19) oli tuntenut nykyisen miehensä (21) vain neljä kuukautta, kun he päättivät tehdä lapsen. Kahden kuukauden kuluttua sitten oli tärpännyt, ja he asuivat sen jälkeen muutaman kuukauden miehen kotona. Pidin tilannetta aivan sairaana, enkä uskonut että heidän suhteensa kestää. Ei puolessa vuodessa opi edes kunnolla tuntemaan toista, saati kun ei ole samassa taloudessa asunut kahdestaan, toista ei voi tuntea kunnolla. Tiedän sen omasta suhteestani, ja näin ovat monet muutkin taivastelleet.
Noh, tämä ystäväni asuu nyt miehensä kanssa yhdessä, ovat kihloissa ja näinä päivinä pitäisi olla lapsi tulossa. He vaikuttavat onnellisilta, ja kaikki tuntuu olevan hyvin. Toki lapsen syntymä voi laukaista jonkin kriisin, (teilläkin), mutta mikäli lapsi on ollut molempien yhteinen päätös, on kyllä varmasti mietitty sitä sitoutumisen ja muutoksen suuruutta.
Ei tyttöystäväsi ole välttämättä antanut sinulle väärää kuvaa itsestänsä. Hormonit ne vain sekoittavat päätä, usko pois. Minkäkin olen ollut mielettömän kiukkuinen raskauden ajan (rv11 4),ja tiedän loukanneeni miestäni. En kestä jos hän tulee sohvalla viereeni (liian lähelle), en haluaisi puhua hänen kanssaan enkä varsinkaan pussailla saati rakastella. Tiuskin vain ja olen kiukkuinen. Tämän kuukauden aikana olemme rakastelleet kerran, silloinkaan minun ei pahemmin tehnyt mieli. En tiedän mistä tämä johtuu, mutta uskon ja toivon tämän hellittävän jossain vaiheessa. Ennen meillä kuitenkin oli vireä seksielämä, ja nyt tällaista, kiitos minun. En tiedä mikä minua vaivaa, miksi käyttäydyn näin. Välillä pelkään että olen niin vittumainen ämmä, että mieheni lähtee kävelemään.
Sinä Isi19 kuulostat aivan ihanalta mieheltä. Yritä jaksaa välittää ja olla tyttöystävällesi ihana, osoittaa että rakastat häntä yhä, vaikka hänen käytöksensä onkin muuttunut. Se johtuu raskaushormoneista, ja aikanaan kyllä helpottaa. Jos voisin, niin sanoisin tyttöystävällesi, että hänellä on käynyt todella hyvä tuuri että on saanut sinun kaltaisen miehen itselleen. Ajan kanssa helpottaa, ja vaikka sinulla olisi välillä vaikeaa, älä käännä selkääsi tyttöystävällesi! Hän kyllä tarvitsee sinua, eikä varmasti halua erota. En minäkään halua erota omasta miehestäni, ja silti olen hänelle täysi piru, ollut koko raskausajan. Toivottavasti hän jaksaa...
Vaikeaa kuvitella miehen näkökulmasta näitä asioita, mutta kyl munkin miehellä on ollu raskausaikoina kestämistä. Meil on 2 muksuu nyt ja kumpaakin oottaessa olin sellanen hormonihirviö etten itsekään itseeni tuntenu. Ja mikä pahinta, lapsen syntymän jälkeen se jatkuu yhtä kamalana joitakin kuukausia. Nyt tuo nuorempi on jo yli 1-vuotias niin alkaa tuntuu siltä et oon oma itteni taas.
Hienoa että olet noinki nuorena uskaltautunut isän vastuuta ottamaan! Se on mahtava juttu. Voihan se olla että se sun tyttöystävä kokee jotain kasvukipuja tai jotain. Ei se äitiys ihan helppo juttu ole sulattaa, se oman vartalon muuttuminen ja kaikki.
Onnellisempaa loppudotusaikaa teille!
Kiitos paljon kun ymmärrät..
Kai ne asiat sitten tästä alkaa suttaantuun, kun päästään kesään asti..
Autoin häntä tänään laittaan pyykkiä ja tiskejä ja jopa leivoimme piirakkaa yhdessä. Ja hieman se seksikin maistui aamulla.
En mä aio luovuttaa. Hänellä on ennen minua ollut kaikenlaisia kriisejä ja sellasia. Hän on sanonut et, mä oon ollu parasta mitä on ikinä ollu.
Vaikka vähän aikaa ollaankin oltu yhdessä niin tunnemme toisemme aikas hyvin. Ja en olisi muuten suostunut lapsen tekoon. Lapsi tarvii onnellisen perheen. Ja aion tehdä kaikkeni sen eteen...
Kiitos.. Nuorena rupean isiksi eikä se helppoa tule olemaan. Opiskelujakin pitäisi vielä jatkaa korkeakouluun. Nooh joskus se varakkuus ja onnellisuus viellä koittaa.. Mitään ei saa ilmaseksi. Kaiken eteen aion ponnistella..
Ai niin naiseni on 18.. Joten nuori viellä.. Sen tiedän et lapsen hoitotaitoo häneltä kyllä löytyy. Kunhan ei sit aluksi kauheen paha masennus tulisi.. Nooh molemmilla on hyvät vanhemmat jotka auttaa.. Ja kyllä isikin tukee äitiä ja hoitaa lasta, mutta on sitä apuakin saatavilla jos sattuu tarviin esim: raha ja muissa asioissa...
Kasvun paikka se on! Ja tuntuu, että nyt kun toinen on tulossa on taas ihan kamalia pelkotiloja. (tosin iloista jännitystäkin) On tämä uuden ihmisen syntymä näköjään joka kerta kova paikka:)
Hienosti olet jaksanut olla kärsivällinen ja varmasti saat siitä vielä hienon palkinnon.
Iloa!
Mitenkään sen kummemmin tilannettanne kommentoimatta tahtoisin sanoa, että aika pahalta kuulostaa, kun mies AUTTAA vaimoa/tyttöystäväänsä kotitöissä. Eikö se koti (pyykit, ruoka, siisteys, lapsenhoito) ole yhteinen asia, josta molemmat kantaa vastuun, eikä toinen auta toista kantamaan vastuuta? Tilanne vääristyy, jos vaimo joutuu kokoajan pyytämään miestään auttamaan roskien viennissä, imuroinnissa jne ja olemaan sitten kiitollinen avusta. Tästä ne nalkutukset syntyy.
Yhdessä pitäisi tehdä selväksi, millaista kotia haluaa ylläpitää, esim. mitkä ovat yhteisesti sovitut kriteerit siisteystasolle, ruualle jne. Jos kummallekin sopii, että koti siivotaan kerran kuussa ja vaatteet voivat olla lattialla ja muutakin kuin valmisruokaa tehdään vain viikonloppuisin, niin hyvä on. Jos molemmat viihtyvät paremmin vähän siistimmässä kodissa, pitäisi molempien yhtälailla ylläpitää sitä.
Ei eletä enää 1950-luvulla - naisilla on yhtälailla elämää kodin ulkopuolella kuin miehilläkin. Kodinhoitoon pitäisi molempien laittaa yhtä paljon aikaa.
Perheen isä ei ole perheen äidin pikku poika. He jakavat vastuun kodista ja lapsista (!) yhdessä. Mielestäni tämän asian tajuaminen pitäisi olla kriteeri sille, että lapsia ylipäätään voisi hankkia. Ikävä kyllä sitä ei kukaan voi valvoa.
Ihan neuvolastakin saa jokainen odottava äiti runsaasti erilaisia ohjelehtisiä kätilön ohjeiden lisäksi, ja niissä sanotaan selvä yläraja sykkeelle: 140/min. Jos tämän yläpuolelle mennään ja siellä viivytään kauan, tulee sikiölle HAPENVAJAUSTA.
Eli liian kovatempoista liikuntaa ei saa harrastaa. Oma lukunsa on tietysti lajit, jotka aiheuttavat vaaraa sikiölle: lajit, joissa kaatumavaara, törmäämisvaara jne mukaanlukien laskettelu. Vaikka olisi itse huimanhyvä laskija, niin pitää muistaa, että rinteessä voi olla joku muu, joka törmäilee. Odottavalle hyviä lajeja ovat mm. uinti, reipas kävely tai sauvakävely, pyöräily (ei liukkaalla kelillä tietenkään), mammajumppa tai jumppa, jossa ei liikaa hyppyjä, kuntosaliharjoittelu yms.
Nooh... eilen oli neuvola ja siel taas käytiin läpi asioita..
Ja tänään Vaavin äiti eli mun avovaimo sanoi että hän ei välitä yhtään mitä sanotaan kaikista riskeistä.. Sano ihan suoraan että häntä ei kiinnosta..
Ei mullakaan ole enään intoa siihen ruveta neuvoon ja sanoon mitää.. Tarvii vaan toivoo että hän jaksais tuoda sen lapsen maailmaan..
Eikä hän ole innoisansa siitä raskaudesta. Se on saanu vaavilehtiäkin, mutta ei ole niitä lukenu.
Ei se mua tarvi enään missään asiassa..
ei uskoisi että nainen voi muuttua noin paljon..
Sillon ku ruvettiin harkitteen lasta, niin se puhu joka päivä meidän tulevista lapsista. Ja kauheella innolla halusi vaavia. En tiä mikä on into nyt...??? who knows!!!!
Minulle tuli sellainen asia mieleen, että ihan kuin puolisollasi olisi jonkinmoinen ärhäkkä vastareaktio äitiyttä kohtaan? Hän tuntuu takertuvan paniikinomaisesti entisiin harrastuksiinsa ja fyysiseen suorittamiseen.
Mullakin on ollut sellaista paniikinomaista harrastelua, tosin onneksi alueella, joka ei vahingoita lasta. Päässä on liikkunut mm. ajatuksia, että täytyy nyt harrastaa kun vielä on aikaa itselle. Kuulostaa varmaan tosi itsekkäältä, mutta ehkä tällainen ajattelu on osa kriisiä, joka on vain käytävä läpi.
Aika vähän tämmöisistä asioista puhutaan suoraan. Mediassa ja kirjallisuudessa oletetaan, että äitiys ja raskaus on pelkkiä positiivisia tunteita ja auvoa. Minun mielestäni raskaus on myös kriisi, joka on työstettävä läpi.
Kumpa vain puolisosi pystyisi puhumaan tunteistaan ja hyväksyisi pikkuhiljaa uuden roolin...
Olen koittanut kerätä kaikenlaista "tietoa" raskaudesta, oli se sitten alkoholi, liikunta, ruokavalio tai muu mikä milloin kiinnostaa.
Tieto muuttuu kovasti paljon sen antajasta, neuvoloilla keskenään erilaisia neuvoja, samoin kaverilla joilla perhe, työkavereilla ja suvun naisilla. Yritä tässä mielistää kaikkia..
Olen päättänyt, että elän muuten vanhaa elämää, lukuunottamatta ryyppäystä.
Mua pistää ärsyttämään ihmiset jotka puskee tietojensa kanssa kun yleinen syyttäjä, mitä sitten tekee? Kuuntelee ja nyökkäilee, tekee niinkun sanoo tai jättää tekemättä.
Jos töistä on pekkasella joku kysyy että oliko pahoinvointia kun en ollut töissä? Välillä tuntuu että olen suurennuslasin alla, aina löytyy joku joka itse teki erilailla kun minä teen..
Annan nykyään valittajien valittaa, teen niinkauan niinkuin itsestä tuntuu hyvältä, oli se sitten harrastus tai voin käyttö. 18 viikkoa synnytykseen eikä lapsi ole kuollut. Eiköhän tämä tästä, ehkä seuraavan lapsen kohdalla neuvojen tuputtaminen rajoitu. Toki neuvoja on kiva kuulla, samoin juttuja raskaudesta ja synnytyksestä, mutta herra auttakoon jos satun jotain tietämään lapsista -kuinka synnyttämätön mitään tietää mistään, synnytys siihen tarvitaan! =)
Eli vastareaktio jokapäiväistä neuvonantoa vastaan, yksi neuvoo näin ja toinen niin.