*
*
Oletteko koskaan kuuluneet mihinkään yhteisölliseen lautakuntaan tai hallitukseen ?
Jos olette, niin tunnette varmaankin totuuden että jokaisessa taloyhtiössä, tienhoitokunnassa, kalastuskunnassa tai vastaavassa pitää jostain kumman syystä aina olla vähintään yksi mätäpaise, joka onnistuu pilaamaan kaiken sen hyvän mitä demokraattisesti saataisiin aikaiseksi.
On enemmän sääntö kuin poikkeus että kun jotain ollaan yhdessä päättämässä, aikaansaadaan mieltä lämmittävä konsensus, jonka yksi vastarannankiiski onnistuu joko pilaamaan tyystin, tai ainakin tämä onnistuu jättämään kaikille paskanmaun suuhun päätöksen jälkeen.
Erityisesti vuokralaistoimikuntien ja taloyhtiöiden hallitusten hegemonia lähes vaatii sen mätäsäkin joukkoonsa jotta tuosta pakollisesta paskatyöstä saadaan mahdollisimman hankalaa ja vaikeaa. Muistan kuinka olin joskus 80-luvun lopulla siivous- ja kiinteistöalalla työnjohtajana. Työtehtäviini kuului satunnaisesti kaupungin vuokratalojen vuokralaistoimikuntien kokouksiin osallistuminen. Oli suorastaan tyrmistyttävää kuunnella puheenvuoroja joissa ehdotettiin ääneen esim siivouksen kritisointia ihan vaan siksi että muita puheenaiheita ei enää keksitty! Taivahan tosi, ääneen lausuttiin monesti että "noh, jos ei muuta käsiteltävää ole niin haukutaanko hiukan sitten vaikka siivousta, kun meillä on tota pullaa ja kahviaki vielä jäljellä".
Erityisesti vuokralaistoimikunnathan ovat selvästi luodut henkilöille jota eivät onnistuneet elämässään yhtikäs missään, ja löysivät itselleen foorumin jossa paitsi saa päteä, niin saa myös tittelin itselleen. "vuokralaistoimikunnan sihteeri" tai "vuokaralaistoimikunnan hiekkalaatikko ja liikuntavälinevarastovastaava". Kuinkas käykään kun jollekkin vähälännälle reppanalle annetaan valta, voima ja kunnia iänkaikkisesti aamen, ja käsketään pitämään huolta yhteisistä asioista? Loppuu yhteisten asioiden hoito niin että napsahtaa ja homma muuttuukin oman egon paaluttamiseksi.
Kuinka se vituttaakaan kun otat vastaan vaikkapa taloyhtiön hallituksen puheenjohtajuuden, koska se on jonkun pakko tehdä. Pirun mukavaa porukkaa miettimässä asioita yhteiseksi hyväksi, ja seassa se yksi jonka pitää saada pöytäkirjaan merkityksi se että HÄNEN keittiönhanansa on sitten sen ja sen merkkinen ja HÄN haluaa että kaikkien hanat pitäisi olla saman merkkisiä koska HÄNEN siskonmiehen poika opiskelee vallilan taloteknisellä puolella ensimmäistä vuotta putkimieheksi ja HÄN näinollen tietää lähes ammattilaisena että tämä on hyvä hana, paljon parempi kuin moni huonompi. Ihan vaan HÄN vaatii että tämä tulee merkitä kokouksen pöytäkirjaan, JOS sattuu että jonkun hana hajoaa niin HÄN on ainakin ilmaissut kantansa asiaan ajoissa ja yrittänyt varoittaa muita. Samainen henkilö muutes aikaan saa sen että touhutessaan pihalla (24/7) kaikki kulkevat puskien kautta kuin pahaisimmatkin kaupunkisissit, ihan vaan välttääkseen joutumasta kasvokkain tuon hymyilevän ja puuhakkaan rouvashenkilön kanssa. Kas ohi kun et pääse sitten nii millään ilman että pitää tunti taivastella ruohonleikkurin kuntoa, sadetuslaitteen letkun jäykkyyttä ja kompostiin taas rahdattua liian hitaasti maatuvaa pensasjätettä (vaikka asiasta on jokaisessa yhtiökokouksessa laitettu HÄNEN vaatimuksestaan maininta pöytäkirjaan).
Ei siinä muuten mutta kun tunnin pituiseksi ajateltu kokous saadaan aina venymään kolmetuntiseksi ihan vaan siksi että kaikenlaista potaskaa pakotetaan kirjaamaan ylös ja käymään keskustelua täytisen turhista aiheista. Ihan kuin ihmisillä ei olisi helvetti soikoon muuta tekemistä kuin istuskella moisissa lain vaatimissa kokouksissa kaiket illat.
jatkuu...
Kiitos Tommille
*
Oletteko koskaan kuuluneet mihinkään yhteisölliseen lautakuntaan tai hallitukseen ?
Jos olette, niin tunnette varmaankin totuuden että jokaisessa taloyhtiössä, tienhoitokunnassa, kalastuskunnassa tai vastaavassa pitää jostain kumman syystä aina olla vähintään yksi mätäpaise, joka onnistuu pilaamaan kaiken sen hyvän mitä demokraattisesti saataisiin aikaiseksi.
On enemmän sääntö kuin poikkeus että kun jotain ollaan yhdessä päättämässä, aikaansaadaan mieltä lämmittävä konsensus, jonka yksi vastarannankiiski onnistuu joko pilaamaan tyystin, tai ainakin tämä onnistuu jättämään kaikille paskanmaun suuhun päätöksen jälkeen.
Erityisesti vuokralaistoimikuntien ja taloyhtiöiden hallitusten hegemonia lähes vaatii sen mätäsäkin joukkoonsa jotta tuosta pakollisesta paskatyöstä saadaan mahdollisimman hankalaa ja vaikeaa. Muistan kuinka olin joskus 80-luvun lopulla siivous- ja kiinteistöalalla työnjohtajana. Työtehtäviini kuului satunnaisesti kaupungin vuokratalojen vuokralaistoimikuntien kokouksiin osallistuminen. Oli suorastaan tyrmistyttävää kuunnella puheenvuoroja joissa ehdotettiin ääneen esim siivouksen kritisointia ihan vaan siksi että muita puheenaiheita ei enää keksitty! Taivahan tosi, ääneen lausuttiin monesti että "noh, jos ei muuta käsiteltävää ole niin haukutaanko hiukan sitten vaikka siivousta, kun meillä on tota pullaa ja kahviaki vielä jäljellä".
Erityisesti vuokralaistoimikunnathan ovat selvästi luodut henkilöille jota eivät onnistuneet elämässään yhtikäs missään, ja löysivät itselleen foorumin jossa paitsi saa päteä, niin saa myös tittelin itselleen. "vuokralaistoimikunnan sihteeri" tai "vuokaralaistoimikunnan hiekkalaatikko ja liikuntavälinevarastovastaava". Kuinkas käykään kun jollekkin vähälännälle reppanalle annetaan valta, voima ja kunnia iänkaikkisesti aamen, ja käsketään pitämään huolta yhteisistä asioista? Loppuu yhteisten asioiden hoito niin että napsahtaa ja homma muuttuukin oman egon paaluttamiseksi.
Kuinka se vituttaakaan kun otat vastaan vaikkapa taloyhtiön hallituksen puheenjohtajuuden, koska se on jonkun pakko tehdä. Pirun mukavaa porukkaa miettimässä asioita yhteiseksi hyväksi, ja seassa se yksi jonka pitää saada pöytäkirjaan merkityksi se että HÄNEN keittiönhanansa on sitten sen ja sen merkkinen ja HÄN haluaa että kaikkien hanat pitäisi olla saman merkkisiä koska HÄNEN siskonmiehen poika opiskelee vallilan taloteknisellä puolella ensimmäistä vuotta putkimieheksi ja HÄN näinollen tietää lähes ammattilaisena että tämä on hyvä hana, paljon parempi kuin moni huonompi. Ihan vaan HÄN vaatii että tämä tulee merkitä kokouksen pöytäkirjaan, JOS sattuu että jonkun hana hajoaa niin HÄN on ainakin ilmaissut kantansa asiaan ajoissa ja yrittänyt varoittaa muita. Samainen henkilö muutes aikaan saa sen että touhutessaan pihalla (24/7) kaikki kulkevat puskien kautta kuin pahaisimmatkin kaupunkisissit, ihan vaan välttääkseen joutumasta kasvokkain tuon hymyilevän ja puuhakkaan rouvashenkilön kanssa. Kas ohi kun et pääse sitten nii millään ilman että pitää tunti taivastella ruohonleikkurin kuntoa, sadetuslaitteen letkun jäykkyyttä ja kompostiin taas rahdattua liian hitaasti maatuvaa pensasjätettä (vaikka asiasta on jokaisessa yhtiökokouksessa laitettu HÄNEN vaatimuksestaan maininta pöytäkirjaan).
Ei siinä muuten mutta kun tunnin pituiseksi ajateltu kokous saadaan aina venymään kolmetuntiseksi ihan vaan siksi että kaikenlaista potaskaa pakotetaan kirjaamaan ylös ja käymään keskustelua täytisen turhista aiheista. Ihan kuin ihmisillä ei olisi helvetti soikoon muuta tekemistä kuin istuskella moisissa lain vaatimissa kokouksissa kaiket illat.
jatkuu...
Kiitos Tommille
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen aikanaan toiminut painostuksen johdosta myös yksityisen tiehoitokunnan puheenjohtajana. Ja taas: Sama aika mikä menisi lumenaurausta helpottamaan vaadittavien aurakeppien pystytyksessä kahden kilometrin matkalle, käytetään siihen että pohditaan yhden jäärän vaatimuksesta että veistetäänkö kepit omista aineista vai ostetaanko tielaitokselta lasikuituiset kepit, ja jos veistetään itse niin tulisiko ne tehdä pajusta vai kuusesta vai lepästä. Ja jos pajusta niin otetaanko tätä roskapuuta tasan jokaisen maalta vai kunnan vesijättömaalta vai lahjoittaako joku vitsat tiehoitokunnalle vai vai... GSUS !
-90 luvun lopulla muutin takaisin kotikaupunkiin maalla vietettyjen vuosien jälkeen. Toinen kersa kouluun ja toinen tarhaan. Kaikki hyvin kunnes tuli aika ensimmäiselle lastentarhan vanhempain kokoukselle. Kammo määrä (isolla kirkolla on isot lastentarhatkin) kaikenlaista sotkusukkaa pääsi istumaan ilmaisen kahvin ja pullan ääreen pohtimaan miten meillä nyt sitten oikein menee. Koska tapahtumat sijoittuivat itäiseen Helsinkiin, oli kokoukselle luonteenomaista että paikalla oli koko sosiaalikirjo alimmalta rappuselta lähes sinne, noh kuitenkin melko ylös. Kokous meni jouhevasti ja henki oli mukava. Katselin pidemmän aikaa vastapäätä istuvaa pirihuoraa muistuttavaa lyyliä, joka vääntelehti paskaisissa vaatteissaan tuskaisena, ja koitti keksiä jotain sanottavaa jolla lunastaisi oman paikkansa miitissä. Kokouksen ollessa lopuillaan esitti tarhan johtaja vielä sen klassisen kysymyksen. Onko jollakulla vielä jotain mistä haluaisi keskustella? Eikös tuo kemikaalien kyllästämä riuku -jolla oli kolme lasta ja yhdenkään isästä ei ollut muuten sen tarkempaa tietoa- vääntänyt ruotonsa suoraksi ja päästi suustaan että: "mun mielestä ainakin täällä on toi ruoka ihan luokatonta ja pahaa".
Parin tuolillisen päässä istunut keittiötyttö-raasu turskahti itkuun ja koko sali meni mykäksi miettien kuinka asiaan tulisi suhtautua. Päätinpä siis käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kuuluvasti kysyin että "kuinkas monta kertaa sä oot täällä syöny?" "en kertaakaan mutta..." Päätin keskeyttää asiantilan pohtimisen toteamalla että "no pidä sitten pääs kiinni asiasta mistä et mitään tiedä". Aihe oli aika nopeasti kävästy läpi, ja itseasiassa koko kokous päättyi siihen suht luontevasti, kellään ei enää ollut mitään käsiteltävää. En tiedä luulenko vaan mutta tarhan johtajattaren kädenpuristuksessa lähtiessä oli jotain tavattoman lämmintä ja kiitollista.
Kuinka hämmentävän ärsyttävää se voikaan olla että yksinkertaisesta asiasta pitää tehdä väkisin vaikea, ihan vaan siksi että se saadaan tuntumaan tärkeämmältä kuin mitä se itse asiassa oikeasti on. Kuinka monasti itse aihe hautautuukaan liiallisen ja turhan "suunnittelun" alle? Ihan oikeasti, tehdään enemmän ja suunnitellaan vain se mitä tarvitaan hyvään lopputulokseen.
*
Kiitos Tommille
..jaksa edes lukea.... opettele tiivistämään......
Tossa tuli aika hyvin tiivistettynä miksi asun nykyään omakotitalossa. Vihon viimeistä on noissa asukas kommuunien pakollisissa yhtiökokouksissa tuhlata aikaa ja kuunnella jonkun itseään täynnä olevan pösilön mietteitä. Tosin näille ok-alueille on keksitty samanlaista skeidaa eli kaupunginosayhdistykset joissa taas ne tavispätijät pääsevät ruikuttamaan milloin mistäkin.
Muistelen vielä kauhulla kuinka aikoinaan tarhalla vanhempainillassa mietittiin miten saataisiin hommattua uudet videot rikkoutuneiden tilalle. Sinäänsä hieno ajatus, että tehtäisiin jotain talkoo puuhastelua ja myyjäisiä etc. Mutta kun järjellä ajattelee ei ainakaan meikäläisellä riitä intoa ja aikaa myydä pipareita ovelta ovelle. Tämmöinen nyhräys on varmaan tarkoitettu niille jolla ei ole muuta tekemistä. Itse olisin ollut valmis tuomaan ilmaiseksi omat ylimääräiset VHS:t vaikka heti jotta olis tosta jaarittelusta päässyt eroon.
Sitten tenavat menee seuraavaksi kouluun ja sama rumba alkaa uudelleen. Järjestetään vanhempainiltoja joissa itse asiaa puhutaan ehkä viisi minuuttia mutta loput kaksi tuntia jahkaillaan taas miten kerätään luokkaretki rahat. Itse olen suoraan ostanut sitten ne myytäväksi tarkoitetut paskapaperirullat ylihintaan mielellä, että meneehän tämä hyvään asiaan. Tonkin rumban olisi voinut välttää antamalla rahat suoraan matkakassaan mutta kun piti jotain tehdä kun on niin "mukava kimpassa puuhastella".
Kyllä nyt kirjoitatte sinä ja sammonkäppänä oikeasta asiasta. Tuollaista se monesti on.
Itsekin olen ollut muutamissa kokouksissa joissa tärkeät asiat hautautuvat lillukanvarsiin.
Ei muuten ollut yhtään liian pitkä kirjoitus kummaltakaan.
Kun on todellista asiaa, niin hyvin jaksaa lukea, vieläpä mielellään.
Iso kiitos!