Mitäköhän pitäisi tehdä kun ei ole 31-vuotiaana koskaan seurustellut? Ystäviäkään ei ole lainkaan. En edes oikeastaan suuremmin kaipaa pelkkiä hyvän päivän tuttuja. Ongelma tuo ystävien puute tietenkin on, koska ihmisethän tutustuvat helpoiten toistensa tuttaviin. Harvoin yksinäisiin tuntemattomiin ihmisiin missään tutustutaan. Vielä kun satun asumaan 02-alueella jossa ihmiset ovat tekemisissä tuntemattomien kanssa mahdollisimman vähän. Moni on tällä palstalla todennut päivän aikana juttelevansa vain kassamyyjän kanssa, mutta täällä kassat tunnistavat puheliaat nuoret asiakkaat ulkopaikkakuntalaisiksi. Ujona on aika hankala mihinkään kaveriporukkaan yrittää ängetä.
Tavallaan on lohduttavaa lukea tätä palstaa ja huomata ettei ole ainoa ongelmainen. Suurimmalla osalla toki täälläkin asiat ovat paremmin, mutta joillakin huonomminkin. Itse olen kuitenkin terve ja työelämässä mukana. Sairaudet voivat olla parantumattomia. Työelämään taitaisi olla tässä iässä vaikea päästä mukaan, koska työpaikat vaativat työkokemusta. Ujommilla ihmisillä kai on tuurista kiinni pääseekö kokemattomana töihin. Itselläni tuollainen onni aikoinaan kävi. Sama tilannehan on ihmissuhteissa. Kokemusta pitäisi olla seurustelusuhteeseen päästäkseen. Kun tarpeeksi kauan on yksin ei edes ystäviä kykene löytämään tai osaa edes etsiä. Jostain kuitenkin pitäisi joku löytää.
Toinen merkittävä syy ujouteni lisäksi on alkoholin käyttämättömyyteni. Jos juominen on osa normaalia elämää, niin seuranlöytäminen on helpompaa, mutta entä jos ei halua elää kuten valtaväestö? Näin vanhana on turha enää kai aloittaa alkoholin käyttöä ainakaan yksinään. Varmaankin sosiaaliset tilanteet olisivat helpompia jos niissä ei joutuisi aina olemaan yksin tuntemattomien seurassa.
Tämän palstan ihmiset tietävät kuinka vaikeaa yksinäisyydestä on päästä eroon. En tosiaankaan edes kaipaa hyvänpäivän tuttuja joilla ei suurtakaan merkitystä ole. Pienellä paikkakunnalla on hankala tutustua uusiin ihmisiin, kun kaikilla on oma vakiintunut seuransa. Netti kai tilanteessani olisi paras paikka löytää samanhenkistä seuraa, mutta sitä ei välttämättä aivan läheltä löydy. Kaltaiselleni ihmiselle kai kuitenkin kotona viihtyvän kumppanin löytyminen olisi paljon parempi ratkaisu kuin sosiaalisen elämän opettelu ja pettymys pinnallisiin ihmisiin.
Aika hankala tilannehan muhun on tutustua, koska toinen olisi ainoa ystäväni. Seurustelu mielessä joillekin kyllä voisi sopia ettei mies jatkuvasti ole kavereidensa kanssa, mutta ilmeisesti aika harvoille. Sen verran paljon naisten deitti-ilmoituksissa korostetaan että miehellä tulee olla ystäviä, olla sosiaalinen ja huumorintajuinen. Ulkonäkövaatimukset tietenkin vielä siihen päälle. Miksiköhän naisille on tärkeämpää miltä mies näyttää muiden silmissä kuin kuin sopivuus itselle? Tärkeämpää kai olisi toimeen tuleminen kahden kesken kuin kaveriporukoissa. Tietenkin vaatimus on oikeutettu jos kaverit ovat kumppania tärkeämpiä, mutta itse en ainakaan välittäisi miltä kumppanini muiden silmissä vaikuttaisi, koska en kerran edes voi etsiä seuraa omille ystävilleni. Tälläkin palstalla jotkut naiset ovat valitelleet ulkonäköään, vaikkei se ole monille miehille tärkein asia naisessa olekaan, kuten ei itsellenikään. Aika harva ihminenhän loppujenlopuksi oikeasti on ruma.
Tuntuu että olen syntynyt väärään aikaan. Aiemmin oli enemmän merkitystä sillä mitä ihminen on, mutta nykyään on ehkä tärkeämpää mitä ihminen esittää. Ainakin ensivaikutelman merkitys on aiempaa tärkeämpää. Luultavasti aikoinani ihan kunnollisena miehenä olisin päätynyt parisuhteeseen, mutta nyky-yhteiskunnassa sitä ei aika suurella todennäköisyydellä tapahdu. Vielä kun nykyisin alkoholin osuus on sen verran suuri ihmissuhteiden syntymisessä. Aiemmin sentään raittiistakin miehestä joku kiinnostui. Tai aika monikin, koska ennen naiset joivat miehiä vähemmän, mutta nuorissa taitaa olla miehissä raittiita enemmän kuin naisissa. Ainakin sinkuissa, koska raittiilla naisilla on paremmat mahdollisuudet parisuhteisiin. Varmaankin moni nainen haluaisi rehellisen ja uskollisen miehen, mutta kyseisiä ominaisuuksia on aika vaikea markkinoida. Tavallaan ikävältä tuntuu huomata, että mahdollisesti joutuu olemaan yksinäinen loppuikänsä, koska ei ole tarvittavaa rohkeutta lähestyä naisia. Varsinkaan kun ei ole kokemusta tunteista puhumisesta tai romantiikasta.
Mahtaisikohan täältä jossain määrin samankaltaista naista löytyä vaikka pelkkään anonyymiin ajatusten vaihtoon? Reaalielämässä mahdollisuus löytää toista samanlaista on olematon. Varmaankin monilla tämän palstan lukijoista on sama ulkopuolisuuden tunne. Vielä kun tietää ettei itsessä luultavasti ole muuta vikaa kuin hiljainen luonne ja alkoholin käyttämättömyys. Vähintään kirjoitteluseuraa luulisi tältä palstalta miehenkin löytävän.
Kirjoittaa saa osoitteeseen: [email protected]
Tavallaan on lohduttavaa lukea tätä palstaa ja huomata ettei ole ainoa ongelmainen. Suurimmalla osalla toki täälläkin asiat ovat paremmin, mutta joillakin huonomminkin. Itse olen kuitenkin terve ja työelämässä mukana. Sairaudet voivat olla parantumattomia. Työelämään taitaisi olla tässä iässä vaikea päästä mukaan, koska työpaikat vaativat työkokemusta. Ujommilla ihmisillä kai on tuurista kiinni pääseekö kokemattomana töihin. Itselläni tuollainen onni aikoinaan kävi. Sama tilannehan on ihmissuhteissa. Kokemusta pitäisi olla seurustelusuhteeseen päästäkseen. Kun tarpeeksi kauan on yksin ei edes ystäviä kykene löytämään tai osaa edes etsiä. Jostain kuitenkin pitäisi joku löytää.
Toinen merkittävä syy ujouteni lisäksi on alkoholin käyttämättömyyteni. Jos juominen on osa normaalia elämää, niin seuranlöytäminen on helpompaa, mutta entä jos ei halua elää kuten valtaväestö? Näin vanhana on turha enää kai aloittaa alkoholin käyttöä ainakaan yksinään. Varmaankin sosiaaliset tilanteet olisivat helpompia jos niissä ei joutuisi aina olemaan yksin tuntemattomien seurassa.
Tämän palstan ihmiset tietävät kuinka vaikeaa yksinäisyydestä on päästä eroon. En tosiaankaan edes kaipaa hyvänpäivän tuttuja joilla ei suurtakaan merkitystä ole. Pienellä paikkakunnalla on hankala tutustua uusiin ihmisiin, kun kaikilla on oma vakiintunut seuransa. Netti kai tilanteessani olisi paras paikka löytää samanhenkistä seuraa, mutta sitä ei välttämättä aivan läheltä löydy. Kaltaiselleni ihmiselle kai kuitenkin kotona viihtyvän kumppanin löytyminen olisi paljon parempi ratkaisu kuin sosiaalisen elämän opettelu ja pettymys pinnallisiin ihmisiin.
Aika hankala tilannehan muhun on tutustua, koska toinen olisi ainoa ystäväni. Seurustelu mielessä joillekin kyllä voisi sopia ettei mies jatkuvasti ole kavereidensa kanssa, mutta ilmeisesti aika harvoille. Sen verran paljon naisten deitti-ilmoituksissa korostetaan että miehellä tulee olla ystäviä, olla sosiaalinen ja huumorintajuinen. Ulkonäkövaatimukset tietenkin vielä siihen päälle. Miksiköhän naisille on tärkeämpää miltä mies näyttää muiden silmissä kuin kuin sopivuus itselle? Tärkeämpää kai olisi toimeen tuleminen kahden kesken kuin kaveriporukoissa. Tietenkin vaatimus on oikeutettu jos kaverit ovat kumppania tärkeämpiä, mutta itse en ainakaan välittäisi miltä kumppanini muiden silmissä vaikuttaisi, koska en kerran edes voi etsiä seuraa omille ystävilleni. Tälläkin palstalla jotkut naiset ovat valitelleet ulkonäköään, vaikkei se ole monille miehille tärkein asia naisessa olekaan, kuten ei itsellenikään. Aika harva ihminenhän loppujenlopuksi oikeasti on ruma.
Tuntuu että olen syntynyt väärään aikaan. Aiemmin oli enemmän merkitystä sillä mitä ihminen on, mutta nykyään on ehkä tärkeämpää mitä ihminen esittää. Ainakin ensivaikutelman merkitys on aiempaa tärkeämpää. Luultavasti aikoinani ihan kunnollisena miehenä olisin päätynyt parisuhteeseen, mutta nyky-yhteiskunnassa sitä ei aika suurella todennäköisyydellä tapahdu. Vielä kun nykyisin alkoholin osuus on sen verran suuri ihmissuhteiden syntymisessä. Aiemmin sentään raittiistakin miehestä joku kiinnostui. Tai aika monikin, koska ennen naiset joivat miehiä vähemmän, mutta nuorissa taitaa olla miehissä raittiita enemmän kuin naisissa. Ainakin sinkuissa, koska raittiilla naisilla on paremmat mahdollisuudet parisuhteisiin. Varmaankin moni nainen haluaisi rehellisen ja uskollisen miehen, mutta kyseisiä ominaisuuksia on aika vaikea markkinoida. Tavallaan ikävältä tuntuu huomata, että mahdollisesti joutuu olemaan yksinäinen loppuikänsä, koska ei ole tarvittavaa rohkeutta lähestyä naisia. Varsinkaan kun ei ole kokemusta tunteista puhumisesta tai romantiikasta.
Mahtaisikohan täältä jossain määrin samankaltaista naista löytyä vaikka pelkkään anonyymiin ajatusten vaihtoon? Reaalielämässä mahdollisuus löytää toista samanlaista on olematon. Varmaankin monilla tämän palstan lukijoista on sama ulkopuolisuuden tunne. Vielä kun tietää ettei itsessä luultavasti ole muuta vikaa kuin hiljainen luonne ja alkoholin käyttämättömyys. Vähintään kirjoitteluseuraa luulisi tältä palstalta miehenkin löytävän.
Kirjoittaa saa osoitteeseen: [email protected]
Vastaukset 119
Vanhimmat
1980- luvulla syntyneet tyttelit mitään oikeita naisia ole.
monilla samankaltaisia ongelmia,
itsellä asiat vielä paljon huonommassa jamassa
ikää alle 30 eikä mitään toivoa näy...
Älä sä vanha harppu sano ettei meist 80-luvul syntyneist oo mihkään,kyl me ainaki sängys jaksetaa paljo paremmi ku te ja ollaa kauniimpiakin:)...sä oot vaa kateellinen,mä en ainakaa sun ikäsenä oo tommonen VALITTAJA!!!!!!!!!!!!1
tää viesti oli tarkotettu tolle joka sano ettei 1980luvul syntyneet tytöt mitään oikeita naisia oo..hän on vain kateellinen ku ite jo vanha.Mä oon kans syntyny 1988 eli 21v oon ja toinen muksu jo tulos..eli ei täs kauhee tyhmä olo ole!!!!!!!!!!!!!!!!!1
No tehän olisite jo hyvä pari ! Pieni ikäero ei mitään haittaa !!! Vaihtakaa meiliosoitteitanne ja tutustukaa ! Ei kannata kulkea onnensa ohi !
Tuo alkoholin käyttämättömyys on ihan hyvä asia, ainakin ne ihmiset osaavat sitä arvostaa jotka ovat kokeneet alkoholiongelmaisten öykkäröintiä! Ja kyllä sitä ennättää seurustella vanhemmallakin iällä, parempi kun ei suotta hötkyile. Hiljainen luonne ei ole paha, jos kuitenkin tarvittaessa pystyt keskustelemaan. Se on taas paha jos välttää keskustelua ja vetäytyy kuoreensa. Ainakin osaat kirjoittaa asioista.
Ystäviä ja tuttuja voi löytyä myös harrastusten piiristä, sitähän voi vaikka opetella jotakin aivan uutta ja jos naisseuraa etsit niin hakeudu sellaiselle kurssille jossa törmää myös naisiin. Entä seurakuntien tilaisuudet, niissähän käy paljon naisia ja siellä arvostetaan miestä joka ei rellestä viinojen kanssa. Itse uskovana neuvon että kannattaa rukoilla Jumalan johdatusta elämänkumppanin löytämiseksi!
http://www.radiodei.fi/?sid=95
http://www.nettikirkko.net/
Tuota, kannattaisi suhtautua varmaan elämään iloisemmin.... sanon yhden esimerkin: minua nyt ärsyttää kun on kotona varastohuoneessa jättimäiset Tex Willer -kokoelmat ja ampiaiset ovat keksineet sen että, saa helposti rakennusainetta niistä... eli tuhoavat niitä..
Eli ihan normaaleihin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota, itsekin kun tuossa joo heräsin ja aamukahvit ja korvapuustit...
Yritä nauttia elämästä, koska, se on ihan hauskaa loppujen lopuksi.
Tex Willer on LAATULEHTI!
Hankalaa tällä palstalla taitaa miehen olla yhteydenottoja saada. Palstan luonteeseenhan tavallaan kuuluu ruikuttaminen. Eihän tänne kannata mitään kirjoittaa ollessaan iloinen yksinäisenä. Sinällään elämässäni monet asiat ovat ihan hyvin. En varsinaisesti kärsi yksinäisyydestä, vaan lähinnä yksitoikkoisuudesta. Vastaava tilannehan täällä on monilla parisuhdeyksinäisillä, joilla on seuraa, mutta elämä voi olla yksitoikkoista.
Arvatenkaan en ole vielä saanut yhteydenottoja. Naisiltahan vastaavanlaisen kirjoituksen jälkeen jo sähköpostiosoitetta kysellään ja siihen muutaman vastauksenkin saa, mutta miehen on todella vaikeaa netistä löytää tuttavuuksia. Ujolle miehelle reaalielämä on vielä vaikeampaa... Tai sainhan mä tyypillisen englanninkielisen yhteydenoton joita kaikille miehille tulee esimerkiksi ”Senegalilaisilta pakolaisleireiltä”. Ujo nainenhan voi aina ajatella reaalielämästä seuraa löytävänsä ja siksi harvalla naisella kai on netissä rohkeutta yhteydenottoon.
Kyllähän tältä palstalta luulisi jonkinlaisia tuttavuuksia löytyvän paremmin kuin vaikka deittipalstoilta. Aloin pohtimaan mitenköhän lukijat tulkitsevat tekstiäni? Jokuhan voi jättää vastaamatta, koska ajattelee mun etsivän lähinnä seurustelukumppania. Eihän täällä kai kannata itseään treffi-ilmoituksen omaisesti mainostaa, koska tämän palstan lukijakunta lienee toisentyyppistä kuin monilla muilla sivuilla. Siksi kai mä täällä itsestäni ilmoittelenkin. Luulisi jonkun naisen uskaltavan tutustua muhun ihmisenä. Vai hakevatko kaikki naiset nimenomaan naisina seuraa reaalielämässä ja netissäkin? Tältä palstalta sentään tosiaankin luulisin helpommin löytävän ystävän ihmisenä, kun muualla miehen pitää olla jotenkin kiinnostava ensivaikutelmaltaan tai ainakin aloitekykyinen. Onhan naisenkin vaikeaa löytää seuraa ihmisenä, koska saa paljon huomiota pelkästään sukupuolensa ansiosta...
...olis miehessä, joka haluais kirjotella sun kanssa? Miksi sen pitää olla nainen? Että voit leikkiä ajatuksella, että ehkä siitä kuitenkin joskus tulee jotain muutakin kuin ystävä? Sellanen ei oo hirveen kivaa naiselle...
Ainakin minulle on miltei mahdoton ajatus, että kykenisin kirjoittelemaan toisen miespuolisen kanssa kovin syvällisesti ja kovin avoimesti. Naispuoliselle on paljon helpompi tuoda itsestään esille syvällisempi ja pehmeämpi puoli. Johtuneeko sitten siitä, että ei yksinkertaisesti kykene tai halua paljastaa "heikkoutaan" toiselle miespuoliselle. Juuri noista syistä ainakin itse olen kaipaillut naispuolista maili-/kirjeystävää ja nimenomaan vain ystävää, kun ajatus seurustelusta ei edes enää houkuta. En tosin tiedä kokevatko muut miespuoliset samoin.
Samaa mieltä, itsekkään en pysty miespuoliselle mistää syvällisistä keskustelemaan.
En sit tiedä et onko se sitä et suurin osa miehistä idiootteja, putkiaivoja ja pervoja yms vai onko se jotain homofobiaa, kun joidenkin mielestä voi olla vähän homomaista et 2 miestä puhuu syvällisiä.
En tiedä vaikee sanoo. :D Siinä mielessä kadehdin naisia, kun heillä ei ole tällaista ongelmaa vaan ovat monesti hyvin läheisiä ystävien kanssa ja pystyvät puhumaan syvällisistä asioista yms.
Miehen kanssa varmaankin voisin kirjoitella yleisellä tasolla siinä missä naisenkin, mutta tämä ei ole kirjeenvaihtopalsta. En etsi täältä kirjeystävää jonka kanssa kirjoittaisin pelkästään säästä ja päivän tapahtumista. Vaikeaa munkin olisi miehen kanssa kirjoitella syvällisesti ja avoimesti. Tuskinpa sellaista miestä edes löytyisikään, mutta naisten kesken tilanne on toinen...
Monilla miehillä ei kai ole tarvetta syvällisiin keskusteluihin. Osa miehistä sitä tietenkin kumppaninsa kanssa harrastaa, mutta monet naiset kai osittain keskustelevat ystäviensä kanssa syvällisesti, koska oma kumppani ei siihen kykene. Parempi kai parisuhdeongelmistakin olisi jutella kumppanin kanssa kuin ystävien, mutta jokainenhan tekee haluamallaan tavalla. Tälläkin palstalla hyvin huomaa, että parinvalinnassa naiset eivät suosi keskusteluun kykeneviä miehiä. Tutustumisessahan tärkeämpää on itsestään kertominen ja pinnalliset seikat. Jos mies on ujompi niin harvoin hän pääsee keskustelemaan kenenkään kanssa. Helpostihan oletetaan ainoastaan sosiaalisten ihmisten keskusteluun kykenevän. Reaalielämässä ihmisiin tutustutaan yleensä useamman hengen kesken, jolloin ujon lähtökohdat ovat heikoimmillaan. Moni ujompi kykenisi myös kuuntelemaan, joka on myös oleellinen osa keskustelua. Meiliystäviä sentään löytyy, mutta yleensähän ne päättyvät naisen löydettyä miesystävän reaalielämässä. Parhaat meiliystäväni olen nimenomaan löytänyt yksinäisyyspalstalta itse vastaamalla. Jostain syystähän miehelle ei tunnu ystävyyttä enempää löytyvän jos hän ajattelee naista aluksi pelkästään ystävänä. Tavallaanhan naiset eivät huomaa kuinka omilla valinnoillaan kohtaavat vain tietyntyyppisiä miehiä. Helposti nainen ajattelee kaikkien miesten ajattelevan naista vain seksuaalisessa mielessä, mutta jos mies ei sellainen ole, niin ujomman kanssa nainen ei edes juttele ja sosiaalisempikin jää pelkästään ystäväksi. Usein myös nainen luulee miestä ystäväksi,vaikka mies toivookin muuta ja vastaavasti ystävyyttä nainen epäilee usein joksikin muuksi. Kirjoitukseni lukijoistakaan moni nainen ei voi vastata, koska mahdollisesti haluaisin sopivasta naisesta kumppanin, mutta samat naiset reaalielämässä kuitenkin juttelevat parisuhteessa olevien miesten kanssa, joille kelpaisi nainen kuin nainen seksiin.
...kirjoitella, jos haluat: [email protected] ihan platoniselta pohjalta. Olen lähes ikäisesi yksinäinen nainen.
MIksi naiset ovat niin ilkeitä?
Eivätkö he uskalla olla villikissoja?
Ymmärrän ettet välitä hyvänpäivän tutuista.. noh, joskus kuitenkin ystävyys voi syventyä. Hyvää, läheistä ystävääei saa hetkessä vaan se muotoutuu ajan kanssa. Mites jos kuitenkin jaksas yrittää edes vähä saada ensin niitä tuttuja, joista vois tulla kavereita ja joista voi mahdollisesti tulla ystäviä?
Kaikkee parasta : )
"Naisiltahan vastaavanlaisen kirjoituksen jälkeen jo sähköpostiosoitetta kysellään ja siihen muutaman vastauksenkin saa, mutta miehen on todella vaikeaa netistä löytää tuttavuuksia. Ujolle miehelle reaalielämä on vielä vaikeampaa... Tai sainhan mä tyypillisen englanninkielisen yhteydenoton joita kaikille miehille tulee esimerkiksi ”Senegalilaisilta pakolaisleireiltä”. Ujo nainenhan voi aina ajatella reaalielämästä seuraa löytävänsä ja siksi harvalla naisella kai on netissä rohkeutta yhteydenottoon."
Naiset saavat tyypillisesti yhteydenottoja paljon enemmän. Tosin usein seuranhakukin on että 75% miehistä hakee seuraa ja 25% naisista... Joten helposti naiset saavat kymmenkertaisesti yhteydenottoja miesten vastaaviinv errattuna.
"Ujolle miehelle" voi vaihtoehdot tosiaan olla varsin "tiukassa". Netti tarjoaa hyvät mahdollisuudet yritykseen, vastausten saaminen on vähän "niin ja näin". Kovalla yrittämisellä voi löytyäkin niin ystäviä kuin naisystäviäkin.
Reaalielämä ei ole ehkä sen pahempi jos ei parempikaan. Rohkeudella voi löytyä jotakin, mutta monille voi olla kynnys kysyä keneltäkään. Varsinkin kun katsekin kertoo jo usein enemmän kuin tuhat sanaa...
"...olis miehessä, joka haluais kirjotella sun kanssa? Miksi sen pitää olla nainen? Että voit leikkiä ajatuksella, että ehkä siitä kuitenkin joskus tulee jotain muutakin kuin ystävä? Sellanen ei oo hirveen kivaa naiselle..."
Itse pystyisin kirjoittamaan ns. "kenelle vain", mutta miehet ajattelevat lähes 99%:sesti että jos joku mies heille jotakin kirjoittelisi niin kyseinen tyyppi olisi 99%:sesti homo.
Sen takia vastausvaihtoehdot ovat usein vain naisissa. Tietysti tuossa on myös odotusarvot paremmat koska on edes pienen pieni mahdollisuus siihen läheisempään tuttavuuteen.
Täytyykö kaikkien keskustelujen sitten olla niin penteleen syvällisiä? Sellainen jaarittelu voi kyllästyttää naisenkin.
Uusinnat tuota käsitystä koko ajan pidättäytymällä tutustumasta miehiin siksi, että pelkäät heidän luulevan sinua homoseksuaaliksi. Ihan sama tilannehan se on naisilla, kun nainen tutustuu toiseen naiseen, voi se toinen ollakin lesbo, mutta mitä sitten? Estääkö se ystävyyssuhteen syntymisen? Jos estää, niin syy on kyllä suvaitsemattomuudessa, eikä toisen seksuaalisessa suuntautumisessa. Jäät aika yksin, ja tyhmästä syystä, jos ajattelet voivasi olla ystävä vain tyttöjen kanssa, koska pojat voivat olla homoja. Ehkä sekin on vähän homoa, nimittäin hengailu vain tyttöjen kanssa. Ja toisaalta, kun et kerran ole homo, niin mitä väliä sillä on jos joku tyyppi luulee sinua sellaiseksi - vähentääkö se jotenkin heterouttasi ja tekee sinusta homon? Ja siis mitä ihmeen väliä asialla oikein, on sitä isompiakin ongelmia maailmassa.
Jos sulla on säännölliset tulot niin voisit saada sen naisen vaikka ulkomailtakin (ainakin kokeilemaan yhteis eloa kanssasi). Oon ite huomannut että ne joilla niitä thaimaalaisia naisia on niin eivät monesti ole kummoisia ja aika moni vielä työttömänäkin. Joten jos sulla on edes se työ paikka niin voisit olla aika suosittu heidän keskuudessaan. Mutta yksitoikkoisuutta hekään tuskin pystyvät poistamaan. Entä jos yrittäisit muuttaa näkökantaasi elämääsi? Miten olisi vertailu kohtana vaikkapa minä työtön, yksinäinen tällä hetkellä, koditonkin ehkä kohta lisäksi saan jatkuvasti kuulla kuinka iso epäonnistuja olen elämäni suhteen. elämäni on ollut jatkumatonta janaa onnesta epäonneen. Mutta silti tiedän että jonakin päivänä saan taas olla ihminen. Niin ja ikää on vasta 26v. Mun mielestä pelkäät aiheettomasti niitä päihteitä, tosin mikäs minä olen neuvomaan...(siis mikäli koet että yksinäisyytesi johtuu niiden käyttämättömyydestä).
"Miksiköhän naisille on tärkeämpää miltä mies näyttää muiden silmissä kuin kuin sopivuus itselle?"
Status on tärkeä asia, koska sitä enemmän naiset uskovan saavan arvostusta, mitä enemmän
heidän kumppaninsa saa arvostusta. He näyttävät paremmilta muiden silmissä ja sitähän
ihmiset usein haluavatkin; eli arvostusta muilta ihmisiltä.
"Tälläkin palstalla jotkut naiset ovat valitelleet ulkonäköään, vaikkei se ole monille miehille tärkein asia naisessa olekaan, kuten ei itsellenikään. Aika harva ihminenhän loppujenlopuksi oikeasti on ruma."
Se on totta, että valtaosa ihmisistä on ns. normaalin näköisiä. Tosin varsin monet ihmiset
ajattelevat näidenkin olevan "rumia" tai sitten hyvin "keskinkertaisen näköisiä". Yleensä
kuitenkin negatiivisessa mielessä.
Miehillä naisten ulkonäkö on usein varsin iso kriteeri. Toisaalta naiset eivät välttämättä
haluakkaan semmoista miestä, jolle he kelpaisivat ulkonäkönsä perusteella (vaikka kumppani
olisi verrattuna samannäköinen).
"Tuntuu että olen syntynyt väärään aikaan. Aiemmin oli enemmän merkitystä sillä mitä ihminen on, mutta nykyään on ehkä tärkeämpää mitä ihminen esittää. Ainakin ensivaikutelman merkitys on aiempaa tärkeämpää."
Nykyisin ihmisten kohtaaminen voi olla jossakin määrin vaikeampaa joillakin ihmisillä.
Ei ennen tutustuminen sen helpompaa ollut, mutta vaihtoehtoja oli vähemmän ja sempä takia ns.
naapurit tutustuivat helpommin toisiinsa. Nykyisin vaihtoehtoja on paljon enemmän ja on enemmän
myös varaa valita kenet ottaa. Usein tutustumisen määrittääkin lähinnä ensivaikutelma ja jos
ei synny heti positiivista ensivaikutelmaa tutustuminen jääkin siihen.
"Vähintään kirjoitteluseuraa luulisi tältä palstalta miehenkin löytävän."
Kirjoitit varsin hyvän aloituksen, mutta ongelma on siinä ettei tämä palsta ole suoranainen deittipalsta.
Isoin ongelma on kuitenkin siinä, että a.) monet eivät halua tutustua kehenkään, b.) pitävät palstaln kautta
yhteyden ottamista liian epätoivoisena tekona (juuri sen takia että palstalla olevia keskustelijoita jotka hakevat
seuraa epäillään liian epätoivoisiksi tapauksiksi) jne. Syitä on varsin monia. Parasta onkin kokeilla etsiä seuraa
niin deitti- kuin kirjeenvaihtopalstojen kautta.
Alkoholin käytöstä sanoisin, että eipä sitä ole millään tavalla liian myöhäistä opetella. Kyllähän se moniin
naisiin tekee vaikutusta jos vaikka Viinipullon tms. tuo mukanaan. Kuitenkin alkoholijuomat ovat usein
sellaisia joita ei ns. päivittäiskäytöstä tapaa (tai ehkä olutta mutta usein vain liiallisesti käytettynä
ongelmatapauksilla). Kuitenkin vähäinen alkoholinkäyttö voi olla vain hyvä asia ja sitä voi kokeilla itsekin.
Liiallinen alkoholin käyttö ei ole erityisen hyvä asia ja varsinkin itsekseen siihen ei kannata sortua (menee
ne viimeisetkin mahdollisuudet). Seuran kanssa tilanne voisi ollakin "täysin erilainen".
Pakko kai tässä on yrittää saada jotain muutosta elämäntilanteeseensa. Edelleenkin toivoisin mahdollista yhteydenottoa, koska täällä lukijoiden joukossa on taatusti yksinäisiä naisia, joiden vastausinto tuntuu olevan heikonlaista, kuten puolitoista kuukautta sitten arvelinkin. Nyt laitoin myös samantyyppiset ilmoitukset Suomi24 kirjeystävät ja ystävyyspalstoille ja jopa treffeihin. Hölmöltä tietenkin tämäntyyppinen ilmoittelu tuntuu, mutta näillä ilmoituksilla kai kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä jonkun ihmisen elämääni löydän. Etenkin tämän kaltaisen treffi-ilmoituksen laatiminen arvelutti todella paljon, koska vastausten saaminen taitaa olla heikonlaista, mutta ainakin kannattaa kokeilla. Jossain vaiheessahan joku sentään kai vastaa johonkin ilmoitukseen. Naisten kohdalla se tapahtuu nopeasti, mutta miesten kohdalla ilmeisesti kuukausien tai vuosien kuluttua. Nämä muut palstat tietenkin toimivat huonosti naisillakin, mutta treffipalstalla kyllä saisin naisena vastauksia jopa tämän tyyppisillä ilmoittelulla, koska aika monelle miehelle varmaankin ujon yksinäisen naisen seura kelpaisi.
Kaipa se on miehen oltava tietynlaisen matalamielinen, j os r ouvan meinaa kotio tuoda. Nykyisessä liberalistisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa kun ihmsiet ja suhteet ovat kertakäyttökamaa. Puhutaan mikä on helppoa miehille ja mikä naisille. Minusta siinä ei ole mitään väärää, jos naiset menestyvät paremmin jossain asiassa. Koen että me miehet ansaitsemme oman kurjuutemme: nouskoon nyt naisihmiset maksamaan korkojen kera kaikki jos jäi jotain hampaan koloon. Itse suon sen ihan ilomielin naisille. En aio perustaa perhettä vielä 20 vuoteen ja nautin sinkkuuden vapaudesta. Jos olisi kaksi elämää, eläisin toisen miehenä ja toisen naisena. Naisella on enemmän osuutta yhteiskunnassa, kun taas miehen on oltava sosiaalisesti laadukas, muuten ei elämästä saa irti paljoa. Toisaalta naiset ovat osana ongelmaa, mikä on median räkyttämä seksikäs muoti ja muu materialistinen paska. Miehet ovat puolestaan osana armeijaa, ja ainut oikea pasifisti on nainen. Mutta kaikki tuo on typerää haihattelua, joten ei mennä liian syvällisiin jargoniin, vaan levätään viikonloppu ja sitten taas puhtaalta pöydältä kohti alkuviikkoa.
Miehenä ajattelen että naisella ne sosiaaliset velvoitteet ovat paljon kovemmat. Pelkästään senkin takia että kumppaniodotukset ovat paljon isommat. Naiselta myös odotetaan enemmän sitä kumppania samoin kuin vaikkapa lapsia. Mies saa enemmän vapauksia noiden asioiden kanssa.
Naiset myös luovat omat sääntönsä toisilleen erilaisten lehtien palstoilla. Jos et pukeudu näin, käyttäydy näin jne. olet "huono ihminen". Eihän kenenkään ole tietysti pakko noudattaa noita sääntöjä, mutta naiset itse arvostelevat toisiaan jos he eivät vaikkapa pukeudu tai meikkaa tietyllä tavalla jne. Yhteiskunta luo enemmän sääntöjä naisille, kun miehet saavat olla paljon vapaammin.
Suurimmat edut naisilla ovat tietysti seuran ja seksin saamisessa. Samoin kuin naiset saavat enemmän mm. taloudellisia etuisuuksia (usein miehen kustannuksella).
Miehillä on mielestäni enemmän vapauksia kuin naisilla (armeija ei muuta tuota tilannetta), mutta myös suurempi tarve menestyä ja pärjätä elämässään, koska se vaikuttaa suoraan heidän arvostukseensa ja menestymiseen elämässä.
Kokeilisit jotain kiinnostuksesi alaista foorumia?
Oletko kokeillut kristillistä deittipalvelua? Nimestään huolimatta se ei ole pelkästään uskovaisten juttu, vaan aika iso osa käyttäjistä on ihan tavallisia nimikristittyjä jotka käy kirkossa korkeintaan jouluna. Joukossa on myös ateisteja. Kerroit epäileväsi, ettei netistä löydy sopivaa seuraa tarpeeksi läheltä, mutta ei kai siitä haittaakaan ole jos silti yrittää... Kristillisessä deitissä on aika vähän käyttäjiä, mutta suurin osa niistä etsii kilttiä ja kunnollista kumppania tositarkoituksella, joten sieltä saattaa silti hyvinkin tärpätä: http://deitti.kotisatama.net/
Taitavat kaikki deittisivut toimia huonosti tässä tilanteessa. Suomi24treffeissä kyllä tuntuu tulevan yllättävän paljon viestejä. Ensimmäisellä viikolla peräti 67 % sivullani kävijöistä on viestin laittanut, mutta profiileja selaavista suurin osa näyttää olevan englanninkielisten viestien lähettäjiä. Tai sitten nuo ”naiset” ovat hassusti koneellisesti suomentaneet ne. Vähän olen yllättynyt etteivät naiset näköjään selaile profiileja juuri lainkaan. Harvat selailijatkin ovat lähinnä Uudeltamaalta. Miksiköhän 02-alueella jopa netissä tutustuminen on vaikeaa? Loogista tietenkin on käyttäytyä samoin kuin netin ulkopuolella, mutta luulisi nyt naisten edes selailevan miesten profiileja. Kiinnostavaa on nähdä kuinka kauan kestää muun kuin meiliystävän löytyminen tältä palstalla tai jostain muualta.
Oliko se kuvallinen ilmoitus? Ehkäpä ne englanninkieliset ovat jostain venäjältä, aasiasta, tai jostain muslimimaasta.
Mutta ne ovat tasan varmaan joko Venättäläis tai Nigerialais huijareita. Harmin paikka sinänsä. Suomalaiset eivät kirjoita oma aloitteisesti. Tiä sit onko pärstäkertoimessa vikaa.
Näinhän se on, itseään saa vain syyttää yksinäisyydestä jos istuu kaiken vapaa-aikansa vain kotona yksin neljän seinän sisällä eikä edes käy selaamassa miesten profiileja :/ Tällekin sivulle eksyin ihan vahingossa ja jatkan taas eteenpäin unelmoimaan siitä oikeasta jonka kohtaan ehkä ensi elämässä.
että jos väsään treffi ilmon niin saan ehdotuksia ulkomaalaisilta : )
Aika toivottomalta taidan vaikuttaa nostaessani oman keskusteluni takaisin ensimmäiselle sivulle, mutta harva kuitenkin taitaa noita vanhempia sivuja lukea. Aktiivisia ihmisiä tällä palstalla kyllä on, kun kuudessa päivässä tämäkin tippui toiselle sivulle. Luulisi nyt joltain vastausintoakin löytyvän. Toivottavasti en ole nimimerkkini mukaisesti vanha ennen kuin joku ilmoitukseni tuottaa tulosta, vaikka siltä tällä hetkellä kyllä vaikuttaa.
Nostan tämän taas ensimmäiselle sivulle. Jossain vaiheessahan tämä toivottavasti tuottaa tulosta, mutta vastahan tämä on ollut täällä reilu pari kuukautta. Luulisi samankaltaisessa tilanteessa olevia olevan olemassa.
Pakko kai on taas nostaa tämä ensimmäiselle sivulle, kun toivottua tulosta tämä ei vielä ole tuottanut.
Tännehän joutuu itse kirjoittelemaan jatkuvasti, jos haluaa tämän pysyvän ensimmäisellä sivulla. Tilanteeni vaan ei tunnu miksikään muuttuvan. Loppuvuodesta täytin 32 vuotta, mutta muuten tuo avaus viesti pitää edelleen paikkansa.
kuin huoria tai epätoivoisia naisia-
Ole siis itse rohkea ja aloitteellinen iloinen veikko ja pelasta joku yksinäinen nainen
jos et siihen pysty et pysty seksiinkään.
"Mitäköhän pitäisi tehdä kun ei ole 31-vuotiaana koskaan seurustellut?"
Onnitella itseäsi että olet välttynyt kaikelta siltä paskalta?
yhtään lohduttaa niin et ole ainut tässä maassa, kaltaisiasi on paljon !!!
toisaalta oletko mitään menettänyt? naiset ovat rahanahneita otuksia, yleensä raha ratkaisee,
mielestäni parhaat jäävät yksin, itse en edes mitään naista etsi vaikka sellaisen kyllä saisin.
Turhaa parisuhdehömppää, parempi elää yksin niin ei tarvitse herätä aamulla sen akan vierestä.
Ja mitä seksiin tulee hommaa seksinukke.
Tavallaanhan omaa tilannettani ei paljon lohduta, että pystyy ajattelemaan monien muidenkin olevan samanlaisessa tilanteessa tai huonommassakin, kun kaikki ihmisethän kuitenkin näkevät ympärillään ihmisiä joilla elämässä menee paljon paremmin. Joidenkin kohdalla todellisuus voi olla muuta kuin miltä näyttää, mutta useimpien kohdalla kuitenkin parisuhde näyttäisi olevan tärkeässä asemassa onnellisuudessa. Onhan se monissa tutkimuksissakin todettu. Osittain tilanteeni johtuu siitä etten edes ole yrittänyt etsiä naista nyky-yhteiskunnan mukaiseen ”parisuhteeseen”. Parempihan on olla yksin kuin huonossa suhteessa.
Jatkuvastihan tämä tippuu toiselle sivulle. Ei tämä ehkä kovin järkevältä vaikuta, mutta hölmömmältä varmaankin näyttäisi aloittaa jatkuvasti uusia keskusteluita. Kolmen kuukauden aikana tällä ilmoituksella olen saanut yhden meiliystävän. Muut ilmoitukseni eivät ole tuottaneet minkäänlaista tulosta, joten tälle ilmoitukselle kai kannattaa suurimmat toiveet asettaa.
Taas joudun tänne kirjoittamaan...
Eihän tämä oikeastaan ole seuranhaku-palsta, mutta voi täältäkin löytyä joku kaveri
Kokeile jotain ulkomaalaista treffipalstaa. Suomalaisten naisten kanssa sulla ei vaan näytä käyvän säkä.
Eikö siellä suomi24-treffeillä sitten löydy yhtäkään sopivaa ehdokasta?
No joka tapauksessa Tsemppiä..
Nyt mulla on ollut ilmoitus Suomi24-treffeillä lähes kaksi kuukautta. Aluksi päätin siellä kokeilla saisinko vastauksia. Naiset eivät muuten edes selaile ilmoituksia, kun profiilissani on ollut vain kahdeksan suomalaista vierailijaa, joiden lisäksi 11 ulkomaalaista ”naista” on mulle viestin laittanut. Tässä tilanteessahan mun on turha itse ilmoituksiin vastailla ainakaan tällä tyylillä millä nyt olen itsestäni ilmoitellut. Helpompaahan mun olisi saada muutosta elämääni, jos ei olisi tarvetta kaunistella elämäntilannettaan...
No olisit vain vastannut edes jollekin. Eihän asia miksikään muutu jos ei itse vastaa.
Pikkuhiljaa voi tutustua eikä kaikkea tarvitse heti kertoa
Ystävyys voi syntyä ihan pienestä alusta alkaen kunhan antaa mahdollisuuden.
Luulenpa että naiset saavat riittävästi vastauksia, joten heidän ei tarvitse selailla profiileja.
Minullekin tuli paljon niitä ulkolaisten porttojen / tai pervojen viestejä. Ne oli käännetty suoraan jollakin translatorilla. Yhdessä viestissä joku nainen kuvaili olevansa "yksinkertainen" :D.
Olen lähettänyt viestin joillekin kiinnostaville suomalaisille naisille. Osa on jopa vastannut. Vastaus on ollut suunnilleen: "Joku saa sinusta kyllä hyvän miehen! :). Onnea etsintään!" Mielestäni he olisivat voineet lisätä perään lisäyksen: "Mutta minä en halua hyvää miestä, ainakaan sinusta!". :D.
Väkisin ei vastauksia saa....
Sinun ongelmasi on myös liiallinen rehellisyys. Eivät suomalaiset naiset todellisuudessa rehellisyyttä halua, vaan usein sitä mielenkiintoista unelmamiestä (varsinkin netin kautta). Sen takia sinun mahdollisuutesi heikentyvät huomattavasti jos sanot ettet ole juurikaan seurustellut, sinulla ei ole ystäviä jne.
Parempi tapa olisi vain yrittää hankkia niitä ystäviä tai sitten paljon harrastuksia ja menoja matkustelua jne. ja sitä kautta sitten hankkia sitä naisseuraa.
Väkisin mies tosiaankin saa heikonlaisesti vastauksia. Jos naisena olisin kirjoittanut vastaavan tekstin ilman sähköpostiosoitetta, niin sitä kyllä oltaisiin kyselty...
Rehellisyys on muuten hankala ominaisuus nyky-yhteiskunnassa. Valehtelu ei itselleni olisi luontevaa, joten sen huomaisi helposti, enkä siksikään halua valehdella. Varmasti suurin osa naisista haluaa aidosti omana itsenään esiintyvän miehen. Siinä mielessä tietenkin parempi vaihtoehto on rehelliseltä vaikuttava mies kuin oikeasti rehellinen. Paljon helpompaa on hyväksyä ajan myötä paljastuvat asiat kuin heti esimerkiksi tietää ettei toisella ole ystäviä. Seurustelukokemuksen puute tekee miehen tilanteen tässä iässä lähes mahdottomaksi, kun normaali nainen sitä olettaa sitä miehellä olevan. Tilanteeni pitempiaikainen salaaminen on käytännössä mahdotonta, joten aivan yhtä hyvin voi sen jo ilmoituksessani kertoa. Lähes samahan mulle on jos kukaan kukaan ei vastaa ilmoitukseeni tilanteeni takia vai päättyykö lyhyt tuttavuus salaamani tilanteeni paljastuttua.
Tällä palstalla sentään on teoreettinen mahdollisuus saada vastauksia tällaisellakin ilmoituksella. Samankaltaisessa tilanteessa oleva nainen voisi sietää rauhallisempaakin miestä. Tosin ainahan nainen voi mennä ihmisten ilmoille ja jonkinlaista seuraa kyllä tarjoutuu. Hankaluutena itselleni on, että miehenä pitää itse olla aktiivinen, kun oikein missään kukaan ei kyllä sanaakaan sano. Jossain harrastuksessa nyt tietenkin voisi olla luonteva syy toiseen ottaa jonkinlaista kontaktia.
Paljon harrastuksia ja menoja ei kyllä itselleni sovi, koska viihdyn kotona. Osa ihmisistä on toisia sosiaalisempia. En kuvittele parisuhteen onnistuvan vilkkaan sosiaalisen elämän omaavan naisen kanssa. Pelkästään siihen liittyvä alkoholinkäyttö muodostuisi ongelmaksi. Onhan täällä yksinäisyyspalstalla parisuhteessa olevia naisia, jotka ovat yksinäisiä miehen liiallisen sosiaalisen elämän takia... Tietenkään en tiedä kuinka paljon sosiaalinen elämä alkaa itseäni kiinnostamaa jos seuraa jostain löytyisin, mutta yksinäisenä mun kyllä on hankala tilanteeseeni muutosta saada. Todistaahan sen tämä ilmoitteluni. Yksinäiseen ihmiseen ei haluta ottaa yhteyttä edes yksinäisyyspalstalla, mutta silti tännekin kirjoitan tulevaisuudessa.
Ite olen 90-luvun naisia ja jakelen nyt hyviä vinkkejäni =)
Tuo alkoholi on vähän kuin pakko ottaa kuvioihin, ilman sitä ei tuu mittään. Kyllä eukot tykkää siitä kun saa välillä komennella jurrista ukkoaan television ääreltä. No mun vinkit loppui siihen.
"Tosin ainahan nainen voi mennä ihmisten ilmoille ja jonkinlaista seuraa kyllä tarjoutuu."
Voi tulla vähän yllätyksenä teille, pojat, mutta IHAN OIKEASTI on olemassa sellaisia ulkoisesti epäviehättäviä naisia, joille ei sitä seuraa, sitten minkäänlaista, koskaan tarjoudu. 24 v. omakohtainen kokemus tästä.
Ujoille naisille ei myöskään ole yhtään miehiä helpompaa tutustua tosielämässä. Oma luottamukseni ihmisiin on huono ja tutustuminen on vaikeaa, siksi en myöskään lähde vastailemaan tuntemattomille miehille internetissä.
Kirjoitin jonkinlaista seuraa. Pahimmillaan naisellekin tarjoutuu seuraksi vain alkoholisteja tai vastaavanlaisia miehiä, jolloin tilanne on ainakin nuorena samankaltainen kuin ujoilla miehillä. Ikä muuten helpottaa tilannetta, koska vanhempia ihmisiä lähestytään helpommin. Jopa itse huomasin sen omakohtaisesti, kun viime vuonna kesätapahtumissa muutamia humalaisia tuli kanssani juttelemaan, mutta vielä toissa vuonna he jättivät mut rauhaan.
Outoa on että naisten on helpompi tutustua tuntemattomiin miehiin kasvotusten kuin netissä. Ovatko naiset niin ulkonäkökeskeisiä? Toisen ulkonäöstähän ei mitään voi päätellä. Itse en ainakaan usko elämänkumppania löytäväni juttelemalla tuntemattomien naisten kanssa. Netissä on paljon helpompaa tekstistä päätellä kannattaako toiseen ottaa yhteyttä anonyyminä. Vielä kun on todella helppoa lopettaa kirjoittelu kolmeen viestiin.... Pinnallisemmat ihmiset tietenkin valitsevat kuvallisista ilmoituksista. Jostain kumman syystähän naiset olettavat kaikkien miesten kiinnostuvan naisesta lähinnä ulkonäön takia. Miehistä kai saa aika vääristyneen käsityksen jos jää vain passiivisesti odottamaan kuka baarissa lähestyy. Siellä kyllä miesten ulkonäkökeskeisyys pitää paikkansa. Jos mies ei ole kiinnostunut pinnallisesta kulttuurista, niin eipä ole juuri mahdollisuutta tutustua vastakkaiseen sukupuoleen, kun vastaavanlaiset naiset kuitenkin tavoittelevat samoja miehiä kuin pinnallisetkin naiset. Yksinäisyyspalstakin tilannetta kuvaa, kun täällä enemmistö on yksinäisiä miehiä ja naiset useimmiten parisuhteessa yksinäisiä olevia. Yksinäisellä naisellahan on aina mahdollisuus tyytyä siihen renttuun joka haluaa tutustua naiseen kuin naiseen. Nainen saa myös aina vastauksia netti-ilmoituksiinsa. Vastausten laatu on toisenlainen. En itsekään varmaankaan naisena uskaltaisi tämänkaltaista ilmoitusta laittaa, koska uskoisin saavani vastauksia vain vääränlaisilta miehiltä.
Mun mielestä tuntemattomiin on sukupuolesta ja toivotun suhteen laadusta (seurustelu/ystävyys/muuta) riippumatta helpompi tutustua livenä kuin netissä. Netissä tutustuu kyllä toisen ajatusmaailmaan paljon nopeammin kuin livenä, mutta toisaalta siitä jää aina puuttumaan monia tutustumisen kannalta tärkeitä asioita, kun koneella kirjoittaminen on niin kaukana niistä tosielämän tilanteista joissa vietetään yhdessä aikaa.
Mun mielestä netissä onkin tosi vaikea päätellä, kenen kanssa tulee livenä toimeen... Vaikka ajatukset menisi bittiavaruudessa täysin yksiin, livekeskustelut ei välttämättä suju lainkaan ja toisen käytöksestä voi paljastua hyvinkin luotaantyötäviä piirteitä. Toisaalta netissä on tosiaan helppo lopettaa yhteydenpito lyhyeen, ja useimmat varmaan hyödyntää sitä mahdollisuutta liian usein (niin kuin mäkin teen).
"Mun mielestä netissä onkin tosi vaikea päätellä, kenen kanssa tulee livenä toimeen... Vaikka ajatukset menisi bittiavaruudessa täysin yksiin, livekeskustelut ei välttämättä suju lainkaan ja toisen käytöksestä voi paljastua hyvinkin luotaantyötäviä piirteitä."
Onhan tämäkin totta. Toisaalta usein tilanne taitaa olla semmoinen 90%:sesti tapauksista että netissä keskustelut sujuvat kun ei näe toista, mutta livenä tilanne muuttuukin heti näkemisen jälkeen.
"Outoa on että naisten on helpompi tutustua tuntemattomiin miehiin kasvotusten kuin netissä. Ovatko naiset niin ulkonäkökeskeisiä? Toisen ulkonäöstähän ei mitään voi päätellä. Itse en ainakaan usko elämänkumppania löytäväni juttelemalla tuntemattomien naisten kanssa. Netissä on paljon helpompaa tekstistä päätellä kannattaako toiseen ottaa yhteyttä anonyyminä."
En tiedä mille perustat yllä mainitun olettamuksesi, mutta omalla kohdallani se ei pidä lainkaan paikkaansa. En tutustu ihmisiin (miehiin) sen helpommin livenä kuin netissäkään. Tosin enhän sitä netissä yritäkään. Olen kai sitten se ulkonäkökeskeinen inhottava akka, mutta en halua aloittaa mitään seurusteluun tähtäävää (enkä mitään muutakaan tosin) toimintaa näkemättä ihmistä. Mutta se ei johdu siitä, että etsisin vain komeita miehiä, vaan siitä, että netissä on helppoa valehdella
olevansa jotain mitä ei ole. Livenä näkee välittömästi onko ihmisellä elämä hallussaan, onko käyty suihkussa, pesty vaatteet, onko muitakin harrastuksia kuin kaljan juonti.
"Itse en ainakaan usko elämänkumppania löytäväni juttelemalla tuntemattomien naisten kanssa." Eikös ne naiset netissäkin ole tuntemattomia ennen kuin kirjoitat niille?
"Jostain kumman syystähän naiset olettavat kaikkien miesten kiinnostuvan naisesta lähinnä ulkonäön takia. Miehistä kai saa aika vääristyneen käsityksen jos jää vain passiivisesti odottamaan kuka baarissa lähestyy. Siellä kyllä miesten ulkonäkökeskeisyys pitää paikkansa." En käy baareissa. Kokemukseni ulkonäkökeskeisistä miehistä perustuvat aivan muihin, arkisiin ympäristöihin.
"Yksinäisellä naisellahan on aina mahdollisuus tyytyä siihen renttuun joka haluaa tutustua naiseen kuin naiseen. Nainen saa myös aina vastauksia netti-ilmoituksiinsa. Vastausten laatu on toisenlainen." Ai että parempi ottaa kuka tahansa kuin olla yksin? Että yksinäiset naiset saavat syyttää vain itseään kun ovat niin nirsoja? En halua renttua, pärjään ja selviän yksinkin. Joskus vain erehdyn ajattelemaan, että olisi kiva jakaa elämänsä jonkun kivan ja kunnollisen ihmisen kanssa.
Toki naiset ovat tuntemattomia aluksi netissäkin, mutta paljon paremmin pitkästä treffiprofiilista voi päätellä kannattaako toiseen tutustua kuin valitsisi kaupassa satunnaisen ihmisen ulkonäön perusteella. Tarkoitan nyt tutustumista täysin tuntemattomaan ihmiseen. Sosiaalinen ihminen tutustuu todella paljon helpommin ihmisiin livenä, koska tietynlaista luotettavuutta on jos tutustuu ystävän tuttavaan tai johonkin ihmiseen opiskelu-/työpaikallaan.
Tietenkin kaikkialla näkee ulkonäkökeskeisiä miehiä. Eihän kukaan kaikkea aikaansa baareissa vietä ja samanlaisiahan ihmiset ovat baarien ulkopuolellakin. Itse kyllä olen varsin toista mieltä ihmisten rehellisyydestä netissä ja kasvotusten. Käytännössähän samat ihmiset käyttäytyvät samanlaisesti kaikkialla. Jossain tutkimuksessahan oli todettu joka neljännen valehdelleensa ammattinsa baarissa. Juur ne samat ihmiset netissäkin valehtelevat. Tai eihän parhailla valehtelijoilla ole tarvetta käyttää nettiä, kun monet pelkäävät netissä olevan huijareita ja luottavat siksi lipevä puheisiin ihmisiin. Aika harvassa taitavat taidokkaat huijarit olla netissä, koska ihmisten huijaaminen on helpompaa kasvotusten. Kaikilla epämääräisillä ihmisillä nyt ei tietenkään ole edes nettiyhteyksiä kotonaan, kun rahat käytetään ennemmin päihteisiin kuin nettiyhteyteen. Mielenterveysongelmaisia netissä tietenkin kohtaa enemmän kuin kasvotusten.
Kasvotusten tapaamiseenhan netissä tutustuminen tähtää. Aivan samahan on suostuuko tapaamiseen vaikka ystävän tutun kanssa vai ihmiseen johon on tutustunut netissä. Ovathan ihmiset ennen nettiä tutustuneet toisiinsa kirjeenvaihtoilmoitusten kautta. Luulen että paljon suuremmalla todennäköisyydellä tulee juttuun ihmisen kanssa johon on tutustunut netissä kuin satunnaiseen kaupassa kävijän kanssa.
Yksin elämään päätyneissä naisissa on paljon sellaisia, jotka ovat jonkinlaista suhdetta kokeilleet rentun kanssa ja siitä tehneet yleistyksen kaikkien miesten olevan sellaisia. Lähinnä kritisoin naisten nirsoutta valinnoissaan, kun suuri osa yksinäisistä naisista taitaa olla helposti huijattavissa. Naisesta tietenkin riippuu kumman vaihtoehdon kahdesta huonosta valitsee. Onhan tuo valinnan mahdollisuus sentään jotain, kun saa kokeilla suhdetta ja todeta yksin olemisen parennaksi. Mies voi joutua olemaan ilman suhdetta koko ikänsä, mutta naisella on tosiaankin mahdollisuus kokeilla sitä renttua. Vielä suurempi merkitys on tuo jonkinlaisten miesten kiinnostus, koska nainen saa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ja saa seuraa, vaikka siitä ei mitään vakavampaa kehittyisikään. Samallahan siinä naisen sosiaaliset taidot kehittyvät ja jatkossa on mahdollista valita seuransa paremmin, mutta miehen on nettitreffeissä hankala valita nigerialaishuijareista minkäänlaista seuraa.
"Jossain tutkimuksessahan oli todettu joka neljännen valehdelleensa ammattinsa baarissa. Juur ne samat ihmiset netissäkin valehtelevat." Joo, no, en käy baareissa. Enkä vastaile nettideitti-ilmoituksiin. Eikä minusta ammatilla ole väliä, en ajattele että lääkäri olisi jotenkin parempi ja onnistuneempi ihmisenä kuin roskakuski, minusta merkitystä on sillä että ihmisellä on jotain elämässään, mikä pitää hänet järjestyksessä. En välitä ajelehtijoista, koska en ole itse sellainen. Tuomitkaa minut siitä hyvästä jos haluatte...
"Yksin elämään päätyneissä naisissa on paljon sellaisia, jotka ovat jonkinlaista suhdetta kokeilleet rentun kanssa ja siitä tehneet yleistyksen kaikkien miesten olevan sellaisia. Lähinnä kritisoin naisten nirsoutta valinnoissaan, kun suuri osa yksinäisistä naisista taitaa olla helposti huijattavissa." Ai, eikö vika olekaan siinä, joka huijaa? Yhtä hyvin voisit syyttää rikoksen uhria siitä että joutui rikoksen kohteeksi. Mielenkiintoisia yleistyksiä sinulla, jotka perustuvat tutkimukseen, johon on haastateltu kuinka monta naista? Aika moni yksinäinen mies, ainakin tällä palstalla, pitää kaikkia naisia rahanahneina, tyhminä ja itsekkäinä huorina. Titteli jonka jokainen nainen haluisi vpittaa itselleen? Väärin!
"Naisesta tietenkin riippuu kumman vaihtoehdon kahdesta huonosta valitsee. Onhan tuo valinnan mahdollisuus sentään jotain, kun saa kokeilla suhdetta ja todeta yksin olemisen parennaksi. Mies voi joutua olemaan ilman suhdetta koko ikänsä, mutta naisella on tosiaankin mahdollisuus kokeilla sitä renttua. Vielä suurempi merkitys on tuo jonkinlaisten miesten kiinnostus, koska nainen saa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ja saa seuraa, vaikka siitä ei mitään vakavampaa kehittyisikään. Samallahan siinä naisen sosiaaliset taidot kehittyvät ja jatkossa on mahdollista valita seuransa paremmin, mutta miehen on nettitreffeissä hankala valita nigerialaishuijareista minkäänlaista seuraa." Tästä jankkaaminen ei nyt selvästi johada minihnkään, mutta maailmassa on kuule paljon naisia, joilla ei ole ollut minkäänlaista suhdetta, eikä luultavasti tule olemaankaan, eikä edes mahdollisuutta tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Enkä tarkoita nyt tarkasti vartioituja musliminaisia, vaan ihan perusnaisia, jotka syystä tai toisesta nyt eivät kiinnosta miehiä, kuten allekirjoittanut. En ole saanut lähestymisyrityksiä edes niiltä rentuilta, ellet nyt sitten satu tarkoittamaan rentulla rappioalkoholisteja, jollaisia voi havaita istuksivan pissat housuissa lähes joka ratikka ja bussipysäkillä, ja kesäaikaan puistonpenkillä. Heiltähän tervehdyksiä aina sataa, mikä ei pahemmin ilahduta. Uskoakseni minulla on oikeus olla harrastamatta seksiä vanhan juopon kanssa, ilman että se tekee minusta syyllisen omaan yksinäisyyteeni.
Tavalliset miehet taas, no, he katsovat mieluummin ilmeettömästi lävitseni ja puhuvat vain jos on pakko.
Enhän viimeksi kirjoittanut mitään ammattien arvoista. Ei mullekaan ammatilla ole väliä. Rehellisyydestähän mä kirjoitin. Ihan hyvin voisin tutustua siivoojaan, mutta en siivoojaan joka väittää olevansa lääkäri. Jos valehtelee ammatistaan, niin taatusti valehtelee muutenkin jatkuvasti...
Eihän rikoksenuhria voi verrata parisuhdevalintaan! Rikoksen uhriksi voi joutua ilman omaa syytään, mutta aika helppoa naisen on halutessaan välttää seksiä juopon kanssa. Nuorella naisella on yleensä valinnanvaraa miehissä ja yleensä kai saa syyttää itseään jos joutuu huonoon parisuhteeseen. Monet ihmisethän tekevät huonoja ihmissuhdevalintoja. Miehissä on paljon ulkonäkökeskeisiä, mutta naisilla parinvalinta on hankalammin selitettävissä. Jokin selittämätön vetovoima on esimerkiksi väkivaltaisissa miehissä, koska voisihan nainen päättää ettei sellaisen kanssa elä, koska enemmistö miehistä ei naisia hakkaa. No, tavallaan tässä nyt uhria syyllistin, mutta parisuhdeväkivallan uhri olisi voinut valita aikoinaan muunlaisenkin miehen.
Eihän tästä jankkaamisessa kyllä yhtään edistytä, mutta yksinäisellä naisella olisi todella hyvät mahdollisuudet löytää seuraa netistä, koska vastaamalla itseään kiinnostaviin ilmoituksiin taatusti löytää ainakin seuraa. Elämänkumppanin löytäminen netistä on naiselle yhtä vaikeaa kuin miehillekin. Teoriassa munkin ilmoitukseeni vastatessaan voisi seuraa saada, mutta ystävyyttä pidemmälle ehkä olisi vaikeampi päätyä. Todistaahan tämä ilmoitteluni kuinka miehen pitäisi olla kokenut naistenmies seuraa saadakseen. Luulisi jonkun yksinäisen naisen voivan harkita vastaamista jopa mulle, koska varsinkin itse seurustelua kokematon voisi jossain määrin samaistua vastaavassa olevan tilanteeseen ja tajuaisi millainen merkitys suhteella olisi toiselle. Yksinäisen naisen kuitenkin on ilmeisesti paljon helpompi tutustua mieheen jolle on vain yksi monista...
Et taoda itsekään ymmärtää omia ajatuksiasi.
Aikaisemmassa viestissäsi kirjoititi:
"Lähinnä kritisoin naisten nirsoutta valinnoissaan, kun suuri osa yksinäisistä naisista taitaa olla helposti huijattavissa."
Sitten:
"Eihän rikoksenuhria voi verrata parisuhdevalintaan! Rikoksen uhriksi voi joutua ilman omaa syytään, mutta aika helppoa naisen on halutessaan välttää seksiä juopon kanssa. Nuorella naisella on yleensä valinnanvaraa miehissä ja yleensä kai saa syyttää itseään jos joutuu huonoon parisuhteeseen. Monet ihmisethän tekevät huonoja ihmissuhdevalintoja. Miehissä on paljon ulkonäkökeskeisiä, mutta naisilla parinvalinta on hankalammin selitettävissä. Jokin selittämätön vetovoima on esimerkiksi väkivaltaisissa miehissä, koska voisihan nainen päättää ettei sellaisen kanssa elä, koska enemmistö miehistä ei naisia hakkaa. No, tavallaan tässä nyt uhria syyllistin, mutta parisuhdeväkivallan uhri olisi voinut valita aikoinaan muunlaisenkin miehen."
Kyllä rikoksenuhria voi verrataa parisuhdevalintaan. Rikos on rikos, vaikka uhri olisikin parisuhteessa. Jos mies esittää ensin kivaa, ja suhteen jatkuttua riittävän kauan, ehkä johtaneen yhteen muuttoon ja yhteiseen omaisuuteen, alkaa lyödä ja alistaa, ei vika ole naisen, joka ensin uskoi miehen olevan kiva. Jos mies esittää käyvänsä töissä ja elävän vakaasti, ja paljastuukin työttömäksi ja ylivelkaantuneeksi (ja mahdollisesti odottaa taloudellista apua naiselta jolla on hyvät tulot), ei vika todellakaan ole naisessa, joka ei heti miehen tavattuaan laittanut tätä valheenpaljastuskoneeseen. Mutta sinä kritisoit naisia, jotka ovat helposti huijattavavissa, koska mielestäsi he olivat tyhmiä kun uskoivat miestä eivätkä epäilleet vaikka mitään syytä epäilyyn ei ehkä ollut näkyvissä. Jos naiset kysyisivät rikosrekisteriä aina miehen tavatessaan, kritisoisit heitä siitä.
Totta kai on helppoa kieltäytyä harrastamasta seksiä puiston penkillä ryypisekelvän juopon kanssa. Enhän väittänytkään että kukaan on minua siihen pakottamassa. Sanoin, ja sitä et ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää, että on hullua pitää minua syyllisenä omaan yksinäisyyteeni siksi, etten tartu mihin tahansa seuran tarjoukseen, jotka minun tapauksessani tulevat tosiaan vain ja ainoastaan tuollaisilta henkilöiltä. Lue kirjoitukset loppuun ennen kuin alat väsätä vastausta.
Koska olet niin vakuuttunut siitä, että yksinäisyys on yksinäisen omaa syytä, niin mietipä miski itse olet yksin. Oletko kyvytön smaistumaan muiden tunteisiin? Ajatteletko vain itseäsi? Pistätkö omat tarpeesi aina muiden edelle? Syytätkö yksinäisiä naisia kyvyttömyydestä tarttua tilaisuuteen siksi, että todellisuudessa oletkin itse kyvytön, ja toivoisit kovasti että joku nainen tulisi sinut hakemaan? Mielestäsi naiset ovat ulkonäkökeskeisiä, joiden olisi helppoa vain valita parisuhde jonkun miehen kanssa, mutta ehkä oletkin itse sellainen? Olisitko oikeasti valmis itse parisuhteeseen hyvin ruman ja epäviehättävän naisen kanssa? Jos olisit, niin miksi olet vielä yksin? Syytät naisia yleistämisestä, ehkä yleistät itsekin? Uskotko hiljaisten ja rumien naistenkin etsivän niitä "renttuja" miehiä?
"Nuorella naisella on yleensä valinnanvaraa miehissä ja yleensä kai saa syyttää itseään jos joutuu huonoon parisuhteeseen. Monet ihmisethän tekevät huonoja ihmissuhdevalintoja. Miehissä on paljon ulkonäkökeskeisiä, mutta naisilla parinvalinta on hankalammin selitettävissä. Jokin selittämätön vetovoima on esimerkiksi väkivaltaisissa miehissä, koska voisihan nainen päättää ettei sellaisen kanssa elä, koska enemmistö miehistä ei naisia hakkaa."
Naisia yleensä kiinnostaa ns. maskuliiniset miehet. Naiset ovat myös herkkäuskoisempia ja vaikka tyyppi löisikin "jokaista vastaantulijaa" niin naiset helposti uskovat että "ei se mua lyö...".
Nuo väkivaltaiset piirteet tosin tulevat esiin vasta myöhemmin ja vaikka monista tyypeistä voisi melkein suoralla kädellä tuommoista päätellä, niin silti sekin voi olla ns. "pienempi haitta" kuin mies joka ei vetoa millään lailla... Usein liian rauhalliset tyypit ovat paljon huonommassa asemassa, koska heissä ei ole sitä kuuluisaa x-factoria (mitä ei taida olla yhdessä tv-showssakaan).
"Eihän tästä jankkaamisessa kyllä yhtään edistytä, mutta yksinäisellä naisella olisi todella hyvät mahdollisuudet löytää seuraa netistä, koska vastaamalla itseään kiinnostaviin ilmoituksiin taatusti löytää ainakin seuraa."
Onhan se totta että naisen on helpompi löytää seuraa halutessaan. Tosin edelleenkin se vaatii sen oman yrityksensä ja oman vaivansa. Siltikin ei ole takeita siitä seuran laadusta.
En missään nimessä kritisoisi naista jos hän kyselee mieheltä rikosrekisteristä. Kasvotusten kysymys tietenkin on hankala esittää tuttavuuden alkuvaiheessa, mutta netissä tutustuessahan tuota voi kysyä paljon helpommin. Ainoastaan yksi ilmoitukseeni vastannut on myöntänyt rikosrekisterinsä. Eihän kyseisellä asialla ole mitään merkitystä meiliystävyydessä, mutta kumppaniksi tai edes läheiseksi ystäväksi en rikollista haluaisi. Uskomattomalta tuntuu kuinka jotkut naiset ihmettelevät, kun heidän lähisukulaisensa eivät halua olla tekemisissä heidän rikollisen kumppaninsa kanssa. Ymmärrettäväähän on että baareista nainen helposti tutustuu rikollisiinkin, mutta oudolta tuntuu että naiset eivät pelkää heille käyvän huonosti vaikka mies on tunnetusti väkivaltainen muita kohtaan. Halutessaan nainen voisi välttää huijatuksi tulemisen. Jos mies salaa ylivelkaantumisen ja työttömyytensä hän luultavasti jää jo aiemmin kiinni pikkuvalheista, joista voi jo jotain päätellä miehen rehellisyydestä. Ennen suhdettahan toiseen kannattaisi tutustua kunnolla...
Eiköhän teksteistäni ole saanut selkeän käsityksen sosiaalisten taitojeni heikkoudesta. Tietenkin vastaavanlaiset naiset ovat samanlaisia. Eivät hekään tietoisesti renttuja hae, mutta joku saattaa tutustua renttuun, kun muita ehdokkaita ei näyttäisi olevan tarjolla. Uskoisin kykenevän parisuhteeseen rumankin naisen kansa. Jos vaihtoehtoina olisi suhde ruman naisen kanssa tai koko loppuiän eläminen yksin, niin ei kai valinta kovin hankala olisi... En ajattele vain itseäni ja kykenen kyllä muidenkin suhteisiin samaistumaan. Jonkinlaisia hankaluuksia luultavasti ensimmäisen seurustelusuhteeni alussa olisi naisen tunteiden tulkinnassa. Loppujen lopuksihan tilanteeseeni ei ole mitään merkitystä olisinko valmis suhteeseen ruman naisen kanssa, koska yhtä aloitteellinen miehen pitäisi ruman naisenkin kanssa olla kuin normaalinnäköistenkin. Ilmeisesti yksikään ruma nainen ei ole ilmoituksiini vastannut. Tosin useimpien vastaajien ulkonäöstä itselläni ei ole kovin tarkkaa käsitystä, kun en heti aluksi valokuvaa kysele.
Totuus on, että rikollisetkin nauttivat elämästä enemmän kuin yksinäiset miehet. Pitää nähdä deittailu pelinä, niin johan saa seuraa.
Täällä keskustelupalstoilla on niin paljon yksinäisten kirjoituksia, että kyllä sullekin löytyy varmasti ikäisesi, kaltaisesi tyttö, jolla ei vielä koskaan ole ollut miestä ja seurustelusuhdetta. Pistä vaan ilmoitusta tänne tai esim. aikuisten kirjoituskaveri palstalle !!!
Turha yrittää tunkea sosiaalisempien ihmisten pariin, joilla on paljon ystäviä. Suomessa on paljon yksinäisiä ihmisiä, etsi heitä ystäviksesi !!!
Aika varmoja omia totuuksiasi naisista kirjoittelet vaikket ole seurustellutkaan koskaan :)
Miksi ihmeessä et vastannut sinulle tulleisiin viesteihin joita kertomasi mukaan
tuli 8:lta suomalaiselta naiselta? Pienestä viestittelystä voi pikkuhiljaa kasvaa ystävyys.
Tavallaan jo harmittaa kirjoitteluni omista totuuksistani naisista, kun vastakkainen sukupuoli väkisinkin tulkitsee niitä väärin. Joku saattaa jopa tulkita että mullehan kelpaa kuka tahansa, vaikka tällä ilmoituksellani etsinkin nykyisin ilmeisen harvinaista naista jolle alkoholi ei olisi oleellinen osa elämää eikä edellytä mieheltä aiempia epäonnistuneita suhteita, kun periaatteessahan parisuhteen kannalta ei ole lainkaan huono vaihtoehto jos toinen ei muistele entisiä suhteitaan... Eikä tuon rehellisyyden korostaminenkaan nyt kovin huono asia voi olla. Enemmistölle nyt tietenkin suhteeseen kuuluu tietynlainen pelaaminen, mutta kai rehellisiä naisia on runsaasti. Toisaalta en vastaajalle mitään erityisiä toiveitakaan laita, koska ystäväksihän kelpaa hyvinkin toisentyppinen ihminen kuin elämänkumppaniksi...
Siis kahdeksan suomalaista naista on lukenut profiilini yli kahden kuukauden aikana. Osa ei ole välttämättä edes koko tekstiä jaksanut lukea, kun vain huvikseen selailivat miesten ilmoituksia. Kaksi suomalaista laittoi mulle viestin ja muutamia viestejä heidän kanssaan vaihdoinkin, mutta nopeasti kirjoittelu loppui. Toinen oli aika kaukana asuva, joten hänestä olisi ollut hankala saada ystävää.
Ajattelin kirjoittaa jonkinlaisen vastauksen tähän viestiketjuun, kun itsekin tunnun olevan jotenkin samssa tilanteessa. Olen tänä vuonna 29 vuotta täyttävä nainen Turun seudulta. Koskaan en ole seurustellut ja olen edelleen neitsyt. Alkoholia en käytä, en tupakoi. Korkeakoulututkinto on taustalla ja olen työelämässä mukana (tosin pätkätyöläisenä). Harastan liikuntaa, olen siis hyväkuntoinen ja suht koht hyvännäköinen. Miksi olen siis yksin? Taustalla on vaikea koulukiusaaminen (8 vuotta silkkaa helvettiä ja mitätöintiä ihmisenä). Lisäksi neurologilta olen saanut Aspergerin oireyhtymä - diagnoosin. Mielestäni diagnoosi ei ole kovin vakava, sillä mm. työssäni olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Läheisiä sosiaalisia suhteita se kuitenkin ilmeisesti haittaa. Varsinaisia ystäviä ei siis ole ollut lapsuuden jälkeen.
Välillä olen ollut niin epätoivoinen yksinäisyyteni kanssa, että olen hakeutunut uskonnolliseen yhteisöön tiiviisti kiinni, vaikka en uskonut pätkääkään heidän oppejaan. Sai kuitenkin ainakin näennäisesti olla tosten ihmisten seurassa, vaikka olin edelleen sisäisesti täysin yksin.
Pelottaa se, että tuleeko minulla ikinä olemaan perhettä ja lapsia. Kovasti niitä toivoisin, mutta pelkään ylipäätään lähestyä ketään miestä, koska tuntuu, etten varmaan kelpaa kellekään. JA läheisessä muistissa on edelleen poikien pilkkanaurut minulle yläasteella.
Miestoiveeni ovat vaatimattomia: että olisi siis kunnon ihminen (ei juomista, väkivaltaa, täydellistä saamattomuutta työnteon suhteen) ja että pitäisi minusta edes hiukan vaikka siis olenkin omalla tavallani kummallinen. Täydellinen ei missään nimessä tarvitse eikä saa olla, koska en ole sitä itsekään. Liian täydellinen miekkonen vain lisäisi suorituspaineita! Haluaisin vain minimoida kurjuuden jonkun kanssa - onnea en voi edes haaveilla tuntevani, mutta kai kaksin olisi aina parempi olla kuin yksin?
Kuulostat samanlaiselta tapaukselta kuin minä itse :)
En sanoisi itseäni katastrofiksi, koska jotkut naiset ovat selvästi olleet kiinnostuneita, harrastan ja olen harrastanut liikuntaa, joten olen suht ok kunnossa. Jokin kuitenkin vaivaa omassa käyttäytymisessä - jotkin pienen pienet eleet jotka saa aikaan epävarman olon vastakkaisessa sukupuolessa. Ehkä, en tiedä. Rauhallinen ja mielestäni hyvin lämmin persoona ja nykyisin opiskelen yliopistossa, joten aivan idioottikaan en siis voi olla.... Tarkoitan tällä sitä että en mielestäni käyttäydy kuin idiootti :)
Neuropsykologilta olen saanut lausunnon - Asberger-tyyppisiä piirteitä. Joka tapauksessa, ystävät ovat olleet harvinaisia, viimeksi lapsuudessa, nykyisin vain tuttavia jotka sanovat enintään moi kun tulevat vastaan koulussa tai kaupungilla. Ei ketään sellaista jolle voisi puhua vapaasti - se ehkä ahdistaa ja välillä pelottaa että on vaarassa upota johonkin syvään masennukseen, josta ei enää ikinä ole paluuta.
Lukiessani ensimmäisen viestisi ajattelin, et voisin sun kanssa kuulumisia ja ajatuksia vaihtaakin kaverilliseen sävyyn, mutta epätoivosi on jo huolestuttavaa ja rivien välistä on luettavissa ärsyyntymistä, kun ei ne naiset kirjoittele sinulle ja itse joudut keskustelut aloittamaan ja jankutat viestimäärien vähyydestä ja siitä ettei keskustelut muutamien kanssa ole ottannet syttyäkseen. Et siis ole löytänyt SITÄ OIKEAA.. En ihmettele. Tekisi mieli sanoa jo ettet tuhlaisi aikaasi ruikuttamiseen, mutta sitä vartenhan nämä palstat on. Vaihda nimimerkkisi, lue näitä tekstejäsi ja aloita alusta tai muuten et todella saa mitään muuta kuin mielipahaa. kaikkea hyvää kuitenkin..
Sinun täytyy osallistua elämään, jotta voit olla osa sitä.
Jos haluat ystäviä, sinun on mentävä sinne, missä ihmiset liikkuu.
Sanoit olevasi kotona viihtyvää sorttia. Ok, mutta valitse yksi harrastus, josta pitäisit ja jossa voi tavata niin naisia kuin miehiäkin.
Muista, että asiat ei tapahdu hetkessä; pikkuhiljaa sinulle alkaa harrastuksen ansiosta muodostua puolituttuja, sitten kavereita, sitten pikujouluja ja muita menoja. Näin tapaat lisää ihmisiä. Ja on sinusta itsestäsi myös kiinni, miten kohtelet ihmisiä ympärilläsi. Hymyilevät ja ystävälliset ihmiset kiinnostavat muita ja heitä on helpompi lähestyä.
Yksi vaihtoehto on vaikkapa vapaaehtoistyö. Urheiluseurat tarvitsevat järkkäreitä ja lipunmyyjiä. Niissä piireissä on paljon entisiä yksinäisiä sekä vapaaehtoistyötä tekevät ovat yleensä mukavaa porukkaa, sellasia tavallisia ihmisiä.
Ehkäpä liityt sarjakuvaseuraan tai lentopalloporukkaan, en tiedä kiinnostuksesi kohteista. Mutta ole ystävällinen ja ymmärrä, että asiaan täytyy panostaa ja olla kärsivällinen. Ystävyys muodostuu usein ajan myötä.
Samalla tavalla jokainen, jolla on ystäviä toimii.
Löydät sitten sen tyttökaverinkin, etkä ole enää mikään kummajainen, jolla ei ole yhtään kaveria.
Pakko kai tänne on taas jotain kirjoittaa. Edelleenkin hakusessa on joku joka voi tutustua ihmiseen jolla ei ole suurta tarvetta kuulua joukkoon. En tosiaankaan välitä joukkuelajeista, vaan mieluummin harrastan yksin, joten se lentopallosta... Tietenkin viimeistään parisuhteen myötä on pakko elää sosiaalisemminkin, koska entiset yksinäiset kai tosiaankin osallistuvat vapaaehtoisina mm. urheiluseurojen toimintaan. Itse en koe minkäänlaista halua auttaa itselleni merkityksettömien lasten harrastustoimintaa. Eri asiahan on jos oma lapsi kuuluu kyseiseen urheiluseuraan ja on ystävystynyt muiden vanhempien kanssa.
Edelleenkin tänne kirjoittelevat muualla Suomessa asuvat ihmiset. Täällä ihmisiin tutustuminen on hankalaa, kun yksinäisen pitäisi itseään tyrkyttää tuttavaksi, mutta kun ihmiset ystävystyvät lähinnä lähipiirinsä ihmisiin, jolloin ulkopuolisen tilanne on hankala. Jos ystävien hankinta olisi noin helppoa kuin täällä väitetään, niin luultavasti olisin johonkin ihmiseen tutustunut esimerkiksi opiskeluaikana. Eihän opiskelupaikoissa oman kokemukseni mukaan kukaan halua tutustua yksinäiseen ihmiseen, ainakaan jollei yksinäinen itse ole aloitteellinen. Opiskelun jälkeen tilanne vain vaikeutuu... Ihmisiin tutustuminen edellyttää luonnollisesti lapsuudessa/nuoruudessa muodostunutta tai sosiaalisilla taidoilla hankittua olemassa olevaa verkostoa. Hankalintahan on tutustua ensimmäiseen ihmiseen, jonka jälkeen olisi helpompi tutustua muihinkin. Useissa tapauksessahan yksinäiselle riittää yhteen ihmiseen tutustumin, koska hyötyy toisen tuttavuuksista. Parhaimmassa tapauksessa tietenkin pääsee eroon yksinäisyydestä seurustelun myötä, jolloin ei ole enää tarvetta etsiä ystäviä jos ei kaipaa lukuisia hyvänpäivän tuttuja.
Helpoitenhan ihmisiin tutustutaan tilanteissa joihin liittyy alkoholin käyttö, mutta entä jos ei kaipaa sellaista elämää? Ei itseäni harmita etten pikkujouluihin osallistu. Luulisi raittiin/raittiihkon naisenkin kärsivän samankaltaisista ongelmista, mutta ilmoitusteni perusteella sellaisia naisia ei 02-alueella juuri taida olla.
Lokakuussa olin toiveikas, että kenties syksyn pimeydessä joku innostuu vastaamaan ilmoitukseeni. Joitakin vastauksia olen saanut, mutta edelleenkin vaikuttaa siltä että vietän tulevan kesän taas tuttuun tapaan yksin. Olen jo muutamille vastannut etten etsi pelkkää kirjeystävää. Mieluiten kirjoittelisin vaikka sadan kilometrin säteellä asuvien kanssa kuin Pohjois-Karjalassa tai Lapissa asuvien kanssa. Edelleenkin toivon yhteydenottoja. Ilmeisesti järkevämpää olisi ollut kirjoittaa uusi teksti, mutta tuskinpa sillä olisin saanut paremmin vastauksia kuin tällä. Pian tämä keskustelu on ollut täällä jo puolivuotta. Edelleenkin tilanteeni on sama ja yhä toivon siihen muutosta.
Tuttu pelimies. Joka palstalla yrittää näillä selityksillään pokata itselleen yhden illan naisen.
Mäne muualle ruikuttamaan anna ihmisille hengähdystauko itsestäsi.. vittu kun masentaa lukea nuita stoorejasi.
Ei kai täällä kenenkään ole pakko ole lukea kirjoituksiani, joten tänne kirjoitan edelleenkin. Jossain vaiheessa ehkä luovutan. Parhaassa tapauksessa tietenkin ruikutuksen aihe saattaa kadota.
Voi Jenny!
Miksi kirjoituksessai ei ole mailiosoitetta eikä puhelinnumeroa.
Jos olisit laittanut tuohon puhelinnumerosi, niin olisin soittanut sinulle heti kirjoituksesi luettuani.
Olen sellainen hellä ja rakastava mies, tosin Helsingistä.
Mulle kun kunnollinen nainen kelpaisi, ulkonaäköön katsomatta.
ja mulle voi soittaakin: 044 567 0800
jos sanon tämän, mutta kukaan ei jaksa valittajaa. Vaikka olisi kuinka yksinäinen niin rajansa kaikella.
Ehkä kukaan ei jaksa jutella sinun kanssasi kun valitat vain joka asiasta ja etsit (teko)syitä milloin mistäkin: ei ole ihmisiä, et juo alkoholia....jaade jaaade jaaa. Älä suutu äläkä pahoita mieltäsi - haluan vain auttaa. Jos olisit positiivis-henkisempi niin ehkä löytäisit juttukaverin helpommin. Mene juttelemaan ja ole kiinnostunut ihmisistä ja uusista asioista.
Kavereita ei anneta tarjottimella ne pitää hankkia.
Luin koko tämän viestiketjun eikä minulle täysin avautunut, mitä oikein etsit. Etsitkö siis ystäviä, nimenomaan naispuolisia ystäviä vai tyttöystävää? Jos olet yksinäinen, niin eikö kannattaisi olla kiinnostunut ihan kaikenlaisista ihmissuhteista kaikenlaisten ihmisten kanssa?
Itse en kärsi yksinäisyydestä, joten en oikein ymmärrä, mikä niiden ihmissuhteiden luomisessa on niin hemmetin hankalaa. Pitää vain muistaa kolme asiaa: 1) Ole kiinnostunut muista, 2) ole itse kiinnostava ja 3) älä ole nirso. Täytät kehnosti kohdan 1, et varmaankaan kohtaa 2 etkä ainakaan kohtaa 3. Siinä syy, miksi olet yksin.
Ensinnäkin: Sanot, ettet ole kiinnostunut pinnallisista ihmissuhteista. Olemattomat sosiaaliset taitosi käyvät ilmi juuri tämäntyyppisestä kommentista. Ystävyyssuhteet eivät koskaan synny hetkessä. Ne eivät synny siten, että laitat nettiin ilmoituksen, jossa valittelet yksinäisyyttäsi ja toivot saavasi ihmisiltä yhteydenottoja. Ystävyyssuhteet syntyvät ja kehittyvät - jos ovat kehittyäkseen - juurikin niistä ALUKSI pinnallisista tuttavuuksista.
Aloitin itse jokin aika sitten uudessa työpaikassa, ja vastikään käytiin yhden työkaverin kanssa kävelylenkillä, kun huomattiin, että asutaankin aika lähellä toisiamme. Sitä oli kuitenkin edeltänyt kuukausien ajan juuri sellainen paheksumasi pinnallinen niitä näitä -jutustelu.
Löytyisikö sinun työpaikaltasi kanssasi samanhenkistä porukkaa? Ala jutella ihmisten kanssa, kysele heidän kuulumisiaan. Puhuttavaa voi keksiä mistä vain: työstä, politiikasta, urheilusta, elokuvista, tv-ohjelmista tai vaikka säästä. Juttuseuraa ja sitä myötä kavereita saa, jos on aidosti kiinnostunut muista ihmisistä.
Em. säännöistä 1 ja 3 ovat oikeastaan sama asia. Älä ole nirso. Miksi ensin valitat yksinäisyyttäsi ja sitten ilmoitat, ettet ole kiinnostunut kirjoittelusta kuin naisten kanssa? Yksi syy siihen, miksi miehissä on niin paljon yksinäisiä, on se, että miehet eivät halua kavereita toisista miehistä. Miksi näin? Miksi kaksi yksinäistä miestä eivät voisi käydä vaikka lätkimässä sulkista tai katsomassa jotain matsia? Tai mistä nyt sitten sattuvat olemaan kiinnostuneita.
Teksteistäsi tulee myös sellainen vaikutelma, ettet ole kovin kiinnostava. Ruikutat yksinäisyyttäsi ja petyt, kun et saakaan netissä valtavia kansanjoukkoja liikkeelle ja kirjoittelemaan kanssasi. Mitä sinulla on muille ihmisille tarjottavana? Miksi muiden ihmisten pitäisi olla seurastasi kiinnostuneita? Viestiesi perusteella vaikutat katkeralta, kylmältä, pettyneeltä ja ehkä jopa vihamieliseltä. Tosi kiva. Säälistäkö muiden pitäisi kanssasi ystävystyä?
Mistä olet kiinnostunut, mitä harrastat? Ehkä luin huonosti, mutta tällaisia asioita et mielestäni kertonut. Ihmisen pitää tehdä muutakin kuin kulkea vain päivät pitkät työpaikan ja kodin väliä. Jos sinulla ei ole yhtään sellaista harrastusta, jossa voisit tavata muita ihmisiä, niin onko ihme, jos olet yksin? Mene ja hanki sellainen. Urheilua, kokkikurssia, kieltenopiskelua, mitä tahansa. Sama sääntö pätee tosin harrastuksissakin: Ihmissuhteiden kehittyminen vie aikaa, aina pitää valitettavasti aloittaa small talkista.
Ihmisiin tutustuessa pitää luottaa muiden hyväntahtoisuuteen. Normaalit ihmiset eivät halua toisilleen pahaa. Jos olet kiva, mukava ja muista kiinnostunut, sinustakin kiinnostutaan. Jos olet negatiivinen tuppisuu, sinusta ei ole kovin helppo kiinnostua. Niin yksinkertaista se lopultakin on.
Työpaikka esimerkki oli vähän huono. En pidä työpaikalla tutustumista pinnallisena. Töissähän toiseen tutustuu aidommin kuin ns. seuranhakutilanteissa, joissa sosiaaliset ihmiset yleensä antavat itsestään paremman kuvan. Töissä olisin todennäköisesti tutustunut johonkin jos olisi ollut tilaisuuksia, mutta enimmäkseen olen ollut työpaikallani ainoa palkattu työntekijä ja myöhemminkin siellä on ollut vain perheellisiä ja yleensä vielä suurella ikäerolla. Työpaikallakin tutustuminen on hidasta, joten harrastusten parissahan se vielä hitaampaa. Jos nähdään kerran kaksi viikossa sen harrastuksen parissa, mutta ei ole mitään muuta yhteistä, niin tutustuminen on mahdotonta.
Tänne kirjoittamistani teksteistä ei kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kannata tehdä. Tämähän on aikamoinen ruikutuspalsta, joten en halua erottua joukosta. En koe kovin merkitykselliseksi kertoa itsestäni kovinkaan paljon, koska kukaan tuskin tältä palstalta hakee harrastuskaveria. Liikaahan olen jo tänne kirjoittanut, kun nämä tekstini antavat itsestäni todellista katkeramman ja pettyneemmän kuvan. Reaalielämässähän en missään nimessä ole valittaja, mutta sosiaalisten taitojen harrastamisesta johtuen ihmissuhteissa oma-aloitteisuus on hankalaa...
Mitä minulla on muille ihmisille tarjottavana? Tänne olen kirjoitellut lähinnä, koska olen kuvitellut mahdollisesti jonkun naispuoleisen henkilön ajautuneen samankaltaisen tilanteeseen. Eli vähäinen alkoholin käyttö ehkä jopa myös sosiaalisuuden vähäisyys on johtanut yksinäisyyteen. Ystäviähän sellaisten naistenkin on vaikea hankkia. Ystävänaista tässä aluksi etsin, josta parhaassa tapauksessa tulisi naisystävä. Edellä mainitusta syystä jätin miehet hakuni ulkopuolelle. Kun olen tähänkin asti pärjännyt ilman läheisiä ystävämiehiä, niin en sellaisia halua muilta paikkakunnilta etsimään.
Tällä palstalla haluan nimenomaan olla nirso. Jos vaihtoehtoina ovat tutustuminen alkoholistiin tai yksinäisyys, niin valinta ei ole hankala. Ihmisestä riippuu olenko kiinnostava. Lähemmällä tutustumisella olisin varmasti monien mielestä kiinnostava ihminen. Useimpien mielestä en varmaankaan ole tutustumisen arvoinen, koska ensivaikutelmani ei ole kaiketi kiinnostava. Riippuu mitä asioita arvostaa. Rehellisyys ja rauhallisuushan ovat nykyaikana aika huonoja ominaisuuksia monille ihmisille ja niitä on aika vaikeaa ”markkinoida” Parisuhdemielessähän jollekin voisi seurustelemattomuuteni olla ihan hyvä asia, mutta useimmille ei... Jossain mielessä olen ehkä jopa säilyttänyt inhimillisyyteni paremmin kuin monet lukuisia ihmissuhdepettymyksiä kokeneet, mutta sitä ei näistä kirjoituksistani tietenkään voi huomata.
"Työpaikka esimerkki oli vähän huono. En pidä työpaikalla tutustumista pinnallisena. Töissähän toiseen tutustuu aidommin kuin ns. seuranhakutilanteissa, joissa sosiaaliset ihmiset yleensä antavat itsestään paremman kuvan. Töissä olisin todennäköisesti tutustunut johonkin jos olisi ollut tilaisuuksia, mutta enimmäkseen olen ollut työpaikallani ainoa palkattu työntekijä ja myöhemminkin siellä on ollut vain perheellisiä ja yleensä vielä suurella ikäerolla. Työpaikallakin tutustuminen on hidasta, joten harrastusten parissahan se vielä hitaampaa. Jos nähdään kerran kaksi viikossa sen harrastuksen parissa, mutta ei ole mitään muuta yhteistä, niin tutustuminen on mahdotonta. "
Itselläni on myös ollut aina vähän samanlainen tilanne työpaikoilla, joten niistäkään ei ole koskaan kavereita löytynyt, vaikka olen ehtinyt olla elämäni aikana jo kymmenissä eri työpaikoissa. Monissa työpaikoissa kun työkaverit ovat olleet niin erilaisissa elämäntilanteissa, ettei heidän kanssaan ole tullut koskaan mitään sen kummempia kaveruussuhteita. Lisäksi näiden parikymppisten opiskelijoiden kanssa mulla ei ole ollut koskaan oikein mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja elämänarvoja, kun monet heistä ovat vaikuttaneet aina äärimmäisen pinnallisilta tyypeiltä, joita ei kiinnosta juuri mikään muu kun se baareissa hengailu ja ylpeily omilla opiskelusaavutuksillaan.
Kovin sinulla on samanlaiset ajatukset kuin minulla. Olimme mieheni kanssa aina yhdessä, joten eipä kavereita ole liiemmin tullut.Mutta kyllä punaviini mökillä saunan jälkeen on poikaa,pari lasillista on maksimi.
vanhapoika77: "Ujommilla ihmisillä kai on tuurista kiinni pääseekö kokemattomana töihin. Itselläni tuollainen onni aikoinaan kävi. Sama tilannehan on ihmissuhteissa. Kokemusta pitäisi olla seurustelusuhteeseen päästäkseen."
Melko kammoksuttavaa ajatella, että seurustelussuhteita yms. muita ihmissuhteita ja niihin pääsemistä verrataan työsuhteisiin. Ei riitä, että on hyvä tyyppi jonka seurassa viihtyy, vaan pitää omata ihmissuhdekokemusta ja mahdollisimman paljon kontakteja, että kelpaa ihmissuhteisiin.
Tämä kyllä tuntuu kaikessa kauheudessaan olevan ajan henki; ihmisarvo on täysin riipuvainen siitä, miten monta ihmistä tunnet, miten monen kanssa olet seurustellut, kuinka laaja ja kattava työhistoriasi on, missä kaikkialla olet matkustellut, miten paljon tienaat... Elämäsi arvo voidaan nykyisen suoritusihannoinnin mukaisesti kvantitatiivisesti määrittää.
Aika pitkälle pääsee kun yrittää edes ja on kiinnostunut ja ottaa asioista selvää. Tämä pätee ihmissuhteisiin ja työelämään. Ei kukaan ole seppä syntyessään, mutta aina voi petrata. Valittajat on perseestä! Ei ikinään palkkaisi sellaista vaan ihmisen, joka yrittää ja haluaa edistyä eikä ruikuta omaa kurjuuttaan.
Ihmiset joiden mielestä maailman ilmiöitä huomioivat ja niitä kritisoivat henkilöt ovat perseestä ovat perseestä. Kaikkeen ei pidä hiljaa sopeutua, etenkin jos se itsestään tuntuu väärältä. Ihmisellä on täysi oikeus valittaa ja tuoda omia mielipiteitään julki niin paljon kuin haluaa, toinen juttu sitten johtaako se mihinkään tai haluaako kukaan kuunnella. Itse ainakin palkkaisin tai viettäisin aikaa mielummin ihmisen kanssa joka ei vaan peesaa ja myötäile yleisesti hyväksyttyä toimintaa, tai yritä olla mieliksi, vaan jolla on myös omia mielipiteitä ja ideoita siitä miten voisi olla paremmin, olivat ne sitten miten poikkeavia tai yhteiskunnan nykymenoon sopimattomia tahansa.
Ymmärrän toki, että työelämässä on varmasti työantajan kannalta monesti parempi jos työntekijä ei valita tai ajattele itsenäisesti vaan tekee mitä käsketään ja "niin kuin kuuluukin".
påpåpå et tainnut lukea viestiäni. En kritisoi sitä, että ihminen kyseenalaistaa ympäristöä ja/tai sosiaalisia normeja vaan tuota saamatonta asennetta mikä ilmeisesti ap:llä on. Hän antaa itsestään sellaisen kuvan, että ei laita tikkua ristiin, jotta asiat korjaantuisivat (jos oman viestin nostamista ylöspäin ei lasketa mukaan - kysyn: onko tuo mielestäsi tapa millä kavereita pitäisi saada?). Kavereita ei saa valittamalla!
Maailmaa pitää ja kuuluu huomioida ja sen eri ilmiöitä kyseenalaistaa. Mitään ei pitäisi niellä purematta. Mitä edellisessä kirjoituksessa yritin sanoa on, että "pitää omata ihmissuhdekokemusta" - on marttyyrin kommentti. Kukaan ei synny maailmaan valmiina täynnä kokemuksia ja taitoja vaan ne pitää hankkia, oppia ja omaksua. Jos ihmissuhteiden (ja työssä kehittymisen ja siinä etenemisen) eteen ei ole valmis tekemään mitään mitään ei myöskään saa takaisin.
Työelämässä työnantajan kannalta ihanteellisin ihminen on sellainen, joka tekee huolellisesti työnsä, on siitä kiinnostunut ja valmis kehittämään itseänsä ja työtään. Valittajasta kukaan ei pidä sillä se alentaa viihtyvyyttä ja työtehoa.
Valittaminen ja itsenäinen ajattelu ovat kaksi TÄYSIN eri asiaa!
Minä sain kaverin ja poikaystävän (ensimmäiseni) olemalla miehestä kiinnostunut ja tuomalla omia ajatuksiani keskusteluun sekä panostamalla yhteiseen aikaamme. Siitä se lähtee kun vain tekee.
Påpåpå luki viestisi ja koska se oli osoitettu vastauksena omaan viestiini, ajattelin, että kritisoit kritiikkiäni, jonka ymmärsin, että koit valituksena...
"Melko kammoksuttavaa ajatella, että seurustelussuhteita yms. muita ihmissuhteita ja niihin pääsemistä verrataan työsuhteisiin. Ei riitä, että on hyvä tyyppi jonka seurassa viihtyy, vaan pitää omata ihmissuhdekokemusta ja mahdollisimman paljon kontakteja, että kelpaa ihmissuhteisiin.
Tämä kyllä tuntuu kaikessa kauheudessaan olevan ajan henki; ihmisarvo on täysin riipuvainen siitä, miten monta ihmistä tunnet, miten monen kanssa olet seurustellut, kuinka laaja ja kattava työhistoriasi on, missä kaikkialla olet matkustellut, miten paljon tienaat... Elämäsi arvo voidaan nykyisen suoritusihannoinnin mukaisesti kvantitatiivisesti määrittää. "
Kyllä tuo aivan totta on, että seurustelusuhteisiin tarvitaan yleensä "mahdollisimman paljon ihmiskontakteja". Ainahan voi tietysti tuurilla tutustua ilmankin, mutta usein vaaditaan samanlaisia ominaisuuksia kuin mm. työsuhteen saamiseen.
Jokainen voi tietysti määrittää "oman ihmisarvonsa", mutta toisten ihmisten kauttahan sitä itseäkin peilataan ja kun eivät toiset hyväksy, niin vaikeaa sitä on itsekkään itseään hyväksyä. Vaatii paljon tuuria löytää ihmisiä, joihin tuommoiset asiat eivät vaikuta (varsinkin jos ei ole siellä ylimmällä huipulla).
"Itse ainakin palkkaisin tai viettäisin aikaa mielummin ihmisen kanssa joka ei vaan peesaa ja myötäile yleisesti hyväksyttyä toimintaa, tai yritä olla mieliksi, vaan jolla on myös omia mielipiteitä ja ideoita siitä miten voisi olla paremmin, olivat ne sitten miten poikkeavia tai yhteiskunnan nykymenoon sopimattomia tahansa."
Usein vain on se ongelma, että nämä tapaukset eivät ole uuden luojia vaan pikemminkin tuhoajia. Henkilöt itse saattavat kuitenkin ajatella olevansa "poikkeuksellisen nerokkaita". Harvoin vain niitä neroja joka kolkkaan syntyy ja usein ne huomataan ennemmin tai myöhemmin.
Hankkiudu eroon epätoivosta ja masennuksesta ennen kuin alat kumppania metsästämään.
Ehkä tämä on terapeuttista huudella tänne tuntemattomille,
kun ei ole ketään muutakaan kenen kanssa huoliaan jakaa.
Olen kanssa kolmekymppinen mies, en koskaan seurustellut,
enkä voi edes ketään ystäväkseni laskea. Jonkinasteisia
kavereita on kyllä aina ollut, ja tulen kyllä yleensä
ihmisten kanssa toimeen, mutta jokin jää puuttumaan. En
ole koskaan pitkään asunut samassa paikassa tai samaa
koulua käynyt, joten olen aina ollut jossain määrin
ulkopuolinen ja "kolmas pyörä": kaikilla on jo ollut
se paras ystävä. Ja toisaalta olen nuorempana viihtynyt
ihan hyvin yksinkin yksinäisten nörttiharrastusteni
parissa. Kriittiseen ylä-aste/lukioaikaan, kun muut
alkoivat kiinnostumaan vastakkaisesta sukupuolesta, asuin
myös kaukana koulusta ja koulutovereista, enkä ollut
menoissa mukana vaan kotona tietokoneen parissa.
Samalla kylällä ei enää kavereita myöskään ollut.
Opiskeluaikanakaan en opiskelijamenoista innostunut, vaan
mielummin olin kämpillä tietokoneen parissa... sokerilimsoja
juoden. Ja muutaman vuoden päästä se alkoi näkymään.
Intinkin kävin ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen, joka
oli omiaan särkemään muutamat kaverisuhteet. Kun sitten
vähitellen yhteydenotto vastakkaiseen sukupuoleen alkoi
kiinnostamaan, olivat sen aikaiset opiskelijatoverit
jo pariutuneet, eikä heistä ollut siinä apua. Ja -- tämä
on tämän yksinäisyyden yksi kauheimpia puolia -- he sopivat
nenäni edessä keskenäisiä pariutuneiden tapahtumiaan,
joihin minä en luonnollisesti ollut kutsuttu. Lopetin
lopulta näiden kanssa yhteydenpidon, useampi vuosi sitten,
eikä kukaan ole minuunkaan yhteyttä ottanut. Jäljellä
opiskeluajan kavereista on pääasiassa muita "toivottomia
tapauksia", joita heitäkään en kovin usein tapaa,
seuraavista syistä.
Joitakin vuosia sitten vaihdoin taas kerran asuinkaupunkiakin,
enkä löytänyt sieltä edes kavereita, saati ystäviä. Hankalaa,
kun lähes kaikki joiden kanssa tekemisiin tulee ovat jo
pariutuneet. Ei minua baareja yksinään koluta kiinnostanut,
eikä minulta luonnistu ihmisille mennä juttelemaan mitään
heistä tietämättä. Toisaalta en ole tähän päivään mennessä
osannut harrastusta löytää jossa ketään tapaisi, niin
elämänkumppanin hankkiminenkin on jäänyt sille tielleen.
Ja muukin sosiaalinen elämä.
Sokerilimukilot olen kyllä saanut karistettua, ja oppinut
olemaan yksinäinen, lähes erakkona elämään. Tai niin ainakin
luulin. Asun taas uudella paikkakunnalla, ja välillä vaikutti,
että jotain sosiaalista elämää alkaisi vihdoin ollakin ja
ehkä jopa ystäväkin. Mutta vähitellen se kaikki taas vaikuttaa
kuihtuneen kasaan, ja taas saa tämän entisen ystäväkanditaatinkin
taholta kohdata tätä nenän edessä pariutuneiden menoja sopimista,
eikä mahdollisuutta kahdenkeskisiin keskusteluihin juuri ole
enää ollut. No, pettymys mikä pettymys. Takaisin erakoksi.
Törmäsin kuitenkin joitakin viikkoja sitten eräässä yhteydessä
viehättävään naishenkilöön, johon kiinnostuksen ilmaisemisessa on
kuitenkin erinäisiä riskejä. Tämä on saanut minut taas miettimään
tätä puolta elämästä, ja yksinäisyyttäni. Useamman viikon olen
nyt vuoroin ja pääasiassa murehtinut, ja välillä rakentanut
pilvilinnoja. Tarvitsisin ystävän apua, ystävän rohkaisua,
mutta sellaista ei ole.
Lähinnä vanhalle pojalle: Täällä palstalla on ihan hyvä kertoa kaikki yksinäisyydestä ja siitä ettei saa kavereita, mutta älä kertoile sitä niille ihmisille joiden kanssa viestittelet tai olet tekemisissä, ainakaan alussa. Esimerkkinä tästä löysin netin seuranhakupalstalta erään pojan vuosia sitten, jonka kans tavattiin pari kertaa ja kirjoiteltiin netissä. Aluksi hän tuntui kiinnostavalta. Kuitenkin vähitellen poika kertoili koko ajan, miten on epäonnistunut parisuhteissaan, on yksinäinen ja on tylsää ym. Ja miten surkealta tuntui, kun hänet jätettiin. Tuntui, että hän takertui minuun koko ajan enemmän. No tuossa vaiheessa oli helpompi lopettaa yhteydenpito (myös muistakin syistä), kuin jos olisi jatkanut pidemmälle, ja sitten huomannut ettei suhde onnistuisi, niin miten raskasta se olisi ollut hänelle.
Hanki joku harrastus. Ei kotona ketään tapaa. Pakko mennä vain jonnekin, ja tosiaan ei niitä ystäviä heti tule, niitä tulee vähitellen. Ensin pitää kiinnostua kaikista, pinnallisistakin suhteista, niiden kautta voi löytää jotain parempaa, jotain muita ihmisiä. Puhu ihmisille. Vaikka se on vaikeaa, niin puhu. En tiedä, miten ujo noin muuten olet, mutta kommentoi ympäristöä, säätä, tilannetta, mitä tahansa. Mene sinne, missä on väkeä, ole iloinen, ole kiinnostava.
Ja ehkä ongelma on asenteessa, sanoit, ettet halua mennä vapaaehtoistyöhön merkityksettömien lasten urheilutapahtumiin. Ylipäätänsä kauheasti muotoiltu lause, mutta toivon ymmärtäväni ajatuksen sen takana. Vaikket tunne noita lapsia, niin niiden kautta voit tutustua muihin ihmisiin. Ole kiinnostunut muistakin kuin vain itsestäsi ja ongelmistasi. Kuten tuossa esimerkissä minkä kerroin, ajattelin että hänen pitää ensin oppia tuntemaan itsensä, olla sinut itsensä kanssa, ennen kuin voi alkaa parisuhteeseen. Pitää olla itseluottamusta, eikä vain nyhjätä oman surkeutensa parissa.
Olisiko hyvä matkustella jonnekin, vietä loma jossain muualla Suomessa ja mene käymään jossain tilaisuuksissa, missä kommunikoit muiden kanssa. Käy seurakunnan tilaisuuksissa. Tee sitä, mitä et ole ennen kokeillut. Alkoholia ei tarvitse.
Ja vielä ulkonäöstä. Ainakaan kukaan nainen ei varmasti halua, että hänet luokitellaan rumaksi. Vaikka itse tietää sen, ettei ole hyvännäköinen, niin kuitenkin ainakin sisimmässään toivoo arvostusta itestään. Minusta sellaiset hakuilmoitukset, jossa sanotaan, että ulkonäöllä ei ole merkitystä ovat ihan kauheita. Sitten tuntee, että ulkonaisesti on ihan merkityksetön, vaikka tietääkin että sisältö ratkaisee. Sitäpaitsi ne ovat valhettakin. Uskon että ulkonäkö vaikuttaa ainakin tiedostamattomalla tasolla, kauneus on katsojan silmissä.
En tule yksinäisyydestäni koskaan valehtelemaan, koska jossain vaiheessa joku toivottavasti on ainoa ystäväni. Kyseinen vaihe on väistämättä lyhytaikainen, koska väkisinkin yhden ihmisen kautta tutustuu toisiinkin. Tai mahdollisesti päädyn uudestaan yksinäisyyteen. Nämä tekstini kyllä tulkitaan varmaankin kovin väärin. Eihän näistä voi päätellä olisinko takertuja... Aika selvästi mielestäni olen jo useasti todennut etten ole pakonomaisesti etsimässä parisuhdetta, joten takertumisriski on kohdallani vähäinen. Luultavasti myös välimatka helpottaa tilannetta, koska tuskin tähän kukaan lähiseudulla asuva vastaa tähän.
En tiedä kuinka järkevää yksinäisen miehen on hakeutua lapsien ympärillä pyörivään toimintaan. Aika helposti muut alkavat ihmetellä, että mitähän tuokin täällä tekee, kun ei näyttäisi kovin kiinnostuneelta lapsista. Toisaalta jos lähes tuntematon mies on kiinnostunut lapsista, niin aika helposti joku taitaa alkaa epäilemään pedofiiliksi. Pahimmillaan epäilijä saa jopa toiset uskomaan harhaluuloihinsa...
Ilmoitustekstien laatiminen on miehelle todella hankalaa. Jos ulkonäöstä ei mainitse mitään, niin lukija voi jättää vastaamatta, koska ajattelee ettei hän ole riittävän kaunis. Jos puolestaan mainitsee ettei pidä ulkonäköä tärkeimpänä asiana naisessa, niin moni ymmärtää lauseen toisin kuin tarkoitan.
Tavallaan en ymmärrä kuinka ulkonäön kehumisella on merkitystä. Tiedostan että itseni täytyisi opetella sanomaan asioita joilla ei itselleni olisi suurta merkitystä. Kehua vaikka hiuksia tai jotain muuta mitä voi luontevasti sanoa lähes kaikille. Paras menestys sosiaalisessa mielessä olisi opetella suoranaisesti valehtelemaan... Ennemmin kyllä haluaisin tutustua naiseen joka mieluummin kuulisi harvoin aidosti sanottuja asioita kuin usein toisteltua sanahelinää jota sanotaan vain tavan vuoksi. Jossain määrin siihen tietenkin itsekin sorrun, kun sanotaanhan kiitos ja anteeksi usein ihan vain koska on tapana olla kohtelias.
...
"No tuossa vaiheessa oli helpompi lopettaa yhteydenpito (myös muistakin syistä), kuin jos olisi jatkanut pidemmälle, ja sitten huomannut ettei suhde onnistuisi, niin miten raskasta se olisi ollut hänelle. "
Ainahan se on helpompi vaihtoehto lopettaa yhteydenpito jos toisesta tyypistä alkaakin paljastua "negatiivisia piirteitä".
Sempä takia ihmisten ei pitäisi koskaan ollakkaan liian rehellisiä, liian nopeasti. Se johtaa usein juuri tuon kaltaisiin tilanteisiin, joissa toinen ihminen ei voi sietääkkään toisen ihmisen rehellisyyttä ja negatiivisia piirteitä.
Kovin hyvä tilanne ei tosin ole ajan kuluessa huomata toisen valehdelleen joissakin asioissa. Hyvän päivän tuttujen kohdalla asialla ei tietenkään ole merkitystä, kun tavanomaisissa ihmissuhteissa liiallinen rehellisyys ei kannata. Hankalahan on määritellä missä vaiheessa voi olla rehellinen. Jossain tilanteessa kai rehellisyys kannattaa heti tuttavuuden alussakin, mutta se edellyttää että vastapuolelle rehellisyydellä on merkitystä.
Teet kärpäsestä härkäsen! Luin lähes koko viesti ketjun ja vastailin välistäkin useampaan otteeseen, kunnes huomasin tämän olevan ikuisuus itkuketju! No kerrottakoon nyt miten itse olen löytänyt seuraa kun olen sitä saanut: Olen ollut positiivisella mielellä, innostunut asioista & ihmisistä, olen ollut myös aidosti kiinnostunut vasta pelurista!
Naiset antavat anteeksi kokemattomuutesi (ex teki näin kun löysi uuden ja jätti minut tämän takia). Nykyisin tällä entiselläni ja hänen vähän käytetyllä ystävällään on yhteinen lapsi. Olen onnellinen heidän puolestaan, koska entiseni on tyytyväinen nykyiseen puolisoonsa eikä haikaile perääni. Syyt miksi olen onnellinen tähän jääköön varjoon, kunhan saan olla rauhassa.
"Teet kärpäsestä härkäsen! Luin lähes koko viesti ketjun ja vastailin välistäkin useampaan otteeseen, kunnes huomasin tämän olevan ikuisuus itkuketju! "
Koko ketjua en ole lukenut mutta ihan hyvät pointit ap. kirjoittajalla on. Seuran etsintä ja siihen liittyvät ongelmat on hyvin kartoitettu kirjoituksissa. Siltikin eihän voi asettaa mitään odotusarvoa sille, että tältä palstalta kukaan vastaisi ap.kirjoittajan ilmoitukseen, koska se voitaisiin kokea liian epätoivoisena tekona (vastaaminen tämän palstan kautta).
"No kerrottakoon nyt miten itse olen löytänyt seuraa kun olen sitä saanut: Olen ollut positiivisella mielellä, innostunut asioista & ihmisistä, olen ollut myös aidosti kiinnostunut vasta pelurista!"
- Selvästi suurempi merkitys muihin tutustumisella on sillä että missä tutustuu (onko ylipäätään jokin paikka missä tutustua?) ja minkälainen itse on esim. ulkonäkö yms. asiat. Mitä paremmin asiat ovat niin sitä helpommin tutustuminen lähtee käyntiin ja mitä enemmän ystäviä ja tuttavuuksia on. Tuommoiset yleiset ominaisuudet eivät ole missään nimessä ratkaisevin tekijä, vaikka edesauttavatkin toki tutustumisessa.
"Naiset antavat anteeksi kokemattomuutesi"
Kokemattomuus on moniselitteinen tekijä. Se ei vaikuta vain fyysiseen kanssakäymiseen vaan myös henkiseen puoleen eli yleiseen jutteluun. Kokemus tuo itsevarmuutta ja sitä itsevarmuutta naiset usein kaipaavat. Sempä takia kokematon mies on aika heikoilla jäillä, koska kokemattomuus usein huokuu koko olemuksesta.
Ne on ihan yhtä hyviä puhumaan tunteistaan kuin miehetkin, mitä tulee face to face kontaktiin.
Teet kärpäsestä härkäsen! Luin lähes koko viesti ketjun ja vastailin välistäkin useampaan otteeseen, kunnes huomasin tämän olevan ikuisuus itkuketju! No kerrottakoon nyt miten itse olen löytänyt seuraa kun olen sitä saanut: Olen ollut positiivisella mielellä, innostunut asioista & ihmisistä, olen ollut myös aidosti kiinnostunut vasta pelurista!
Naiset antavat anteeksi kokemattomuutesi (ex teki näin kun löysi uuden ja jätti minut tämän takia). Nykyisin tällä entiselläni ja hänen vähän käytetyllä ystävällään on yhteinen lapsi. Olen onnellinen heidän puolestaan, koska entiseni on tyytyväinen nykyiseen puolisoonsa eikä haikaile perääni. Syyt miksi olen onnellinen tähän jääköön varjoon, kunhan saan olla rauhassa.
Ikuisuus itkuketju tästä näköjään tuli, koska en ole osannut luovuttaa. Tältä palstalla ehkä on todennäköisintä itselleni löytää vastapeluri, josta olisin aidosti kiinnostunut. Tosin eihän omalla kiinnostuksella ole merkitystä jos vastapelurilla ei sitä ole...
Taas tämä tipahti toiselle sivulle, jota aika harva taitaa lukea. Sen verran ikävältä tuntuu vuodesta toiseen käydä yksin kesätapahtumissa, että tätäkin ”ilmoitusta” kannattanee nostaa ensimmäiselle sivulle...
Se on ihailtavaa että löytyy tämmöistä yrittämistä.
Tämä palsta vain ei ole ystävien/kumppanin saannin kannalta se paras mahdollinen paikka.
Tässä tilanteessa ei kyllä mikään palsta taida toimia. Sen verran huono menestys kaikkialla on....
Eihän sinulta nyt vain ole jäänyt jotain huomaamatta? Viime lokakuussa eräs nainen antoi sinulle s-postiosoitteensa ja sanoi olevansa kiinnostunut kirjoittelemaan kanssasi platoniselta pohjalta. Olethan siis saanut ainakin yhden henkilön huomion tällä pitkällä viestiketjulla. Oletko tarttunut tarjottuun tilaisuuteen? Vai eikö tuo yksi viesti riitä sinulle? Entä jos juuri tämä kyseinen nainen olisi sinulle sopiva ystävä?
Toki lokakuussa vastasin hänelle. Syksyllä ja talvella sain täällä muitakin yhteydenottoja, mutta kirjoittelu on kuitenkin yhtä lukuun ottamatta kaikkien kanssa loppunut ennemmin tai myöhemmin. Jopa itse talvella jouduin jollekin vastaajalle kirjoittamaan vastaukseksi, että mulla oli jo tarpeeksi meiliystäviä. Kummasti kirjoittelijoita kuitenkin katosi kevään myötä. Eräs ongelmahan on se, että mulle kirjoittaneilla ”yksinäisillä” naisilla on yleensä ollut kiireinen elämä ja ystäviä liikaakin, kun jossain vaiheessa heillä ei enää riitä aikaa nettiystävilleen. Hämmästyttävintä on kuinka moni nainen vain katoaa kuukausien kirjoittelun jälkeen. Tilanteestani johtuen en kykene hyödyntämään tarjoutuvia tilaisuuksia. Nyt parina keväänä olen jopa ehtinyt kirjoittelemaan mahdollisesta tapaamisesta, mutta viime vuonna nainen löysi miesseuraa omalta paikkakunnaltaan ja ilmeisesti tänä vuonna kävi samoin. Kiusallista on että nettiystäviensä kanssa naiset tuntuvat olevan varovaisia, mutta reaalielämässä on rohkeutta tutustua keneen tahansa mieheen nopeasti...
Omalta paikkakunnalta ( lähialueet) kannattaisi pikemminkin tutustua henkilöihin. Mitä pitempi välimatka niin sitä todennäköisemmin homma ei toimi. Naiset saavat helpommin "meiliystäviä" ja ovat osittain syystäkin epäluuloisia näitä yhteyksiä kohtaan.
Reaalielämässä ei ole samanlaista epäluuloa, koska silloin silloin nähdään henkilö "todellisena" eli ei virtuaalisena. Netin kauttahan syntyy usein niin omia kuvitelmia kuin vieraankin kuvitelmia, jotka eivät saata vastata todellisuutta kuin nimeksi. Reaalielämässä voidaan siis hyväksyä paljon huonompikin tapaus, mitä esim. netin kautta.
En kyllä itse lähtisi koskaan harrastamaan mitään "platonista ystävyyttä", koska tämä käytännössä tarkoittaisi sitä että nainen olisi jo alusta asti päättänyt ettei tapaaminen tule kysymykseenkään. Toki tilanne voisi joissakin tapauksissa muuttua paremman tutustumisen myötä, mutta jos lähtökohdat olisivat tuommoiset niin vaikeaa siitä olisi muodostaa kovin läheistä ystävyyttä, vaan yleensä se kuihtuisi "ajan myötä".
Mikä nyt sitten tarkalleen ottaen on ongelma? Saat kuitenkin vastauksia. Käsitin sen perusteella, mitä luin tästä viestiketjusta, ettei vastauksia ole tullut lainkaan.
Kirjoittelukaverin täytyy olla todella mielenkiintoinen, jotta kirjoittelu voisi jatkua pidempiä aikoja... Muuten asiat loppuvat väistämättä jossain vaiheessa ja kirjoittelu tyrehtyy.
Miehen täytyy tehdä todella luotettava vaikutelma, jotta nainen uskaltaa tavata hänet pelkän nettituttavuuden perusteella (ainakin toivottavasti naiset ovat terveen ennakkoluuloisia, onhan tosin ollut monia ikäviä tapauksia, joissa nainen on luottanut liikaa ja joutunut hyväksikäytetyksi).
Ehkä olisi kuitenkin parasta tutustua ihmisiin todellisessa elämässä. Silloin on tietysti eduksi, että antaa itsevarman vaikutelman itsestään. Ikävä kyllä tämä on vain elämän tosiasioita, se vain menee niin, vaikka se on todella hankalaa ujon persoonan kannalta. Ihminen voi kuitenkin muuttua. Muutos vie aikaa ja sen eteen on oltava valmis tekemään töitä. Uskoisin kuitenkin, että useimpien kohdalla muutos on mahdollinen. Olen itsekin opetellut olemaan itsevarmempi ihmisten seurassa ja se on tuottanut tuloksia.
Jossain viestissä puhuit rehellisyydestä. Uskomatonta miten paljon ihmiset valehtelevatkaan... Mielestäni valehtelu ei kannata koskaan, ikinä, missään tilanteessa. Ehkä joskus jotain voi jättää sanomatta, jos asia on liian hankala, mutta valehtelemaan ei kannata alkaa. Valheesta voi jäädä aina kiinni, ja silloin luottamus on lopullisesti mennyttä. Ongelma on tosin siinäkin, että valehtelevat ihmiset epäilevät myös toisen valehtelevan. (Koska itse tekee niin, uskoo helposti, että toinenkin tekee niin.) Esimerkiksi eräällä kumppanillani oli taipumusta pettämiseen, ja hän epäili aina toisinaan, että minä olisin saattanut pettää häntä. Ja toisaalta, voiko valehteleva ihminen koskaan todella kunnioittaa itseään? Itsensä kunnioittaminen ja arvostaminen taas on lähtökohta kaikissa onnistuneissa ihmissuhteissa.
Ensin on tutustuttava itseensä (perusteellisesti!) ja vasta sitten voi todella tutustua toisiin.
Olen huomannut, että ihmiset viihtyvät seurassani sitä paremmin, mitä kiinnostuneempi olen heidän asioistaan. Itsesääli sen sijaan karkottaa ihmisiä tehokkaasti. Onhan monilla elämässään vaikeaa, monin tavoin vaikeaa, mutta sen vaikeuden jatkuva valittaminen ei auta mitään, eikä myöskään se, että toinen osapuoli vain säälii. Sääli saattaa jopa johtaa huonoon kierteeseen: muutosta ei koskaan tapahdu, säälitty henkilö saattaa omaksua uhrin aseman ja pysähtyä siihen.
En halua tuomita, vaan antaa ohjeita. Toivottavasti tämä ei vaikuta syyllistävältä...
Itse olen kirjoitellut joidenkin kanssa ihan täysin meiliystävä pohjalta, koska sellaisia kyllä löytyy toisin kuin muunlaisia kirjoittelijoita. Hyvän kirjeystävän löytäminen on naiselle yhtä vaikeaa kuin miehelle. Aika harva ihminen taitaa haluta kirjoitella ihan oikeasti ystävänä. Itse haluan lähtökohtaisesti aloittaa kirjoittelun siinä mielessä, että kyseessä on ihan oikea ihminen, josta tuntuu ikävältä jos lopetan kirjoittelun. Parhaassa tapauksessa toivoisin saavani ihan oikeata seuraa. Vastaavasti ajattelevia naisia on vähänlaisesti... Aika helposti pystyy kirjoittamaan kolmisen kuukautta pitkiä meilejä päivittäin, mutta jo sitä aiemmin kai pitäisi pyrkiä tapaamiseen... Voihan kirjoittelua jatkaa tiiviin alkuvaiheen jälkeen harvemmin.
Aika mahdoton tilanne mulla kyllä on, kun ilmoituksillani etsin naista, joka ei etsi suomalaiseen tapaan humalassa juoppoja seurakseen. Sellaisia naisia taita olla vähän, koska sen verran moni mulle on kirjoittanut löytämistään miehistään. Usein kyllä se tavanomainen mies on voinut löytyä arkisessa tilanteessa selvinpäinkin. Jossain määrin tuntuu turhauttavalta, kun moni nainen on mulle kirjoittanut etsivänsä itsensä kaltaista seuraa, mutta lopulta kirjoittelu päättyy, kun hän on huomannutkin kaipaavansa erilaista seuraa. Tai siis ihan normaalia nykysuomalaisten elämää.
Reaalielämän mahdollisuudet olen jo unohtanut aikoja sitten, koska siellä miehen pitää olla aktiivinen osapuoli. Ilman kokemusta naisten ”huiputtamisesta” on aika mahdotonta esitellä itsensä kiinnostavana tuttavuutena... Aiemmin oli enemmän yhteisöllisyyttä, jolloin tilanteeni olisi ollut helpompi. Joku nainen olisi todennäköisesti kiinnostunut ahkerasta raittiista miehestä kumppaniehdokkaana. Aivan samoinhan nykyisinkin ihmiset tutustuvat paremmin tuntemiinsa ihmisiin. Reaalielämän hyödyntäminen edellyttää mieheltä olemassa olevaa suhdeverkostoa ja oikeastaan pitäisi käyttää alkoholia, kun muissa tilanteissa ei vastakkaista sukupuolta kovin helposti lähestytä ellei toista tunne.
Ongelmana mulla siis on se etteivät kirjoittelusuhteet etene tapaamisiin asti. Tällä hetkellä myös se ettei kukaan ole kuukausin vastannut yhteenkään ilmoitukseeni jos ei lasketa ilmeisesti venäläisiä ”naisia”, jotka profiilissaan ilmoittavan ihannekumppanikseen avoliitossa elävän biseksuaalisen naisen, mutta viestejä lähettävät kaikille miehille... Pahimmillaan niitä tulee kolmelta eri lähettäjältä päivän aikana. Todellakin haluaisin nähdä kuinka vääriä mielikuvia olen luonut kirjoittelijoista. Sen verran henkilökohtaisella tasolla kirjoittelu on parhaimmillaan ollut, että kovin vääriä ne eivät varmaankaan ole olleet.
Tuota itseensä tutustumisen mainitsemista usein ihmettelen. Eikö tästä muka käy ilmi etten toivo tähän kenen tahansa vastaavan, vaan naisen joka tuntee itsensä ja luonteensa. Tuota itseään tuntemista on edes turha useimmille mainita, koska keskivertoihminen ei edes itse taida tajuta valehtelunsa määrää ja koska tekee sitä jatkuvasti ei siitä välitä toisissakaan. Usein olen miettinyt, että eivätkö ihmiset tajua rehellisyyden merkitystä. Aika helposti kai saa itselleen uskottoman kumppanin jos uskoo toisen valheisiin... Luulisi itse rehellisen ja uskollisen ihmisen etsivän samankaltaista seuraa, mutta reaalielämässä rehellistä ihmistä on todella vaikea erottaa rehelliseltä vaikuttavasta... Netissä olisi paljon helpompi rehellisyydestä vakuuttua jos on kirjoitustaitoinen. Aika harvalla miehellä kai riittää innokkuutta valehdella viesteissään kuukausi kaupalla. Toisekseen jossain vaiheessa jäisi kiinni kirjoitustensa epäloogisuudesta...
On täysin mahdollista tutustua ihmisiin muuallakin kuin netissä tai baarissa. Tutustumiseen ei tarvita alkoholia. Tiedän tämän omasta kokemuksesta (olen sinua hieman nuorempi, mutta iällä tuskin on merkitystä tämän asian kannalta). Tutustuin erääseen mieheen torilla; hän oli siellä myyjänä ja minä asiakkaana. Huomattiin vain siinä jutellessa että meillä oli paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja menin sitten toisen ja kolmannenkin kerran hänen myyntikojulleen. Myöhemmin menin hänen kanssaan kihloihin... Toiseen mieheen tutustuin rantakalliolla. Olin siellä yksin istumassa, ja tämä mies käveli läheistä metsäpolkua pitkin, ja hän vain tuli luokseni juttelemaan. Ja yhteen ystävääni tutustuin kirjastossa; hän tuli kysymään minulta neuvoa kirjan löytämiseksi. Tutustua voi oikeasti missä tahansa. Eikä aina mies ole välttämättä se, joka tekee juttelualoitteen. Myös nainen voi tehdä aloitteen, kuten tuossa mainitsemassani toritutustumisessa. Silloin minä tein juttelualoitteen, vaikka olenkin luonteeltani ujo.
On hienoa ettet käytä alkoholia. Varmaankin koko aineen juominen kiellettäisiin, jos joku keksisi sen vasta nyt ja alusta alkaen tiedostettaisiin millaisia haittavaikutuksia sillä on. Se luokiteltaisiin myrkyksi, jota käytettäisiin kyllä muihin tarkoituksiin, mutta sitä ei kaadettaisi ihmisten sisään. Mutta kun siihen on totuttu, niin eihän sen kieltäminen enää onnistu (ikävä kyllä). Useimmilla ihmisillä on niin suuri tarve olla sekaisin ja unohtaa todellisuus edes hetkeksi. Mutta pakkohan siihen todellisuuteen on kuitenkin lopulta palata takaisin. Sanoit ettet usko, että on helppo löytää naista, joka arvostaa täysin raitista miestä. Itse uskoisin, että sellaisia naisia on paljonkin. Minä en ainakaan kestäisi katsella miestä, joka on humalassa.
Toisaalta, koko ihmissuhdeasia tuntuu nykyaikana hyvin ylikorostetulta. Joko ihmisellä on kumppani ja hän on onnellinen tämän kanssa (tai vaihtoehtoisesti vähän aikaa onnellinen ja lopulta onneton), tai sitten hänellä ei ole kumppania, jolloin hän on onneton (tai ainakin olettaa olevansa) ja etsii kumppania. Olen joskus kuullut sanottavan, ettei etsiminen ole hyvä asia, vaan pitää vain odottaa että oikea henkilö tulee kohdalle. En tiedä pitääkö se paikkaansa. Itse en ole koskaan etsinyt kumppania, mutta olen muutaman sellaisen löytänyt. Olen aina ajatellut, että todellinen ystävyys on kaikkein arvokkainta. Sellainen kaunis ystävyys, jota nykymaailmassa ei ehkä kovin helposti löydä, mutta jollaisen löytäminen on kuitenkin mahdollista.
Tosiasia on, että monet ihmiset haluavat uskoa valheisiin. He haluavat uskoa, ja siksi myös uskovat. Silti mielestäni on parempi kohdata todellisuus sellaisena kuin se on, vaikka vaikeanakin. Valheessa eläminen on aina tuhoavaa. Sitä aina niin toivoisi, että maailma olisi toisenlainen, parempi, ja että ihmiset olisivat toisenlaisia. Kaltaisesi rehellisen ja raittiin miehen voi olla vaikea löytää vertaistaan kumppania. Mutta toivon että joskus vielä löydät. Tai että löytäisit edes ystävän, jonka kanssa voisit jakaa elämän kauniit ja erityiset hetket.
Ja vielä sanon naisena erään asian. Millaista miestä naiset yleensä arvostavat... Olet jo itsekin miettinyt tarvittavia ominaisuuksia, mutta minulle tuli vielä mieleen että monet naiset pitävät siitä, että mies saa heidät nauramaan. Ehkä tämä liittyy jotenkin siihen, että nainen kokee miehen olevan tällöin älykäs ja mielenkiintoinen. Niin, ennen kaikkea naiset etsivät varmaankin mielenkiintoista miestä. Ehkä (paradoksaalista kyllä) miehen kunnollisuudella ei ole niin suurta merkitystä, kunhan hän vain on riittävän mielenkiintoinen...
Varmaankin asuinpaikkakunnalla on merkitystä kuinka ihmiset juttelevat toisilleen. Täällä ei kyllä tuntemattomille aleta juttelemaan. Toisaalta sille ei ole tarvetta, kun suuri osa tuntee toisensa.
Teoriassa raittiita naisia on varmaankin paljon, mutta useimmat tietenkin ovat parisuhteissa. Sinkkuja puolestaan on aika mahdoton missään kohdata. Alkoholia käyttäviä naisia kyllä löytyy normaaleista seuranhakupaikoista, mutta vaihtoehtoisia paikkoja ei paljon ole... Teoriassa netti olisi sellainen, mutta naisilla taitaa olla aikamoiset ennakkoluulot netin suhteen, kun ei ole uskallusta laittaa nettiin ilmoituksia tai varsinkaan vastata miesten ilmoituksiin.
Tietenkin naiset arvostavat naistennaurattajia ja ymmärrettävästi heihin halutaan tutustua ystävinä ja tuttavina. Lähinnä olen tämäntyyppisiä ilmoituksia laittanut nettiin kokeillen onko olemassa naista joka haluaisi tutustua muuntyyppiseen mieheen. Jokainen nainen kun tajuaa, että parhaimmat naistennaurattajat ovat parisuhteen aikana aika suurella todennäköisyydellä muita naisia naurattamassa. Joidenkin kohdalla se tietenkin jää siihen naurattamiseen, mutta mistäpä sitä etukäteen tietää... Parisuhdetta ajatellen joku voisi arvostaa miehessä muutakin kuin hauskuutta... En pidä itseäni huumorintajuttomana, mutta kuvittelisin naistennaurattajaa etsivän naisen kyllä parisuhteen aikanakin löytävän hauskempaa seuraa ja varsinkin jo tutustumisen aikana.
Tilanteessani on muuten vaikea arvioida huumorintajujen sopivuuden tärkeyttä. Itse kuvittelisin parisuhteeni voivan olla onnellinen, vaikka toinen olisi tosikko. Hauskempaa arki tietenkin olisi jos toisen huumorintaju olisi samankaltainen, mutta ei kai nauraminen ole tärkein asia elämässä?
Ei tutustumiseen tarvita "välttämättä" alkoholia tai nettiä, mutta muunlainen tutustuminen mm. miehille voi olla todella vaikeaa. Naisille tuo on usein helpompaa, koska miehillä on "aloitevelvollisuus" ja jos taas nainen lähestyy niin harvoin miehet aivan heti ovat häntä tyrmäämässä. Hyvää itsetuntoa ja sosiaalisuuttahan tuommoinen tutustuminen vaatii joka tapauksessa.
Tuossa on vielä se ongelma, että harvoin koetaan kovin luontevaksi tutustua ihmisiin muunlaisessa ympäristössä kuin semmoisessa paikassa jossa muutkin tutustuvat ja juttelevat muiden kanssa (mm. baarit/seuratapahtumat joissa käytetään paljon alkoholia). Miehille tutustuminen on yleisesti ottaen haastavampaa, joten jos paikkakin ei ole kovin luonteva niin tutustuminen on entistä vaikeampaa.
"Sanoit ettet usko, että on helppo löytää naista, joka arvostaa täysin raitista miestä. Itse uskoisin, että sellaisia naisia on paljonkin."
Täysin vesiraitis ei ole aivan niin hirveässä huudossa kuin "vähänkin juova". Toisaalta eihän alkoholia tarvitse ottaakkaan niin paljon että siitä menisi millään tavalla "sekaisin" vaan riittää että ottaa vaikka muodon vuoksi. Usein täysin raittiit tuntuvat ajattelevan että on vain juoppoja tai raittiita.
Alkoholin merkityksen kasvu on väistämätön ja se on osa sosiaalisia tapahtumia. Siitä myös puhutaan kaikkiallla joten jos on täysin raitis, niin helposti jää tästä sosiaalisesta keskustelusta pois.
"Olen joskus kuullut sanottavan, ettei etsiminen ole hyvä asia, vaan pitää vain odottaa että oikea henkilö tulee kohdalle. "
Usein riippuu aivan ihmisen tilanteesta että miten helppoa/vaikeaa on löytää kumppani. Tietyille ihmisille kumppanin saaminen on itsestäänselvyys (yleensä puhutaan normaaleista ihmisistä). Mitä enemmän on ongelmia niin sitä todennäköisemmin on yksin ja tällöin kumppanin / ystävien saaminen vaatii enemmän työtä ja vaivannäköä. Tuurillakin on tietysti näkyvä osuus tuossa asiassa ja joskus jotkut ihmiset jäävät yksin vaikka ei mitään puutteita olisikaan ja pyrkisivät olemaan sosiaalisia ja jotkut toiset jotka ovat erittäin epäsosiaalisia ja moniongelmaisia löytävät seuraa.
"monet naiset pitävät siitä, että mies saa heidät nauramaan. Ehkä tämä liittyy jotenkin siihen, että nainen kokee miehen olevan tällöin älykäs ja mielenkiintoinen. Niin, ennen kaikkea naiset etsivät varmaankin mielenkiintoista miestä. Ehkä (paradoksaalista kyllä) miehen kunnollisuudella ei ole niin suurta merkitystä, kunhan hän vain on riittävän mielenkiintoinen... "
Aivan tottahan tuo on. Ei miehen kunnollisuudella sinänsä ole merkitystä jos mies vaan on tarpeeksi mielenkiintoinen naisen mielestä.
"Teoriassa raittiita naisia on varmaankin paljon, mutta useimmat tietenkin ovat parisuhteissa. Sinkkuja puolestaan on aika mahdoton missään kohdata. Alkoholia käyttäviä naisia kyllä löytyy normaaleista seuranhakupaikoista, mutta vaihtoehtoisia paikkoja ei paljon ole... Teoriassa netti olisi sellainen, mutta naisilla taitaa olla aikamoiset ennakkoluulot netin suhteen, kun ei ole uskallusta laittaa nettiin ilmoituksia tai varsinkaan vastata miesten ilmoituksiin. "
Vaihtoehtoisia paikkoja ei tosiaankaan ole (jos ei sitten lasketa sitä lähikaupan kassaa tai jotakin muuta yksittäistä kerran vuodessa järjestettävää tapahtumaa tai esim. lenkkipolkua jossa tapaaminen on enemmän kuin epätodennäköistä). Jokaisessa tapauksessa tutustuminen vaatisi vahvaa sosiaalisuutta ja ns. sopivan ihmisen kohtaamista. Ihmiset eivät ole samalla lailla valmiita edes tutustumaan toisiin ihmisiin kuin mm. netissä tai perinteisissä seuranhakupaikoissa.
Netin kauttahan tutustuu lukemattomia ihmisiä päivittäin. Kyse on vain siitä että onko netin kauttakaan ns. oikeat kanavat. Kyse on usein niin yrittämisestä kuin sattumastakin ja mitä laajemmat verkot niin sitä todennäköisempää saada saalista.
"Tietenkin naiset arvostavat naistennaurattajia ja ymmärrettävästi heihin halutaan tutustua ystävinä ja tuttavina. "
Jos nyt mietitään lähtökohtaa että milloin ihmiset nauravat. Sitä tapahtuu usein vain tilanteessa jossa koetaan oleminen jollakin tapaa turvalliseksi. Tämä taas henkii vahvasta luottamuksesta henkilöä kohtaan ja tällöin kaikki lähempi ystävyys on todennäköisempää kuin tilanteessa jossa ei saa vastapuolta nauramaan.
"Parisuhdetta ajatellen joku voisi arvostaa miehessä muutakin kuin hauskuutta... En pidä itseäni huumorintajuttomana, mutta kuvittelisin naistennaurattajaa etsivän naisen kyllä parisuhteen aikanakin löytävän hauskempaa seuraa ja varsinkin jo tutustumisen aikana. "
Monilla deittipalstoilla on tietysti pitkät listat ominaisuuksista joita vastapuolen pitäisi täyttää, mutta ihmisille tärkeintä tutustumisessa on tulla toimeen vastapuolen kanssa. Parisuhteen miettiminen tulee vasta sen jälkeen paremmin mieleen kun on tutustuttu hyvin ja huomattu että tullaan toimeen toistensa kanssa.
"Naistennaurattaja" termistä tulee mieleen tuo perinteinen "pelimies vs kunnollinen mies"-puolustuspuheenvuoro. Vaikeampaa lienee kuitenkin loppupeleissä rakentaa kovin tyydyttävää suhdetta pelkästään ns. järkiseikkoihin mikä tekee minusta hyvän kumppanin ja mikä taas toisesta henkilöstä huonon. Noilla seikoilla voi toki perustella itsensä hyvyyden, mutta ensin pitäisi tietysti tehdä vaikutus vastapuoleen sillä kanssakäymispuolellakin.
"mutta ei kai nauraminen ole tärkein asia elämässä? "
Yleensä ihmiset haluavat nauraa ja iloita, eivät olla surullisia. Joten kyllä se taitaa aika tärkeässä roolissa olla.
Vierastan aika tavalla termiä naistennaurattaja. En tarkoittanut lainkaan mitään sellaista, vaan ihan vain... no, miestä, jonka seurassa nainen voi toisinaan nauraa oikein kunnolla, ja jonka seurassa hän viihtyy muutenkin erinomaisen hyvin. Onhan se ihmisille aika tärkeää, että on hauskaa ainakin silloin tällöin. Ja toisaalta välillä taas on hyvä olla syvällistä ajatustenvaihtoa, kaikkea sopivassa suhteessa. Luultavasti tietynlainen, juuri tiettyä naista puhutteleva mielenkiintoisuus on miehen tärkein ominaisuus.
Niin, varmaankin pikkupaikkakunnalla sellainen "erikoinen" tutustuminen onkin epätodennäköisempää kuin suuremmissa kaupungeissa. Harmillista. Ehkä.... pitäisi.... muuttaa jonnekin muualle...... jos se vain olisi mahdollista??
Ymmärrän kyllä todella hyvin, että tuntuu hankalalta löytää täysin alkoholista kieltäytyvää naista nykyaikana. Se on todella valitettavaa. Mutta, on sellaisia naisia kuitenkin olemassa! Itsekin tunnen muutaman (itseni lisäksi). (Piti oikein alkaa miettiä tätä asiaa, täysin absolutisteja en keksinyt kovin montaa, mutta muutaman sellaisenkin.)
Anteeksi kun sanon tämän nyt näin suoraan, mutta asenteesi vaikuttaa kovin negatiiviselta. Minä olen tutustunut ihmisiin ainoastaan silloin, kun olen ollut positiivisella mielellä ja asenteella. Asenne vain vaikuttaa niin paljon, vaikkei sitä tietoisesti paljastaisikaan toiselle. Jotenkin se vain välittyy, ja varsinkin naiset ovat herkkiä havaitsemaan toisten asenteita ja ominaisuuksia.
Teoriaa ”pelimies vs. kunnollinen mies” nykysuomalaisille on. Huonolla tuurilla se valitettavasti pitää paikkansa, kun teoriassa HIV:in saamiseen riittää yksi kerta pelimiehen ja rikkoutuneen kondomin kanssa. Suomessa kai lotossa voittaminen taitaa olla todennäköisempää kuin edellä mainittu, mutta moni nainen kyllä on saanut huomata ettei lasta saa pelimiesten kanssa huviteltuaan tai joutuu etsimään isäpuolta lapsilleen...
Nykyisin mieheltä vaaditaan entistä enemmän pelimiehen taitoja parisuhteeseen pääsemiseen, kun naiset arvostavat pelimiehen ominaisuuksia ja toivovat pelimiehen olevan se kunnollinen mies jota vaikuttaisi olevan. Parisuhdetta ajatellen nimenomaan järkiseikat kai ratkaisevat suhteen kestävyyden, mutta tunneseikoilla on suuri merkitys suhteen onnellisuuteen. Kunnollisen parisuhdetta etsivän on nimenomaan järkisyiden takia parasta välttää paria suhdetta etsiviä... Avioerojen määrästähän näkee kuinka käy kun ei ole otettu huomioon järkisyitä...
Yleensä ihminen ei ole joko iloinen tai surullinen. Tilanteeni vähentää molempia tunteita. Itselläni ei ole seuraa jossa voisin iloita. Toisaalta kukaan ystäväni ei voi kuolla, joten kovin monessa tilanteessa en voi tulla surulliseksi. Tärkeämpää parisuhteessa kai on välttää ikäviä tuntemuksia. Eihän paljon lohduta, että joskus on hauskaa, kun huomaa naistennaurattajan käyvän vieraissa tai kumppanin hakeutuvan naistennaurattajien seuraan... Onnellisuuden kannalta kai merkittävää on tuttu ja turvallinen arki. Sitä elämäni tällä hetkellä pitkälti on, joten paikkakunnanvaihto ei tilanteessani auttaisi lainkaan, koska mitään takeita ei ole että muualla seuraa löytäisin helpommin reaalielämässä.
Varmasti tekstini ovat negatiivisia. En ole kirjoittanut niitä miellyttääkseni lukijaa, vaan toiveena olisi löytää joku joka ajattelee asioita jossain määrin samoin. Teoreettinen naistennaurattaja kirjoitteluni ei käytännössä toimi, koska joku nainen voi luulla olevansa kunnollinen, mutta jossain vaiheessa kuitenkin naistennaurattajat alkavat kiinnostamaan, vaikka omassa suhteessa kaikki olisikin hyvin. Samoin moni kunnollinen nainen kai vain nuoruuden hölmöyttään rakastuu pelimieheen. Tilanteessani monet asiat on helppo nähdä turhan mustavalkoisina ja lukijan pitäisi ottaa se huomioon. Jotkut ajatukseni varmaankin muuttuvat jos saan tilaisuuden kokea normaalia elämää, mutta suurimmasta osasta tulen kuitenkin kiinni pitämään.
En mielestäni missään vaiheessa ole väittänyt etsiväni absolutistia, vaikka ehkä mieluiten sellaiseen haluaisinkin tutustua. Omituisesti muuten toimii ihmisten ajattelu. Kun itse käyttää alkoholia, niin vaatii sen käyttöä muiltakin. Raitis jätetään sosiaalisen elämän ulkopuolelle, kun hänen oletetaan paheksuvan muiden juomista. Jokaisen oma asiahan on kuinka paljon juo ja käytännössähän raittiin on humalaisia vähintään siedettävä kaikkialla muualla kuin kotonaan. Ylipäätään ihmisten pitäisi sietää erilaisuutta ja hyväksyä toisen erilaiset juomatavat. Hölmö ajattelutapahan on jättää menemättä jonnekin, koska ei ole varaa juoda. Periaatteessahan ei ole pakko juoda, mutta kovin moni nainen ajattelee muiden epäilevän raskautta jos ei joku kerta juo. Miestäkin epäillään helposti joksikin uskonlahkolaiseksi... Kai ihmisen olisi hyvä itse kyetä hallitsemaan milloin juo tai on juomatta... Väkisinkin tuota raittiutta olen korostanut liikaakin, mutta tosiasiahan on ettei raitis mies kiinnosta normaalia naista, kun edes kovin moni absolutisti ei vastaa ilmoituksiini. Lähtökohtaisesti luulisi, että raitis/vähän alkoholia käyttävä haluaisi samanlaisen kumppanin, mutta naisillehan alkoholilla on vähemmän merkitystä. Nainenhan haluaa löytää seuraa reaalielämässä ja naisella se onnistuu, koska miehille usein kelpaa raitiskin kumppani toisin kuin naisille. Hölmöimmät vielä kuvittelevat, että mies vähentää juomistaan... Ajatuksiini vaikuttaa myöskin sukulaisten/tuttujen suhteiden seuraaminen. Olen ollut muutamien raittiiden sukulaisten kultahääpäivällä, mutta normaalisti alkoholia käyttävät eroavat avioliitoistaan suomalaiseen tapaan. Tai vähintäänkin on normaaleja parisuhde ongelmia esimerkiksi rinnakkaisten suhteiden muodossa. Raittiin ihmisen luulisi parisuhde mielessä kiinnostuvan raittiista ihmisestä, mutta muissa ihmissuhteissahan alkoholin käytön määrällä ei ole vastaavanlaista merkitystä.
Voi, onhan se tietenkin totta, ettei yksin voi kokea samalla tavoin positiivisia sen enempää kuin negatiivisiakaan tunteita kuin toisen seurassa. Olisipa kyllä hyvä jos löytäisit rinnallesi ihmisen, jonka kanssa voisit kokea asioita, yhdessä. Kaikenlaisia asioita. Vastauksissani halusin vain miettiä vinkkejä, jotka voisivat auttaa sinua löytämään ystävän itsellesi. En osaa keksiä niitä enää enempää, eikä pelkkä asioiden toivominen tietenkään mitään auta... mutta toivon kuitenkin että löytäisit itsellesi erityisen hienon ystävän.
Aika hankala on toiselle neuvoja antaa, jos ei oikeasti tiedä millaisessa tilanteessa toinen on. Jossain mielessä oma toivomiseni auttaa. Toivottomaksi tilanteeni muuttuu, jos alan uskomaan ettei itselläni ole mitään mahdollisuuksia normaaliin elämään. Jossain vaiheessa tietenkin on pakko luovuttaa, mutta todennäköisesti suurin osa elämääni on vielä edessäpäin.
565465