Lyhyesti: isän kuoltua perukirjaan merkitty vainajan pesän säästöksi vajaa 2000 euroa. Mitään kiinteää omaisuutta ei ollut. Leski jatkoi asumistaan samassa vuokra-asunnossa samojen vanhojen huonekalujen kanssa ja tuo 2000 euroa siirrettiin äidin tilille äidin vapaasti käytettäväksi. Lapsilla ei ollut mitään sitä vastaan. Äidin nyt kuoltua perukirjaan tarvitaan liitteeksi myös isän perukirja. Onko leski saanut käyttää tuota 2000 euroa kuin omaansa, vai pitääkö se huomioida jotenkin erikseen äidin perukirjassa? Ja minkälaisella lausahduksella se siihen kirjoitetaan?
Malleja löytyi netistä, mutta vain ensimmäisenä kuolleen puolison perukirjan tekoon. (Äidiltä jäi pesän säästöksi suunnilleen saman verran, eli mistään huomattavasta omaisuudesta ei ole missään vaiheessa ollut kyse. Tämän takia yritetään nyt säästää perunkirjoituksentekopalkkioissa.)
Malleja löytyi netistä, mutta vain ensimmäisenä kuolleen puolison perukirjan tekoon. (Äidiltä jäi pesän säästöksi suunnilleen saman verran, eli mistään huomattavasta omaisuudesta ei ole missään vaiheessa ollut kyse. Tämän takia yritetään nyt säästää perunkirjoituksentekopalkkioissa.)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vastailinkin tuossa aiemmin kysymykseen lesken jälkeen toimitettavasta perunkirjoituksesta.
Eli perukirjaan merkitään lesken omaisuus; eli hänen nimissään oleva omaisuus. Koska rahavarat on aikanaan siirretty äidin tilille ja hänen käyttöönsä, merkitään perukirjaan hänen nimissään olevan pankkitilin saldo korkoineen kuolinpäivänä. Koska te lapset olette antaneet äidillenne käyttöoikeuden rahoihin, ei siinä ole mitään väärää. Perukirjaan tulee siis liitteeksi isänne jälkeen laadittu perukirja. Äitinne jälkeen laadittavaan perukirjaan maininta, että ositus ja perinnönjakoa ei ole toimitettu lesken eläessä. Voi myös mainita, että leski on pitänyt kuolinpesää jakamattomana hallinnassaan. Teidän tapauksessanne tällä ei ole verotuksellisesti merkitystä, koska varoja on noin vähän.
Jos halutaan olla oikein tarkka niin leski on saanut hallita tuota 2000€ joten se ei ole hänen omaisuutta.
Lesken pankkitilin saldosta voi vähentää tuon 2000€ aiemmin kuolleen nimissä, korot ja muun tuoton leski on saanut käyttää niinkuin on halunnut.
Tehkää sitten vielä heti ositus ja perinnönjako kumpaankin pesään jolloin pesät lakkaavat olemasta.
Turhaa pyrokratiaa pitää pesiä pystyssä jollei sillä ole mitään tarkoitusta.
Miksi ositus ja perinnönjako? Ilmeisesti jaettavaa omaisuutta ei jää, jos varat ovat tuo 2.000 € rahavaroja? Jo hautauskulut haukkaavat tuon summan. Käsitin myös että lapset ovat nyt kuolleen pariskunnan yhteisiä lapsia, eikä muita lapsia ei ole. Miksi ositus, vaikka omaisuutta olisikin??? Ilmoitus verottajalle varmasti ajaa asian, jotta kuolinpesät lakkaavat. Lisäksi kuolinpesän pankkitilin lopetus. Minusta ei ole tarpeen monimutkaistaa asioita ja teetättä turhia papereita.
Tuosta hallinnasta vielä sen verran, että pankkitilil jolla rahavarat ovat, on käsittääkseni lesken nimissä. Todennäköisesti myös leskellä on ollut esim. eläketuloja, joten on äärimmäisen vaikea erottaa sitä mikä rahoista on ensiksi kuolleelta mahdollisesti säästynyttä.
>
>
Minun kokemukseni mukaan tuollaisessa tilanteessa otsikoidaan paperi "ositus- ja perinnönjakokirja" nimellä eikä pelkästään otsikolla "perinnönjakokirja". Ositus tulee tehtyä tuolla yhdellä sanalla ja vieläpä siviilioikeudellisesti pätevällä tavalla. Ositussopimuksen muotovaatimus on nimittäin sama kuin perinnönjaon. Ilmoitus verottajalle ei korvaa ositusta jos joku osakas keksii sitä vaatia tehtäväksi ja vaikka kiusantekotarkoituksessa lähtee hakemaan pesänjakajan määräystä oikeudelta.
Alkuperäisestä tekstistä jäi käsitys että pesästä jäi 2000€ joka luovutettiin lesken hallintaan.
Jos kyseessä oli pankkitilillä oleva summa ja siitä leski maksaa hautauskulut niin silloin ei tietenkään leskelle ole jäänyt mitään mutta jos tuo 2000€ oli todellakin kaikkien kulujen jälkeen niin kyllä se on korvamerkittyä rahaa ja kuuluu kuolinpesälle ja tulisi ottaa huomioon lesken perukirjassa.
Useinmiten lesket sekoittavat iloisesti tällaiset varat omiin ja käyttävät niitä kuin omiaan, tämä ei tietenkään ole lain mukaan sallittua.
Mitä ositukseen tulee niin maallikkojuristi jo kertoi miten menee eli kyllä ositus tehdään, eihän pesiä voi muuten jakaa.
Mikäli kuolinpesän osakkaat ovat antaneet leskelle käyttöoikeuden kuolinpesän rahavaroihin, siten että ovat jopa siirtäneet varat lesken pankkitilille, niin mikä laki estää leskeä myös tosiasiallisesti käyttämästä varoja??
Olen edelleen sitä mieltä, että ositus on täysin tarpeeton kun molemmissa pesissä on samat osakkaat eli yhteiset lapset. Tietenkin jos kovin varovainen haluaa olla voivat esim. kaksi sisarusta laatia/laadituttaa perinnönjakokirjan, jolla jakavat nuo 2.000 €. Toisena vaihtoehtona - mikäli ovat sovussa keskenään - siirtävät pankkitilin varat puoleksi omille tileilleen ja lopettavat pankkitilin. Joko yhdessä tai toinen valtakirjalla.
Itse olen edellä kirjoittamastani huolimatta sitä mieltä, että pääsääntöisesti on perinnönjakokirja laadittava, kun kysymyksesssä tosiasiallisesti perinnönjaosta on - kuten tässä rahavarojen jako, mutta asioissa voidaan joskus tarkoituksenmukaisuussyistä päätyä muunlaisenkiin sopuratkaisuun. Tietenkin aina pitää olla takaraivossa epäilys, että mitä jos sittenkin riitautetaan tuo kahden tonnin "jako". Siis viittaan nimenomaiseen tapaukseen. Tosielämässä kuitenkin aika usein toimitaan siten, että esim. yksi sisarus jakaa valtakirjoilla rahavarat tasapuolisesti perillisten kesken. Eivät nämä "perinnönjaot" lainkirjainta noudata ja epäilemättä on tilanteita, joissa myöhemmin saa karvaasti katua kun tällaiseen jakoon on ryhtynyt. Mutta sopimusvapaus on lälhtökohta. Ja onhan edellä mainittukin sopimista, vaikkakaan ei perintökaaren muotomääräysten mukaista.
No tästä voisi jaaritella vaikka kuinka pitkään ja epäilemättä taas argumentteja vastaan tulee. Mielenkiinnolla lueskelen kommentit ja "vastapuolen" perustelut.