Minulla on edessä viides synnytys. Kaikki aikaisemmat synnytykseni ovat joko käynnistetty oksitosiinitipalla tai käynnistyneet kun olen ollut valmiiksi sairaalassa ja silloinkin synnytystä joudutettiin kalvojen puhkaisulla, jonka jä'lkeen vasta tuli "kunnon" supistukset. Nyt sitten olin pari päivää sairaalassa supistusten aiheuttaman unettomuuden vuoksi. Lähtiessä minua "lohdutettiin" että "kyllä sinä uudelleensynnyttäjänä tiedät, koska pitää lähteä". Siinä sitten osastolta ulos kävellessä tuli mieleen, että tuttavapiirissäni on useita äitejä, jotka eivät ole "osanneet" lähteä ajoissa synnärille, ja ovat sen vuoksi synnyttäneet kotona, ja kaikki ovat olleet uudelleensynnyttäjiä. En ole kuullutkaan, että "täysipäisellä", itsestään huolehtivalla ensisynnyttäjällä olisi koskaan moista "mokaa" käynyt. Kiire on kyllä joillakin tullut, mutta matkaan ovat hoksanneet kuitenkin lähteä ennen ponnistusvaihetta.
Toisaalta, uudelleensynnyttäjillä on välillä tilanne, että pitää odottaa että lapsenvahti tulee ennen kuin voi lähteä, ja sitä odotellessa synnytys sitten eteneekin yllättävän nopeasti.
Toisaalta, uudelleensynnyttäjillä on välillä tilanne, että pitää odottaa että lapsenvahti tulee ennen kuin voi lähteä, ja sitä odotellessa synnytys sitten eteneekin yllättävän nopeasti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totta kirjoittelet. Minä odotan kans viidettä ja kolmen kans on menny aika tiukille että on sairaalaan ehtiny. Kertaakaan en ns. väärällä hälyytyksellä ole sairaalaan mennyt. Synnytykset ovat vaan olleet sellaisia että noin tunnin ajan supistukset 10-20 min välein ja sitten toisen tunnin aikana vauva onkin syntynyt. Eivät muuten sairaalaan ole tahtoneet ottaa kun on kertonut että supistukset alkoivat reilu tunti sitten. Kolmannen meinasin joutua työntämään maailmaan synnärin odotusaulassa, kun kätilön mielestä kiirettä ei ollut. Tyttö syntyi heti kun pääsin saliin. En siis valita enkä leuhki, se on todella palottavaa kun synnytys etenee niin nopeasti.
mulla kans eka teki tuloaan 36 tuntia ja oksitosiinilla avustettiin.. Toinen sitten teki tuloaan monena iltana, ja kun h-hetki lopulta oli oikeasti käsillä, lähdin sairaalaan vähän arvuutellen, oisiko tilanne oikea. Supistukset loppuivatkin sairaalaan päästyäni, ja vastaanottanut kätilö katseli minnua pitkin nenänvartta, kun selitin, että parin viikon ajan on joka ilta supistellut muutaman tunnin ajan 10min välein. Olin 4cm auki, ja kun supistuksia ei oikein ollut, kerroin edellisessä synnytyksessä tarvitun oksitosiinia, mutta sain todella tympeää kohtelua. Tyyliin: "viikonloppuisin ei aleta synnytyksiä käynnistelemään, varsinkaan potilaan omasta määräyksestä..." Ihan kuin olisi kyse ollut käynnistyksestä. Vähän avitusta, ei muuta. Mutta ei. Sitten sain kuitenkin jäädä sairaalaan, ja noin tunnin kuluttua, synnytysvastaanotossa istuskeltuani alkoi supistukset uudelleen ja kävin käyrillä ja "tilanteen tarkastuksessa". Kätilö lähetti meidät heti saliin, ja puhkaistiin kalvot, jotka oli menossa hetkenä minä hyvänsä. Kalvorakko pullotti kuuleman mukaan siihen malliin, että hetkenä minä hyvänsä menee vedet ja sitten voi syntyä nopeastikin. Ja tosiaan! 4 min päästä kalvojen puhkaisusta oli vauva maailmassa!! Eli jos minut olisi kotiin lähetetty, ja supistukset alkaneet emme tunnissa olisi ehtineet kotiin ja takaisin sairaalaan, saliin ja synnyttämään. Kotiin tai matkalle olisi poika syntynyt.