nyt on jo rv 17 alkanut, eikä raskaudesta tiedä kukaan muu kuin mieheni. ja tuskin tätä menoa kerrotaankaan, eiköhän se alka kohta näkyä niin selvästi.
Itse olisin kovasti tahtonut kertoa sikiöseulonnan jälkeen rv 12 kuvan kera, mutta mies ei ollut valmis vanhemmilleen kertomaan, joten se sitten jäi..
Nyt kun viikkoja on kulunut, niin ei huvita edes enää kertoa, ei ole enää ihan niin täpinöissään kaikesta tai jotenkin, vaikea selittää.
Onko muita joilla kertominen on jäänyt?? Mitä olette mieltä tilanteestamme..?
Itse olisin kovasti tahtonut kertoa sikiöseulonnan jälkeen rv 12 kuvan kera, mutta mies ei ollut valmis vanhemmilleen kertomaan, joten se sitten jäi..
Nyt kun viikkoja on kulunut, niin ei huvita edes enää kertoa, ei ole enää ihan niin täpinöissään kaikesta tai jotenkin, vaikea selittää.
Onko muita joilla kertominen on jäänyt?? Mitä olette mieltä tilanteestamme..?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kun saatiin tietää, että vauva tulossa ja tehtiin testi niin kerrottiin melkein kaikille siltä istumalta siitä. Joten ihmettelen, että miksi ihmeessä ette jo kerro? miksi miehesi ei halua kertoa? onko tullut jotenkin katumapäälle. Entä oletko kertonut itse omille kavereille tai suvulle jos ei miehen? miten mahdollista ettei kukaan ole huomannut mitään..eikö maha kasva tai mitään oireita. Anteeksi jos kysyn näin suoraan ja paljon, mutta sain sinun kirjoituksesta tunteen ettet olisi itsekkään kovin innoissaan raskaudesta. Jaksamista teille molemmille kauheasti.
Noh, raskauteni on ollut todella oireeton, en missään vaiheessa ole potenut pahoinvointia tms. hieman väsyneempi ehkä olen ollut ja vessa käynnit ovat tiheentyneet, siinä kaikki. Mahakaan ei vielä niin selkeä ole että kukaan kehtaisi siitä mainita, tai eivät välttämättä ole edes huomanneet, kun pukeudun melko väljiin vaatteisiin. Muutenkin, kun laihduin vastikään n. kymmenen kiloa, niin ehkä kaikki ajattelevat että kilot ovat tulleet takaisin, kun olen kuntosalilla käynninkin loppettanut, tai jotain..
No en usko että mies katuu raskautta, mutta ei hän sitä vielä ole sisäistänyt ja kai sitten sen myötä vaikea kertoa, kun ei oikein usko itsekkään. Hän haluaa että vanhempamme kuulevat suunnilleen samoihin aikoihin, joten haluaisi itse kertoa ensin omille vanhemmilleen, joille tilanteen kertominen on hieman hankalampaa. Omille vanhemmilleni olisin ollut valmis kertomaan silloin rv 12 tienoilla, mutta pakko myöntääm, että nyt kun aikaa on vierähtänyt ja olaan jo näin "pitkällä", niin on paljon vaikeampaa kertoa, ei oikein tiedä mitä sitä sanoisi, ja miksi ei ole aiemmin kertonut..
Olen hyvin onnelinen raskaudestani, mutta harmittaa, kun sitä onnea ei pääse jakamaan.
en kertonut ensimmäisestä raskaudesta kavereille ollenkaan, saivat huomata sitten kun huomasivat (mikä meni varsin pitkälle, koska maha kasvoi aika maltillisesti). Vanhemmille sentään kerroimme. Toisesta raskaudesta emme kertoneet vanhemmillekaan, joten hekin huomasivat sitten kun huomasivat. Eihän sitä pakko ole kertoa. Toisaalta osa ihmisistä tuntuu loukkaantuvan, jos heille ei kerro, joten kannattaa hieman miettiä, kannattaisiko kuitenkin läheisille ystäville kertoa.
ja hänen miehensä eivät halunneet kertoa raskaudesta edes vanhemmilleen ennen kuin olivat käyneet rakenneultrassa. Eivätkä sittenkään pitäneet mitään kiirettä, joskus pari viikkoa sen jälkeen muistaakseni kertoivat, kun oli tullut "hyvä hetki" kertomiselle. Ette siis todellakaan ole ainoita.
Itse sen sijaan en pystyisi olemaan kertomatta, olisi tehnyt kovasti mieli kertoa heti kaikille, mutta maltettiin sinne rv:lle 7 ennen kuin perheille kerrottiin tulokkaasta.
Itse olen tällä hetkellä rv. 11 ja en olisi halunnut kertoa miehen perheelle vielä mitään. Syynä on se, että anoppi pilasi höösäämisellään ensimmäisen raskauteni. Mieheltä vahingossa lipsahti ja nyt taas anoppi käy hermoille. (Mies tosin sanoi, että jos ei puhelinterrori ja muu mukava lopu, niin menee kohta välit poikki. Nyt ei anoppi ole soittanut kohta kahteen päivään.)
Täällä menossa rv.9 5 ja raskaudesta ei ole kerrottu kuin molempien luottoystävälle.. Sellaisille ihmisille, jotka eivät hössötä ja joiden kanssa voi mahdollisen keskenmenonkin käsitellä.. Ja sitä paitsi ensimmäinen ultrakin on tulossa tuossa vasta tämän kuun lopulla, joten sitä ennen ei voida olla edes varmoja, että siellä vatsassa mitään sikiötä ylipäätään on..
Perhe ja suku molemmilla asuu sellaisen matkan päässä, ettei niiden kanssa tule oltua kovin usein tekemisissä.. Vatsaa ei tietty tällä hetkellä näy ja tokkopa tulee näkymäänkään vasta kuin joskus pitkän ajan päästä jos sukuni naisiin tulen.. Olen pitkä ja hoikka, kuten siskonikin ja hänellä raskausvatsa alkoi näkyä vasta reippaasti yli puolivälin jälkeen..
Ei vain huvita kertoa perheelle tai kavereille, koska riskit tällä hetkellä ovat vielä niin suuret siihen, ettei kaikki mene niinkuin toivottaisiin.. Ja anopin puolelta en kestäisi luvassa olevaa hössötystä ja neuvoja.. Ei haluta kertoa miehen kanssa tästä niin kellekkään tällä hetkellä..
Silti se ei tarkoita sitä, mitä joku kirjoittaja alkuperäisestä kirjottajastakin epäili, ettemmekö olisi iloisia tästä raskaudesta.. Lapsi on toivottu ja iloinen asia, mutta olemme molemmat varsin realistisia ihmisiä tietäen riskit.. Ja muutenkin emme halua, että elämä kaverien ja perheen kesken alkaisi pyöriä raskautemme ympärillä.. Miksi pitäisi alkaa pyörittää maailmaa vatsansa ympärillä??
ja ystävät ole niitä keille asiat kerrotaan.Hyvät ja huonot asiat.Ei kai se heti tarkoita että kaikki pyörii sinun asioitten ympärillä jos uutiset kerrot,eihän sillä perusteella voisi mitään kertoa.
Meillä ei tosiaan ole tullut tunnetta tai tarvetta sille, että meidän lisäksemme tällä hetkellä raskaudesta tarvitsisi kenenkään muun kahta ystäväämme lukuunottamatta tietää.. Ei ole tullu tunnetta, että haluttaisi kertoa perheelle tai kaveripiirille, joka on laajuudestaan huolimatta varsin tiivis..
En usko, että asiassa on mitään oikeaa tai väärää tapaa toimia.. Veljeni (jolla on muuten esikoisen laskettu aika kuukautta aiemmin kuin meillä on, jos kaikki hyvin menee..) kertoi kaikille heti plussattuaan tyttöystävänsä kanssa.. Plussaa heille tuli noin kaksi viikkoa ennen kuin meille.. Ja mieheni sisko puolestaan saa esikoisensa nyt tulevan joulun alla ja kertoi myös heti plussattuaan kaikille.. Kaikilla tarkoitan yleistä ilmoitusta Facebookissa(!!) ja sitten vielä soitellen ja tekstareilla perheelle.. Ja sivusta seuranneena asiaan liittyvää hössötystä olemme entistä vakuuttuneemmat päätöksestämme pitää asia salassa.. Luottoystävillä asia pysyy salassa, mutta ystäväpiiriltä asia alkaisi helposti vuotamaan eteenpäin perheellekin.. Haluamme kertoa itse sitten joskus tai hoitaa asian muutoin itse.. Tuollainen harmittaisi valtavasti, että huhut alkaisivat liikkua ja päätyisivät perheenjäsenille asti..
Ja kun aikaa 3.9 tapahtuneesta plussauksesta on kulunut nyt reilu kuukausi on "ensihuuma" ja tunne siitä, että asia pitäisi päästä esimerkiksi perheelle kertomaan kadonnut lähes tyystin.. Myönnän, että plussattua teki siis mieli kertoa esim. mahdollisesti tuleville isovanhemmille asiasta, mutta olen todella kiitollinen, ettemme näin tehneet..
tuleva pienokainen sinunkin, jos mies ei halua kerrottavan ja sinä haluat niin...........
minkä takia raskaus tuntuu olevan niin tabu juttu!? Jos joku alkaa hössöttään raskaudestaan tai puhumaan facebookissa ym, heti katsotaan kieroon. Itse testin tehtyäni olisi tehnyt mieli huutaa siitä koko maailmalle,mutta empä "kehdannut" kuin vain läheisimmilleni. tyhmänähän minua oltais varmaan pidetty jos jotain siitä vaikka tuol fb:is maininnu..
Monelle raskaus on tabu siksi, että suurin osa raskauksista menee kesken, vain 20 % hedelmöityksistä johtaa lapsen syntymään. Melkein kaikkai synnyttäneet naiset ovat kokenet yhden keskenmenon tai tuulimunaraskauden. Moni varmasti haluaa katsoa ensimmäiseen ultraan asti, että siellä ensinnäkin on sikiö ja että sillä on kaikki ok. Keskenmenon riskihän pienenee kolmannen kuun jälkeen.
Jos heti ilmoittaa plussasta kaikille facebookissa ja meneekin kesken, ei ole kivaa siinä surunkeskellä kaikille selitellä. Mutta meitä on moneen junaan, toiset jakavat kaiken kaikkien kanssa, toiset eivät. Minusta pikemminkin keskenmeno on tabu, ei raskaus. Monikaan ei tiedä, että keskenmeno on hyvinkin tavanomainen juttu ja luulee, että on itse tehnyt jotain väärin.
Keskenmenoista pitäisi puhua enemmän, varmaan sinun moni naisystävä on kokenut keskenmenon, mutta siitä ei ole kerrottu kellekään.
raskauksista menee kesken??? "Monelle raskaus on tabu siksi, että suurin osa raskauksista menee kesken, vain 20 % hedelmöityksistä johtaa lapsen syntymään."
Nyt sitten kiitos linkki, asiantuntija-sellainen, kiitos!
Ensinnäkin, tähän on laskettu ns. varhaiskeskenmenot, jolloin nainen ei välttämättä ole edes ehtinyt tajuta, että munasolu on hedelmöittynyt. Tällöin päästään aika suuriin keskeytymisprosentteihin.
http://pesu.come.to/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keskenmeno
http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00138&p_haku=keskenmeno
http://www.vau.fi/Teemat/Teemakategoriat/Keskenmeno/Keskenmenon-syy-jaa-monesti-arvoitukseksi/
http://www.verneri.net/yleis/tietoa-odottajille/erilainen-raskaus/keskenmeno.html
Näitä linkkejä lukiessa saa keskiarvoksi sen, ettää noin 12-15 % TODETUISTA ja 50 % KAIKISTA raskauksista menee kesken, eli 80 % lienee liiottelua mutta on se 50 %:kin aika paljon.
Aivan alkuraskaudesta on mahdollista, että jopa 70% kuolee kohtuun eli juu 20% oli väärin, se on 30% joka syntyy elävänä. Tässä tietoe epäilevälle:
http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=20&Itemid=66