Eräällä ystävälläni on pimeän pelko, esim. kun kävelimme parkkihallin alimmassa kerroksessa (jossa oli hyvin pimeää), hän sanoi että häntä ahdistaa. Tarkemmin yritin kysellä, johtuuko se ahtaasta, suljetusta tilasta, pimeästä vai näiden yhteisvaikutusta ja sain vastaukseksi vain epämääräistä mutinaa että "Kai se on tämä pimeä." Kun hän pääsee raittiiseen ulkoilmaan on hän silmiinnähden huojentunut, eikä kovin mielellään pimeyteen palaa. Eihän tämä vakavaa ole, mutta silti surettaa ystäväni puolesta ollessamme joissain pimeissä paikoissa kuunnella hänen sanovan että häntä ahdistaa yms. Viimeksi hiukan helpotti kun pidin puhetta yllä (jauhoin turhanpäiväistä juttua koirista jne) ja käänsin hänen mielenkiintonsa muihin asioihin kuin pimeään. Onko mtn neuvoja, miten saisi tuon pimeän aiheuttaman ahdistuksen aina pois (lieventymään edes) tai jtn? (:
Niinja vittuiluviestit voi jättää samantien lähettämättä, tiedän että jokainen keksisi jotain mukahauskaa tästä muttah.
Niinja vittuiluviestit voi jättää samantien lähettämättä, tiedän että jokainen keksisi jotain mukahauskaa tästä muttah.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vähän myöhäinen vastaus tulee mutta tulkoon.
Pimeän pelko ei ole helppoa, koska pimeän kanssa ollaan tekemisissä kokoajan. Minulla se on aiheuttanut unettomia öitä lapsesta saakka, kun en uskalla pitää silmiä kiinni (nyt on ikää 20). Sen voin vain kertoa että pimeän pelko ei ole mikään naurunasia.
Oma pelkoni yhdistyy yksinolemisen pelkoon. Pahinta on olla yksin talossa kun pihalla tuulee ja talo narisee.
Paras tapa päästä pelosta hetkellisesti eroon on olla ajattelematta sitä. Eli smalltalk on varsin hyvä keino.