Onko kukaan käynyt nkl pelkopolilla.Miten sektioon suhtaudutaan?
nkl pelkopoli
xxxlll
371039
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Sektioon suhtaudutaan niin, että ensisijassa alatiesynnytys, ellei lääketieteellistä syytä sektioon. Meilläpäin jopa perätila, kaksosraskaus, eivät oikeuta sektioon. Jos on kaksi sektiota, sitten vasta sektio. Itsella yksi sektio, yksi alatie. Itsellä ahdas lantio, hapenpuuteongelmat lapsilla (paitsi onneksi ei heillä mitään vaurioita siitä) lääkäri ymmärsi sektiohalukkuuteni, mutta pallo mulla. Joka tapauksessa vauvan koko, joka tiedetään huomenna, eli jos se ois 3,5kg niin sitte sektioperuste muuttuu koon takia eli se ei olisi sitten enää pelkosektio. Aiemmat lapset alle 3kg. Sektion riskeistä kerrotaan faktat mikä jännää sinänsä kun aikoinaan olin käynnistyksessä, niin sen faktoja ei kerrottu kuten lapsen hapenpuuteongelmat, imukuppisynnytyksen lisääntyminen käynnistyksissä, kauheat supistukset, kohdun repeämät etenkin jos sektio aiemmin jne.
Minulla nkl pelkopoli nyt keskiviikkona. Tavoite on pelkosektio! Toivottavasti eivät yritä liikaa tyrkyttää alatiesynnytystä koska siihen en suostu!
ajatellut välttyä alatiesynnytykseltä, jos leikkausta ei tehdä? Käsittääkseni suostumustasi ei kysytä, kun pikkuinen tahtoo maailmaan. Valintatilanteesi oli 9 kk ennen synnytystä.
Kyllä ne leikkaa jos ei oikeasti suostu alatiesynnytykseen.
Turha tommosia kommentteja tänne tulla laittamaan, kun faktat on tiedossa...
Alä välitä tuosta yhdestä, joka tuossa edellä kirjoitti valinta tilanteesi olleen jo aikaisemmin. Näitä yksioikoisia kampanjoitsijoita riittää tännekin. Nyt vaan trendi on, että kaikki vain alatiesynnytykseen. Mutta näitä trendejähän tälläkin alalla tulee ja menee...
Mä en käynyt Naistenklinikalla pelkopolilla, mutta vauveli oli aikoinaan pitkään perätilassa ja lääkäri aika kiihkomielisesti yritti painostaa silti alatiesynnytykseen. Vauva kuitenkin kääntyi itse viime metreillä, mutta silti mentiin sitten synnytyksen loppuvaiheessa kiireelliseen sektioon väärän tarjonnan vuoksi.
Luulen, että jos sitkeästi haluat sektiota, niin sen saat. Kannattaa kuitenkin valmistautua, että päätäsi yritetään kääntää. Naistenkliniikka on muuten hyvä paikka synnyttää.
Väität, että nykyään on trendi, että kaikki vain alatiesynnytykseen. Voin kertoa sinulle, että kysymyksessä ei ole trendi, vaan maailman luonnollisin tapahtuma. Lapsi tosiaan tulee ulos emättimen kautta, tuntui se kivalta tai ei. Siemennestekin viedään kohtuun emätinteitse, eikä sekään ole tai ole olematta trendi. Ei sekään, että me kaikki kuolemme, ole mikään trendi, vaan elämänkulkuun kuuluva asia.
Nykyaikana ihminen voi varsin pitkälle päättää, haluaako hän hankkia lapsen vai ei. Siinä on nähtävissä joitakin trendejä. Mutta kun lapsi on kohdussa, se myös tulee aikanaan ulos.
Nykyaikana on mahdollista auttaa leikkauksella niitä synnyttäjiä, jotka eivät pysty itse lasta synnyttämään, mutta he ovat harvinaisia poikkeustapauksia. Mistään trendistä ei siinäkään ole kyse.
Maailman luonnollisin tapahtuma?? Tilastollisesti se on virtsaaminen, sen jälkeen ulostaminen. Ei suinkaan alatiesynnytys!:D
16,5 % synnyttäjistä tehtiin (vuonna 2007) sektio, joten ei tuo kovin harvinaiselle poikkeustapaukselle kuulosta. Luulisin, että varsin pieni osa tuosta sektioiden määrästä on nk. pelkosektioita. Ja minusta silloinkin kyse on siitä ettei synnyttäjä pysty synnyttämään alateitse.
Sektioiden määrät alkoivat nousta 70-luvulla ja huippu saavutettiin 2000-luvun alussa Suomessa. Nyt ne ovat hieman vähentyneet. Yhä useampaa perätilasynnyttäjääkin nykyään kehoitetaan synnyttämään alateitse, kun esim 90-luvulla tuosta syystä sektion sai lähes halutessaan. Jossain vaiheessa pelättiin sektioiden määrän kasvavan huimasti tulevaisuudessa ja siksi pyrittiin sektioiden määrään pienentämään. Taisi siinä vähän olla kyse kustannuksistakin.Samanlainen kehityshän on tapahtunut välilihanleikkauksessakin, aikoinaan se oli trendi ja lähdes puolelle se tehtiin ja nyt vain reilulle joka viidennelle.
Ja kaiken kaikkiaan... Jos joku kokee pelon takia sektion tarvitsevansa, niin mitä pahaa siinä on?
Kyllä hänelle varmasti kerrotaan myös riskit. Minulta ei asia pois ole ja jos joku siitä helpotusta saa, niin eikös se ole hyvä?
Pelkopolilla käydään siksi, että tarkoitus on päästä niistä sinun peloistasi pois. Ja jos et ole koskaan synnyttänyt, miten voit edes vaatia sektiota. Se on iso leikkaus ja lääkärit eivät suhtaudu siihen kevyesti. Sen ymmärrän, jos sinulla on joku muu taustakokemus, mutta että pelkkä pelko. Työstä pelkoasi ensin polilla, turha tänne tulla vauhkoomaan.
t. hätäsektio, alatie ja suunniteltu sektio mutta itsellä kuitenkin taustalla asiallisempi suhtautuminen asioihin kun epäkypsillä kaikki tänne mulle ja heti-tyypeillä ilman kunnon perusteluja.
Et suostu et, mutta et ois suostunut sitten antamaan kellekään, jos noin et sitten suostu. Kaipa sulla on tiukat perustelut sille, miksi et suostu alatiesynnytykseen.
nyt ainakin oli erittäin epäkypsä. Musta tänne saa tulla rupattelemaan mieltä askarruttavista asioista. Pelkopolillehan tuo oli menossa, joten kyseli kait lähinnä kokemuksia. Ei siitä tarvitse hernettä nenään laittaa.
ÄLÄ JAKSA OIKEESTI. OOT KOKO PALSTAN PELLE, MUTTET JAKSA ENÄÄ EDES NAURATTAA.
niin olisi kiva tietää, mitä siellä tapahtui. Kerrothan siis käytyäsi kokemuksiasi?
Joo mut jos on asenne, etten suostu synnyttään alakautta, niin kertoohan se jo jotain.
pelkopotilaista saa avun ja synnyttääkin alakautta. Sun kannattaakin sitten käydä pelkopolilla kätilöllä ja lääkärillä ja tarvittaessa psykologillehan ne ohjaa. Jos sä vain itsepintaisesti vaadit ilman käyntejä ja keskusteluja sektiota, niin kaikki nauraa sulle. Pitäähän sun sitä pelkoasi perustella ja työstää. Ei siellä automaattisesti sektiota annetaPISTE: Ja usein sektiopäätös voi tulla vasta vkolla 36. Jotkut äidit nimittäin miettivät tarkkaan riskejä suhteessa omaan pelkoonsa ja aina myös sektiopäätöksen voi kumota vaikka leikkauspöydällä, ja synnyttääkin alakautta sitten kun sen aika koittaa.
Että tämä yksi pisteen panija taas päätti, että näin on ja kruunuksi siihen laittoi pisteen. *nauraa kippurassa* On se vaan hyvä, että meillä on tuollainen totuudentorvi....
Mulle on tehty perätilan takia sectio, ja nyt seuraavaksi haluaisin alakautta synnytyksen, koska sectiosta jäi valtava pelko ja kammo!!
kantsis sit mennä pelkopolille??
Mulle on kans tehty hätäsektio ja sitten synnytin alakautta ja se meni hyvin. Eli jokainen synnytys VOI olla erilainen. Myös sektiota voi pelätä.
Olin jo viestiä laittaessa ihan varma että eniten kommenttia tulen saamaan niiltä "alatie" urpoilta ketkä vaan syyllistää jos muilla on erilaisia ajatuksia. Uskokaa jo että maailmassa on erilaisia ihmisiä.....
Kiitos kaikille muille asiallisista viesteistä! Tulen sitten kertomaan miten meni...
Heips!
Oli sitten eilen ihan turha käynti. En ehtinyt vielä edes sanomaan mitään kun alettiin kertomaan sektion riskeista ja tyrkyttämään alatiesynnytystä. Kun yritin puhua pelostani sitä vaan vähäteltiin sanomalla että kyllä pieni pelko on normaali. Jos yritin puhua/kysyä alatiesynnytykseen liittyvistä riskeistä lääkäri ei suostunut edes vastaamaan.
Sellaisen kohtelun takia oon vaan entistä varmempi sektiosta ja taistelen loppuun saakka. Kaksi käyntiä on vielä edessä ja lopullinen päätös tehdään kuukauden päästä.
Pöh, jopas oli sitten käynti sinulla. Vaikka en itse siis pelkopolilla käynytkään vaan lapseni perätilasta oli kyse, niin minäkin koin just tuollaista samankaltaista jääräpäistä painostusta alatiesynnytykseen. Elän kuitenkin toivossa, että tuossa ekassa käynnissäsi vain kokeilivat, että kuinka tosissasi asiassasi olet. Väärin silti on ettei pelkoasi otettu kunnolla jo ekalla kerralla huomioon eikä siitä puhuttu tarkemmin. Meitä naisia kohdellaan välistä kyllä tosi alentavasti. Toivottavasti seuraavilla käynneillä laatu paranee, ehkä haluat kertoa niistäkin, sitten kun ovat ohi?
Vaikka olen alusta asti sektiota halunnut olisin silti tarvinnut lääkärin kanssa kunnon keskustelua asiasta.
Nyt vaan tuntuu että olen pelon kanssa ihan yksin ja apua en saa mistään. :(
Kerron varmasti jatkossakin. Ehkä joku saa kokemuksistani apua.
Kerroin jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä haluavani sektion, sen jälkeen olen saanut kuulla naureskelua, vähättelyä ja suoranaista v..tuilua useammalta lääkäriltä. Pelkopolille en saanut lähetettä, mutta psykologille(!!) kylläkin tuli postitse lähete. Siinä vaiheessa riitti, soitin sairaalaan ja vaadin ajan. Mies oli mukana ja taistelemalla saatiin tahtomme läpi, joulukuun alussa saan tietää sektioajan :) Laskettu aika siis tammikuussa. Älä anna periksi!
En anna periksi, mutta mulla laskettu aika joulukussa ja en ole saanut minkään näköistä vastausta. Viime viikosta lähtien ahdistaa ihan älyttömästi.
ootko myös naistenklinikalla?
Käsittääkseni pelkopolin tarkoituksena on lievittää synnytystä kohtaan tuntemaasi pelkoa. Eihän se sillä lievity, että henkilökunta alkaisi veisata samaa virttä kanssasi ja vaatia sinulle keisarileikkausta. Eikä pelkopoli ole tietystikään mikään liekkausläheteautomaatti.
Jos koit käynnin turhaksi, se johtui vain omasta asenteestasi ja toiminnastasi.
Onko se muka pelon lievittämistä kun lääkäri vähättelee sua ja ei suostu puhumaan alatiesynnytyksen riskeistä mitään? oot kyllä tosi "fiksu" ihminen .....
lääkäri tarkkaan ottaen vähätteli sinua?
Sinä ainakin vähättelet minua lainausmerkeissä olevalla letkauksellasi.
tätä juttua. Jos suomalainen nainen synnyttää keskimääri vähän alle kaksi kertaa elämässään, niin miksi ihmeessä siitä pelkosektion saamisesta pitään noin kauhea melskettä pitää? Jos joku sellaisen haluaa ja riskit tietää, niin miksi sitä nyt pitäisi jossain käydä monta kertaa vakuuttamassa. Jos joku haluaa pelkoaan läpikäydä ja se voittaa, niin sitten on eri asia. Täällä moni on kertonut pelkäävänsä piikkiä, mutta onko siitä ihmisiä laitettu terapiaan? Ymmärtäisin jos synnytettäisiin viikottain tai vuosittainkin, niin pelon voittaminen olisi ihan järkevää ja siihen kannattaisi voimavaroja käyttää, mutta jos kyseessä on pelko tapahtumaan, jonka koemme 1-3 kertaa elämässämme, niin eikös niille, joita alatiesynnytys pelottaa kamalasti, voitaisiin tuo sektio suoda? Leikelläänhän sitä nyt turhempiakin juttuja, parannellaan nenää tai suurennellaan tissejä.
Jos joku kustannuksia pelkää, niin eikös nuo sektiollakin syntyvät ole meidänkin eläkkeitä tulevaisuudessa maksamassa?
tietääkseni juuri otetaan selville, ketä "alatiesynnytys pelottaa kamalasti" ja yritetään auttaa ihmisiä pääsemään pelostaan.
Pelkoa. joka haittaa normaalielämää, yritetään hoitaa - onneksi. Vai oletko sitä mieltä, että pelkoa ei tarvitse/pitäisi hoitaa?
että jos asianomainen haluaa tai kokee tarpeelliseksi sen, että käydään läpi synnytyspelkoa, niin se on hieno juttu. Mutta minusta synnyttäminen ei ole kovin tavallista (siis se tapahtuu meille naisille vain korkeintaan muutaman kerran elämässä) normaalia arkipäiväistä elämää yksilölle, joten miksi se synnytyspelon voittaminen on niin tärkeää ettei sektiota saa, vaikka kokisi sen helpottavan asiaa,? Siis moni pelkää piikkiä ja joutuu todennäköisesti sen pelon kohtaamaan paljon useammin käytännössä, mutta ohjataanko siitä pelkopolille?
Eli yritän tässä mittasuhteita ajatella. Todellakaan en ole pelkopoleja vastaan, mutta mietiskelen, miksi siellä pitää kamalasti käännyttää alatiesynnytyksen kannalle (ymmärsin että edellä kirjoittaneet eivät saaneet apua pelkoonsa), jos kokee tarvitsevansa sektion ja on selvillä sen riskeistä.
Ja miksi sektio näyttää ikäänkuin loukkaavan , joidenkin alatiesynnyttäjien tunteita niin kovasti? Eihän sitä sektiota teille tehdä?
heti totean, ettei kenenkään keisarinleikkaus loukkaa millään lailla minua - asianomaista tietysti, kun maha halkaistaan, ja mahdollisesti vauvaakin. Itse olen moiselta onneksi välttynyt. Mutta se siitä.
Oletko nyt ihan varma, että pelkopolilla "pitää kamalasti käännyttää alatiesynnytyksen kannalle"? Onko sinulla omia kokemuksia? Tehosiko käännytys?
Entä oletko tullut ajatelleeksi, että edelleä kirjoittaneet eivät edes halunneet saada apua pelkoonsa, vaan vain ja ainoastaan leikkauslähetteen? Entä oletko ottanut huomioon sitäkään, että he hakivat lähetettä ihan väärästä paikasta?
Mietihän vielä, ennen kuin jatkat tarpeelliseksi katsotun verorahoilla ylläpidetyn palvelun moitiskelua.
Ai että mun vastaus oli epäasiallinen, jos kirjoitin, että jokainen synnytys voi olla erilainen. Olen kokenut hätäsektion ja alatien. Kuitenkin yritän tällä todistaa, että näin voi olla. Mitenkäs sinä urpo tiedät edes millaista on synnyttää, kun heti vaadit vain pelkosektiota, yritä vaikka ennemmin alakautta, tiedä miten hyvin menee. Tehkää lääkärin kanssa diili, että kynnys sektioon on matala, jos synnytys ei edisty! Itsehän hait täältä vertaistukea ja tämä vastaus nyt sattui olemaan yksi eli kannustavasta päästä eli ei yksi epäonnistunut synnytys tarkoita, että kaikki synnytykset menee pieleen. Työstä kuitenkin pelkoasi.
Kuulinpa juuri tänään, että elektiivisiin sektioihin kuitenkin suhtaudutaan todella negatiivisesti juuri NKL:lla, ellei kyseessä ole juuri esim perätila. Tiedän äidin, jota yritettiin viimeiseen asti pakottaa synnyttämään kaksosensa alakautta, useiden lääkäreiden toimesta. Takana oli vaikea alatiesynnytys, ja nyt siis kaksoset, eivätkä meinanneet suostua leikkaamaan, vaikka äidillä oli vaikea raskausmyrkytys päällä. Meinasvat vain, että käynnistää voivat, muttei sektiota saa, vaikka kaksosten ollessa kyseessä, paljon herkemmin äidit saavat sektion.
No saipa tuo äiti lopulta sen sektion, mutta kamalan väännön ja kiristyksen ja painostuksen jälkeen. Kauhulla odotan tulevaa, koska minulla takana yksi sektio perätilan takia (sen sain mukisematta juuri NKL:lla), ja haluan ehdottomasti, että tämä toinenkin siitä syystä syntyy sektiolla, koska en aio ottaa mitään riskejä, että kohtu repeää normisynnytyksessä ja sitten hädässä mennään siihen sektioon, joka ei välttämättä enää mitään pelasta.
Kaiken lisäksi neuvolassa kun olen asiasta sanonut, sanovat vain, että odota vaan siihen synnytystapa-arvioon (vasta rv 36), kyllä siellä luulisi olevan neuvotteluvaraa... näinköhän on... rkle!
Minulla on 3 sektiota takana ja edelleen joudun ensin sinne synnytystapa arvioon 36 3 viikoilla. Onhan se naurettavaa, koska pakkohan tää on leikata, joten en tajua miksi aikaa ei vaan voida sopia ajoissa.
Viimeisen kanssa elektiivinen sektio on siirtynyt päivystystoimenpiteeksi sydänäänten heikkenemisen vuoksi, joten TODELLAKAAN en odottele johonkin 39 2 ennen kuin minut leikataan.
Olen ekasta kerrasta asti joutunut hepuloimaan äitipolilla, kun niillä on niin hyvät näkemykset. Joten ihan sama, kun papereissa lukee jo moneen kertaan :"äiti hysteerinen... yms"
Toki oma sektiotaustani on alkanut käynnistyksistä, mutta en kykene altie synnytykseen oska en avaudu :(
Nyt en suostu ottamaan mitään riskejä. Tämä jää meidän viimeiseksi, joten hoidetaan asiat huolellisesti, jotta kaikki menee hyvin.
Mulla eka oli hätäsektio eikä tullut mieleenkään että toinen synnytys oisi sektio. Synnytin alakautta ja hyvin meni. Ei siinä ole vielä kohdun repeämisen vaaraa toisessa synnytyksessä jos takana yksi sektio ja aikaa kuitenkin synnytysten välillä. Itselläni oli myös käynnistystä käytössä. Minusta sektiopäätöstä ei tule tehdä heppoisin perustein. Perätilan takia tehty sektio ei ole myöskään välttämätön, mutta jos sellainen tehdään, ymmärrän, mutta miksi seuraavaa ei voi yrittää alakautta, jos vauvan tarjonta normaali. Sen ymmärrän, että sektiota halutaan, jos todella traumaattisia synnytyksiä, lapsen hapenpuute, lantion ahtaus, ei avaudu kuten itselläni ekalla kerralla. Siltikin halusin tokan kerran kokeilla alatiesynytystä, se on huikea tunne ja tietää todellakin synnyttäneenstä. Sitä on vaikea kuvailla.
Tiedoksenne, että on hyvin ristiriitaista tietoa lääkäreilläkin siitä, että miten edellinen sektiohaava kestää normaalin synnytyksen: Noin puolet tutkijoista on sitä mieltä, että kohdun repeämisiski kasvaa vasta kahden sektion jälkeen, ja puolet sitä mieltä, että yksikin sektio riittää kasvattamaan kohdun repeämisriskiä supistuksien takia. Minä otan varman päälle, ja uskon jälkimmäistä porukkaa. Kohdun revetessä voi tulla ikävää jälkeä sekä äidille, että vauvalle. Sektion riskit itselleni otan mieluusti vastaan, lapsellehan konkreettisia terveyttä uhkaavia riskejä suunnitellussa sektiossa ei ole.
Ja toinen on käynnistys tai yleensäkään edes oksitosiinin käyttö... miksi ihmeessä sitä tehdään, kun molempien on todistettu vaikuttavan kohdunrepeämän todennäköisyyteen sektion jälkeen. leikattu kohtu ei kestä niin hyvin voimakkaita tai pitkäkestoisia supistuksia, ja valitettavasti käynnistykset ja oksitosiinin käyttö on todella yleistä. Eikä kohdun arven kuntoa ja kestämistä oikeastaan edes seurata. Lähipiirissäni on kaksi äitiä, jotka ovat joutuneet muista syistä hätäsektioon, jossa on huomattu, että muiden ongelmien lisäksi kohtu oli jo osaksi revennyt supistusten takia. Siis ainakin kaksi konkreettista tapausta tiedän, joilla kohtu yhden sektion jälkeen oli revennyt seuraavan synnytyksen aikana.
Ja sinun tiedoksesi, perätilan ollessa kyseessä, hyvin usein sektio ON ainoa vaihtoehto. Alle puolet synnyttäjistä mahtuisi perätilalapsen turvallisesti synnyttämään. Ja vaikka lapsi ulos mahtuisikin, riski mahdollisiin vaurioihin on silti valtavan suuri verrattuna raivotarjonnasta syntymiseen. Näistä asioista ei käy kiisteleminen, kun lääkärit ja kätilötkin tietävät se, mutta aina korostetaan synnytyksen luonnomukaisuutta. Kuitenkin, harva synnytys millään tavoin luonnollinen enää nykyään edes on.
kumma, että tästä asiasta väännetään näin paljon, koska nainenhan synnyttää/saa lapsen keskimäärin kaksi kertaa koko elämänsä aikana, niin miksi siitä pelosta on niin tärkeä päästä eroon? Miksei sitä sektiota vain tehdä? Ok, rahan takia, mutta en minäkään spurguille tai narkkien kuntoutukseen haluaisi verorahojani antaa, vaan vaikka sitten sektioihin. Eri asia, jos kaikki naiset synnyttäisivät vuosittain, mutta pari kertaa elämänsä aikana, niin mitä väliä sillä on? Kunhan kaikille tulisi hyvä mielei ja synnytys tavalla tai toisella olisi positiivinen kokemus ja muisto, eikä mikään kuukausia kestävä ja ahdistava painajainen pahinta odotellessa.